Mediakasvatus ja uudet lukutaidot/Syksyn 2012 kurssi/M-learning

Wikiopistosta

Katriina Tolonen

Virva Törmälä

Marika Lönnroth

Anne Autio

Tiina Lehtola


Mitä mobiilioppiminen on?[muokkaa]

Mobiilioppiminen on oppimista, joka tapahtuu erilaisten mobiililaitteiden avulla. Mobiilioppimiselle on tyypillistä oppimisen yksilöllisyys sekä ajasta ja paikasta riippumattomuus. Mobiiliopetus puolestaan tarkoittaa mobiililaitteiden välityksellä tapahtuvaa oppimisen ohjaamista. Mobiilinen opiskelu mahdollistaa opiskelun yksilöllisistä lähtökohdista ja tarpeista lähtien.

Mobiiliopiskelun hyödyt[muokkaa]

Mobiilisen opiskelun hyödyt tulevat parhaiten esiin opiskelun tapahtuessa luokkahuoneympäristön ulkopuolella, oppilaantehdessä havaintoja omatoimisesti. Mobiilioppimisen on todettu sopivan erityisesti ennalta tuttujen asioiden kertaamiseen sekä pienten sisältökokonaisuuksien oppimiseen. Etuina ovat myös oppiaineiden välinen integraatio ja kannustaminen tutkimalla tapahtuvaan oppimiseen.

Mobiililaitteet auttavat opettajaa arvioimaan oppilaan edistymistä: käymällä läpi oppilaiden mobiililaitteilla kirjaamia muistiinpanoja opettaja saa nopeasti käsityksen siitä, mitä kukin oppilas on päivän aikana saanut aikaiseksi. Myös oppilaan vanhemmat voivat kotona katsella, mitä oppilas on saanut koulussa aikaiseksi päivällä.

Laitteet auttavat opettajaa myös tehtävienannossa ja ohjeistuksessa: esimerkiksi lähettämällä jokaiseen luokan mobiililaitteeseen tehtävänannot. Tällöin opettaja varmistuu siitä, että kaikilla on jatkossa helposti saatavilla annetut ohjeet. Opettaja voi lisäksi antaa oppilaskohtaisia ohjeita ja näin eriyttää mobiilioppimista oppilaiden henkilökohtaisten oppimistyylien ja -tavoitteiden mukaan.

Mobiililaitteisiin kirjattujen muistiinpanojen jatkotyöstäminen laitteella parantaa muistiinpanojen laatua ja auttaa oppilasta seuraamaan omaa oppimistaan. Mobiililaitteet ovat jatkuvasti oppilaiden käytössä toisin kuin esimerkiksi koulujen ATK-luokat.

Mobiililaitteet tukevat oppilaiden yhteistyötä ja havaintojen jakamista, oppilaat pystyvät paremmin kommunikoimaan keskenään. Tällöin luokka voi kokonaisuudessaan muodostua tiiviiksi yhteisöksi. Omat havainnot on helppo jakaa muiden mobiililaitteisiin.

Mobiiliopiskelun haasteita[muokkaa]

Mobiilioppimiseen ongelmia saattaa aiheuttaa mobiililaitteiden tuella tapahtuvan oppimisprosessin vahva yksilöllisyys sekä mobiilikäyttötilanteiden suuri alttius monille häiriötekijöille. Jonkun tahon pitää hankkia ja kustantaa laitteet sekä verkon käytöstä aiheutuvat maksut. Opettajalta vaaditaan teknistä osaamista tai vähintäänkin teknistä kiinnostusta. Teknisten ongelmien ilmaantuessa pitää olla tiedossa, miten ongelmat ratkotaan (esim. verkon kaatuminen, ongelmat sisäänkirjautumisessa jne.).

Laitteiden käytöstä pitää myös laatia ohjeet, joihin kaikki oppilaat sitoutuvat. Saavatko oppilaat esim. kuljettaa mobiililaitteita kotiin ja käyttää niitä muuallakin kuin koulussa? Informaalin oppimisen kannalta tämä olisi suotavaa, mutta säännöistä pitää jokaisen koulun päättää itse.

