Toukokuu Tehtävä 1

Toukokuu Tehtävä 1

Opiskelijat tutustuvat Janne Matikaisen tutkimusraporttiin: Sosiaalisen ja perinteisen median rajalla [1] ja selvittävät millaisena yhteisönä tai joukkona sosiaalisen median sosiaalinen järjestelmä näyttäytyy? sekä Juha Suorannan Kriittinen pedagogiikka ja mediakasvatus – artikkeliin [2] ja pohtivat mitä tarkoitetaan ”mediayhteisöllisyydellä”? Tehtävä suoritettava ajalla 18.4-1.5.

Linkki Toukokuu -ryhmän etusivulle

Linkki kurssin etusivulle

Sosiaalinen media sosiaalisena järjestelmänä

Sosiaalisella medialla tarkoitetaan perinteisen median yksisuuntaisesta viestinnästä poiketen kaksisuuntaista tai vastavuoroista viestintää, jonka avulla käyttäjät osallistuvat sisällön tuottamiseen yhteisellä alustalla palvelun tuottajan ylläpitäessä järjestelmää ja infrastruktuuria (Martikainen 2009, 9). Sisällöt luodaan yhteisöllisesti ja vuorovaikutuksellisesti ja ne voivat koostua itse tuotetuista, lainatuista tai kopioiduista sisällöistä. Sosiaalisen median sisällön tuottaminen voi olla myös kommentointia tai linkkien lähettämistä. Materiaalia tuotetaan esimerkiksi keskustelupuheenvuorojen, blogimerkintöjen, videoiden ja valokuvien muodossa. Suosittuja foorumeita ovat verkkoyhteisöt, kuten Facebook, ja erilaiset muut verkkosovellukset, kuten YouTube, Flickr ja Wikipedia.

Sosiaalista mediaa kuvaillaan avoimeksi ja perinteistä mediaa demokraattisemmaksi (Martikainen 2009, 12). Tulee kuitenkin muistaa, että suurin osa sosiaalisen median palveluista on lähtökohdiltaan kaupallista ja voittoa tavoittelevien yritysten rahoittamaa, vaikkakin käyttäjilleen useimmiten ilmaista. Käyttäjistä kerätään tietoa, ja markkinointia suunnataan määriteltyjen käyttäjäprofiileiden mukaan. Myös sosiaalisesti tuotettuja sisältöjä saatetaan sensuroida kaupallisten tavoitteiden mukaisesti.

Sosiaaliseen mediaan osallistumisen motiivit voidaan jakaa yksilöllisiin ja yhteisöllisiin. Yksilöllisiä motiiveja ovat mm. itsensä ilmaisu, omien taitojen kehittäminen sekä suhdeverkoston ja sosiaalisen pääoman kasvattaminen. Yhteisöllisinä motiiveina voidaan pitää tietojen ja taitojen jakamista muiden kanssa sekä yhteisöjen oppimista.

Sosiaalisen median sosiaalista järjestelmää voidaan selittää järjestelmän rakenteen, prosessien ja tulosten kautta (Martikainen 2009, 87). Sosiaalinen media rakentuu yhteisöstä, joukosta tai verkostosta, joka osallistuu sosiaaliseen toimintaan joko käyttäjänä, sisällön tuottajana tai molemmissa rooleissa. Seuraavaksi tarkastelemme lähemmin yhteisöjä ja joukkoja sosiaalisen median rakenteena.

Yhteisö sosiaalisessa mediassa

Verkkoyhteisön muodostuminen edellyttää yhteistä julkista tilaa, jonkinlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta tai yhteisen kiinnostuksen kohdetta sekä riittävää määrää ihmisiä, joiden välille muodostuu riittävä määrä vuorovaikutusta. Julkisen, yhteisen tilan tulisi olla infrastruktuuriltaan selkeä ja teknisiltä ominaisuuksiltaan helppokäyttöinen ja tarkoituksenmukainen ollakseen onnistunut.

