Keskustelu:Mystisten siilien kolo/Keskustelu 4

Page contents not supported in other languages.
Wikiopistosta

-vapauden infrastruktuuri - will it hold? jääkö aktivismi yms. vapaamuotoinen toiminta, ihmisoikeuksien & -vapauksien ilmaisu tulevaisuudessa netin varaan? mitä tehdään jos netti kaatuu? pyörivät aina mielessä, onko vastaus löytynyt tai löytyykö se ajan myötä?
-nykyään on vapaampaa kuin ennen ja se manifestoituu nettikäyttäytymisessä: kokoontumisvapaus, sananvapaus... yms. harjoitetaan vapaasti siellä, paras kanava siihen?
-kun vallanpitäjät haluaa rajoittaa kansalaisten vapautta, ne rajoittaa netin käyttöä - mikä tosin on hankalaa, eikä aina onnistu/ole mahdollista, nettipropaganda yms.
-lapsipornon blokkaus; mitä hittoa…?! lapsipornoon vahingossa törmäämisen mahdollisuus on saatu kuulostamaan paljon suuremmalta kuin todellisuudessa
-väittämä: mitä parempi teknologia, sitä parempi yhteiskunta (ja vapaudet yksilöillä) - onko välttämättä näin? parempi elintaso lisää vapauksia, mutta parantaako teknologia aina elintasoa?
-oikeus tulla kuulluksi netissä vs. oikeus tulla unohdetuksi (osa vapauksista voi olla hankala toteuttaa netissä, esim. sisällön lopullisesti netistä poistamisen vaikeus)
-TOIMIIKO TULEVAISUUDEN DEMOKRATIA TYKKÄYSNAPPULOIDEN AVULLA??!!!!!
-Facebook omistaa oikeudet käyttäjien materiaaliin ja voi käyttää niitä esim. opetus- ja mainostustarkoituksessa. kännikuvista voi oppia: älä tee näin

~pacwoman & Akadora

Hyviä pointteja. :) Varsinkin tuo oikeus tulla unohdetuksi. Olisiko se sitten se puuttuva vapauden portaikon neljäs aste? Mielestäni ei ole kyse oikeasta vapaudesta, ellei ole mahdollisuutta poistua jälkiä jättämättä. Nykyään se on aika hankalaa. Oon aina pyrkinyt minimoimaan itsestäni googlettamalla löytyvän tiedon määrän, eli en ole missään netissä omalla nimelläni. Google ei onneksi enää nykyään löydä minusta kuviakaan, kun käskin paria kaveria vähän siivoilemaan blogiensa kuvatekstejä (tai no, löytyy pari thumbnail-kokoista jotka ovat olleet joskus Facebook-oletuskuvina mutta olkoon kun ovat niin pieniä). Muutama Facebook-nimellä tehty tykkäys löytyy myös googlettamalla, mutta sen kummempaa informaatiota ei nykyään löydy. Olen melko tyytyväinen tähän.

Tuohon että Facebook voi käyttää materiaaleja opetus- ja mainostarkoituksiin: En ole kovin perehtynyt Facebookin pykäliin, mutta koska käyttäjä voi määritellä itse yksityisyysasetuksensa, Facebook tuskin kuitenkaan käyttäisi julkisesti käyttäjän vain rajatulle kaveripiirille näkyväksi määrittämää kuvaa. Silloinhan käyttäjä ei voisi enää luottaa siihen, että hänen sisältönsä näkyy vain rajatulle yleisölle. Todennäköisesti Facebook voisi teoriassa ottaa tuon kuvan käyttöön ja kohdentaa mainostuksen vain tuolle rajatulle kaveriporukalle. Vielä todennäköisempää on ettei se kuitenkaan tee niin, koska profiilinsa ja kuvansa julkisiksi määritelleitä ihmisiä on nykyään niin valtavat määrät, että julkistakin materiaalia löytyy ihan tarpeeksi tuollaiseen käyttöön.

