Mediakasvatus ja uudet lukutaidot/Syksyn 2012 kurssi/Virtuaaliopintojen hyödyntäminen Suomen yliopistoissa

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Virtuaaliopinnot ovat opintoja, joissa opetus tapahtuu pääsääntöisesti kokonaan tai osaksi Internetin kautta. Virtuaaliyliopisto on organisaatio, joka tarjoaa korkeakoulutusta digitaalisen median välityksellä, yleensä Internetissä. Monet perinteiset yliopistot ovat perustaneet fyysisen toimipaikkansa ohelle oman virtuaaliyliopistonsa. Jotkut organisaatiot tarjoavat yksittäisiä kursseja eikä niillä kaikilla ole fyysistä toimipaikkaa, vaan niiden toiminta sijoittuu pääasiassa Internetiin. Virtuaaliyliopistot ovat saavuttaneet suurta suosiota 2010-luvulla. Ne ovat rikkoneet ajan, paikan ja tilan määritteet. Luennoitsijat voivat jakaa oppejaan erittäin suurille massoille ja eikä opiskelulle ole rajoitteita.

Olemassa olevaa tarjontaa[muokkaa]

Yliopistot[muokkaa]

Open Yale Courses sivusto tarjoaa ilmaisen pääsyn rajattuun valikoimaan Yalen johdantokursseja, joista ei kuitenkaan voi saada minkäänlaista hyvitystä, kuten opintopisteitä. Parhaat perinteiset yliopistotkaan eivät siis tule nettiopetuksessa paljoa jäljessä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa Stanfordilla on monia ilmaisia nettikursseja [1].

EdX on Harvardin, M.I.T, Berkeleyn, Wellesleyn ja The University of Texasin kollaboraatioprojekti. Sivusto itsessään toimii portaalina tunnettuun ja laadukkaaseen opetusmateriaaliin, jota aiemmin yliopistot ovat jakaneet itsenäisesti. EdX tarjoaa ilmaista koulutusta globaalissa ympäristössä ja tarjoaa suorituksista sertifikaatteja [2].

Yksityiset organisaatiot[muokkaa]

Udacity mainostaa täysin uudenlaista oppimiskokemusta, ja kertoo kurssiensa läpäisemisen olevan yhtä vaativaa kuin yliopistokurssienkin. Tästä syystä sivusto tarjoaa myös maksullisia opintosertifikaatteja. Sivusto myös jakaa ilmaiseksi opiskelijoiden ansioluetteloita yhteistyökumppaneilleen. Tämä voi poikia työtarjouksia [3].

Coursera tekee yhteistyötä huippuyliopistojen kanssa ja tarjoaa pedagogisesti päteviksi suunniteltuja kursseja ilmaiseksi. Tavoitteena on tarjota kaikille pääsy maailmanluokan opetukseen, ja siten kehittää yksilöiden elämiä, sekä yhteisöjä, joissa he elävät [4].

StraighterLine on kaupallinen vaihtoehto MOOC’s pohjaiseen koulutukseen. StraighterLine tarjoaa maksua vastaan korkeamman asteen koulutusta. Yhtiön kurssitarjontaa on mahdollista sisällyttää Amerikkalaisiin korkeakouluopintoihin [5].

Udemy on puolikaupallinen virtuaaliopisto, tarjoaa pääasiassa maksutonta materiaalia, myös maksullista sisältöä kuuluu tarjontaan. Kurssien taso vaihtelee radikaalisti. Portaali tarjoaa materiaalia vaihdellen yliopistojen kurssimateriaaleista, yksittäisiin pdf tiedostoihin [6].

Yhteishyödylliset organisaatiot[muokkaa]

Khan Academy kertoo sivuillaan pyrkivänsä muuttamaan opetuskulttuuria paremmaksi tarjoamalla ilmaista maailmanluokan opetusta. Kaikki sivun resurssit ovat avoimia kaikille. Jokainen voi opiskella omalla tahdillaan, ja saada apua ongelmiinsa. Opiskelijalla on oma profiili, jossa näkee pelinomaisesti saavuttamansa pisteet ja arvomerkit, jotka mittaavat opinnoissa edistymistä [7].

