Verkosto

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

AVO2 Nettikansa pääsivu >>>

Osion 4: Organisoituminen internet-aikana pääsivu >>>


4.1 Verkosto


Suoritustavat Itseopiskelu, Ryhmätyö
Esimerkit Mahdollista.fi, Sometu, Sähköautot - Nyt!


Jan-Erik Johanson, Mikko Mattila ja Petri Uusikylä (1994) esittävät kolme erilaista tapaa käyttää verkoston käsitettä tutkimuksessa. Yhteistä näille käsitteen käyttötavoille on, että


  • a) jollain kriteerillä erotettava
  • b) kokonaisuus, jossa
  • c) kriteeri muodostaa verkoston jäsenten tai osasten välille
  • d) keskinäisiä yhteyksiä, linkkejä ja kytkentöjä kuten


jokin teema (eOppiminen, vähähiilisyys), ammatti tai asuinpaikka.

Kuva Kari-verkostoista FB:ssa xxx

Sosiaalisessa verkostossa jäsenet (tai noodit) ovat yleensä yleensä ihmisiä, joiden välillä on vuorovaikutusta. Myös esimerkiksi yksittäiset organisaatiot, yhteenliittymät (kuten Lapin liitto tai ay-liike) ja ruohonjuuritason vapaamuotoiset liikehdinnät muodostavat verkostoja, joissa ihmiset sitten edustavat näitä organisoitumisen muotoja. Tällöin puhutaan toimijaverkostosta. Verkoston ja yhteisön erot ovat nykyään hankalammin määriteltävissä kuin aiemmin. Esimerkiksi Facebookissa voidaan organisoitua sekä yhteisöllisesti että verkostomaisesti. Yhteisön ja verkoston keskeisenä erona voidaan pitää, että edellinen vaatii enemmän sitoutumista kuin jälkimmäinen ja kynnys yhteisön jäseneksi pääsyssä voi olla korkeampi.

1990-luvulla verkko- tai virtuaaliyhteisöt keskustelufoorumeineen olivat suosittu tapa organisoitua internetissä (esim. Farmer & Morningstar 1990; Dibbell 1993; Rheingold 1993). Suomessa oli tuolloin muun muassa Duuni.net-ammattilaisyhteisö ja nykypäivänäkin esimerkiksi Muropaketti sekä Vauva-lehden foorumi ovat edelleen erittäin suosittuja. Virtuaaliyhteisöt olivat hyvinkin pitkäikäisiä ja esimerkiksi Howard Rheingold kertoo vaikuttavia esimerkkejä The Well-verkkoyhteisön toiminnasta. Toisaalta verkkoyhteisöt edellyttävät jatkuvaa ja kiinteätä vuorovaikutusta tuntuakseen yhteisöltä. Erityisesti 2000-luvun alun ja sosiaalisen median myötä ihmisten ajankäyttö on alkanut painottua virtuaaliyhteisöistä verkostoihin, joihin liittyminen ja joiden vuorovaikutus on vaivattomampaa kuin yhteisöjen (Hintikka xxx).

Verkoston kolme päätyyppiä[muokkaa]

Paul Baran (1964) on esittänyt kolme verkoston päätyyppiä joita voi pitää erilaisten (sosiaalisten) verkostojen geneerisinä ja hieman yksinkertaistettuina ideaalityyppeinä: keskitetty (centralized), jaettu (decentralized) ja hajautunut (distributed). Periaatteessa kaikki kolme tyyppiä sopivat yhteiskunnallisen toiminnan järjestämiseksi formaalissa organisaatiossa, organisaation laajennuksena esimerkiksi kansalaisiin vaikkapa joukkoistamisessa ja myös ei-formaalien ja ruohonjuuritason yhteenliittymien muodoiksi. Verkosto voi olla myös tyypistään riippumatta kaikille avoin, rajattu tai suljettu.

Keskitetty[muokkaa]

Vasemmanpuoleinen keskitetty verkostomalli on suosittu muoto yhteiskunnan formaaleille organisaatioille niiden osallistujajoukon laajentamiseksi sekä myös esimerkiksi valtioiden johtamiselle. Myös organisaatioiden on väliset verkostot ovat usein tätä muotoa. Verkostoa johtaa tai koordinoi voimakas noodi (solmu) ja usein tämä on esimerkiksi toiminnan rahoittaja, eri mekanismein valittu johtaja tai johto, regulaattori, konsortion johtoryhmä etc.. Koosta riippuen verkosto voi sisältää monia hierarkkisiakin ali- tai välitasoja sekä aliverkostoja kahteen muuhun verkostotyyppiin perustuen. Kokonaisverkostolla voi olla yksi voimakas keskusnoodi ja sen alla organisoituna jaettu malli mielipidejohtajineen tai aliverkostoineen.

Jaettu[muokkaa]

Keskimmäinen jaettu malli kuvaa parhaiten vapaamuotoisempia sosiaalisia verkostoja, joissa on erilaisia mielipidejohtajia, suunnannäyttäjiä (trendsetters) ja muita rooleja, jotka enemmän tai vähemmän vaikuttavat kollektiiviseen toimintaan ja käyttäytymiseen, kuten mielipiteiden muodostuksiin ja muotiin (vrt. Gladwell mt.). Esimerkistä käy nopeasti leimahtanut ja laimentunut Porkkanamafia-kuluttajaliike. Se oli 'itseorganisoituva', toimintaidea ja agenda jaettiin yhdellä videolla internetissä. Suomessa toiminta järjestäytyi nopeasti autonomisiin aktiiveihin ilman koordinointia tai johtamista ja paikallistempauksia järjestäviin 'soluihin' ja ryhmiin, sillä nettivideo kertoi kaiken tarvittavan toimintamallista sen motivointiin.