Netinkäyttö on niin suuri osa nykyajan ihmisen vapautta, että määrittyisikö ihmisten käsitys vapaudesta uudelleen jos nettiä ei olisikaan enää käytettävissä? Kyllä netti mun mielestä kuitenkin on paras kanava joukkojen koollekutsumiseen ja nopeaan tiedonvälitykseen, tässä tietenkin taas mainittava se pääpiru eli sosiaalinen media. Vapauden väärinkäyttö on sitten asia erikseen, eli kaikki kiusaamiset ja ilkeilyt ym. Väärissä käsissä vartioimaton julkaisuvapaus on aina riski, mutta tärkeintä on mun mielestä kuitenkin säilyttää netin vapaus, koska en halua sulkeutunutta yhteiskuntaa. Onko kuitenkin parempi että ikävät ja rumatkin äänet pääsevät esille netin kautta, olisiko vaarallisempaa jos tyytymättömille ja ymmärtämättömille ihmisille ei olisi mitään kanavaa purkaa omaa turhautumistaan? Näin ainakin ympäröivä yhteiskunta pysyy paremmin kartalla väestön keskuudessa vallitsevista käsityksistä ja voi ehkä tehdä jotain niiden muuttamiseksi - netin kautta toki ;)
-BP


Kaikesta jää jälki, myös Internetissä toimimisesta. Henkilökohtaisesti en ole tavanomaisesta verkkokäytöstä ja sen jäljistä ollut huolestunut, koska ketään ei kiinnosta. Ja jos jotakin kiinnostaisikin, niin se taas ei kiinnosta minua. Asia olisi tietenkin eri jos löydettävissä olisi jotakin arveluttavaa tai raskauttavaa informaatiota. Siihen voisi tosin auttaa Euroopan Unionin tuomioistuimen päätös "oikeudesta tulla unohdetuksi", millä tarkoitetaan hakukoneiden hakutulosten poistamisen pyytämistä mikäli ne ovat "vanhentuneita tai epäolennaisia". Kuten muotoilusta voi päätellä, on kyseessä hyvin tulkinnanvarainen asia, ja hakemukset käsitellään tapaus kerrallaan. Suomessa tämä tapahtuu tietosuojavaltuutetun kautta. Kyseessä ovat kuitenkin vain maakohtaiset poistot, ja esimerkiksi Google on vastustanut niiden laajentamista, koska Googlen mukaan näin voitaisiin estää vaikkapa jonkun valtaapitävän kritisointi yleisemminkin, jos jossakin maassa olisi tehty päätös tietynlaisten hakutulosten poistamisesta.

Toisaalta vähän ihmettelen ihmisten jopa ylivarovaista suhtautumista Internetin tietosuojakysymyksiin. Jokaisesta paperinkeräysastiasta on löydettävissä sellaista henkilökohtaista informaatiota sisältäviä dokumentteja, joita voitaisiin käyttää esimerkiksi rikollisen toiminnan apuna erilaisissa huijauksissa. Tai muuten vain henkilökohtaisen elämän piiriin kuuluvaa tietoa. Ihmiset myös puhuvat julkisilla paikoilla matkapuhelimiinsa niin, että lähistöllä olevat kuulevat sellaista mikä ei ole ulkopuolisille tarkoitettu. Toisaalta voisi ajatella, että nämä ihmiset eivät välitä tietosuojakysymyksistä Internetissäkään, ja Internet-aktiivit huolehtivat tietosuojastaan kokonaisvaltaisesti.

Mitä tulee Internetin toimimiseen kiukun ja turhautumisen purkautumisen kanavana, niin asia on varmastikin noin. Suurin osa törkytavarasta on lopulta onneksi vain suunsoittoa. Mutta Internet myös mahdollistaa samanhenkisten löytämisen ja monenlaisen laittoman toiminnan suunnittelun ja toteuttamisen. Tämä on kuitenkin ilmeisesti asia joka avoimessa yhteiskunnassa on vain pakko hyväksyä. No, kuten olemme suuren maailman esimerkeistä nähneet, niin asiassa ei olla aina jääty vain pyörittelemään peukaloita.
--VilleTL (keskustelu) 22. lokakuuta 2015 kello 01.29 (UTC)[vastaa]


Totta. Toisaalta laitonta toimintaa ei saada kitkettyä pois netin rajoittamisellakaan. Nettiliikenteen valvonnan lisääminen on tietysti yksi keino, mutta itse pidän valvonnan lisäämistä lähinnä huolestuttavana, koska kaikilla pitäisi olla lähtökohtaisesti oikeus yksityisyyteen. Eri asia sitten, jos on oikeasti syytä epäillä jotakuta vakavasta rikoksesta.
-BP


BP, Tuossa verkkotiedusteluasiassa ollaan aikamoisten määrittelykysymysten äärellä; missä vaiheessa tiedustelu ja tutkinta menee tarpeettoman urkkimisen puolelle ja missä vaiheessa kyse on vakavien rikosten ja terrorismin ehkäisemisestä? Jos jonkinlaista nyrkkisääntöä asiasta yrittäisi muotoilla, niin jonkinlainen perusteltu epäilys pitäisi olla. Massatiedustelu tuottaa varmasti valtavan määrän dataa, mutta olisi mielenkiintoista tietää, onko data myös tuottanut tiedustelun kannalta relevanttia tietoa. Datan valtavan kokonaismäärän takia hyötysuhteen on pakko olla todella pieni. Toisaalta jos sillä on todistettavasti pelastettu ihmishenkiä, niin hankala sitäkään olisi kritisoida. Kaiken kaikkiaan erittäin monimutkainen kysymys ja ilmiö.
--VilleTL (keskustelu) 27. lokakuuta 2015 kello 17.15 (UTC)[vastaa]


