Mediakasvatus ja uudet lukutaidot/Syksyn 2014 kurssi/Oppimismodulit/moduli II-keskusteluun

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sissit- ryhmän keskustelun kooste:

Wikioppiminen, formaalioppiminen ja asiantuntijuus

Hämmennystä keskustelijoissa herätti keskustelu wikioppimisen asiantuntijuudesta. Keskustelussa tuotiin esille, että wikioppimisessa projekteissa syntynyt tieto on yhtä luotettavaa kuin tekijänsä, ja tiedon luotettavuus ei tule "ulkoapäin" niin kuin formaalissa oppimisessa. Asiantuntijuus on tekijöissä itsessään. Ryhmän keskustelussa heräsi kuitenkin kysymys siitä, mistä tämä yksilöiden asiantuntijuus tulee, jos ei ulkoapäin? Eikö wikioppiminenkin ainakin välillisesti nojaa ulkopuolella olevaan tietoon? Asiantuntijuus kuitenkin nojaa johonkin meidän ulkopuolella olevaan, faktuaaliseen tietoon. Myös tieto ja sitä seuraava asiantuntijuus tarvitsee hankkia, eikä se synny itsestään. Videossa mainittiin esimerkkinä asiantuntijuudesta Harry Potter- aiheinen wiki, johon asiasta kiinnostuneet saivat kirjoittaa aiheeseen liittyvää tietoa. Kuitenkin tässäkin tapauksessa tieto tulee jostain muualta kuin tekijöistä itsestään; Harry Potter- kirjoista ja muusta materiaalista. Tarkoitetaanko asiantuntijuudella sitä, että tiedon täsmällistä lähdettä, vaikka sellainen olisikin, ei välttämättä voida jäljittää?

Formaalissa oppimisessa (ainakin yliopistotasolla) on tapana esittää selkeästi tiedon lähde ja mihin tieto perustuu. Formaalin oppimisen parissa ihmisen asiantuntijuus on helpommin "tarkastettavissa", kun tiedetään, mihin hänen tietonsa nojaavat. Onko wikioppimisessa suurempi riski sille, että tekemisessä on mukana sellaisia asiantuntijoita, joiden tiedot eivät olekaan luotettavia? Wikioppimista voidaan tarkastella informaalin oppimisen kautta: oppiminen perustuu muun muassa itse tekemiseen, ryhmässä toimimiseen ja keskusteluun. Aktiivinen tekeminen on avainsana. Wikioppimisessa tämä tarkoittaa esimerkiksi artikkeleiden laatimista ja muokkaamista keskustelujen ja tiedonhankinnan myötä. Suoranta ja Vadén tituleeraavat wikioppimista vapaaehtoiseksi, nettipohjaiseksi oppimiseksi. He korostavat myös, että wikioppiminen vaatii omaa aktiivisuutta, kiinnostusta ja intohimoakin. Keskustelussa tuli ilmi, että samoja piirteitä löytyy myös formaalista oppimisesta; esimerkiksi otettiin kirjallisuuden opiskelu yliopistossa. Aineen opettajat järjestävät kursseja yleensä oman kiinnostuksensa mukaan. Kursseilla ei juurikaan ole ulkoa opeteltavia asioita, vaan saada laajempaa ymmärrystä ja välineitä, joita soveltaa kirjallisuuden analyysiin. Opiskelijat saavat valita kursseja oman mielenkiintonsa mukaan, sillä pakollisia kursseja ei juurikaan ole. Näin opiskelijoille muodostuu omanlaistaan asiantuntijuutta, jota voidaan hyödyntää esimerkiksi ryhmäesseiden kirjoituksessa. Formaalissakin oppimisessa on siis havaittavissa wikioppimisen piirteitä ja päinvastoin.

Wikioppimisessa on myös huonot puolensa. Koska oppiminen verkkoympäristössä ei yleensä edellytä opettajan tai vetäjän organisointia tai tarkistusta, on esimerkiksi ryhmätöissä helppo omaksua vapaamatkustajan rooli tai antaa pienin mahdollinen panos työn edistämiseksi. Wikioppiminen todellakin vaatii aktiivisempaa asennetta ja omistautuneisuutta. Kaikki tätyy tehdä ja päättää itse. Se, että on itse vastuussa kaikesta (kukaan ei sanele aikatauluja, työtapoja tms.) voi tuoda myös lisää kognitiivista rasitetta ja stressiä. Formaalissa oppimisessa opiskelija taas "vapautuu" keskittymään pelkästään oppimiseen Videolla tuli esille myös se, että formaaliin oppimiseen liittyy usein oppimisen ulkopuoliset tavoitteet: esimerkiksi opintopisteiden hankkiminen, työelämään valmistautuminen yms. Wikioppimisessa taas oppiminen itsessään on pääasia ja se perustuu kiinnostukseen ja vapaaehtoisuuteen. Ryhmä keskustelussa heräsi kysymys, voidaanko oppimisen ulkopuolisia tavoitteita kuitenkaan sulkea täysin wikioppimisen ulkopuolelle. Motiiveina oppimiseen voi olla esimerkiksi oman asiantuntijuuden korostaminen tai maineen saaminen joissa piireissä, vaikkapa pelaajien keskuudessa.--Emilia Naukkarinen (keskustelu) 15. joulukuuta 2014 kello 16.19 (UTC)



