Mediakasvatus ja uudet lukutaidot/Syksyn 2013 kurssi/ELaNo eli Essin, Lauran ja Nooran ryhmä/Patrick Awuah: How to educate leaders? Liberal arts
Patrick Awuah: How to educate leaders? Liberal Arts
Kokoontuminen 20.11.2013
Alustus: Essi Emilia
Alustus[muokkaa]
Ghanalainen Patrick Awuah lähti teini-ikäisenä opiskelemaan Swathmoren yliopistoon Yhdysvaltoihin. Valmistumisensa jälkeen hän työskenteli pitkään Microsoftilla mutta alkoi myöhemmin pohtia kotimaansa tilannetta. Uutiset Saharan eteläpuolisesta Afrikasta olivat huolestuttavia, eikä Awuah halunnut jatkaa elämää hyvätuloista ja keskiluokkaista elämäänsä Seattlessa yrittämättä vaikuttaa Ghanan tilanteeseen. Hän muutti takaisin Ghanaan ja alkoi selvittää, mikä yhteiskunnassa on vikana. Hän löysi kolme tekijää, jotka vaikuttivat lähes jokaisen yhteiskunnallisen ongelman taustalla:
- korruptio
- heikot instituutiot ja
- johtajat
Korruption ja heikot instituutiot johtuvat Awuahin mielestä nimenomaan huonoista johtajista. Miksi sitten ghanalainen yhteiskunta tuottaa niin huonoja johtajia? Tähän syynä on Ghanan koulujärjestelmä, joka saa nuoret kiinnostumaan lähinnä omista oikeuksistaan velvollisuuksien sijaan. Vain viisi prosenttia ghanalaisista voidaan laskea kuuluvaksi ns. koulutettuun eliittiin, joka muodostuu esimerkiksi lääkäreistä, sairaanhoitajista, tuomareista, juristeista, poliiseista – toisin sanoen ihmisistä, joiden tehtävänä on suojella yhteiskuntaa ja sen jäseniä. Jos tällaisissa tehtävissä olevat ihmiset ovat lähinnä kiinnostuneita oman hyödyn tavoittelusta, on yhteiskunnan toiminta vakavassa vaarassa. Awuah kutsuukin näiden ammattikuntien ihmisiä arkipäivän päättäjiksi ja väittää perustellusti, että hyvää päätöksentekotaitoa ja eettistä toimintaa on edellytettävä yhteiskunnan alemmillakin portailla eikä vain poliittisten päättäjien kohdalla. Todellisen työn tekijöiden käsissä on paljon vastuuta, siispä muutoksen on lähdettävä heistä. Awuah perusti Ghanaan Ashesi-yliopiston, jonka tavoitteena on kouluttaa nuoria kriittiseen ajatteluun ja eettiseen toimintaan yhteiskunnassa. Yliopistossa keskitytään ns. vapaisiin taitoihin [1], jotka Yhdysvalloissa ymmärretään humanistisiksi ja yleissivistäviksi tieteenaloiksi. Ashesi-yliopiston tehtävä ei ole vain valmistaa ihmisiä erilaisiin ammatteihin, vaan myös kannustaa heitä ajattelemaan omaa etua pidemmälle ja siten muuttamaan yhteiskuntaa. Ghanassa on tarve johtajille, joilla on hyvä yleiskoulutus ja hyvä työetiikka.
Keskustelua[muokkaa]
On erinomaisen tärkeää, että muutos on Ghanan tapauksessa lähtenyt liikkeelle maan omista kansalaisista eikä niin, että ulkomailta tuodaan päälle liimattuja ratkaisuja täysin erilaiseen ja jopa vieraaseen kulttuuriympäristöön (vrt. esim. suomalaisten nyky-yliopistojen koulutusvienti-into, jossa ei juurikaan pohdinta mahdollisia seurauksia). Ensinnäkin maan omien kansalaisten kehitysideoihin ja hankkeisiin suhtaudutaan varmasti positiivisemmin Ghanassa, ja mikäli niitä aletaan toteuttaa, niihin sitoudutaan myös vakavammin kuin jos idean alullepanijoina olisivat ulkopuoliset. Ratkaisut ovat suuremmalla todennäköisyydellä toimivia, sillä niitä tuovat esiin ihmiset, jotka tuntevat maan kulttuurin ja toimintatavat läpikotaisin.
