Takavasemmistolaiset/Keskustelu 4

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tatun ajatukset

Juha Suoranta ja Tere Vadén puhuivat videolla vapauden asteista netissä jakamalla vapauden ja sen rajoitukset neljään kategoriaan: suljettuun, ensimmäisen asteen vapauteen, toisen asteen vapauteen ja kolmannen asteen vapauteen. Suljettu kuvaa nettisivustoa, jossa suljettu ryhmä tai yksilö omistaa sivuston ja tuottaa sille materiaalia, jota ulkopuolinen netin käyttäjä pääsee katsomaan, mutta, jota hän ei voi muokata tai kommentoida. Monet suurten yritysten sivut ovat suljettuja. Ensimmäisen asteen vapaus tarkoittaa sivustoja, jotka antavat käyttäjiensä luoda sivulle omaa materiaaliaan ja kommentoida muiden käyttäjien lataamia materiaaleja. Esimerkiksi Youtube on ensimmäisen asteen vapauden sivusto. Toisen asteen vapauden sivut lisäävät ensimmäisen asteen vapauden sivujen ideaan vielä mahdollisuuden itse alustan muokkaamiselle. Wikipedia on tästä hyvä ja yksi harvoista esimerkeistä. Kolmannen asteen vapaus on vielä laajempi toisen asteen vapauteen verrattuna, sillä siinä myös itse internet ja sähköntuotanto on yksityisemmän sektorin hallinnassa. Kolmannen asteen vapaus olisi mielestäni lähes pakollinen, mikäli netin kautta halutaan toteuttaa esimerkiksi vallankumous. Silloin maan hallitus tai jokin suuri korporaatio ei voi keskeyttää kansan liikehdintää sammuttamalla netin.

Mielenkiintoista videolla oli esimerkiksi se, että kolmannen asteen vapaus internetissä ei ole niin utopistista kuin miltä se kuulostaa. Internetin ja sähköntuotannon olisi resursseina ajateltuna mahdollista hajauttaa pienemmille tuottajille, jotka tuottaisivat sähköä ja nettiä pienemmälle yleisölle ja näin lievennettäisiin suurten yhtiöiden suureen asiakasjoukkoon kohdistuvaa valtaa. Muutenkin kolmannen asteen vapaus on käsitteenä minulle aika uusi. Samoiten on Freedombox. En ole ajatellut internetin näennäisen vapauden problematiikkaa nimenomaan internetin tarjoajan näkökulmasta. Internetissä tuudittautuu herkästi ajatukseen vapaudesta ajatuksiin ja sisältöihin, mutta lopulta kaikkien netin vapaiden ihmisten vapaus on olemassa ainoastaan soft- ja hardwaren hallitsijoiden karsinassa. Netissä on, kuin Terekin mainitsi, aina eräänlainen ”killswitch” tilanteisiin, jossa vapaudesta tulee liian vapaata. Toisaalta voi miettiä, mitä Freedomboxin kaltaiset kolmannen asteen vapauden alle menevät järjestelmät todella tuottaisivat. Tuottaisivatko ne diktatuuria ja alistamista tuhoavaa kansanliikehdintää vai eräänlaisen uuden darknetin tulon ja kukoistuksen netin rinnalle. Vapauden rinnalla kun on aina myös se vastuu. Teren ajatus Suomen hyvästä tilanteesta poliittisesti ja sensuurisesti oli myös kiinnostava. Suomen hallinnon tilanne on tällä hetkellä ainakin kaukana tilanteesta, johon tarvittaisiin vallankumousta, internetissä tai ilman, joten, miten Suomessa ymmärretään sensuurin problematiikka? Tällä hetkellä sensuuri on poliisin alaisuudessa hyvissä käsissä ja rajoissa, mutta mitäpä sitten kun vallan ottavat ”pahat pojat”. Koska he eivät julkaise blokkaamiaan sivuja tai syitä niiden blokkaamiseen, mistä edes tiedämme miksi ja mitä sivuja on blokattu?