Quentin Jones (1997) määritteleekin verkkoyhteisön neljällä kriteerillä (Matikainen 2009, 88-89):

1. Vuorovaikutuksen määrä
2. Viestijöiden määrä
3. Viestijöillä on yhteinen julkinen tila
4. Yhteenkuuluvuuden tunne

Näistä kriteereistä ensimmäiset täyttyvät palveluissa helposti, koska vuorovaikutusta on niissä melko paljon, viestijöiden määrä on usein suuri ja itse palveu muodostaa yhteisen julkisen tilan. Sen sijaan yhteenkuuluvuuden tunne on haasteellisempi kriteeri. Ei voida varmuudella sanoa tuntevatko esim. Facebookin käyttäjät yhteenkuuluvuutta tai kokevatko YouTuben käyttäjät olevansa yhteisönsä jäseniä. Voidaankin sanoa, että sosiaalisen median palveluissa ei siis aina välttämättä muodostu yhteisöjä, vaikka niiden käyttämä julkinen tila olisikin yhteinen. Toisaalta suosituimmissa palveluissa, joissa käyttäjät muodostavat erilaisia alaryhmiä, vuorovaikutus on selvästi yhteisöllistä. (Matikainen 2009, 88-89.)

Verkkoyhteisöjä on kritisoitu siitä, että ne eivät ole laisinkaan yhteisöjä, koska kasvokkain tapahtuvaa kohtaamista ei ole (Matikainen 2009, 88). Andersson (2007) kuitenkin puolustaa yhteisöja väittämällä, että kaikkien yhteisöjen luonne on kuviteltu ja jatkaa, että yhteisön määrittelee yhteenkuuluvaisuuden tunne. Verkkoyhteisö ei ole konkreettinen yhteisö, mutta sillä on sosiaalista voimaa: yhteisön jäsen kokee yhteenkuuluvuuden tunnetta ryhmän muiden jäsenten kanssa ja saattaa suhtautua muihin ryhmiin torjuvasti. Esimerkiksi aktiivisesti Wikipediaa päivittävä joukko korjaa herkemmin satunnaisesti muokkaavien tekstiä kuin aktiivisesti muokkaavien tekstiä (Matikainen 2009, 90).

Motivaatioita sosiaalisen median sisällön tuottamiseen on tutkittu monissa tutkimuksissa. Samat tekijät saattavat motivoida kuulumista sosiaalisen median sosiaaliseen yhteisöön.

Esimerkiksi Kelly Nuxoll (2006) esittää motivaatioiksi itseilmaisun, viestinnän, jakamisen ja yhteistyön. Deragon on samoilla linjoilla, mutta löytää useampia motiiveja: oppiminen, yhteydet, samankaltaisuus (yhteinen ammatti tai mielenkiinto), liiketoiminta, luovuus ja odotukset taloudellisista tai sosiaalista arvoista. Suomalainen tutkija Sirkkunen (2006) taas jakoi motiivit yksilöllisiin ja yhteisöllisiin joista yksilöllisiä olivat jo mainittujen itseilmaisun ja omien taitojen kehittämisen (oppiminen) lisäksi vertaispalautteen saaminen ja suhdeverkostot (=verkostoituminen) ja sosiaalinen pääoma. Yhteisölliset motiivit ovat "osuustoiminnallisuus" ja yhteisön oppiminen. (Matikainen 2009, 42.)

Matikainen (2009, 45) löytää eri tutkijoiden esittämistä motivaatiotekijöistä viisi pääluokkaa: identiteetti, jakaminen, sosiaalinen vuorovaikutus, hyöty ja tarve, sekä yhteiskunta ja sosiaalinen järjestys. Matkainen itse päätyy tutkimuksessaan kolmeen motiiviin: Verkkoideologian toteuttaminen ja itsensä kehittäminen, itsensä ilmaisu, sekä sosiaalisuus ja sisällön jakaminen.

Joukko sosiaalisessa mediassa

Usein sosiaalisessa mediassa sosiaalisuus on yksilölähtöistä. Siten luontevampaa kuin tarkastella sosiaalista mediaa käyttäviä yhteisönä, on usein katsoa asiaa joukko -käsitteen kautta (Matikainen 2009, 90).

Joukko eroaa yhteisöstä siinä, että se on paljon suurempi, esimerkiksi IRC-galleria kerää ympärilleen 500 000 suomalaista käyttäjää, ja siten jäsenten välille ei voi muodostua yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Kuitenkin joukkojen sisälle saattaa syntyä pienempiä ryhmiä, jotka kokevat yhteenkuuluvaisuutta. Tällöin voidaan puhua yhteisöistä joukon sisällä. Ero joukkojen ja ryhmien välillä taas on se, että tutkimuksessa painotetaan joukkojen irrationaalisempaa ja suunnittelematonta toimintaa, kun taas ryhmä toimii suunnitellummin ja tuottavammin.

