Mediakasvatus ja uudet lukutaidot/Syksyn 2012 kurssi/EDU-poppoo: Uudet opetusmuodot ala-asteelle?

Kohteesta Wikiopisto
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Uudet opetusmuodot alakouluun

Uudet opetusmuodot alakouluun[muokkaa]

Tämä on Tampereen yliopiston "Mediakasvatus ja uudet lukutaidot" kurssiin liittyvä ja kaikille avoin verkkotyö, tietoa ovat tervetulleita lisäämään ja muokkaamaan myös ulkopuoliset, kuten wikin luonteeseen kuuluu.

Kurssityöryhmän jäsenet[muokkaa]

Simo Ruoho

Helmi Sallinen

Henna Holma

Elina Huhtamäki

Pekka Partti


Sosiaalisen median palvelut ja välineet hyötykäyttöön[muokkaa]

Tähän aineistoon on koottu tietoja ja vinkkejä kaikille uusia työnteon ja oppimisen muotoja hakeville. Esittelyyn on valikoitu käytännössä hyviksi koettuja sosiaalisen median verkkopalveluita ja sovellusohjelmia.

Mitä on sosiaalinen media?[muokkaa]

Sosiaalinen media liittyy internetin vuorovaikutteisiin ryhmätyö- ja julkaisujärjestelmiin. Tyypillistä sosiaalisen median järjestelmille on, että osallistujat voivat tuottaa sisältöjä, muokata niitä, kommentoida, keskustella, jakaa aineistoja ja verkottua keskenään.

Sosiaalisen median välineistö on laaja: blogit, wikit, kuvan-, videon- ja äänenjakopalvelut, virtuaaliset kohtaamispaikat, sosiaaliset kirjanmerkit sekä yhteisölliset kalenterit lienevät välineistä tunnetuimpia. Sosiaalisessa mediassa ei ole kyse pelkästään välineistä, vaan sosiaalisesta toiminnasta – seurustellaan samaa palvelua käyttävien ihmisten kanssa, ei koneen kanssa.

Palveluiden peruskäyttö on ilmaista, eikä omalle koneelle tarvitse yleensä ladata erillistä ohjelmaa palvelun käyttämistä varten.

Sosiaalisen median opetuskäytön ytimet[muokkaa]

  • Oppimisprosessin tukeminen monipuolisesti
  • Opiskelijalähtöinen aktivointi
  • Diversiteetti
  • Keskeneräisyys ja epävarmuus
  • Informaation käsittely
  • Sosiaalinen ulottuvuus
  • Yhteisön oppimisprossia tukeva ja säätelevä rooli

Sosiaalisen median palveluilla on mahdollista[muokkaa]

  • varastoida aineistoja ja kartuttaa sisältöjä vähän kerrallaan (esimerkiksi wiki)
  • jakaa aineistoja, tiedottaa ja järjestää viestintä mahdollisimman vaivattomalla tavalla (esimerkiksi verkostoitumissivusto tai blogi)
  • koota verkkoaineistoista harjoituksia ja kokonaisia kurssipaketteja opiskelun tueksi
  • toteuttaa reaaliaikaista ohjausta ja opetusta (esimerkiksi chat tai Skype)
  • rakentaa oppimisympäristö (esimerkiksi Ning tai wiki)
  • tarjota kognitiivisia apuvälineitä oppimiseen (jaetut kalenterit, verkkosanakirjat, miellekarttaohjelmat, sosiaaliset kirjanmerkit)
  • järjestää ajan ja paikan rajat ylittäviä verkkokeskusteluita ja ryhmätöitä (esimerkiksi Google-dokumentit, wikit, blogit, Flickr, Ning)
  • tarjota opiskelijoille mahdollisuus tuottaa omaa ajatteluaan näkyväksi ja nähdä muiden ajattelun tuotoksia (oppimispäiväkirjat, portfoliot)
  • kanavoida opiskelua tukevaa ajankohtaista sisältöä useasta lähteestä yhteen paikkaan (syötteet, mashup eli suodatettu informaation koonti)
  • kerätä ja prosessoida tietoa kollektiivisesti (ilmiöpohjaisen, tutkivan ja ongelmalähtöisen oppimisen menetelmät).

Sosiaalisen median peruspalvelut ovat maksuttomia (mainoksia saattaa sivustolla olla), joissakin tapauksissa lisäpalveluista muodollinen maksu. Palveluihin pääsee yleensä rekisteröitymällä (esim. sp-osoite, käyttäjätunnus ja salasana), minkä palvelun tarjoaja vahvistaa sp-viestillä. Sitten voi luoda halutessaan oma profiilin. Yleinen kieli englanti, mutta myös suomenkielisiä palveluita on olemassa. Mikron tietoturvasta kannattaa huolehtia erityisen tarkasti.