Mobiilioppimisen laitteita[muokkaa]

Mobiilioppimisen välineinä voidaan käyttää mm. kännyköitä, kannettavia tietokoneita ja PDA-laitteita (Personal digital Assistant). Kaikilla oppilailla ei välttämättä ole mahdollisuuksia näihin välineisiin. Sponsorit voisivat olla yksi ratkaisu tai että koulu hankkisi tietyn määrän esimerkiksi älypuhelimia oppilaiden käyttöön.

Yhteisöllisyys[muokkaa]

Mobiililaitteet pienevät ja sopivat taskuihin. Se mahdollistaa laitteiden mukaan ottamisen kaikkialle. Oppilaat voivat pitää yhteyttä toisiinsa sekä opiskella yhdessä niiden avulla myös kouluajan ulkopuolella. Ne liittävät oppilaat eri tietolähteisiin ja mahdollistavat viestinnän lähes kaikkialla minne he menevät. Kun oppilaat voivat blogeissaan kertoa viikonlopun tapahtumista, he tutustuvat toisiinsa paremmin, mikä lisää yhteisöllisyyttä. Myös oppilaiden ohjaaminen mahdollistuu paikasta riippumatta.

Tekniikan kautta myös hiljaiset oppilaat ovat löytäneet kanavan ilmaista itseään. Ne oppilaat, jotka eivät viittaa oppitunnilla saattavat kirjoittaa mielellään vastaukset sekä mielipiteensä oppitunnilla, joka pidetään chatissä.

Opetustilanteet[muokkaa]

Mobiiliopetus ei välttämättä tuo mukanaan parempia oppimiskokemuksia oppilaille, ellei sitä käytetä yhdessä hyvin suunnitellun opetuksen ja opetussuunnitelmien kanssa. Mobiililaitteet tuovat oppimiseen lisää joustavuutta, mutta todellisten hyötyjen saaminen niiden käytöstä vaatii opettajalta oppilaiden toiminnan uudelleen miettimistä. Onnistuttaessa oppilaille voidaan antaa mahdollisuus tutkia ja oppia toiminnastaan. Tämä puolestaan usein edellyttää muutosta opetustyylissä, joka vaatii opettajalta aikaa ja sitoutumista muutosprosessiin. Se ei kuitenkaan tarkoita perinteisten opetusmenetelmien hylkäämistä, vaan mobiiliiopetuksen hyödyntämistä tilanteissa, joissa siitä on todellista etua perinteisiin verrattaessa. Lisäksi se tarkoittaa tuttujen menetelmien rohkeaa soveltamista uudella tavalla myös mobiiliopetuksessa. Opetustilanteet muuttuvat mobiiliopetuksessa vapaamuotoisemmiksi, sillä perinteisen luokkahuoneopetustilanteiden opettaja ohjaa oppilaitaan myös mobiililaitteen avulla. Oppilaat ovat myös aktiivisemmassa roolissa oppimisen perustuessa heidän omiin havaintoihinsa ja toimintaansa.

Oppimisteoriat ja pedagoginen käytettävyys[muokkaa]

Monet mobiilit oppimisohjelmat noudattelevat behavioristisen oppimiskäsityksen ärsyke-reaktio –kytkentöjä. Niissä oppiminen perustuu ”drillaamiseen”. Drilliohjelmat ovat toistamiseen ja osataitojen harjaannuttamiseen tarkoitettuja ohjelmia. Oppilas pääsee ohjelmassa etenemään seuraavaan tehtävään vasta annettuaan oikean vastauksen. Olennaista drilliohjelmissa on se, että ne ovat ennalta ohjelmoituja eikä ohjelman rakennetta tai sisältöä voida siten muuttaa. Ohjelma antaa usein oppilaalle palautteen oikeasta tai väärästä vastauksesta.

Konstruktivistinen oppimiskäsitys korostaa oppijan oman aktiivisuuden sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitystä oppimisprosessissa. Oppiminen on kasautuvaa, tavoitetietoista, tilannesidonnaista ja tapahtuu suhteessa aikaisempaan tietoon. Oppimisohjelmien, jotka perustuvat konstruktivistiseen oppimiskäsitykseen, pitäisi antaa oppijoille mahdollisuus yksilölliseen ideointiin, innovointiin ja tiedon prosessointiin. Tämä asettaa haasteita, jos ohjelman olisi tarkoitus antaa palautetta oppijalle, miten oppimisprosessi sujuu. Edellä kuvatut drilliohjelmat on paljon helpompi suunnitella ja toteuttaa, koska niissä oikea ja väärä vastaus ovat yksiselitteisiä. Sosiaalisen vuorovaikutuksen ja informaalin oppimisen tukemisessa mobiilioppiminen on lyömätön väline. Erilaiset keskustelualustat ja mahdollisuus jakaa dataa oppijoiden kesken kannustavat vuorovaikutukseen ja yhteistoiminnalliseen oppimiseen.