Salman Khan on sitä mieltä, että opettajan puhe pitää pystyä keskeyttämään, ja siinä on pystyttävä palaamaan takaisin päin. Khan latasi sukulaisilleen pitämiään opetussessioita YouTubeen, ja niistä tuli niin suosittuja, että hän perusti vuonna 2008 Khan Academyn, joka on nyt Internetin suosituin virtuaaliyliopisto [8].

Wikiversity on Wikipedian tekijöiden yritys kantaa oma kortensa kekoon avoimien oppimismateriaalien ja yhteistyöllisten oppimisyhteisöjen edistämiseksi. Sivustosta löytyy useita kieliversioita ja wikipediasta poiketen tavoite on laajemmassa sivistävässä toiminnassa, antaen näin vapautta muokkaukselle, sekä kurssien luomiselle [9].

Codeacademy mainostaa itseään helpoimpana tienä koodaamisen opetteluun. Perustajat olivat itse turhautuneet ohjelmoinnin opiskeluun, joten he alkoivat tehdä yhteistyötä, ja loivat paremman, interaktiivisemman tavan oppia alaa [10].

University of the People on avoin lukukausimaksuton virtuaaliyliopisto, jossa kurssit ovat maksullisia. Tarjoaa alemman korkeakoulutason yliopistokoulutusta. University of the people hakee akkreditointi oikeutta, ja on saavuttanut suoraa tukea muun muassa Bill & Melinda Gates- foundationin, sekä Yalen kautta [11].

The Open Universityssä voi suorittaa alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon tai erillisiä kursseja, jotka eivät johda varsinaiseen tutkintoon. Open Universityssä on noin 150 000 opiskelijaa ja yli 30 000 jatko-opiskelijaa, mikä tekee siitä yhden maailman suurimmista yliopistoista. Opiskelijoista 25 000 asuu Britannian ulkopuolella [12].

Hyödyt[muokkaa]

Aika ja paikka[muokkaa]

Virtuaaliopintojen mahdollisuus on ajan ja paikan sidoksen rikkomisessa. Verkossa suoritettavat opinnot tapahtuvat opiskelijan aikataulun ehdoilla opiskelijan määrittämässä paikassa. Tästä johtuen suuri osa verkkokursseille ilmoittautuneista on opiskelijoiden keski-ikää vanhempia, työllistyneitä, ja perheellisiä. [13] Fyysisyyden rajoitteiden poistuminen tarjoaa opintojen kannalta laaja-alaisesti etuja, samanaikaisesti kustannusrakenteet muuttuvat, kuin myös tilan asettamat rajoitteet. Paikan kannalta virtuaaliopinnot avaavat koulutuksen rajoitettua luonnetta.

Opetuksen tehostus[muokkaa]

Verkkoteknologia mahdollistaa opinnoissa laajan kohderyhmän tavoittamisen. Koulutuksen tarjoaminen vähemmillä varoilla suuremmallle osalle väestöä on mahdollista kurssikokojen kasvatuksen kautta. Opintojen kohdalla virtuaaliopetus helpottaa opintojen edistymistä, oma-aikainen opiskelu mahdollistaa päällekkäisten kurssien käymisen omaan erilliseen tahtiin, toisin kuin nykyjärjestelmässä, jossa opetus kulkee lineaarisesti opetussuunnitelman mukaisesti.

Avoimuus[muokkaa]

Ajan ja paikan sidoksen rikkoutuminen digitalisoitumisen yhteydessä tarkoittaa laaja-alaista muutosta “niukkuudesta” “runsauden” piirin, korkeatasoinen koulutus on tarjottavissa kaikille halukkaille ja näin saatavissa useammalle, kuin fyysisessä muodossa.

