Takavasemmistolaiset/Keskustelu Noah lyhytelokuvasta

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tatun ajatukset:

Noahista kertova video kuvaa mielestäni hyvin nuorten, lähes diginatiivien, internetin käyttöä. Käyttö on lyhytjänteistä ja netillä tehdään samaan aikaan monia asioita. Facebook, pornosivut, pelit, Skype ja musiikki ovat päällä samaan aikaan ja niiden välillä loikitaan lähes hypnoottisella tahdilla. Video on hyvin kuvattu zoomauksineen ja tekstipätkien maalauksineen. Vaikkakin Noahin ilmeet ja mielialat eivät välity muuten kuin silloin tällöin Skypen kuvaikkunan kautta, katsoja voi päätellä koko nuoren miehen tunneskaalan etenemisen hänen luomansa tekstin ja musiikkivalintojen kautta. Video kuvaa myös hyvin internetin käytön mahdollistamaa yhtäaikaista olemista monessa eri paikassa. Noah on koko ajan läsnä kaikilla internetsivuilla, jotka ovat yhtä aikaa päällä. Hänen läsnäolonsa jakaantuu tyttöystävän, pornon, kaverin sekä pelin välille, jolloin jokainen kohde saa yhtä paljon hänen huomiostaan, tai ehkäpä paremmin sanottuna yhtä vähän. Mielestäni hän on ainakin tyttöystävänsä seurassa Skypessä hyvinkin poissaolevan oloinen tilanteesta.

Noah on muuttamassa uuteen paikkaan uuden koulunsa vuoksi ja hänen tyttöystävänsä ei ole ymmärrettävästi kovin mielissään asiasta. Amy, Noahin tyttöystävä sulkee yllättäin Skypensä kyllästyttyään Noahin kylmäkiskoisuuteen ja Noah epäilee kaverilleen Facebookissa: ”I think she’s breaking up with me.” Seuraa erittäin aidon tuntuinen lähes paranoidinen jakso, jossa Noah katsoo jatkuvasti Amyn FB-sivulta hänen parisuhdestatustaan, kirjautuu sisään Amyn profiiliin ja muuttaa hänen parisuhdestatuksensa sinkuksi, ja lopulta joutuu blokatuksi Amyn toimesta. Ja kaikki tämä alkoi siitä, että Amy katkaisi Skypensä, koska ”siinä oli jotain vikaa” ja vaihtoi profiilikuvansa. Noah sanoo itsekin, että hän ”ylianalysoi” kaikkea Facebookissa tapahtuvaa. Siltä ainakin tämä jakso, jossa Noah vain ”tarkistaa eikä stalkkaa” Amyn profiilia, vaikuttaa. Jakso, jossa Noah käyttää Amyn profiilia on sinänsäkin mielenkiintoinen, että hän tavallaan muuttuu sen aikana Amyksi. Hän näkee asioita, joita ainoastaan Amyn pitäisi nähdä ja ihmiset kohtelevat häntä kuin Amyä. Noah kontrolloi Amyn FB-profiilia ja samalla hänen elämäänsä, ainakin virtuaalisen hetken verran. Mutta sillä hetkellä on kauaskantoisia vaikutuksia. Ajan kuluminen kuvataan hienosti IPhonen näytön päivämäärää kelaamalla eteenpäin. Amy ja Noah eroavat ja Noahin koneen työpöytäkin muuttuu dramaattisesti. Aiemmin työpöydän taustakuvana oli hänen ja Amyn kuva ja tiedostotkin olivat vieläpä heidän ympärillään työpöydällä sydämen muodossa. Eron jälkeen Noahin työpöydän taustakuvana on geneerinen, ehkäpä oletustaustakuvana toimiva, sininen abstrakti kuva ja tiedostotkin ovat siististi järjestyksessä. Noahin työpöydän muutos kuvaa tietenkin eroahdistusta, ja kaiken vanhan tuhoamista, joka muistuttaa häntä Amystä. Toisaalta muutoksen voi nähdä myös aikuistumisen ensimmäisenä askeleena; muutoksena hallitumpaa ja järjestynyttä kokonaisuutta kohti. Videon kuvaustyyli, joka keskittyy näyttämään ainoastaan Noahin tietokoneen ruudun ja kaiken mitä siinä tapahtuu, on oikeastaan täysin riittävä. Katsojan ei tarvitse muuta nähdäkään, sillä Noahin tietokone on hänen suora jatkeensa. Kaikki mikä tapahtuu hänessä saa myös muodon hänen tietokoneellaan, työpöydällään. Lopuksi Noah tapaa Chat Rouletessa nimettömäksi jäävän tytön, joka antaa arvokkaan näkökulman Facebookiin. Tyttö ei käytä Facebookia, koska siellä ihmiset käyttäytyvät hänen mukaansa erittäin huonosti. Noah myöntää ja kertoo oman tapansa ylianalysoida kaikkea mitä FB:ssä tapahtuu. Video loppuu Noahin sammuttaessa koneensa. Kun pääte sammutetaan, kerrontakin loppuu. Mitäpä kerronnallista olisikaan internetin ulkopuolella?