Sosiaalisen median käyttöehdot opetuksessa[muokkaa]

http://www.edu.fi/materiaaleja_ja_tyotapoja/tvt_opetuksessa/sosiaalisen_median_kayttoehdot_opetuksessa

Edellisessä linkissä on koottu tietoa, pohdintaa, lainsäädäntöä ja opastusta, joka liittyy erilaisten Internet-palveluiden ja erityisesti sosiaalisen median palveluiden opetuskäyttöön. Kokonaisuuden ensimmäisessä luvussa annetaan muutama yksinkertainen, ohjaava neuvo. Tekstin loppuosa valottaa perusteita ja avaa ongelmia ja näkökulmia syvemmin.

Koko paketti lähteestä: http://www.edu.fi/materiaaleja_ja_tyotapoja/tvt_opetuksessa/mika_ihmeen_sosiaalinen_media


Esimerkkejä sosiaalisen median käytöstä opiskelussa[muokkaa]

Wiki koulukäytössä[muokkaa]

Wikit toimivat mainiona ryhmätyövälineinä koulutyössä, sillä ne mahdollistavat ryhmätöiden työstämisen myös kotoa tietokoneen välityksellä.Wiki tarjoaa mahdollisuuden kommentoida muiden ryhmien tuotoksia, joten prosessin reaaliaikainen seuraaminen on mahdollista sekä oppilaalle että opettajille. Wikejä on mahdollista jakaa myös esimerkiksi rinnakkaisluokalle, jolloin erilaisten yhteistyöprojektien tekeminen on helpompaa. Wiki tallentaa koko prosessin, joten kaikki vaiheet ja muokkaukset on jäljitettävissä jälkikäteen. Käyttökohteita, joissa wikiä voi hyödyntää, löytyy oikeastaan joka oppiaineeseen.

Seuraavassa linkissä on tehty vertailua Google Docsin ja eri Wikisovellusten välillä:

http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/65716/978-951-44-8403-2.pdf?sequence=1

Google Drive - ilmaisia online-palveluja oppilaiden, opettajan ja vanhempien iloksi[muokkaa]

http://drive.google.com

Google Drive tarjoaa jo ilmaisversiona hyviä online-palveluita opetuskäyttöön sekä yhteistyöhön vanhempien kanssa. Oppilaat oppivat kokemusten mukaan Driven käytön suhteellisen nopeasti - ja itse asiassa itse Drive-palvelua ei välttämättä edes tarvitse opetella, koska kaikki projektit voi linkittää myös suoralla linkillä.

Drive on pilvipalvelu joka tallentaa erityyppisiä tiedostoja ja niihin tehtyjä muokkauksia välittömästi internet-palvelimelle, ja kaikki joille on myönnetty pääsy tiedostoon pääsevät katselemaan tai muokkaamaan sitä reaaliajassa. Julkisuusvaihtoehtoina on “julkinen”, “kaikki linkin saaneet”, “yhteiskäyttäjät” ja “yksityinen”. Kaksi jälkimmäistä vaativat rekisteröitymisen Google-tilille.

Opetuskäytössä voi hyödyntää esimerkiksi palveluja

  • Piirros - Kuvaamataidossa jopa kansainvälisenä yhteistyöprojektina, äidinkielessä vapaamuotoisen ajatuskartan pohjana jne. Muutamia matemaattisiakin muotoja löytyy. (julkinen malli, kokeile)
  • Asiakirja - Kaikessa kirjoitukseen liittyvässä hyödyllinen. Esimerkiksi äidinkielen opettaja pääsee seuraamaan oppilaan oikeinkirjoitustehtävää reaaliajassa ja oppilas näkee opettajan antamat kommentit oman kirjoituksensa vieressä. Myös luokan läksylistaa tai tiedotesivua on helppo ylläpitää asiakirjana, ja pysyvä linkki takaa sen että oppilaat ja vanhemmat pääsevät aina tarkistamaan ajankohtaiset läksyt ja tiedotteet. (julkinen malli, kokeile)
  • Laskentataulukko matematiikan opetuksessa, lukujärjestyksen pohjana jne. Opettajan kannattaa käyttää tai tehdä valmiita pohjia ellei taulukon käyttöä ole muutoin opeteltu.
  • Esitys - Lukuisissa oppiaineissa pidetään esitelmiä ja online-esityksen teko helpottaa erityisesti ryhmätyönä valmisteltavaa esitystä.
  • Lomakkeet - Erityisen hyödyllisiä yhteistyössä vanhempien kanssa, mutta myös kyselyn tai haastattelun tekoon miltä tahansa taholta, esimerkiksi ystävyyskoulun luokalta.
  • Google Driven palveluvalikko yltää pitkälle aikuisikään, ja kaikkia palveluita ei kannata vielä kouluvuosina tarkastella. Jo yläasteella voisi kuitenkin kokeilla hyödyntää esimerkiksi kokeiluvaiheessa olevaa Google Fusion Tables -palvelua (esimerkki luonnontieteen perhoslajeista)
  • Jos palvelut tulevat tutummiksi ja on koettu hyödyllisiksi vuosien varrella, joku oppilaista saattaa edetä lukio- tai opiskeluiässä esimerkiksi tämmöiseen projektiin (yhteistyöprojekti The Nature Conservancy's Central Science teamin ja Googlen Fusion Table -palvelun välillä. Googlen pilvessailman, ja niitä voidaan avoimesti siirtää esim. Google Earth (wiki) -palveluun.ä sijaitsevaan tietokantaan on siirretty googlen välityksellä erilaisia karttatietoja ympäri maailman