Verkossa joukoilla nähdään olevan kyky tuottaa sisältöjä ja ratkaisuja, joihin yksilö ei yksinään kykenisi. Tätä parviälyä tai verkkovoimaa voi syntyä vain tietyillä ehdoilla. Joukoissa tulee olla useita eri näkemyksiä tietystä asiasta, ja mielipiteiden tulee olla muista riippumattomia. Joukko ei saa olla keskitetty, mutta jonkun tulee toimia koordinaattorina kooten mielipiteet ja tiedot yhteen. Monesti nämä edellämainitut seikat koskevat ryhmän, ei joukon, toimintaa, ja ryhmiä pidetäänkin usein joukkoja paremmin toimivina ja tuottavina yhteisöinä. (Matikainen 2009, 91.)

Joukon ominaisuuten pidetään sitä, että joukko toimii suunnittelemattomasti, vastuuttomasti, kasvottomina ja kontrolloimatta toimintaansa. Sosiaalisen median sisällön tuottajat toimivat aina jollain tavalla tietoisesti haluten tuoda mielipiteensä julki tai luoda jotain omaa verkkoon, joten voidaan kysyä, muodostavatko he edellisen määritelmän mukaisen joukon, vai onko kyseessä ryhmä. Toisaalta kaikki ihmisen toiminta verkossa ei ole yhteistyössä tehtävää yhdessä luomista, vaan myös jakamista ja osallistumista, jotka eivät edellytä yhteistyötä. (Matikainen 2009, 91-92.)

Joukkojen toimintaa voidaan ajatella määrittävän yksilöt, joiden identiteettiin, arvoihin ja toimintaan tietyllä joukolla ja yhteisöllä on vaikutusta. Nykyään melko harvoin joukon toimintaa johtaa joku tietty henkilö, sen sijaan vallan voi sanoa toteutuvan ihmisten oman toiminnan kautta. Sosiaalisella medialla ja sen takana olevilla järjestelmillä itsellään voidaan katsoa olevan valtaa, koska ne ohjailevat ihmisten toimintaa esimerkiksi kaupallisesti hallitun alustan rakenteen kautta (Matikainen 2009, 93).

Joukot verkossa ja verkkoyhteisöt ovat kuin joukkoliikkeitä. Toiminta on säänneltyä, suunnitelmallista, johonkin ideologiaan sanattomasti sitoutunutta, mutta kaikille avointa. Toimijat eivät useimmiten tunne toisiaan, mutta heitä saattaa yhdistää sosiaalisen median taustaideologiaan liitetyt asiat: pyyteetön osallistuminen, tiedon vapaa kulku ja vaihto, demokratia sekä amatöörien ja käyttäjien vallan kasvu. (Matikainen 2009, 94.)

Mediayhteisöllisyys

Deweyn mukaan yhteisöllisyys tapahtuu viestinnässä (Suoranta 1998, 41). Yhteisö syntyy ja pysyy hengissä vain kommunikaation kautta. Uudet viestinnän välineet, uusi media, voi toimia myös yhteisöllisyyden välittäjänä, mutta median olemassaolo ei kuitenkaan automaattisesti luo yhteisöllisyyttä.

Mediayhteisöllisyys voidaan (Suoranta 1998) nähdä ns. kevyenää yhteisöllisyytenä, jolle on ominaista yhteisöllisyyden tunteen muodostuminen nopeasti, ja toisaalta sen lyhytaikaisuus. Yhteisöllisyys rakentuu yhteisön jäsenen kokeman senhetkisen usein hedonistisen tarpeen varaan, ja yksilö kuuluu yhteisöön vain niin kauan kun kokee saavansa siitä jotain. Yhteisöjä vaihdetaan herkästi ja niitä muodostuu koko ajan lisää. Kuitenkin yhteisöihin osallistuvien ymmärrys omasta osallisuudestaan maailmaan ja oman tulevaisuuden muokkaamiseen kasvaa. Yhteisöllisyyden yhtenä periaatteena on nähty yhteinen tavoite tai ainakin kiinnostuksen kohde. Toisaalta mediayhteisöjen tuottamia tuloksia ei voida määrätä ennalta niiden kuitenkin tuottaessa uusia symbolisia merkityksiä ja siten luomalla uutta sosiaalista todellisuutta. Mediateknologia on rakentanut uusia yhteisöllisyyden muotoja antamalla puheenvuoron myös niille, joiden ääni ei muuten kuuluisi.

