Ryhmä Omaehtoiset

Wikiopistosta

Omaehtoisten oma sivu.

Jäsenet[muokkaa]

Julia Sillanpää (Juliasilli)
Taru Lepistö (TaruL)
Laura Välitalo (Laura Välitalo)
Essi Mäyrä (Essistentiaalinen)
Jenni Latvala (Sikuriina)

Työskentely ja tapaamiset[muokkaa]

22.9.2016 klo 13-14.15 Alakuppilassa
27.9.2016 klo 14.30-16 Alakuppilassa / Pinni A:n ryhmätyötilassa
4.10.2016 klo 14.30-16 Linnassa, ryhmätyötila 3019
13.10.2016 klo 12.30-14 Linnassa, ryhmätyötila 3018
27.10.2016 klo 12.30-14 Linnassa, ryhmätyötila 3018
10.11.2016 klo 13-14 Linnassa, ryhmätyötila 3016
17.11.2016 klo 12.30-14.00 Linnassa, ryhmätyötila 3016
24.11.2016 klo 13-15 Linnassa, ryhmätyötila 3016

Online-työskentelyä myös Google Docsin kautta.

A-osa[muokkaa]

Keskustelua videoista

SUGATA MITRA
Mitra puhuu itseohjautuvan ja opettajattoman oppimisen puolesta. Hänen tutkimustuloksensa hämmentävät, mutta toisaalta kuulostavat ihan mahdollisilta. Konseptina se on kiinnostava. Keskustelussa esille nousi ajatuksia mallin puolesta ja sitä vastaan. Malli on oppilaslähtöinen (myös perusopetuksen uusi opetussuunnitelma on oppilaslähtöinen; ks. OPS 2014, 20): Oppilas on mallissa aktiivinen tiedonetsijä ja opiskelun suunnittelija. Hän voi Mitran mallissa keskittyä opiskelemaan niitä asioita, jotka jotka häntä kiinnostavat. Etuna mallissa on myös se, ettei kokeita ole, vaan suoritteet ovat oppimistehtäviä. Aloimme kuitenkin pohtia, että Mitran malli ei kuitenkaan välttämättä sovi kaikille (eihän nykyinenkään opetuskulttuurimme sovi jokaiselle, kun taas joidenkin toisten kohdalla se toimii).

Oppijan kannalta huonoa on epävarmuus oppimisen edistymisestä, mahdollinen opiskeluvälineiden puute ja mahdollinen toiminnanohjauskykyjen heikkous. Riittääkö motivaatio sähköiseen opiskeluun (yksitoikkoisuus)? Onko lapsella itsellään halua oppia niin, esimerkiksi teini-ikäisillä opiskelijoilla? Entäpä, jos kaipaa selityksiä? Osaako hakea lähteitä (onko medialukutaito riittävä siihen)? Ei sovellu yhtä hyvin kaikkiin aineisiin (kotitalous, etiikka yms). Entä onko Mitran kritiikki konemaisesta opiskelusta aiheellista? Eikö joku yhteinen sisältö ja malli ole ihan hyvä asia (tuo struktuuria, vertailtavuutta).

Lopuksi voisimme todeta, että Mitran malli pitää sisällään kompastuskiviä, joiden vuoksi metodia täytyisi miettiä syvällisemmin ja sen toimivuutta testailla monipuolisesti. Olisimme odottaneet Mitralta tutkimustuloksiin viittaamista. Esimerkiksi, olisi ollut näyttöä siitä, ymmärtävätkö oppilaat sen, mitä ovat oppineet?Malli on vähän epävarman tuntuinen. Olemme kaikki tottuneet kontaktiopetukseen koulussa ja koemme, että opettajan ja oppilaskavereiden antama tuki ja palaute ovat tärkeitä oppimisessa. Mallia voisi varmaankin soveltaa silloin, kun opettajaa ei ole saatavilla. Tällaisenkaan syyn ei toisaalta saisi toimia perusteena sille, että kontaktiopetusta ei tarjota ollenkaan, tai että jossakin pelkistä säästösyistä siirrytään kokonaan pilvessä oppimiseen. On vaikeaa kuvitella, että nykysysteemistä luovuttaisiin ainakaan kokonaan Mitran mallin vuoksi; aikaa siirtyminen joka tapauksessa tulisi viemään. Ehkä olisi löydettävissä jokin keskitie, joka yhdistäisi hyviä puolia sekä Mitran ideasta, että vanhasta tyylistä.