Yhteenvetona totean, että koska palveluiden käyttö on suhteellisen nopea oppia ja valikoima on monipuolinen, opettajan kannattaa tutustua palveluihin opetusta suunnitellessaan. Parhaimmillaan myös opettajien välinen, jopa kansainvälinen yhteistyö voi saada uusia tuulia.

Google Art Project - rakkaudesta taiteeseen[muokkaa]

Google on perustanut paratiisin taidehistoriasta ja taiteesta kiinnostuneille. Se on lyöttäytynyt yhteen 151:n arvostetun taidetahon kanssa 40 eri maassa ja luonut uskomattoman onlinetaide-elämyksen. Projekti antaa mahdollisuuden vierailla virtuaalisesti museoissa ja tutkia muun muassa maalauksia siveltimenvedon tarkasti. Osa teoksista on epätarkkoja museon Street View toiminnon aikana joka johtuu museon tekijänoikeuksista.http://www.googleartproject.com/

Kuinka käyttää google artia? http://www.youtube.com/watch?v=qVpqTd2ndYY&feature=relmfu

Picasa[muokkaa]

Picasa on Googlen ilmainen kuvankäsittely- ja albumiohjelma. Ohjelma on toiminnoiltaan rajallinen verrattuna vaikkapa Photoshopiin, mutta mainio työkalu peruskäyttöön ja kuvien arkistointiin ja jakoon. Mielenkiintoisia lisäominaisuuksia perinteiseen kuvankäsittelyohjelmistoon nähden ovat mm. videoerdtointi, paikkamerkinnät, kuvan jakaminen eri tavoin jne. http://picasa.google.com/intl/fi/ http://fi.wikipedia.org/wiki/Picasa

Sovelluksia koulutyöhön: (muista mahdollisuus paikkamerkintöihin: GoogleEarth)

  • Kasvikansion kerääminen verkkoon.
  • Kuvia paikoista ja rakennuksista, aikakauden, sijainnin, kasvillisyysvyöhykkeiden yms. perustella.
  • Oppilaiden oma taidegalleria, taidegalleria taidemaalarin/taiteilijan mukaan, taidegallerioita aikakausien perusteella.
  • Kuvia tietyllä kirjaimella alkavista sanoista.

Flickr[muokkaa]

www.flickr.com

Yahoon kuvienjakopalvelu Flickr on palvelu valokuvien tallentamiseen, julkaisemiseen ja niistä keskustelemiseen. Kuvapalvelu poikkeaa perinteisistä verkkosivuista sekä blogeista ja wikeistä kuvan käyttöoikeuksien rajaamisen mahdollisuuden kautta. Kun blogien ja wikien kohdalla kyse on verkkojulkaisusta, kuvapalvelussa käyttäjä voi suojata ja kohdentaa sisältönsä kuvakohtaisesti haluamilleen käyttäjille tai käyttäjäryhmille tai vaihtoehtoisesti jakaa kuvansa kuvapalvelun tai koko internetin käyttäjäyhteisön kanssa. Flikrin ominaisuuksiin kuulu myös karttapalvelu, jonka avulla käyttäjien kuvat voidaan paikantaa sijaintiin maapallolla esimerkiksi johonkin tiettyyn paikkakuntaan.


You Tube opetuksessa[muokkaa]

julkaisukanava ja tiedon lähde

YouTube perustettiin 23.4.2005 ilmaiseksi videoiden jakopalveluksi. Tällä hetkellä YouTubella on noin 40% markkinaosuus yksityishenkilöiden lähettämistä videoista. Google osti YouTuben taannoin, joten YouTuben ja Google Videon (IV) välinen raja heikkenee koko ajan. YouTuben videoilla on alunperin ollut 10 minuutin yläraja, mutta Googlen myötä raja on poistettu. Videon kokoraja on 1Gt. YouTuben videoita voi katsella ilmaiseksi ilman käyttäjätunnusta, ja videoita on helppo liittää vaikkapa blogikirjoitukseen, sähköpostiin tai melkein minne tahansa. Käyttäjätunnuksen hankkinut voi lähettää videoitaan palveluun muiden katsottavaksi.Kannattaa muistaa, että YouTuben käyttöehdoissa kielletään videoiden kopiointi sivustolta. YouTubeen lähetetyt videot siis pysyvät YouTubessa. Monet uudemmat videoiden jakopalvelut ovat huomattavasti avoimempia tässä suhteessa.