Verkkoyhteisöt nähdään Suorannan (1998) mukaan paljolti liiketoimintana, joka luo uusia tarpeita ja tuotteita yksilön tarpeisiin luomalla yhteisön avulla yhteistyössä sosiaalista todellisuutta, joka perustuu kaupallisiin ja viihdyttäviin arvoihin. Viestinnän keinoin luodaan uusia merkityksiä, symboliikkaa ja yhteisyyden tunteita, mutta näitä yhdistää sisällöllinen tyhjyys. Yksilöiden aikalaistietoisuus ja sosiaalinen tietoisuus laajenevat, mutta todellisisa vaikutusmahdollisuuksia ei ole, tai ne ovat ainakin laajemmassa mittakaavassa vähäiset. Media sosiaalistaa yksilöitä sekä osallistuu yksilöiden identiteettien rakentamiseen ja todellisuuden luomiseen laatimalla kuvaa siitä, mitä voimme olla ja mitä tulemme olemaan. Toisaalta mediayhteisöt toimivat tiedonlähteenä ja niistä ammennetaankin oppia ja kulttuuri muotoutuu uudelleen. Median luoma todellisuus muokkaa myös kouluoppimistamme kulttuuriamme ja todellisuuttamme muokkaamalla. Tärkeää olisi oppia analysoimaan medioista saatua tietoa sisällöllisesti, jonka lisäksi pitäisi analysoida myös tiedon alkuperää ja kulttuuria, jossa tieto on muodostunut.

Matikainen päätyy tutkimuksessaan (2009) siihen, että sosiaalinen media perustuu yleensä joukkoihin, mutta niissä toimitaan kuitenkin melko itsenäisesti. Sosiaalisuus onkin siis useimmiten yksilölähtöistä ja siten vaikeasti määriteltävissä oleva asia. Yhteisöllisyyttä syntyy, mutta yhteisöt muuttuvat nopeasti eikä niihin sitoutuminen ole vahvaa. (Matikainen 2009, 101.)

Vaikka informaatioteknologia on mahdollistanut uudenlaisen tavan kommunikointiin, Von Bauman puhuu siitä, miten teknologia ei voi välittää arvoja tai moraalia. Näin liiallinen informaatio johtaa vieraantumiseen ja eriarvoisuuteen, koska teknologia ei osaa vastata kysymyksiin tai perustella. Tiedon jakajilla on usein taloudellinen tai poliittinen agenda, jonka mukaan tietoa jaetaan verkossa, ja ihmisillä tulisi olla kyky tunnistaa niitä. Pitäisi tunnistaa mikä on pätevää tietoa ja mihin sitä käytetään. Kaikilla ei ole myöskaan samanlaisia välineitä tai kykyä hyötyä verkkoyhteisöistä, jolloin ulkopuolelle jäävät jälleen syrjäytyvät ja jäävät ulkopuolisiksi. (Suoranta 1998, 40-41.)

Pohdintaa

Kun Suoranta kirjoitti vuonna 1998 tässä tehtävässä lähteenä olevan artikkelinsa mediayhteisöllisyydestä, Facebookia, YouTubea ja Wikipediaa ei ollut olemassa. Artikkelissa mediayhteisöllisyyttä ei pidetäkää kovin syvällisenä asiana. Nyt Facebook on monien arkipäivää, ja kiistatta toimii yhteisöllisyyden välineenä. Esimerkiksi kansalaisjärjestöt levittävät videoita tärkeänä pitämistään asioista YouTuben kautta, ja näin luovat yhteisöllisyyttä kannattajiensa joukkoon. Wikipediaa aletaan pitää jo varteenotettavana lähtökohtana pikaisen tiedon hankinnassa, ja asiantuntijat täydentävät sinne oman alansa tietoja. Sosiaalisessa mediassa siis löytyy yhteisöllisyyttä.

Ajatus parviälystä ja verkkovoimasta tuntuu viehättävältä. Totta on, että yhdellä ihmisellä ei voi olla kaikkea maailmassa olevaa tietoa, varsinkin kun tieto on suhteellista ja riippuu näkökulmasta. Kaikilla maailman ihmisillä yhdessä sen sijaan näkökulmia, tietoja ja ajatuksia riittää. Uusi sosiaalinen media antaa välineitä tiedon ja ajatusten jakamiseen. Yhdeksi keskeiseksi kysymykseksi nousee motivaatio: mikä saa ihmiset jakamaan omat tietonsa kaikkien hyväksi? Matikainen pohtii tätä tutkimuksessaan (2009) mielenkiintoisesti ja syvällisesti. Sosiaalisen median käyttäjistähän suuri osa ei tuota itse sisältöjä, vaan vain käyttää niitä.