Noahin lyhytfilmi kertoo hienosti internetin pökerryttävän nopeasta, ylianalysoivasta, paranoidista ja multitasking-tyyliä hyödyntävästä käytöstä. Vaikken tunnista ainakaan yhtä voimakasta stalkker-taipumusta itsestäni verrattuna Noahiin, kertoi video silti hienosti siitä epäilyn kierteestä, johon ihminen voi joutua sosiaalisessa mediassa ja myös sosiaalisessa elämässään. Internetin jokapaikkaisuus oli myös mielestäni videossa hienosti esillä. Vaikka Noah sammutti lopussa koneensa, onko hän silti koskaan todella ”offline”?

Heinin kommentit:
- Lyhytelokuva kuvasi mielestäni hyvin nuorten tai ylipäätään kenenkään paljon nettiä käyttävän nettikäyttäytymistä. Useampaa asiaa tehdään samanaikaisesti ja yhden asian parissa ei vietetä kauan aikaa.
- Netin selailu tapahtuu usein yksin. Käyttäjä vastaanottaa ja tulkitsee näkemäänsä yksin, mikä mahdollistaa väärinymmärryksien tapahtumiseen ja kyseenalaiseen käyttäytymiseen. Vieressä ei ole ketään antamassa eriävää mielipidettä tai tulkintaa tai toimimassa ns. moraalisena kompassina.
- Huomio jakautuu useammalle asialle ja keskusteluissa (skypessa, FB:ssa jne.) ei välttämättä ole täysin läsnä, kuten Noahin tapauksessa. Hän ei vaikuttanut kovin keskittyneeltä aluksi jutellessaan Amyn kanssa, vaan esim. pelasi samaan aikaan peliä. Kuitenkin kun keskustelu sai vakavamman sävyn, Noahin huomio oli täysin Amyn kanssa käydyssä keskustelussa. Nykyään kuulee paljon päivittelyä siitä kuinka ihmiset ovat liikaa kiinni puhelimissaan, eivätkä ole täysin läsnä sosiaalisissa tilanteissa. Ehkä tätä tapahtuu kuitenkin enemmän silloin, kun kyse on "hengailusta" ja keskustelut ovat pinnallisia. Jos keskustelu on vakavaa, kiivasta, intiimiä tai muulla tavalla vaatii enemmän keskittymistä, ihmiset antavat puhelimiensa olla.
- Noah tulkitsi elokuvassa hyvin nopeasti tyttöystävänsä häviämisen skypen videopuhelusta negatiivisena asiana. Aiempi keskustelu tietenkin vaikutti tähän tulkintaan, mutta voisiko olla niin, että jos toinen henkilö katoaa yllättäen keskustelusta tai ei heti vastaa viesteihin, tulkitsemme sen helposti negatiivisesti? Olen esimerkiksi nähnyt kuvakaappauksia facebook statuksista, joissa joku henkilö valittaa siitä, ettei hänen statuksistaan tai kuvistaan tykätä. Tykkäyksien määrä tai se, ettei joku kaveri anna peukkua tulkitaan tietyllä tavalla. Tällaisesta aiheesta olisi mielenkiintoista tehdä tutkimusta ellei sellaista jo ole.
- Elokuvassa oli myös nykyajan "stalkkausilmiö" läsnä. Noah meni tässä äärimmäisyyksiin eli tunkeutui tyttöystävänsä profiiliin. Noah rikkoo Amyn yksityisyyttä käydessään läpi hänen keskustelujaan. Lievempi ja yleisempi ilmiö "stalkkauksesta" on esimerkiksi se, että kun on tavattu joku uusi tuttavuus, mennään jälkeenpäin tutkimaan henkilön facebook profiilia. Tällainen henkilön etsiminen sosiaalisesta mediasta on harmitonta, mutta jonkun profiiliin tunkeutuminen ja sen sisällön, kuten keskusteluiden tutkiminen on jo vakavempi asia.