Youtuben käyttö oppilastöiden julkaisukanavana.[muokkaa]

Oppilaat voivat käyttää youtubea animaatioiden ja videoiden julkaisussa. Tällöin paras vaihtoehto on, että opettaja luo koululle omat tunnukset, jota kautta julkaiseminen tapahtuu.

“Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa”: Seuraavassa 34 erilaista videota mm. kirjainten opettelusta, ravintoketjuista, yhteyttämisestä, energiansäästöstä ja paljon muusta: http://www.youtube.com/playlist?list=UUPiIutv_lDB2hQFGCwPqYIA&feature=plcp

YouTube mahdollistaa myös videoiden ja käyttäjien kommentoinnin. http://support.google.com/youtube/bin/answer.py?hl=fi&answer=171666 Vanhemmat, isovanhemmat ja ystävät voivat käyttää kommentointitoimintoa ja näin ollen videon julkaisijat saavat palautetta. Toisaalta tästä palautteesta ja sen kritiikistä on hyvä keskustella oppilaiden kanssa.

YouTube tukee myös 3D-stereovideota. Video sisältää kaksi toistovirtaa, yhden kummallekin silmälle. Jotta videota pystyisi katsomaan kolmiulotteisena YouTubessa, se tulee kuvata 3D-videokameralla. Tietyissä matkapuhelimissa ja tablet-laitteissa on 3D-kamera. Jos käytössäsi ei ole 3D-videokameraa, voit muuntaa tavallisen 2D-videon kolmiulotteiseksi 2D-videon muuntaminen kolmiulotteiseksi -osion ohjeiden mukaan. http://support.google.com/youtube/bin/static.py?hl=fi&guide=1680728&page=guide.cs

Teachertube[muokkaa]

TeacherTube on YouTuben kaltainen, ilmainen videoiden jakopalvelu, joka tarjoaa opetusvideoita sekä opettajille että oppilaille. Palvelun avulla pyritään tarjoamaan opettajille mahdollisuus opettaa sekä toisia opettajia että oppilaita paitsi videoiden myös erilaisten dokumenttien, äänitteiden ja valokuvien avulla. TeacherTube sijaitsee osoitteessa http://www.teachertube.com/.

TeacherTubella on yli puoli miljoonaa käyttäjää ja palvelussa on yli 200 000 videota. Dokumentteja, äänitteitä ja valokuvia on palvelussa huomattavasti videoita vähemmän ja niitä varten on luotu hakemistot. Videohakemistoa ei ole, vaan haku tapahtuu Googlen sanahakuna teachertube.com-sivustolta.

TeacherTube on englanninkielinen ja myös videot ovat pääosin englanninkielisiä. Suomalaisten tekemiä videoita löytyi muutama (esim. tämä), suomenkielisiä ei yhtään. Palvelulla voisi kuvitella olevan jonkinlainen kuriositeettiarvo opettajaksi opiskelevien keskuudessa, jos esim. halutaan nähdä millainen on amerikkalaisen esikoulun (USA:n kindergarten vastaa lähinnä suomalaista esikoulua) päivä:

opastusvideo käyttöönottoon: http://www.edu.fi/opetuubi

Käsitekarttatyökaluja (vaativat lataamisen koneelle)[muokkaa]

Opetushallitus on versioinut ilmaisen käsitekarttatyökalun suomeksi ja ruotsiksi. CMapTools-niminen ohjelma sopii sekä henkilökohtaiseen että yhteisölliseen tiedonrakentamiseen. Sen on tuottanut yhdysvaltalainen Institute for Human and Machine Cognition.

Mitä ohjelmalla voi tehdä?