Mediakasvatuksen näkökulmasta on tärkeää pohtia informaatioteknologian opetusta erityisesti eriarvoistamisen kannalta mm. kouluissa. Palveleeko koulu liiaksi vain niiden tarpeita, joilla on mahdollisuus esimerkiksi internetiin pääsyyn ja tarvittavat välineet omasta takaa? Olettaako koulu, että se jolla ei ole välineitä kotona, lähtee omalla ajallansa esim. kirjastoon tietokoneelta etsimään tietoa? Sosiaalisen median piirissä aikaansa viettävät olisi syytä saada myös pohtimaan seuraavia tärkeitä kysymyksiä: kuka hyötyy mainonnasta, onko medialla tarkoitus vain välittää tietoa vai saada jonkinlaista taloudellista hyötyä? Entä miten sosiaalinen media muokkaa meidän mielipiteitämme?

Niin perinteisen kuin sosiaalisenkin median käyttäjien pitäisi pystyä suhtautumaan medialukutaitojensa avulla kriittisesti sekä hankkimaansa informaatioon että yhteisöön, joukkoon tai verkostoon, jossa on osallisena.

Joskus keskustelupalstoja lukeneena voi hyvin ymmärtää, miten niissä esiin tuodut kommentit saattavat muokata yleisiä mielipiteitä ja siten muuttaa ihmisten antamia merkityksiä jollekin asialle, sama tietysti pätee myös arvostetuissa medioissa ns. asiantuntijavoimin tuotetulle tiedolle. Uskonkin vakaasti, ettei huoli sosiaalisen median tarjoaman tiedon tulkinnassa tarvittavasta kriittisestä lukutaidosta ole tuulesta temmattu. Joskus joukkovoima ja parviäly saattavat kääntyä suuntaan, joka aiheuttaa ehkä arvaamattomiakin seurauksia todellisuuden tai lähtökohtien ollessa toiset. On siis erittäin merkityksellistä tulkita mediassa olevaa tietoa lomittuneena sosiokulttuuriseen yhteyteensä ja ympäristöön, jossa se on tuotettu. Ei myöskään ole merkityksetöntä se, millaisella alustalla tai kenen toimesta ja millä ehdoilla kommunikaatiokanava luodaan ja ylläpidetään ja mihten nämä kaikki toisiinsa linkittyvät.

Jos ajatellaan sitä, että eri sosiaaliluokissa on erilaisia ihmisiä eri lähtökohdista, niin tulee mieleen, että onko kaikilla samat edellytykset ja taidot osata suhtautua tarvittavan kriittisesti siihen mediaan mihin kulloinkin on osallisena. Jos ajatellaan vaikka vanhuksia, lapsia ja nuoria, niin voidaan miettiä, onko heillä riittävästi kykyä kontrolloida valtavaa mediatulvaa ja osata suodattaa se informaatio, mikä on tärkeää kehityksen kannalta ja mikä taas haitallista. Kasvattajalla onkin mielestäni tässä kohtaa erittäin tärkeä tehtävä osata ohjata oikealla tavalla varsinkin niitä lapsia ja nuoria, joilla on jostain syystä vaara syrjäytyä ja sitä kautta joutua ns. vääränlaisen median vaikutukseen. Voidaan pohtia sitä onko koululla kasvattajana suurempi vastuu tästä kuin kodeilla? Jos taas ajatellaan vanhuksia, toteutuuko tasapuolinen tiedon informaatio heidän kohdallaan. On varmasti vanhuksia, jotka osaavat hankkia oikeanlaista tietoa, mutta varmasti on myös heitä, joiden on mahdotonta päästä osalliseksi ns. oikeasta tai hyödyllisestä mediasta. Ja kun ajatellaan sitä, että verkossa tapahtuu suuri määrä sosiaalisen median käytöstä, niin voidaan myös miettiä sitä haluavatko/pystyvätkö kaikki ikäihmiset käyttämään verkkoa tiedon hankinnassa.

Lähteet

• Matikainen, J. 2009. Sosiaalisen ja perinteisen median rajalla. Helsingin yliopisto, Viestinnän tutkimuskeskus CRC 2009. [3]

• Suoranta, J. 1998. Kriittinen pedagogiikka ja mediakasvatus. Tiedotustutkimus 21 (1), 32-45. [4]