Mietin myös sitä, miten helposti netissä vapauden aste alenee ja miten pienillä muutoksilla sivustot siis liikkuvat tasolta toiselle. Esimerkiksi Facebook voisi olla toisella ensimmäisellä asteella, mutta, koska kuten suljetuissa sivustoissakin, Facebook omistaa kaiken, mitä käyttäjät sinne laittavat, se on vain vapauden ensimmäisellä asteella. Sinänsähän FB on idealtaan täysin samanlainen esimerkiksi Wikipedian kanssa, koska kummatkin ovat vain alustoja, jonne käyttäjät tekevät kaiken sisällön. Erona on se, että kuka omistaa alustan ja sen materiaalin käyttöoikeudet ja mikä on tuote, asiakas ja käytön perimmäinen idea. Facebook saa rahansa mainostajilta, joille käyttäjät kaupataan ja Wikipedia ei sisällä ollenkaan mainoksia. Wikipedian ja Facebookin esimerkkejä vertailemalla voi nopeasti nähdä, mikä voima alentaa sivuston vapauden astetta huomattavasti, mainokset. Yksikin mainos tekisi Wikipediasta Facebookiin vertautuvan käyttäjiään myyvän sivuston, jonka vapautta heiluttelisivat markkinatalouden tuulet. Sama kävisi myös toisinpäin Facebookille, mikäli se poistaisi kaikki mainoksensa, eikä omistaisi käyttäjiensä tietoja. Se nousisi heti ensimmäisen vapauden asteelta toiselle.

Heinin kommentit:

Kun ajatellaan internetiä ja vapautta, päällimmäisenä ajatuksena saattaa usein olla se, että internetissä on mahdollisuus tuoda esille sellaisia mielipiteitä ja tuottaa sellaista sisältöä, mikä ei esimerkiksi menisi läpi sanomalehdissä tai televisiossa. Usein ei ehkä kuitenkaan tule huomioitua sitä, että suosituissa sivustoissa, kuten Facebookissa tai Youtubessa ei ole mahdollista tuottaa tai jakaa mitä tahansa sisältöä, vaan vapaus on niissäkin rajattua. Youtubesta esimerkiksi poistetaan sisältöä, jos se rikkoo tekijänoikeuksia. Tämä näkyy joskus myös juutuubilaisten vitsailuna siitä, että he eivät videon poistamisen pelossa voi näyttää pätkää elokuvasta tai joutuvat peittämään kahvilassa soineen biisin muulla käyttövapaalla musiikilla. Youtubessa on myös viime aikoina poristu siitä, kuinka tietynlaista sisältöä ei voi enää kaupallistaa. Tämä ei suoranaisesti rajoita sisällön julkaisua, mutta sillä voi hyvinkin olla epäsuoria vaikutuksia sellaisiin kanaviin, joiden sisältö ei olisi enää suurimmaksi osaksi kaupallistettavissa. Ehkä suurempi osa sisällöntuottajista kääntyy Patreonin kaltaisten joukkorahoitus alustojen puoleen, jos rahan ansaitseminen mainosten avulla muuttuu hankalammaksi.

Olen itse miettinyt portin vartioiden puuttumista internetissä, mikä mahdollistaa esimerkiksi erilaisten ideologioiden ja mielipiteiden vapaaseen esittämiseen. Mahdollistaako internet sellaisten ideologioiden hengissä tai vahvana pysymisen, joita muuten katsotaan pahasti yhteiskunnassa? Internet tarjoaa alustoja, jossa sanomaansa voi levittää suuremmalle yleisölle. Tietenkin jo historia näyttää, ettei jonkin ideologian leviämiseen tarvita internetiä, vaan se käy ihan perinteisinkin keinoin. Internet tietenkin myös tarjoaa uusia näkökulmia sellaisille, joille on syötetty koko elämänsä aikana vain yhtä tiettyä ajatusta tai maailmankuvaa. Olettaen tietenkin, että he edes pääsisivät käsiksi toisiin näkökulmiin.

Petterin ajatukset

Suoranta ja Vadén jakoivat vapauden käsitteet internetissä neljään osaan. Closed, First Stage of Freedom, Double Free ja Triple Free.