  • CMapTools-ohjelmalla voit luoda, jakaa ja kommentoida käsitekarttoina esitettyjä tiedon kuvauksia.
  • Ohjelmalla luotuja käsitekarttoja voi muuntaa kuviksi, verkkosivuiksi tai liittää niitä esimerkiksi tekstitiedostoihin. Käsitekarttoihin voi liittää linkkejä, liitetiedostoja ja kommentteja.
  • Opettaja voi tallentaa opiskelijan käsitekartan rakentamisen ja katsoa sen vaiheet myöhemmin läpi - näin myös tiedon rakentamisen tai esittämisen prosessi tulee näkyväksi.
  • Voit luoda oman käsitekarttasi ja tallentaa sen omalle tietokoneellesi henkilökohtaiseen käyttöön. Voit myös tallentaa sen jollekin julkiselle CMap-serverille, joita on eri puolilla maailmaa. Yksi avoimessa käytössä olevista servereistä on Opetushallituksen hallinnoima serveri, jolle voit tallentaa opetuskäyttöön tehtyjä käsitekarttoja.
  • Opetushallituksen hallinnoima serveri
  • Tälle serverille voit luoda oman kansiosi (nimeä se SUKUNIMI, Etunimi), jolle voit tallentaa omasi ja opetusryhmiesi käsitekartat. Voit luoda omaan kansioosi haluamasi määrän alakansioita ja määritellä niille luku- ja muokkausoikeudet tarpeesi mukaan. Palvelimella olevia käsitekarttoja voi yhteisöllisesti rakentaa ja muokata. Kun käytät CMapTools-ohjelmaa ja etsit tallennusta varten palvelinta ohjelman palvelinvalikosta, Opetushallituksen palvelin on listassa nimeltään The Finnish National Board of Education (löytyy T:n kohdalta).
  • Kuka saa käyttää ohjelmaa?
  • CMapTools-ohjelma on ilmainen ohjelma kaikkien ei-kaupalliseen käyttöön. Voit ladata sen koneellesi sekä kotona että opetustiloissa.
  • Ohjelmiston tuottanut tutkimuslaitos (IHMC) voi myös myöntää luvan tallentaa ohjelmiston palvelinversion koulun tai kunnan omalle serverille, jolloin koulu voi luoda omassa suljetussa verkkoympäristössään käsitekarttoja yhteisölliseeen käyttöön.

Lähde:http://edu.fi/materiaaleja_ja_tyotapoja/tvt_opetuksessa/kasitekarttatyokalu


Käsitekarttoja voidaan siis tehdä kaikissa oppiaineissa hyvin suppeista tai laajemmistakin opinto/aihekokonaisuuksista. Näin ollen oppilas käsittelee, luokittelee, yhdistelee ja jaottelee käsillä olevaa tietoa. Kun tiedosto on tallennettu palvelimelle, voidaan käsitekarttojakin rakentaa ja muokata yhteisöllisesti. Karttojen läpikäynti älytaululla “powerpoint-sulkeisten” sijaan antaa mahdollisuuden korostaa ja muovata esitystä kommentoinnin mukaan.

Diigo - aivan loistava nettikäsi![muokkaa]

http://www.diigo.com/

Kyseessä on työväline, jolla voi tehdä alleviivauksia, merkintöjä, muistiinpanoja ja rajauksia mille tahansa netistä löytyville sivuille ja artikkeleille.Sivuja voi ruutukaapata itselleen talteen, luokitella ja arkistoida niitä tai jakaa jonkun ryhmän kesken. Mikä parasta, tehdyt merkinnät eivät ole mitenkään sidoksissa vain yhteen selailukertaan vaan ne näkyvät sivuilla aina, kun niissä vierailee Diigon kautta kirjautuneena. Sivujen tallentaminen omaan kirjastoon (My Library) mahdollistaa myös, että tietojen käsittelyä ja lukemista voi jatkaa myöhemmin miltä tahansa koneelta, sovellukselta tai vaikka puhelimelta, myös offline-tilassa.

Palvelu on ilmainen ja se on nopea ja yksinkertainen asentaa. Ohjeet löytyvät aloitussivulta. Työväline toimii kaikissa yleisimmissä nettiselaimissa sekä Androidissa, iPhonessa ja iPadissa.

Diigo vaikuttaa oivalta työvälineeltä nettiopiskelun tueksi. Vaikka itse olen tottunut tekemään merkinnät ja muistiinpanot paperille, olen ajoittain kaivannut Diigon kaltaista apukättä tiedon muokkaamiseen. Sovellus auttaa etenkin tilanteissa, joissa laajaan tietomäärään on tutustumassa vasta alustavasti, eikä kaikkea halua tulostaa vielä talteen (esim. tutkimuksenteon alussa). Ja vaikka itselleni perinteinen A4 olisi se luontaisin opiskelutoveri, ovat uuden vuosituhannen lapset oppimisen polullaan lähtökohtaisesti jo aivan toisenlaisella pohjalla.