Näemmekin ulkomailla kouluttautumisen oivana väylänä rakentaa rauhaa levottomiin maailmankolkkiin. Opiskelijat pääsevät näkemään, miten yhteiskunta on rakennettu ja miten se pidetään toiminnassa maissa, joissa ei sodita. Näin he voivat viedä mukanaan kotimaahansa parhaaksi katsomansa opit ja istuttaa ne oman maansa yhteiskuntaan paikalliset tavat ja olosuhteet huomioon ottaen. Tämä voisi myös toimia oivana argumenttina maahanmuuttokriittisille äänenpainoille: Suomen rajoja ei kannata sulkea, sillä päästämällä ulkomaalaisia osaksi suomalaista yhteiskuntaa, he palaavat ennen pitkää oppimansa kanssa omaan kotimaahansa rakentamaan toimivaa yhteiskuntaa, eikä maahanmuutolle näin ole enää jatkossa tarvetta. Länsimaalaisten tuomat ratkaisumallit sisältävät myös hippusen ellei enemmänkin kyseenalaista valkoisen miehen ylemmyyttä, jonka mukaan länsimaisen ihmisen velvollisuus on auttaa heikompiosaisia afrikkalaisveljiä ja -sisaria, koska ilman meidän apuamme ei maanosa koskaan voi päästä jaloilleen ja osalliseksi länsimaisesta sivistyksestä.
Awuahin perustamassa yliopistomallissa pidimme hyvänä sitä, että ennen valmistumista opiskelijoiden oli suoritettava eräälainen yhdyskuntapalvelu. Tätä kautta pian valmistuvat arkipäivän johtajat pääsevät näkemään, minkälaista elämä yhteiskunnan alimmilla portailla on. Awuahin esitelmästä huokui käsitys, jonka mukaan johtajan on oltava yhteiskuntansa palvelija. Saman ajatuksen toivomme leviävän laajemmin myös suomalaiseen yhteiskuntaan sekä kansainväliseen liike-elämään, jotka liian usein perustuvat lyhyt- ja kapeakatseiseen oman tai osakkeenomistajan edun valvomiseen.
On erittäin aiheellista kysyä, mitä hyötyä on koulutetuista johtajista, jos suurin osa maan väestöstä pysyy oppimattomana ja formaalin koulutuksen ulkopuolella. Eikö olisi parempi, jos koulutuksesta pääsisivät osalliseksi muutkin kuin viiden prosentin ghanalaisten eliitti? Entäs korkeampaa koulutusta vaille jäävät tavalliset kansalaiset? Eivätkö he sorru samaan korruptioon, jos sivistys ja koulutus eivät ole heidän ulottuvillaan? Ghanassa aikuisten koulutustaso on varsin alhainen. Toisaalta voidaan ajatella, että yhteiskunnallinen hyvä valuu rakenteissa alaspäin. Koska Ghanassa yhteiskuntarakenne ei toimi juuri lainkaan, on järkevää aloittaa muutos keskitason johtajista.
Pohdimme myös sitä, onko länsimaisen demokratian tuominen Ghanaan ainoa ratkaisu maan ongelmiin. Onko länsimainen ylipäätään absoluuttisesti hyvää ja oikein riippumatta siitä, minkälaiseen ympäristöön ja kulttuuriin sitä istutetaan? Voisiko Afrikan tilanne vaatia muunlaisia ratkaisuja yhteiskunnan kehittymiseksi, esimerkiksi hyvää ja oikeamielistä yksinvaltiasta (minkä löytyminen on tietysti pikemminkin teoreettinen kuin realistinen mahdollisuus).
Kiinnitimme myös huomiota Awuahin kommenttiin "The state of the world depends on Africa". Ymmärsimme Awuahin sanat siten, että Afrikka on iso maanosa, jonka ongelmat koskettavat väistämättä myös muuta maailmaa. Jos esimerkiksi ilmastonmuutoksen seuraukset tai sodat aiheuttavat väestöpaon mantereelta, emme voi tuudittautua Euroopassa siihen ajatukseen, että Afrikka on kaukana eivätkä sen ongelmat liikuta meitä. Ilmastonmuutoksen yhteydessä totesimme, että koska Afrikka on erittäin pieni saastuttaja teollistuneisiin maihin verrattuna, on äärettömän epäreilua, jos se saa ensimmäisenä kärsiä ilmastomuutoksen seurauksista.