Ensimmäinen taso kuvaa esimerkiksi sanomalehden webbiversioita, missä omistaja tuottaa tiedon ja päättää mitä julkaistaan. Aineistoa ei voi esimerkiksi kommentoida, kuten nykyisin ainakin Suomessa suurinta osaa pystyy. Sivustolla on ns. Gatekeeper, mikä sensuroi ja vahtii tässä tapauksessa päätoimittajan ominaisuudessa julkaistavaa sisältöä. Blogit voivat olla vapaampia, riippuen tietysti ylläpitäjänsä tarkoitusperistä ja kuinka sallii keskustelua bloginsa kommenteissa.

Toinen taso on esimerkiksi Wikipedia. Sitä voi ”vapaasti” muokata ”sääntöjen” puitteissa. Yhteisö keskustelee ja valvoo julkaistuja artikkeleita. Wikipedia on myös ohjelmistona vapaa, eli kuka tahansa voi perustaa oman wikinsä. Sama koskee monia bloggaussoftia.

Kolmas taso menee jo teoreettisemman pohdiskelun piiriin. Siinä myös internetin fyysinen maailma servereitä ja sähköntuotantoa myöten olisi sisällöntuottajan hallinnassa. Tällainen ei Suorannan ”sianpaska puheista” huolimatta ole mahdollista, vaikka servereiden tarvitsema sähkö tuotettaisiin maatilalla lannasta. Kaapelit ja satelliittiyhteydet olisivat edelleen yritysten ja valtioiden omistamia ja ne voisivat katkaista yhteydet ja eristää ”riippumattoman” serverin verkosta. Egyptin kansannousun aikana Mubarakin hallitus irrotti koko maan internetistä. Useilla valtioilla on tai ainakin kehitteillä ns. ”Killswitch”, minkä avulla voi eristää maan internetistä. Monet maat harjoittavat aktiivista sensuuria netissä ja estävät pääsyn tiettyihin nettiosoitteisiin, tosin näitä rajoitteita voidaan melko helposti kiertää VPN-yhteyksillä (jos uskaltaa).

Kolmannen asteen vapautta voisi edustaa myös anonyymi Thor-verkko, mikä on ollut viranomaisille piikki lihassa ympäri maailmaa. Siellä kun tehtaillaan monenlaisia rikoksia ja terroritekoja anonymiteetin verhoamana. Parempi maineinen hanke on FreedomBox. Se on vapauteen ja anonymiteettiin perustuva projekti, minkä tarkoituksena on tuottaa ilmaista serverisoftaa ja aplikaatioita.

Vapauden ja kaupallisuuden on nähty lyövän toisiaan korville. Esimerkiksi Wikipedialle on tarjottu huimia summia mainostilasta, mutta Wikipedia on toistaiseksi kieltäytynyt mainosrahoituksesta ja aneleekin aina silloin tällöin lisää lahjoituksia. Wikipedian mukaan ulkopuolinen mainosrahoitus vaarantaisi säätiön ja sanakirjan riippumattomuuden. Facebookilla ja muilla kaupallisilla medioilla tätä ongelmaa ei tietenkään ole.

Villen jutut

Voi juku, että tällainen video/luento/pätkä. Voisihan tässä tehdä videosta referaatin mutta se on jo ylemmissä kommenteissa tehty ja minä tämän kuitenkin joudun tiivistämään. Joo, tasoja on vähintään kolmea eri tyyppiä, joista viimeinen on vapain muoto. Freedomboxit, TOR-verkot yms. mahdollistavat jonkinlaisen anonymiteetin, ainakin toisiin käyttäjiin nähden. Kuitenkin loppupeleissä virkavallalla on jonkinlaiset keinot löytää näitä keinoja käyttävät henkilöt jos tarve niin vaatii, TOR-verkko ei ole siis täysin anonyymi paikka vaikka joku saattaa niin väittääkin. Tietty hyvin suojautunut foliohattu voi pysyä piilossa mutta siinä on käytetty varmasti muitakin keinoja kuin vain TOR-verkkoa tai freedomboxia. Googlellekin on vaihtoehtona oma yksityisyyteen perustuva hakukone DuckDuckGo, jota itsekin käytin joskus mutta valitettavasti Googlen hakukone on liian tehokas kilpailuttamiseen.

Kaikennäköisiä vapaita alustoja on jo mutta ihmiset ajautuvat kaupallisiin alustoihin koska money talks.