Diigo voi toimia opiskelun tukena muun muassa niin, että:

  • opiskelija voi kerätä netistään löytämiään tietoja kätevästi yhteen paikkaan, luokitella, tallentaa ja jakaa niitä.
  • käytetyt artikkelit jäävät talteen. Näin opettaja voi esim. tehtäväntarkastuksen yhteydessä käydä kurkistamassa oppilaan kanssa tämän Diigon ja katsoa, mistä tehtävässä käytetyt tiedot ovat peräisin.
  • välineen yhteydessä voidaan opiskella kriittisyyttä eri tietolähteitä kohtaan.
  • netistä löytyviä artikkeleita ja tietoja voi jakaa ryhmän kesken esimerkiksi ryhmätyö- tai tutkimustilanteissa. Omat muistiinpanot näyttävät nopeasti muillekin, mitä kohtia itse on pitänyt keskeisenä tai mitä ajatuksia lukukokemus on kenties herättänyt (tekstin sekaan tehtävät merkinnät).

Sovellus voisi toimia parhaiten yläkouluikäisten ja sitä vanhempien välineenä, ehkä vähän nuorempienkin. Englanninkieliset toiminnot voivat aiheuttaa hieman haastetta, mutta toisaalta toiminnat ovat yksinkertaisia jahka ne on oppinut. Tarkempi perehtyminen sivuihin vaatii kuitenkin jonkin verran aikaa ja kärsivällisyyttä.

Sovellus toiminee hyvin myös oppimisen, työn ja vapaa-ajan yhdistämisessä. En näe esteitä sille, etteikö netistään löytämiä vapaa-ajan juttuja (esim. itseä kiinnostavat matkakohteet, koirarodut, kulttuurisivut) voisi hyödyntää myös oppimisessa ja oppilas tehdä esim. maantiedon esitelmänsä kohteesta, johon haluaisi muutenkin matkustaa. Työhön voisi kerätä tietoa esim. siitä, millaisen kuvan matkatoimistot kohteesta maalaavat ja mitä netistä löytyvä muu materiaali (esim. kansainväliset uutissivut, Wikipedia, netin kuvapalvelut) todellisuudesta kertovat. Tämä voisi kokonaisuudessaan edistää lasten ja nuorten kokemusmaailman tuomista lähemmäs koulua.

Oppilaan, opettajan ja ylläpitäjän roolit[muokkaa]

Suurimman hyödyn palvelusta näkisin oppijan itsensä kannalta: tiedon käsittelyssä, oppimisen prosesseissa ja tiedon taltioinnissa. Samassa mielessä opettajankin on helppo koota kirjastoonsa itseään ja opettamistaan tukevia materiaaleja. Ylläpitäjän rooli korostuu ehkä siinä, jos sovellusta käyttää jonkun ryhmän perustamiseen ja tiedon jakamiseen sen sisällä.

En tiedä, missä määrin työvälineen käyttöön liittyy käyttöoikeuksiin, tietosuojaan tai tietoturvaan liittyviä asioita. Käyttöoikeuksissa lienee ainakin huomioitava se, että vaikka tietoa kuinka yhdistelisi eri sivuilta, tekisi siihen merkintöjä ja muokkaisi omanlaisekseen, sitä ei voi jakaa omissa nimissään ilman asianmukaisia viittauksia. Muuten kyseessä voidaan katsoa olevan plagiointi.

Vielä en tiedä, miten palvelua saisi kehitettyä vielä enemmän oppimista ja ehkä myös opettamista tukevaksi. Kätevä – ja kaivattu! – netin lisäkäsi se ainakin tuntuu olevan.

Ohjeet Diigon peruskäyttöön löydät sivun

Prezi[muokkaa]

Web-pohjainen Prezi tuo esitysten visualisointiin uusia ulottuvuuksia ja näyttävyyttä. Prezi esitykset ovat epälinearaisia – esityksen sisällä voi zoomailla, hyppiä paikasta toiseen ja palata takaisin alkuun. Tutustu Prezin pääominaisuuksiin Youtube-videon kautta. Prezi toimii selaimen kautta – et siis tarvitse erillistä ohjelmistoa. Pääset käsiksi tekemiisi esityksiin miltä tahansa koneelta, jossa on selain flash-liitännäisellä ja Internet-yhteys. Preziä varten tarvitaan oma käyttäjätunnus. Opettajat ja opiskelijat saavat Preziin tunnuksen, jossa on normaalia enemmän ominaisuuksia. http://prezi.com/

Pinterest[muokkaa]

Pinterest on ilmoitustaulutyyppinen sosiaalinen linkkien ja kuvien jakopalvelu. Pinterestissä luodaan ja ylläpidetään kokoelmia, jotka perustuvat johonkin teemaan, kuten tapahtumaan tai harrastukseen. Käyttäjä voi myös selata muita linkki-/kuvakokoelmia, poimia niistä osia omiin kokoelmiinsa ja ilmoittaa tykkäävänsä linkistä/kuvasta. Pinterest-ilmoitustauluja voi myös jakaa ja tehdä yhdessä. Esimerkki: pinterest-boardien tekeminen taidekasvatukseen liittyvien aiheiden ideapankkina ja muistilistana: http://pinterest.com/taidekasvattaja/ ja [1].