Hinta[muokkaa]

Hallinnolliset kulut, sekä tarjonnan ylläpitäminen vaativat hallinnoivalta elimeltä osaltaan resursseja mutta kulut suhteessa opiskelijoihin ovat laskevat [14]. Opetuksellinen panoskin syntyy nykymuodossa suuresti sivutuotteena, kun luennot ja materiaali julkaistaan verkossa, lisäpanos kohdistuukin tarkistuksen puoleen, sekä verkossa jakamisen ylläpitoon. Opiskelijan kannalta virtuaaliopetus on useimmissa tapauksissa ilmaista tai edullista verrattuna lukukausimaksuihin fyysisissä opinahjoissa. Etu välittyy opetuskuluihin, kurssien kasvaessa verkossa lähes rajattomiksi.

Elinikäinen oppiminen[muokkaa]

Virtuaaliopiskelu on suhteessa yleisempää vanhemmalla korkeakoulutetulla väkiosalla [13], teknologia itsessään on tässä omiaan elinikäisen oppimisen tukemiseen. Virtuaaliopinnot antavat portaalin taitojen tasalla pitämiseen, sekä uuden oppimiseen, tavalla johon rajattu fyysinen opiskelu ei rajallisten resurssiensa takia kykene vastaamaan. Verkko-opinnoissa formaalisuuden puute osaltaan ohjaa laaja-alaisempaan katsaukseen aiheen sisällä, kuin totuttu maakohtaiseen opetussuunnitelmaan perustuva [15]

Monipuolisuus[muokkaa]

Eri lähteistä kumpuavan materiaalin puolesta monipuolisuus johtaa samanaikasesti useampaan hyötyyn käyttäjän kannalta. Aiheeltaan yhtenevien kurssien kesken on mahdollista kilpailuttaa laajan valinnan kautta luennoitsijoita, jolloin opiskelija itse kykenee vaikuttamaan opettajaansa ja saamaan itselleen sopivinta ja laadukkainta opetusta. Samalla opiskelijaa ei rajoita enää muu kuin kiinnostuksen kohteet tiedon kohdalla, verkon tarjotessa valinnan mahdollisuuksia oman fyysisen kehän ulkopuolelta.

Laatu[muokkaa]

Tarjonnan laajuuden ansiosta opiskelija on mahdollista valikoida parhaimman opetuksen laadun tarjoava lähde. “Maailman parhaiden yliopistojen ja maailman parhaiden puhujien luennot akateemisista aiheista ovat muutaman klikkauksen takana"" [8]

Lisättynä etuna laadukkaan opetuksen yleistyminen voi johtaa kilpailutilanteeseen opetuksen sektorilla, parantaen luennoitsijoiden työpanosta, ja johtaen kovempaan uudistuspaineeseen heikompien luentojen kohdalla.

Haasteet[muokkaa]

Laatu[muokkaa]

Kun virtuaaliopinnot ovat yleistyneet myös korkeakouluissa, on laadunvarmistusprosessi täytynyt miettiä uudelleen vastaamaan uuden oppimisympäristön asettamia haasteita. Moni toiminto on virtuaaliyliopistoissa samankaltainen kuin fyysisessä yliopistossa, joten niiden seuranta ja arviointi on myös sitä vastaavaa. Niillä on siis myös samankaltaisia haasteita, kuten esimerkiksi opintojen sisältö ja pedagogiikka, arviointikäytännöt sekä tiedekunnan valmiudet. Suurin haaste virtuaaliyliopistoissa kuitenkin on pitää yllä korkeaa opetuksen tasoa ympäristössä joka koostuu erilaisista taustoista, kuten kulttuuri, kansallisuus ja teknologian tuntemus sekä saatavuus, tulevista opiskelijoista, eri aikavyöhykkeiltä. [16]