Kysymyksiä, joita jäimme vielä miettimään: Miten valikoidaan se, mitä oppivelvollisuuteen sisältyy? Toimivatko kaikkien laitteet? Onko kaikilla tarpeeksi hyvä laite käytössä? Seuraako kukaan oppijan edistymistä? Entä miten lapset tulevat toimeen keskenään opiskelutilanteessa? Onko konseptin idea se, että saa keskittyä siihen, mikä kiinnostaa?

Lähteet (videon lisäksi) OPS 2014 = Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Opetushallitus 2014. http://www.oph.fi/download/163777_perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf (viitattu 27.9.2016].

NOAH
Noah on lyhytelokuva internet-ajasta, sen mahdollisuuksista ja ongelmista. Noahin tietokoneen ruudulla tapahtuu yhtäaikaisesti paljon, vaikka Amy tahtoisi Skype-keskustelussa puhua vakavasti. Välillä tuntui, että itsellä oli katsojanakin vaikeuksia pysyä Noahin tekemisten perässä; niin paljon yhtä aikaa tapahtui. Videon loppupuolella tuli hyvin esiin, miten helppo tietyt asiat on nykyään verkosta tarkistaa, eikä tarvitse esimerkiksi myöntää tietämättömyyttään. Se, että Noah oli kokonaan kuvattu tietokoneen ja puhelimen ruudulla oli mielenkiintoisen erilaista. Toteutustapa sopii elokuvan teemaan: loputtomaan, pakonomaiseen, jatkuvasti käynnissä olevaan, samanaikaisesti usealla rudulla tapahtuvaan navigointiin (ks. Berkowitz 2013). Helposti voi päätyä vääriin johtopäätöksiin kun ei ole kaikkea informaatiota, varsinkin netissä; tämänkin seikan elokuva toi hyvin esille. Noahin toiminnan nopeatempoisuus ja monen asian tekeminen yhtä aikaa tietokoneella pistivät ajattelemaan, millainen on oma keskittymiskykymme on, kun käytämme tietokonetta. Olemme ainakin huomanneet sen, että kaikelle tärkeälle ei aina anna täyttä huomiotaan konetta käyttäessä, vaikka ehkä pitäisi. Kaikki heti nyt -kulttuuri on hämmentävä siinä mielessä, että jatkuvasti on päällä odotus nopeista vastauksista viesteihin. Video kuvastaa hyvin sitä. Keskustelupalstalla ei voi näe toisen reaktioita, inhimillisyys puuttuu kommunikaatiosta. Elokuva suhteutuukin jännällä tavalla toiseen tehtävän A videoon: sama ongelma nousee esille molemmissa: kasvottoman viestinnän puute. Elokuva epäsuorasti ehkä kritisoi toimintatapaa, jota Mitra kannattaa. Mitä, jos opiskellessa Mitran mallissa huomio onkin jatkuvasti toisaalla netissä? Ei tarvitse ihmetellä, miksi elokuva on ollut ehdolla palkinnon saajaksi Toronto Film -festivaaleilla sen julkaisemisvuonna 2013: se todellakin herättää ajatuksia.

Lähteet (elokuvan lisäksi) Berkowitz, Joe (2013). You Need To See This 17-Minute Film Set Entirely On A Teens Computer Screen. Fast Company 9.10.2013 [artikkeli] https://www.fastcocreate.com/3017108/you-need-to-see-this-17-minute-film-set-entirely-on-a-teens-computer-screen. [Viitattu 27.9.2016.]

C-osa[muokkaa]

Varsinainen ryhmätyö. Aiheena podcast-julkaiseminen ennen ja nyt - erityisesti Suomessa.

Podcast-artikkeli