http://pinterest.com/

Yhteistoiminnallisen oppimisen verkkopalvelu[muokkaa]

Mikäli olet kiinnostunut tutkivan ja yhteistoiminnallisen oppimisen verkkopalvelusta, on seuraava linkkiin hyvä tutustua: http://www.liikkeelleymparisto.fi/


Kuvan käyttö opetuksessa ala-asteella[muokkaa]

Nykytekniikalla on mahdollista saada luokkahuoneeseen esille kuvamateriaalia lähes mistä tahansa aihepiiristä, historiallisesta tilanteesta tai tapahtumasta. Tätä mahdollisuutta käyttämällä voidaan ohjata lapsia jo hyvin nuoresta iästä lähtien aineiston ja erilaisten lähteiden kriittiseen ja analyyttiseen tulkintaan, eläytymiseen ja tiedonhankintaan. Nämä taidot ovat tärkeitä nykymaailmassa, jossa entistä enemmän joudumme jatkuvasti tekemisiin kuvallisen informaation kanssa. Etenkään lasten ja nuorten kohdalla oikeanlainen kuvallisen materiaalin käsittelytaito ei tunnu kehittyneen kasvavan tarjonnan kanssa samaa tahtia. Kuvien tulkitseminen on osa funktionaalista lukutaitoa, jota ihminen tarvitsee selviytyäkseen omassa yhteiskunnassaan ja ymmärtääkseen kulttuurisia viestejä. Onneksi nykyään vallalla oleva laaja tekstikäsitys (=kuvallinen aineisto ”tekstinä”, visuaaliset tekstit) on alkanut vaikuttaa opetukseen pikkuhiljaa. Kuvat nähdään nykyään omaehtoisesti arvokkaana opetusvälineenä, eikä vain tekstin tukena ja apuvälineenä.

Kuvien tulkintaa voi tehdä aika lailla samoin ”eväin” lähes missä aineessa tahansa. Erityisen toimivia seuraavat käsittelytavat voisivat kuitenkin olla historiassa, äidinkielessä ja uskonnossa. Harjoittaminen on hyvä aloittaa kevyesti heti alimmilta luokilta lähtien, ja siirtyä ajan kanssa vaativampiinkin tehtäviin. Erilaiset käsittelykeinot eivät ole hierarkkisia eivätkä välttämättä rajaa toisiaan pois, ja niitä voikin olla hedelmällistä käyttää sekaisin yhdenkin kuvan käsittelyssä.

Kuvan ilmisisällön selventäminen (instrumentaalinen lukeminen)[muokkaa]

Tämä kuvanlukutapa on yleensä välttämätön ja lähtökohtainen, kun kuvaa lähdetään tulkitsemaan. Tämä tavanomainen ja tietyllä tavalla ilmeisin kuvanlukukeino on keskittymistä siinä esiintyviin tosiasioihin yksinkertaisilla havaintokysymyksillä. Tällä lailla opetellaan löytämään kuvasta ilmi-informaatio ja tekemään yleensä havaintoja kuvasta. Kysymyksinä voisi olla vaikka ”keitä kuvassa esiintyy? Mitä siinä tapahtuu? Milloin kuva on otettu/tehty? Onko kuva luonnollinen vai pilakuva? Kuka kuvan on tehnyt/ottanut?”. Vaikka tämä kuvan käsittelyn tapa voi olla pintapuolinen, se voi silti yltää hienojakoiseenkin tutkiskeluun. Instrumentaalinen lukeminen avaa ovet ihmettelyyn ja kysymiseen, mutta sitä pitää jalostaa, jotta tavoitettaisiin kriittisen kuvanluvun vivahteet.

Narratiivinen lukeminen[muokkaa]

Tässä lukemistavassa valokuva tai maalaus ymmärretään yhdeksi vaiheeksi jotakin tapahtumasarjaa tai kertomusta. Tarkoituksena on kuvan vihjeiden ja/tai muun aiheeseen liittyvän tiedon avulla sijoittaa kuvan ilmiö aika- ja/tai paikkasidonnaiseen kehykseen, ja miettiä, mitä ennen kuvan tapahtumaa on tapahtunut, ja mitä tulee tapahtumaan sen jälkeen. Viitteellisiä kysymyksiä voisivat olla vaikkapa ”Millaisesta tapahtumaketjusta tämä kuva on osa? Mikä tähän on johtanut? Mitä tämän jälkeen voisi tapahtua? Millä perusteella näin oletat? Olisiko voinut tapahtua jotain muuta?” Pohdintaa voidaan tehdä suullisesti tai kirjallisesti, ryhmässä tai yksin. Ennen ja jälkeen tapahtuneista asioista voidaan myöskin vaikkapa piirtää kuvat. Jotkin kuvasarjat ja maalaukset tarjoavat jo itsessään kuvasarjamaisen materiaalin (esim. Gallen-Kallelan Aino-triptyykki), josta voitaisiin paljastaa aluksi vain osa, ja käyttää toisia osia myöhemmässä vaiheessa, pohdinnan jälkeen.