Yksi esimerkki, joka pyrkii vastaamaan tähän haasteeseen, on verkossa toimiva 16 yliopiston muodostama liiketalouteen erikoistunut yhteenliittymä nimeltä Universitas 21 Global (U21G). U21G yhteenliittymä on perustanut oman laadunvalvontametodinsa, jolla pyritään varmistamaan opetushenkilökunnan taso. Tämä metodi pitää sisällään neljä erillistä askelta: (I) rekrytointi, (II) koulutus ja akkreditointi, (III) ohjaaminen ja mentorointi, sekä (IV) opetussuorituksen reflektointi ja arviointi. [16]

Eräs ongelma verkko-opetuksessa on arvosanojen arvottaminen. Kriitikoiden mukaan verkkotutkinnot eivät ole yhtä kysyttyjä kuin perinteiset tutkinnot, ja tätä todistavat tutkimuksetkin. [13] Akkreditointi, laillinen tutkinnonanto-oikeus puuttuu ei-akateemisten opetustahojen kohdalla. Monelta verkon opetussivustolta voi tulostaa oppimisesta todistavia sertifikaatteja, mutta vielä niitä ei työmaailmassa oteta yhtä vakavasti kuin yliopistotodistusta. Tarvitaan instituutio, jonka oppimateriaalivalintoihin ja arvosteluperusteisiin voi luottaa. [8]

Omiin opintoihin sisällytys[muokkaa]

Toistaiseksi erilaisten verkko-opintojen sisällytys oman opinahjon oppikokonaisuuksiin on hankalaa, tai ainakin niihin suhtaudutaan epäilyksellä. Osaltaan syynä tähän ovat opinahjojen näkemyserot opittavan materiaalin sisällöstä [17] ja näin kurssien vastaavuuksista, samalla sisällyttämistä painaa akkreditoinnin hallinnolliset ongelmat (huijaaminen, väärennetyt todistukset).

Oppimisen näyttäminen[muokkaa]

Opetetun soveltamisen näyttämistä hankaloittaa virtuaaliopinnoissa kurssien osallistujien mahdollinen “rajaton” määrä. Kurssilla opittujen taitojen todistaminen tehtävien kautta on haasteellisempaa, kun luennoitsijalla on totutun muutamien kymmenien opiskelijoiden sijasta jopa kymmeniä tuhansia arvosteltavinaan. Virtuaaliopetuksessa on otettava käyttöön vaihtoehtoisia tapoja vastausten tarkistukseen ja suoritusten rekisteröintiin. Perinteisten tapojen (kirjalliset esseet, kirjalliset tehtävät) ohelle tarvitaan uudempia metodeja, kuten sähköiset (automaattisesti tarkistettavat) tentit aikarajojen kanssa, sekä verkkokeskustelut tai muut yhteisöllisen osallistumisen keinot. Vertaisarviointi on varteenotettava vaihtoehto esseetyyppisten tehtävien tarkistamiseksi, kun kurssiryhmän koko kasvaa yli opettajan tarkistusresurssien. Myös jonkinlainen digitaalinen portfolio voisi toimia näyttönä opiskelijan kädenjäljestä.

Akateeminen ja sosiaalinen integraatio[muokkaa]

Akateeminen ja sosiaalinen integraatio ovat tunnettuja opiskelijoiden menestyksen mittareita. Verkko-opiskelijat menettävät yliopistokampuskokemukset, jotka yhdistävät heidät tiedekuntaan ja muihin opiskelijoihin. Tällaisten integraatiomahdollisuuksien puuttuminen johtaa vieraantumiseen ja eristymiseen. Tämän vuoksi opiskelijat eivät yhtä todennäköisesti suorita tutkintoaan loppuun kuin perinteisellä tavalla opiskelevat. Fyysinen instituutio tarjoaa opiskelijoille koulutuksen lisäksi yhteisön, johon opiskelijat voivat sitoutua, olla kanssakäymisessä toisten ihmisten kanssa ja tukea toisiaan. [13]

Itsekuri[muokkaa]

Itsenäisyydestä ja vapaudesta seuraa itsekurin tarve. “Verkko-opiskelijoilla on oltava itsekuria menestyäkseen" [13]

Rajatut oppimismetodit[muokkaa]

Verkko-opiskelu ei tue opiskelijoiden erilaisia oppimistapoja [13].

