Suunnitteluajattelu (Design Thinking)

Kohteesta Wikiopisto
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tämä sivu kuuluu kurssiin Suunnittelun tutkimus

Suunnitteluajattelu (Design Thinking; myös 'muotoiluajattelu') on jatkuvaan ideointiin ja perustuva ideologia ja toimintamalli. Se tarkoittaa kokonaisvaltaista työkulttuuria, jossa ideointia ja designia ei ole rajoitettu muusta toiminnasta irralliseksi vaiheiksi. Malli yhdistää empatian, luovuuden ja rationaalisuuden ollen tiiviisti kytköksissä yrityksen tuotekehitykseen ja koko liiketoimintaan. Periaatteessa voidaan puhua suunnittelukulttuurista, jonka tavoitteena on läpäistä kaikki tasot ja muuttaa tuotekehitys olennaiseksi ja jatkuvaksi osaksi yrityksen evoluutiota.

Taustat[muokkaa]

Suunnitteluajattelu on periaatteessa inspiroitunutta maalaisjärjen käyttöä. Metodia on myöhemmin dokumentoitu vaiheittain akateemisesti ja yritysmaailmassa, mutta ei ole ehkä mielekästä nimetä sille varsinaista keksijää. Yleisen luonteensa takia se ei korvaa vanhoja suunnittelumenetelmiä, vaan pikemminkin se korvaa vanhoja yritysten johtotapoja. Organisaatio- ja johtamisteorioissa on esitetty, että Design Thinking on osa A/D/A-mallia (architecture/design/anthropology), joka on tyypillinen innovatiivisille ja ihmiskeskeisille yrityksille. Perinteiset yritykset noudattavat M/E/P-mallia (mathematics/economics/psychology). (Jones, 2008).

Innovaatio-orientoituneelle ajattelulle on paljon kiinnostusta ja perusteluita. Kyky innovoida on todettu yhdeksi kriittisimmistä elementeistä kilpailukyvyn ylläpitämiseksi sekä yritystutkimuksessa (mm. Santos, Doz, & Williamson, 2004; Warda & Zieminski, 2000) että akateemisessa tutkimuksessa (mm. Leonard-Barton, 1995; Thornhill 2006).

Menetelmät[muokkaa]

Aminoff ja muut (2010) esittävät modernin ja yksinkertaistetun prosessikuvauksen, joka jakaantuu neljään vaiheeseen:

  1. Tarkkailu
  2. Tarpeiden analysointi
  3. Ideointi
  4. Ratkaisun synteesi

Nämä neljä vaihetta voidaan yksinkertaistetusti esittää myös nelikentässä akseleilla Analyysi-Synteesi ja Konvergointi-Divergointi. Malli on muotoilupuolen tekemä yksinkertaistus vanhemmasta vuoden 1969 yleisemmästä teoriasta, joka jakaa suunnitteluajattelun prosessin seitsemään vaiheeseen. Listausjärjestyksen kronologisuudesta huolimatta ne voivat myös limittäytyä ja tapahtua missä tahansa järjestyksessä (Herbert 1969).

  • Määrittely
  • Tutkimus
  • Ideointi
  • Prototypointi
  • Valinta
  • Implementointi
  • Oppiminen

Varhaisessa vaiheessa noudatetaan brainstorming-metodin toimintaperiaatetta: mitään ideoita ei arvioida tai tuomita. Tällä pyritään poistamaan epäonnistumisen pelkoa ja kannustamaan osallistumaan. Käytännössä malliin kuuluvat käyttäjäkeskeisen suunnittelun ja uusien ideoiden luomisen menetelmät, visuaalinen kommunikaatio, syntetisointi ja prototypointi.

Suunnitteluyritys IDEO on kehittänyt suunnitteluajattelua omassa työkulttuurissaan ja edustaa yhtä käytännön sovellustapaa. Luennossaan IDEO:n Tim Brown korostaa ideoinnin kolmea keskeistä voimavaraa: inspiraatio, ideointi ja implementaatio. Inspiraatiota voidaan hakea hyvinkin erilaisista lähteistä toimien yhtä aikaa psykologina, antropologina ja suunnittelijana. Ideointivaiheessa prototyyppien erittäin runsas käyttö ja rakentaminen auttavat viemään ajattelua eteenpäin, mutta myös sitouttamaan ihmisiä. Tarinankerronnan eri muotoja käytetään korostuneesti kommunikoimaan konsepteja kaikkien osapuolten välillä.

IDEO:n mallia konkretisoi myös heidän kehittämänsä roolijako kymmenestä eri roolista, joita tarvitaan luovan yrityskulttuurin edistämiseksi. Tehtävät ja roolit voivat vaihtua prosessin eri vaiheissa vapaasti. (Kelley & Littman, 2005).

  1. The Anthropologist
  2. The Experimenter
  3. The Cross-Pollinator
  4. The Hurdler
  5. The Collaborator
  6. The Director
  7. The Experience Architect
  8. The Set Designer
  9. The Storyteller
  10. The Caregiver

Sovellusalueet[muokkaa]

Teollisen muotoilun koulukunta on kehittänyt suunnitteluajattelun teorioita omista lähtökohdistaan. On tullut tarve laajentaa suunnitteluosaamista tuotemuotoilusta muillekin risteäville osaamisaloille. Teollisen suunnittelun modernia näkemystä kuvastaa suunnittelumuotojen jaottelu neljään kategoriaan: 1) perinteinen suunnittelu, 2) tuote- ja palvelupalvelusuunnittelu, 3) organisaatiotason muutoksen suunnittelu ja 4) sosiaalisen muutoksen suunnittelu. (NextDesign Leadership Institute 2009, http://nextd.org).

Ratkaistava ongelma voi esimerkiksi liittyä palveluihin tai olla organisatorinen tai sosiaalinen haaste. Tämä on aika paljon luvattu, mutta antaa kuvaa suunnitteluajattelun taipumisesta hyvin monenlaiseen käyttöön.

Lähteet[muokkaa]

Muualla verkossa:

  1. Design Thinking in Wikipedia
  2. Design Thinking Research Symposia. Open University.
  3. Tim Brown from IDEO lecturing at MIT

Aminoff, Christian & Hänninen, Timo & Kämäräinen, Mikko & Loiske, Janne. (2010) Muotoilun muuttunut rooli. Provoke Design Oy. Luovan talouden strateginen hanke. Työ- ja elinkeinoministeriö.

Herbert, Simon. (1969) The Sciences of the Artificial. Cambridge: MIT Press. s. 55.

Jones, Andrew. (2008) The Innovation Acid Test. Axminster: Triarchy Press.

Kelley, Tom & Littman, Jonathan. (2005) The Ten Faces of Innovation: IDEO's Strategies for Defeating the Devil's Advocate and Driving Creativity Throughout Your Organization. Broadway Business.

Koivisto, M. (2007) Mitä on palvelumuotoilu? Muotoilun hyödyntäminen palvelujen suunnittelussa. TAIK.

Lähteet, yritystutkimus[muokkaa]

Santos, J., Doz, Y., & Williamson, P. (2004). Is your innovation process global? Sloan Management Review, 45(4), 31-37.

Leonard-Barton, D. (1995). Wellspring of knowledge: building and sustaining the sources of innovation. Boston: Harvard Business School Press.

Thornhill, Stewart. (2006). Knowledge, innovation and firm performance in high- and low technology regimes. Journal of Business Venturing. Vol. 21, numero 5, syyskuu 2006. s. 687-703.

Warda, J., & Zieminski, J. (2000). Collaborating for innovation. Second annual innovation report. The Conference Board of Canada. 39 p.