Käytettävyys on määritelty standardissa ISO 9241-11:1998: ”Tarkoituksenmukaisuus, tehokkuus ja tyytyväisyys, jolla määritellyt käyttäjät saavuttavat määritellyt tavoitteet tietyssä ympäristössä.” Mobiilioppimissovellusten yhteydessä on relevanttia keskittyä sekä tekniseen että pedagogiseen käytettävyyteen. Jos mobiilisovellusta käytetään koulumaailmassa osana opetusta, tekniseen käytettävyyteen voidaan sisällyttää ainakin palvelun tekninen luotettavuus, käytön ilmaisuus käyttäjille, rekisteröitymisen helppous ja virhe- sekä ongelmatilanteista toipuminen. Jos ohjelman käyttö vaatii verkkoyhteyttä, jonkun muun kuin oppilaan pitäisi maksaa käytöstä aiheutuvat kustannukset. Ohjelma ei saa kaatua verkkoyhteyden kadotessa ja teknisten ongelmien ilmaantuessa käyttäjälle pitää olla selvää, miten ongelma saadaan selvitettyä. Pedagogiseen käytettävyyteen voidaan sisällyttää konstruktivistisen oppimiskäsityksen hengessä oppijan aktiivisuuteen ja yhteistoiminnallisuuteen ohjaaminen, tavoitteellisuus ja aikaisemman tiedon ja tietämyksen arvostus. Käyttöliittymän pitäisi täyttää hyvän ja käytettävän käyttöliittymän vaatimukset, kuten johdonmukaisuuden ja tarkoituksenmukaisen graafisen ulkoasun vaatimukset. Mobiililaitteiden pienet näytöt asettavat omat haasteensa sisällön esittämiseen.

Tulevaisuuden skenaariot[muokkaa]

1 – 2 vuotta eteenpäin[muokkaa]

Yhä enemmän mobiilioppimista (M-learning) ja muuta paikasta riippumatonta oppimista

  • painotus sisällöissä ja henkilökohtaisissa oppimistyyleissä

2 – 3 vuoden päästä[muokkaa]

Game Based Learning

  • oppiminen tosielämän ja todellisuuden ulkopuolella
    • sallitaan oppijan tehdä virheitä, epäonnistua turvallisessa ympäristössä ja oppia tekemistään virheistä
  • laajennettu ja sekoitettu todellisuus

4 – 5 vuoden päästä[muokkaa]

Käytössä yhä monimutkaisemmat oppija-analytiikat kooten aikaisempien oppijajoukkojen oppimiskokemuksia ja käyttäen niitä ennustamaan tulevien oppijoiden oppimiskäyriä.

Sen jälkeen[muokkaa]

Käsinkosketeltava tiedonkäsittely - tietokone upotetaan arkipäivän objekteihin.

Mielenkiintoisia linkkejä[muokkaa]

  • [1] Ajattelun ammattilainen: 10 iPad-ohjelmaa lapsille
  • [2] YLE-uutiset: Tabletit opettavat lukemaan ja laskemaan
  • [3] Mobiilia oppimista etsimässä
  • [4] Lasten tieto- ja esitystekniikan osallistamishanke
  • [5] Nokia Mobile Mathematics

Lähteet[muokkaa]

  • [6] Naismith, Lonsdale, Vavoula, Sharples "Literature Review in Mobile Technologies and Learning"
  • [7] Sharples, Taylor, Vavoula "Towards a Theory of Mobile Learning"
  • Haaparanta, Kiili, Multisilta "New Blow for Mobile Learning: iPods and Podcasting in Primary Schools" 2007 (Conference paper)
  • Jorma Saarinen (toim.) "eValuator. Digitaalisten oppimateriaalien, oppimisympäristöjen ja mobiilioppimisen käytäntöjen arviointi". Hämeenlinna 2004.
  • Kujala, Huunonen, Saarinen, Vainio, Väliharju "Oppimisteknologian tulevaisuuden skenaariot". Hämeenlinna 2006.