Empaattinen lukeminen[muokkaa]

Empaattinen lukeminen on hyvä keino lasten henkisen kasvun harjoittamiseen. Siinä pyritään empatian keinoin asettumaan ja eläytymään kuvan ihmisten asemaan, ja ymmärtää tilanne jonkun toisen näkökulmasta. Tämä lukutapa on hyvä etenkin silloin, kun halutaan ymmärtää vaikkapa historiallista tilannetta, ja pyritään ymmärtämään ihmisten tekemiä ratkaisuja kyseisissä tilanteissa. Tätä voidaan toki käyttää hyvin myös ajankohtaisiin ilmiöihin liittyvänä. On hyvä harjoittaa asettumista toisen asemaan: se tuottaa paljon suurempaakin hedelmää, kuin vain kyseisen tilanteen ymmärtämisen. Empaattisella lukemisella on se huono puoli, että tunteisiin vetoamalla kuvat voivatkin johtaa ihmistä harhaan (esim. historialliset propagandakuvat). Tämä on kuitenkin hyvä tunnistaa ja ymmärtää kuvia lukiessa, ja miettiä, että miksi ja kenen toimesta kuva pyrkii antamaan asioista haluamansa kuvan. Se ohjaa omalta osaltaan kriittiseen ajatteluun: minkä takia mikäkin kuva pyrkii vaikuttamaan tunteiden kautta, millaisen mielikuvan se pyrkii asioista meille antamaan, kuka haluaisi minun kokevan kuvan näin?

Ikoninen lukeminen[muokkaa]

Ikonisessa lukemisessa keskitytään tulkitsemaan kuvassa esiintyviä kulttuurisia symboleita ja merkityksiä. Useat kuvat on tarkoituksella tehty ikonografisiksi (esimerkiksi kuvaamaan vaikkapa suurta kuilua tavallisen kansan ja ylimystön välillä sijoittamalla ylhäisö kuvassa korkealle, lähelle aurinkoa, ja tavallinen kansa pieneksi, alas ja lähelle mutaista maata). Pohtia voidaan, että mitä mikäkin esine kuvassa voisi symboloida (pääkallo kuolemaa, mustat pilvet uhkaa, auringon pilkahdus toivoa jne.), mitä arvoja ja arvostuksia kuvasta ilmenee ja miten eri tavoin symbolit voidaan tulkita.

Kriittinen analyysi[muokkaa]

Kriittinen analyysi on monella tapaa vaativa mutta perusteellinen kuvantulkintatapa. Se vaatii kaikenlaisten kuvantulkintatapojen yhdistämistä ja tietoa kuvan ottamisen tai maalaamisen aikaisesta tilasta, tekijästä ja vallitsevasta maailmantilasta. Täytyy osata erottaa se, mitä kuvassa oikeasti tapahtuu, minkä kuvan se haluaa antaa, ja onko sen antama kuva ”oikea” vai kenties puolueellinen. Joskus kuvista voidaan varmuudella saada vain vähän tietoa, ja silloin täytyy pohtia myös sitä, syyllistyykö kuvan ylitulkintaan.


Tietoturva ja internetin turvallinen käyttö peruskoulussa[muokkaa]

https://docs.google.com/presentation/pub?id=1Pa9rsCvh4XbcoAgS0a_TWxTuT6UirLsLaVkMuySOGj8&start=false&loop=false&delayms=3000#slide=id.i35

Internetin “turvallinen” käyttö peruskouluissa

http://www.edu.fi/materiaaleja_ja_tyotapoja/tvt_opetuksessa/internetin_turvallinen_kaytto

Tekijänoikeuksista

http://www.edu.fi/materiaaleja_ja_tyotapoja/tvt_opetuksessa/tekijanoikeudet

MUUTA[muokkaa]

Tässä olisi SOMElaiset tehnyt aika hyvän tarjottimen valmiiksi :)

http://www.scoop.it/t/sometarjotin

ja sieltä havainnollistava esitys: http://www.slideshare.net/hponka/miten-sosiaalinen-media-voi-tukea-oppimista

Web-yhteisö avointen oppiresurssien löytämiseen, tekemiseen ja jakamiseen http://lemill.net/

Muutamia hyviä linkkejä TVT:n käytöstä opetuksessa... klikkailemaan vaan ;)