Villen setit:
- Video muistutti aika lailla nuorten normaalia netin käyttöä: useita välilehtiä, musiikki pauhaa taustalla ja keskitytään yhteen asiaan vähäksi ajaksi kerrallaan joka johtaa huomion vähenemiseen esim. omaa tyttöystävää kohtaan. Huomiota tulee vasta sitten kun keskustelu vakavoituu.
- Facebook (tai ylipäätään sosiaalinen media) mahdollistaa "stalkkaukselle" eli profiilin kaivamista ja seuraamista. Stalkkaus mahdollistaa omien ylianalysointien ruokinnan joka voi pahimmassa tapauksessa johtaa vääriin johtopäätöksiin, tässä videon tapauksessa eroon keskustelun hämäryyden ja kuvien kommenttien takia.
- Ajan kuluessa kaikki suhteesta muistuttava tuhotaan, joka on ihan normaalia erosta toipuvalle. Taustakuva muuttuu, kuvakkeiden sydänsommitelma vaihtuu jne. Kaikesta tulee "normaalia".
- Kun mietin mitä tästä lyhytelokuvasta pitäisi ajatella, suurin pointti on keskittyä ja antaa aikaa toisille ihmisille. Ehkä Noah olisi voinut välttyä tältä tragedialta, jos olisi alun perin kiinnittänyt enemmän huomiota tyttöystäväänsä. Tai ehkä tyttöystävän olisi pitänyt ymmärtää "Internetin henki" kuinka siellä netissä oikeasti toimitaan, mene ja tiedä.

Petterin kommentit:
Elokuva oli varsin oivaltava esitelmä nykyajan teinin sosiaalisen median käytöstä ja Marshall McLuhanilainen ”väline on viesti” tarina. Siinä väline itsessään vaikuttaa enemmän kuin niillä välitetyt viestit ja Noah käsittääkin vainoharhaisuuteen asti väärin tyttöystävänsä sanomaa, joka elokuvassa kertookin haluavansa nähdä kasvotusten, mutta mihin Noah ei suostu. Noah haluaa toimia median, välineiden kautta syystä mikä ei aivan aukea. Ehkä hän on vain tottunut viestimään usealla kanavalla yhtä aikaa ja nopealla sykkeellä. Tai sitten hän on vieraantunut fyysisestä todellisuudesta tai on vain laiska lähteäkseen ulos.
Lopulta Noah suorittaa varsinaisen intohimorikoksen murtautumalla tyttöystävänsä Facebook-tilille mustasukkaisuuden puuskassaan. Elokuvan lopussa paljastuu, että Noahin vainhoharhaiset päätelmät menivät väärin. Dylan, jota Noah epäili tyttöystävänsä uudeksi poikaystäväksi, olikin homo.
Elokuva esittelee lähes opetusvideomaisesti nykyisiä sosiaalisia medioita teinileffan muodossa ja onnistuu siinä hyvin. Itseäni vähän häiritsi vähän teennäinen tehokeino, kun Noah alkoi pelaamaan kesken Skype-puhelunsa, mutta ehkä silläkin oli tarkoituksensa Noahin hektisen ja keskittymiskyvyttömän persoonan kuvailemisessa. Tai ehkä elokuvaan piti saada ympättyä myös sosiaaliset pelit omana ilmiönään mukaan.