INFORMAATIOSOTURIT

Luento II - Wikioppiminen

Videoluento herätti lyhyydessään paljon positiivisia ajatuksia, joten aluksi lähdimme hieman kyseenalaistamaan wikioppimista todellisena haastajana formaalille oppimiselle. Wikioppiminen kuulostaa hienolta, se on keskustelevaa, tasa-arvoista, inklusiivista ja keskiöön on nostettu utelias ja kiinnostunut yksilö joka haluaa osallistua ja jakaa tietoa. Wikioppiminen on siis varmasti tehokasta, mutta kuinka realistisia ovat sen toteuttamismahdollisuudet yhtä kurssia tai projektityötä laajemmin, sillä se mitä wikioppiminen todella vaati on aikaa. Aikaa paneutua itselleen mielekkäisiin aiheisiin keskustelemalla niistä vertaistensa kanssa. Ongelmaksi muodostuukin se, että samaan aikaan opiskelijalla niskaan kaatuvat niiden eniten kiinnostavien kurssien lisäksi muut opiskelut, läksyt, projektit ja arki. Täysi-ikäsillä opiskelijoilla onkin vielä tähän päälle perhe lasten sairasteluineen sekä monella myös opiskelun rinnalla työ. Aikatauluongelmien vuoksi yhteistä aikaa keskustelulle kasvotusten saattaa, etenkin isomassa ryhmässä, olla lähes mahdotonta löytää.

Wikioppiminen on mahtava tapa oppia uusia asioita vapaa-ajalla varsinkin sellaisten ihmisten kanssa, joita ei voi fyysisesti tavata. Wikioppimisessa oman motivaation pitää kuitenkin olla aivan valtavan korkealla. Pohdimme riittäisikö kenenkään opiskelijan aika, motivaatio ja ajankäyttötaidot siihen, että kaikki opetus tapahtuisi wikioppimisen periaatteilla. Yritimme kuvitella yläastelaisia, joille sanottaisiin että katselkaapa näitä videoita ja keskustelkaa yhdessä ruotsin toisesta konditionaalista. Emme usko, että yläastelaisella eikä tosiaan varmaan lukiolaisellakaan ole tarpeeksi motivaatiota eikä välttämättä tarpeeksi taitojakaan hallita liian laajoja kokonaisuuksia ilman että opettaja selittää tunnilla asioita ja käskee tekemään tietyt tehtävät. Kouluoppimisen ongelma on, ettei kaikki voi kiinnostaa kaikkia ja toisaalta jotkin kaikille yhteiset oppimistavoitteet on asetettava niin kauan kuin nykyisenlainen koulutusjärjestelmä on olemassa. Yhdessä tekemällä oppimisessa on kuitenkin paljon hyviä puolia. Käytännön toteutuksissa voisi toimia Teren videon loppupuolella mainitsema "kolmas tie", jossa oppilaita ei heitetä yksin tiedon valtamereen, vaan määritellään jokin oppimista ohjaava kehys. Opettaja toimii tässä siis kiinnostuksen suuntaajana ja voi esim. antaa lähtökohdaksi jotain aineistoa jota oppilaat voivat muokata ja hankkia lisämateriaalia annetun ympärille.

Wikioppimisen periaatteita tai "asennetta" voitaisiin soveltaa pienimuotoisestikin. Jos otettaisiin esimerkiksi aiemmin mainittu ruotsin kieliopin opiskelu, voisi tehtävänä olla vaikka kaupassa tai ravintolassa asioiminen ruotsiksi. Oppilaat saisivat tuottaa dialogin ryhmissä opettajan ohjatessa tarvittaessa ja antaessa kielioppivinkkejä. Lopuksi tilanteet vaikka näyteltäisiin luokan edessä. Mielestämme oppilaita voisi motivoida enemmän, jos he tällaisten tehtävien avulla huomaisivat, että opituilla asioilla on jotain konkreettista merkitystä koulun ulkopuolellakin eikä ruotsin kielioppia opita vain siksi, että päästäisiin kurssista läpi ja saataisiin hyvä numero. Samalla opittaisiin kommunikoimaan vieraalla kielellä rohkeammin ja myös se, että saman asian voi ilmaista monella tavoin eikä ole olemassa yhtä oikeaa virallista opettajan kertomaa tapaa. Virheidenkin tekeminen olisi sallittua ja niiden oikaisemisesta hyötyisi koko ryhmä.