Kielimuuri[muokkaa]

Avoin opetus ei ole kaikille avointa niin kauan kuin opetuksen ymmärtäminen ei ole kaikille mahdollista.

Eettisyys[muokkaa]

Virtuaaliopintojen arvostusta painaa nykyhetkellä huijaamisen mahdollisuus. Opintojen suorittajasta on vaikea saada pätevää todistetta teknisin keinoin, joku muu on siis voinut suorittaa opinnot toisen opiskelija puolesta, tai yksilötyö voi olla ryhmän aikaansaama. Huolta aiheuttaa myös “todistuksia” myyvät yksityiset organisaatiot.

Kuinka verkko-opetusta on hyödynnetty Suomessa[muokkaa]

Helsingin yliopisto[muokkaa]

Tutkintoon sisällyttämisen kannalta Helsingin yliopiston vaatimukset tähtäävät todistamaan suorituksen kattavuuden, sekä lähteen. Tarkastuksen osalta paino on todistaa suorituksen mitoitus opintopisteinä, sekä vastaavuus korvaavan opintosuorituksen oppimistavoitteita vasten. Avainkysymyksinä tarkkaillaan “miten oppiminen arvioidaan ja kuka sen työn tekee, saako opiskelija siitä palautetta, miten suoritus kirjautuu, minne ja millä kriteereillä”.

Tutkinnon laadun kannalta tarkkaillaan suorituslähdettä ja eritoten, että suoritukset tapahtuvat osana virallisen yliopiston opetusta, jolloin mitoitusta ja tavoitteita voidaan verrata suoritusyliopiston kriteereihin. Vaikka epävirallisista lähteistä suoritusten akkreditointi ei tällä hetkellä ole mahdollista, suositellaan tätä tukevana oppimisen muotona.

Arviointi ei välttämättä tapahdu numeraalisesti, vaan voi olla myös hyväksytty/hylätty. Yleisesti hyväksiluku tapahtuu tapauskohtaisesti ja tutkintokohtaisesti. Monilla aloilla opintoja voi sisällyttää kattavasti vapaasti valittaviin opintoihin.

Helsingin yliopisto järjestää keväällä 2013 mahdollisuuden päästä opiskelemaan tietojenkäsittelytieteitä suorittamalla menestyksekkäästi heidän tarjoamansa MOOC-kurssin. MOOC:it (Massive Open Online Course) ovat verkkoympäristössä käytäviä kursseja [18][19]

Jyväskylän yliopisto[muokkaa]

Jyväskylässä tietotekniikan haussa voi saada lisäpisteitä suoritetuista kursseista, mutta niillä ei voi tulla suoraan valituksi tutkinto-opiskelijaksi . Toisaalta Jyväskylän yliopiston opiskelijat voivat saada opintopisteitä joistakin virtuaaliyliopistojen järjestämistä kursseista. [20]

Itä-Suomen yliopisto[muokkaa]

Aalto-yliopisto[muokkaa]

Tampereen Teknillinen Yliopisto[muokkaa]

Tampereen yliopisto[muokkaa]

Oulun yliopisto[muokkaa]

Vaasan yliopisto[muokkaa]

Lappeenrannan yliopisto[muokkaa]

Karjaan lukio[muokkaa]

Karjaan lukiossa on herätty virtuaaliyliopistojen mahdollisuuksiin. Khan Academyn kursseja on hyödynnetty matematiikan opetuksessa. Opiskelijat ovat voineet tehdä kotitehtäviä joko oppikirjasta tai Khan Academysta. [21]

Lähteet[muokkaa]