Hajautunut[muokkaa]

Hajautunut malli on tyypillinen vapaamuotoisille ja ruohonjuuritason toiminnalle. Osallistujat näyttäytyvät keskenään tasa-arvoisina ja toimintaa leimaa kollektiivinen päätöksenteko ilman 'johtajia' tai vastuita. Esimerkiksi Mahdollista.fi-verkosto on Otavan opiston koordinoima yhteenliittymä, jossa itsenäiset ja kansalaisvetoiset demokratiahankkeet kokoontuvat toisinaan 'leiripäiville' ja jakavat kokemuksiaan. Mahdollista.fi:sta voi kehittyä ajan myötä jaettu verkosto ja ehkä institutionalisoituessaan myös keskitetty verkosto Robert Michelsin oligarkian rautaisen lain hengessä (xxx).

Verkosto organisoitumismuotona[muokkaa]

Verkostolla on runsaasti etuja. Avoimiin verkostoihin on vaivatonta liittyä ja poistua, ne perustuvat vapaaehtoisuuteen eikä osallistujilta välttämättä edellytetä mitään, mikä lisää malliin osallistumista ainakin pienessä mittakaavassa. Verkostot ovat kevyen organisoitumisensa vuoksi yleensä toiminnaltaan nopeita, joustavia ja aktivoituvat usein aalloittain agendan, yhteisen toiminnan ja tavoitteen kautta. Isokin verkosto voi olla pitkään latentissa tilassa ja herätä esimerkiksi uuden projektin myötä.

Samalla vähäinen ei-hierarkkisuus sekä vastuiden ja toimenkuvien puute johtaa helposti pistemäiseen toimintaan ja hieman ristiriitaisesti jonkun on organisoitava verkoston itseorganisoitumista (Kelly xxx; Näkki & al. 2011). Keskitetyssä mallissa tätä tekee verkoston johto. Esimerkiksi Otavan opiston ylläpitämä yli 4 400 hengen Sometu-verkosto paikantuu yhteisön ja jaetun verkostomallin välimaastoon. Sen jäsenet toimivat periaatteessa itseorganisoituvasti ilman mitään toimielimiä tai päätöksentekoa, mutta palkattu työntekijä on useita vuosia nettifasilitoinut Sometua eli koordinoinut ja aktivoinut toimintaa kuten myös hajautuneempaa Mahdollista.fi-verkostoa.

Suomessa esimerkiksi Espoon ja Vantaan vihreät kokeilivat joukkoistamista ja laittoivat vuoden 2008 kunnallisvaaliohjelmansa internetiin kaikkien halukkaiden vapaasti muokattavaksi wikitekniikalla, suomalaisen Wikipuolue-liikehdinnän inspiroimana. Espoon vihreiden kunnallisvaaliohjelma oli auki 3.2.2008 saakka, minkä jälkeen työstöä jatkoi vaaliohjelmatyöryhmä. Tekstin tuottamiseen osallistui avoimen vaiheen aikana noin 50 henkilöä. Vastaavasti SDP kokeili 2012 ohjelmatyönsä laajentamista internetissä rajatusti piiriedustajilleen. Ohjelmatyön osasiin sai lähettää muutosehdotuksia, mutta edellytys edustajanumerosta ja piiristä ei ulottanut mahdollisuutta kovin laajalle ihmisjoukolle.

Sosiaalisen median verkosto[muokkaa]

Internet tarjoaa lähes loputtomasti [xxxLuku 3|työkaluja] verkoston organisoimiseksi. Käytännössä yhä useampi verkosto järjestää ainakin osan toiminnastaan sosiaalisessa mediassa. Facebookin kaltaiset sosiaaliset verkottumispalvelut korostavat yksilön merkitystä xxx

Sosiaalisen median verkosto voidaan kuvata seuraavasti. Se on ”yksi- ja kaksisuuntaisten avointen yhteyksien muodostama kokonaisuus, joka rakentuu uniikisti yksilöiden tai aihepiirin perusteella internetissä. Samalla se on myös jäsentensä keskinäisistä aliverkostoista syntyvä sosiaalinen ja toiminnallinen yhteenliittymä.” (Hintikka 2011).

Keskeistä on havaita, että sosiaalisen median verkosto ei rakennu vain ystävien tai edes tuttavien ja suoran vuorovaikutuksen varaan vaan neljään kehään: a) omiin ydinkontakteihin, b) kyseisen palvelun käyttötapaan ja niihin liittyviin kontakteihin, c) kontakteihin, jotka ovat hyödyllisiä ao. palvelun käytössä ja d) seuraajiin (follower).


[1]


Keskustelua[muokkaa]

1. Tarkastele työpaikkaasi tai harrastuksiasi. Millaisia verkostoja niistä on löydettävissä? 2. Valitse kolme tässä artikkelissa esitettyä esimerkkiverkostoa. Miten nämä verkostot toteuttavat päätöksentekonsa?

Essee-aiheita[muokkaa]

Lue yksi teos Kirjallisuudesta.

Kirjallisuutta[muokkaa]

Barabási, Albert-László: Linkit: Verkostojen uusi teoria. (Linked: The new science of networks, 2002.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra cognita, 2002. ISBN 952-5202-66-6.


Lähteet[muokkaa]

  1. Barabási, Albert-László: Linkit: Verkostojen uusi teoria. (Linked: The new science of networks, 2002.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra cognita, 2002. ISBN 952-5202-66-6.