Internetin sanotaan vapauttaneen ja demokratisoineen oppimista ja muuta toimintaa. Se on antanut mahdollisuuden aikaisempaa suuremmalle joukolle toimia ilman portinvartijoita, jotka kontrolloivat julkaisemista. Kontrollia esiintyy kuitenkin vielä useassa paikassa, koska kaupalliset toimijat, mutta myös muut tahot haluavat säädellä tapahtumia verkkosivuillaan. Viimeaikaisia esimerkkejä tästä on ollut eri sivustojen suorittamat kommentoinnin rajoitukset. Jos kommentoinnin taso on ollut huonoa, niin mielestäni on ymmärrettävää että sitä jossakin vaiheessa aletaan rajoittaa, koska se tuottaa lisätöitä sivuston ylläpitäjille moderoinnin muodossa, ja voi lakia rikkovien kirjoitusten kohdalla tuoda syytteen myös julkaisualustan tarjoajalle. Media harjoittaa myös omia, lainsäädäntöä laajempia eettisiä ohjeitaan. Huonolla kommentoinnin tasolla en kuitenkaan tarkoita ”vääriä mielipiteitä”, vaan esimerkiksi alatyylisyyttä, henkilöön menemistä tai perättömän tiedon levittämistä.

Asiassa on mielestäni otettava huomioon myös julkaisijan imagonäkökulma, sillä erityisesti kaupalliselle toimijalle voi olla vahingollista leimautua kommentoinnin kautta. Kommentointi luo helposti kuvaa myös itse sivustosta, vaikkei julkaisualustan tarjoajalla olisi alustan tarjoamisen ja ylläpidon lisäksi muuta tekemistä asian kanssa.

Videolla mainitut vapauden asteet verkkomaailmassa[muokkaa]


0. Aste[muokkaa]


Valtio tai yritykset omistavat infrastruktuurin ja valvovat mitä saa kirjoittaa. Esimerkkinä päivälehti ja sen verkkosivut ilman vuorovaikutusmahdollisuutta. Tämä ei estä Internetin käyttöä, mutta rajoittaa käytön mahdollisuuksia.

1. Aste[muokkaa]


Kommentointimahdollisuus tuo vapauden toimia moderoinnin sallimissa rajoissa. Kommentoinnilla ja esimerkiksi äänestyksillä voidaan luoda kuvaa vuorovaikutuksesta. Kuulluksi tuleminen kuitenkin on näennäistä.

Mielestäni sivustolla ei kuitenkaan ole välttämättä mitään velvoitetta järjestää kommenttiosiota lukijoilleen. Esimerkiksi maksavien tilaajien kohdalla kyse olisi hyvästä asiakaspalvelusta. Toisaalta mainosrahoitteiset toimijat saavat tuloja sivustolle tehdyistä vierailuista, joten kommentointimahdollisuuden salliminen voi olla taloudellisesti perusteltu ratkaisu. Mietin myös sitä näkökulmaa, että kommentoinnin salliminen esimerkiksi vain maksaville asiakkaille voi olla demokratian kannalta huono ratkaisu, sillä silloin palvelusta maksamattomien ääni jää kuulumattomiin verkon kansalaiskeskustelusta. Kysymys kommentoinnista on monitahoinen, jossa toisaalta vastakkain ovat saadut mainostulot ja ylläpidon kustannusten välinen suhde, toisaalta myös demokratian toteutuminen ja kansalaiskeskustelun salliminen suhteessa koituviin kustannuksiin.

2. Aste[muokkaa]


Sisältöön vaikuttaminen eli kysymykset siitä mitä sanotaan ja miten sanotaan. Esimerkkinä tästä käy wikijulkaiseminen. Alustan ja ohjelmiston tulee olla riittävän avointa, jotta se mahdollistaa julkaisemisen, kuitenkin sääntöjen rajoissa. Vapaa lähdekoodi mahdollistaa vapauden sekä julkaisualustaan että sisältöön (kaksoisvapaus). Wikimediassa ei ole mainoksia, joten niissä käyttäjät eivät toimi tuotteina. Wikimedia on säätiöiden hallitsema, mutta se mahdollistaa myös tietynlaisen kaupallisen toiminnan esimerkiksi artikkelien pohjalta tehtyjen kirjojen myynnin.