Wikioppiminenhan on oikeastaan malliesimerkki toimivasta affinity spacesta. Kuka tahansa saa osallistua, ei ole yhtä auktoriteettia (=opettajaa), ryhmä määrittelee itse omat tavoitteensa ja toiminta perustuu omaan kiinnostukseen. Meistä wikioppiminen on tehokasta, mutta vain silloin kun motivaatiota on riittävästi (esim. vaikka videopelien kohdalla). Mielenkiintoinen käsite videolla oli myös outreach, eli se, "mitä oppimisesta seuraa oppimistilanteen ulkopuolelle". Verkossa tapahtuvassa wikioppimisessahan tämä outreach todella on konkreettinen, jota kuka tahansa voi myöhemmin lukea ja hyödyntää. Formaalissa oppimisessa outreach on ehkä enemmän opiskelijan päänsisäistä tietoa, jota voi toki jakaa muillekin sopivan tilaisuuden tullen.

Meille jäi tuntuma, että mikäli luennolla esitettyä wikioppimisen määritelmää noudatetaan kirjaimellisesti, näyttää helposti siltä, että se voi toteutua tosiaan vain jonkinlaisissa harrastusryhmissä, jotka kokoontuvat täysin vapaaehtoisesti jäseniä kiinnostavan asian pariin. Eikö koulussa/opiskelussa tai töissä aina ole muita(kin) syitä asioiden oppimiselle kuin oma kiinnostus? Kuitenkin työhön liittyvä oppiminen on hyvin paljon kuvaillun wikioppimisen kaltaista. Oppiminen on usein ongelmalähtöistä, on selvitettävä jokin konkreettinen ongelma. Asiat opitaan keskustelemalla tai ottamalla yhdessä asioista selvää vertaisryhmässä, johon jokainen tuo oman panoksensa. Töissä voi myös luottaa siihen, että joku muu tietää sen, mitä ei itse tiedä ja itse voi ehkä puolestaan auttaa muita omilla tiedoillaan. Työtehtäviin liittyvässä oppimisessa korostuu myös oppimisen vaikuttavuus, "outreach". Opituilla asioilla on aina vaikutusta oppimistilanteen ulkopuoliseen toimintaan ja useimmiten tärkeä osa oppimisen jälkeä on tiedon jakaminen muille. Viime aikoina yritykset ovat muuten alkaneet korvata "ylhäältäpäin ohjattuja" intranettejään wikeillä, joita työntekijät saavat muokata vapaasti ja lisätä mukaan tärkeäksi kokemiaan teemoja. Tässäkin korostuu wikioppimisen yhdessä tekeminen ja kollektiivinen tuottajuus sekä tiedon jakamisen merkityksen huomioiminen, vaikka kyse ei olekaan varsinaisesta koulu- tai kurssioppimisesta.

Wikioppiminen on tärkeässä roolissa medialukutaitojen oppimisessa. Alustuksessa esiin tuotu huomio tiedon luotettavuudesta oli mielestämme keskeinen. Verratessa Wikipediaa perinteisiin sanakirjoihin joihin monesti tukeudutaan puolueettomina tiedonlähteinä, avautuu myös näiden teosten puolueellisuus. Sankirjojen koostajat ovat olleet verratenkin homogeeninen joukkio akateemisia valkoisia miehiä ja tämä huomaa mikäli lähtee sanakirjojen sisältöjä tutkimaan ja kyseenalaistamaan. Wikipedia tosiaan avaa jo monen yläastelaisen silmät siihen, että jokainen kirjoittaa ”puolueetonta” tietoa omista lähtökohdistaan ja koulukirjojakin lukiessaan osaa ehkä paremmin kyseenalaistaa ristiriitaiset tai vanhentuneet ”totuudet”. Tässä tietysti tullaan vanhaan lauluun, että ihmiset pitäisi peruskoulussa opettaa ajattelemaan, ei muistamaan. Koulussa siis pitäisi oppia arvioimaan tiedon luotettavuutta ja ymmärtämään, että ei ole olemassa mitään objektiivista oikeaa tietoa, vaan kirjoittaja ja hänen taustansa vaikuttavat aina asioiden käsittelyyn. Wikioppimisen tärkeimpiä anteja kouluopetuksessa voikin olla juuri medialukutaitojen oppiminen sekä yhdessä tekemisen, tiedon jakamisen ja jokaisen oman luovuuden merkityksen ymmärtäminen.