  • Bart, Mary [19] Viitattu 10.12.2012.
  • Bejerano, Arleen R. (2008). The Genesis and Evolution of Online Degree Programs: Who Are They For and What Have We Lost Along The Way? Communication Education, Vol. 57, No. 3, pp. 408–414
  • Huyn Chong Lee 2001 [20] Viitattu 10.12.2012.
  • LeNoue, M., Hall, T., & Eighmy, M.A.(2011). Adult Education and the Social Media Revolution. Adult Learning, Spring2011, Vol. 22 Issue 2, pp.4–12
  • Lonkila, M. & Herranen, O. (29.11.2012) Mikä on MOOC? Alusta! [21] Viitattu 9.12.2012.
  • Mikä on MOOC, 3.12.2012 [22] MOOC on väylä yliopistoon. 10.12.2012.
  • Puhakka, Ilpo. 3.9.2012 [23] Jyrkkäri. Viitattu 10.12.2012.
  • Rautiainen, Petri [24] Voima. Viitattu 10.12.2012.
  • Rämö, Aurora. 8.6.2012. [25] Yli yliopistosta. Viitattu 7.12.2012.
  • Sixl-Daniell K.,Wong A., & Williams J.B: The virtual university and the quality assurance process: Recruiting and retaining the right faculty [26] Viitattu 7.12.2012.

Viitteet[muokkaa]

  1. [1] 10.12.2012. Open Yale courses
  2. [2] 10.12.2012. EdX.
  3. [3] 10.12.2012. Udacity.
  4. [4] 10.12.2012. Courcera.
  5. [5] 10.12.2012. StraighterLine.
  6. [6] 10.12.2012. Udemy.
  7. [7] 10.12.2012. Khan Academy.
  8. 8,0 8,1 8,2 [8] 7.12.2012. Rämö, 2012.
  9. [9] 10.12.2012. Wikiversity.
  10. [10] 10.12.2012. Codeacademy.
  11. [11] 10.12.2012. University of the People.
  12. [12] 10.12.2012. The Open University.
  13. 13,0 13,1 13,2 13,3 13,4 13,5 Bejerano, 2008.
  14. [13] 10.12.2012. Mary Bart, 2008
  15. [14] 10.12.2012. Huyn Chong Lee, 2001
  16. 16,0 16,1 [15] 7.12.2012. Sixl-Daniell, Wong & Williams, 2004.
  17. Helsingin yliopisto. Kysely 10.12.2012
  18. Lonkila & Herranen, 2012
  19. [16] 10.12.2012. Mikä on MOOC, 2012
  20. [17] 10.12.2012. Puhakka, 2012.
  21. [18] 10.12.2012. Rautiainen, Voima

Katso myös[muokkaa]

  • P2PU kehottaa opiskelemaan vertaistesi kanssa yhdessä saman tavoitteen eteen.[27]
  • Team Treehouse opettaa ilmaiseksi webdesigniä.[28]
  • Teach with Portals tarjoaa ilmaista sisältöä ja pelisuunnitteluvälineitä, sekä yhteisön, jossa voi jakaa oppitunteja ja kokemuksia pyrkimyksenä luoda loputtomasti erilaisia oppimismahdollisuuksia.[29]
  • TED konferenssien parhaat puheet ja esitykset kaikkien nähtävillä.[30]
  • The Guardian, 2012: Do online courses spell the end of traditional university? [31]
  • Daphne Koller, 2012: What we're learning from online education [32]
  • Lewin, Tamar, 2011:M.I.T. Expands Its Free Online Courses [33]
  • Apunen, Matti, 2012: Maailaisylipiston loppu [34]
  • Eisenbart, Greg, 2003: The Online Education Market: A Crossroads for Higher Education & Business [35]
  • Wikipedia: Virtual university [36]
  • D'Antoni, Susan, 2012: The Virtual University Models and messages: Lessons from case studies [37]
  • African Virtual University, 2012: The Design and Development of a Quality Assurance Framework [38]
  • Portland Press Ltd, 2001, London: Virtual University? Educational Environments of the Future [39]

Ryhmän jäsenet[muokkaa]

Joni Alava

Sami Junkkari

Elina Koskinen (keskustelu)

Jarkko Laaksonen

Valtter Lund