Esimerkiksi Facebookissa palvelu ja toisaalta myös oikeudet julkaistuun sisältöön ovat palveluntarjoajan hallinnassa, joten se sovi tähän kategoriaan. Käyttäjät ja palveluntarjoajat käyvät kuitenkin jatkuvaa neuvottelua näistä rajoista, ja miettivät käyttöehtoja sen mukaan mitä palvelulta saavat ja mitä joutuvat palvelulle antamaan. Facebook kuitenkin taipuu hyvin monella eri tavalla käytettäväksi. Facebookille ja Googlelle myytävä tuote on loppujen lopuksi käyttäjät itse, joiden huomiota myydään mainostajille. Toisin sanoen ne eivät itse tuota mitään.

3. Aste[muokkaa]


Nettikaapelien omistaminen on myös relevantti kysymys verkon käytön vapauden kannalta, sillä se mahdollistaa verkkoyhteyksien estämisen. Demokratia vaatisi aina riippumattomuutta ja omavaraisuutta sisällön lisäksi myös alustaan toteutuakseen. Kansalaisaktivismi on hyödyntänyt teknologiaa ja tietoverkkoja toiminnassaan. Teknologia on liitetty kiinteästi useampaan vallankumoukseen, ja hallinnot ovat yrittäneet kontrolloida vastarintaa estämällä Internetin käyttöä esimerkiksi Egyptissä tai Turkissa.

Kolmoisvapaus vaatisi verkkokaapelien, sähköntuotannon ja tietokoneiden valmistamisen vapauden. Itse suhtaudun tähän näkemykseen skeptisesti, sillä jokainen edellä mainituista vaatisi valtavia resursseja yhtään isommassa mittakaavassa. Vaikka pystyisikin tuottamaan oman sähkönsä, niin yksilö olisi käytännössä kuitenkin riippuvainen runkoverkosta. Tietokoneiden valmistaminen vaatisi todennäköisesti joko merkittävää osaamista itseltä tai suuria rahallisia resursseja. Molemmat tapaukset synnyttäisivät myös uudenlaisia riippuvaisuuksia, sillä itse valmistaminen vaatii osaamisen lisäksi tarvittavat osat, ja muilla teetättäminen tekee riippuvaiseksi tekijöistä. Videossa mainittiin langattomat verkkoyhteydet yhtenä vapauden lisäämisen keinona, mutta nekään eivät toimi ilman palveluntarjoajaa, joka takaa kaapelien, linkkimastojen ja satelliittien toimivuuden.

En näe myöskään kansalaisen kannalta suurta merkitystä sillä onko kyseessä kunnallinen vai yksityinen sähköntuottaja. Julkinen osakeyhtiö voi tarjota jopa suurempaa vapautta ja vaikutusmahdollisuutta niille, joilla on mahdollista ostaa osuuksia yrityksestä. Kunnallisesti omistetut yritykset ovat nekin osakeyhtiöitä, ja niitä johdetaan ja operoidaan joka tapauksessa käytännössä samoin kuin pörssiyritystäkin. Esimerkiksi valtion enemmistöomisteisista osakeyhtiöistä löytyy lukuisia esimerkkejä erilaisista kohuista, jossa niiden toimintaan on yritetty huonoin tuloksin vaikuttaa.

Oppimisen kohdalla kaksois- ja kolmoisvapaus voidaan luoda tietoverkkoja helpommin, sillä se ei välttämättä edellytä minkäänlaista teknologian käyttöä. Pelkkä yhdessäolo voi riittää. Kuitenkin Internet ja sosiaalinen media ovat helpottaneet yhdessä tekemistä sekä tiedon jakamista ja käyttämistä, mikä voi tuoda lisäarvoa oppimisprosessiin. Videolla nostettiin myös esimerkkejä (Khan Academy) vapaasta oppimisesta ja oppimisalustan tarjoamisesta. Tämän kaltaiset sivustot voivat olla apuna vapaaehtoisessa itsensä sivistämisessä, mutta ongelmana on se, että koska ne eivät ole virallisia oppilaitoksia, niin oppimisesta ei myöskään saa mitään todistetta. Toki osaamisensa voi aina konkreettisesti osoittaa, mutta esimerkiksi tämä ei välttämättä onnistu esimerkiksi työhaastattelussa, jossa viralliset asiakirjat ja hyvin tehty hakemus yleensä merkitsevät eniten.
--VilleTL (keskustelu) 15. lokakuuta 2015 kello 17.42 (UTC)[vastaa]