Visuaalinen lukutaito

Visuaalinen lukutaito on osa medialukutaitoa, ja tarkoittaa visuaalisuuden ymmärtämiseen vaadittavien valmiuksien ja käsitteistön hallintaa. Visuaalinen lukutaito on tarkoituksenmukaista kykyä ymmärtää ja tulkita visuaalisuutta merkityksineen erilaisissa yhteyksissä, mukaan lukien ne keinot, joilla visuaalisuudella pyritään vaikuttamaan katsojaan. Visuaalinen lukutaito ei ole synonyymi kuvanlukutaidolle visuaalisuuden kattaessa paljon enemmän kuin vain pelkät perinteiset valokuvat sekä mainos- ja lehtikuvat, joihin yleensä viitataan puhuttaessa kuvista ja kuvien lukemisesta. Visuaalisuutta ja visuaalista lukutaitoa vaativia elementtejä ovat esimerkiksi myös infografiikka, arkkitehtuuri, maalaukset, veistokset, muotoilu, logot, symbolit, ikonit, emojit ja meemit.

Aivot pystyvät muodostamaan käsityksen visuaalisesta materiaalista sekunnin kymmenesosassa ja tutkimusten mukaan nähdystä informaatiosta muistetaan 80 %, siinä missä luetusta informaatiosta muistetaan 20 % ja kuullusta 10 %. Visuaalisuus on varsin vaikuttava elementti, ja nykyään läsnä lähes kaikissa medioissa ja ympäristöissä. Visuaalisuus on myös vakiintunut osaksi kommunikointia, jolloin puhutaan visuaalisesta kommunikoinnista. Visuaalisella kommunikoinnilla tarkoitetaan viestiä, joka välittyy vastaanottajalle visuaalisessa muodossa, ja viesti tulee ymmärretyksi pääasiallisesti täysin visuaalisuuden kautta.

Visuaalinen tulkitseminen

Visuaalinen lukutaito on yhdistelmä kyvystä tulkita sekä kuvan sisältämä syntaksi että semantiikka. Syntaksilla tarkoitetaan kuvan niitä rakenteellisia ominaisuuksia, jotka ovat välittömästi tulkittavissa kuvasta. Tällaisia ominaisuuksia ovat esimerksi kuvan rajaus, asettelu, värit, valaistus ja kuvassa esiintyvät objektit tai hahmot. Semanttisilla ominaisuuksilla puolestaan tarkoitetaan niitä kuvan ominaisuuksia, jotka ovat ymmärrettävissä vasta pidemmälle viedyn tarkastelun ja analysoinnin tuloksena. Tällaisia ominaisuuksia ovat tyypillisesti kuvan kulttuurisidonnaiset merkitykset, kuten symboliikka.

Yksityiskohtaisemmin tätä voidaan tarkastella Ferdinand de Saussuren alun perin kielen ymmärtämiseen kehittämän merkkiteorian kautta, jota David Bates on soveltanut kuvien tulkitsemiseen. Tähän teoriaan pohjaten Bates käyttää soveltavasti termejä visuaalinen merkitty (visual signifier) sekä visuaalinen merkitsijä (visual signified), ja käsittelee kuvien tulkitsemista niiden denotaation ja konnotaation kautta. Kuvan tulkinta on siis prosessi, jossa tulkitsija yhdistää konkreettisesti näkemänsä visuaalisen sisällön (denotaatio) sen aiheuttamiin kulttuurisidonnaisiin merkityksiin (konnotaatio). Tämän vuoksi saman kuvan tulkinta voi olla täysin erilainen riippuen tulkitsijasta. Kuvassa ei ole kyse vain sen sisällöstä, vaan myös kuvan sisällön ja kuvan katsojan välisestä suhteesta.

Kuvan tulkitseminen

Kuvaa on luettava aina sekä sen tuottajan, että katsojan näkökulmasta. Kuvan tulkinta kysyy kriittistä tulkintaa, jonka avuksi soveltuu huomion kiinnittäminen tiettyihin seikkoihin sekä kyky osata esittää kuvasta tiettyjä kysymyksiä.

Mitä kuvassa on?

Ensimmäinen askel kuvan tulkintaan on yksinkertaisesti ymmärtää sen ilmeisin sisältö. Ketä tai mitä kuvassa on, missä ja milloin se on otettu? Vaikka kuvan ymmärtäminen ensivilkaisulla saattaa joissakin tapauksissa tuntua itsestään selvältä, on sisällöltään selkeiltä ja yksinkertaisiltakin vaikuttavista kuvista silti eroteltavissa eri elementtejä, jotka vaikuttavat kuvan tulkintaan. Esimerkiksi kuvissa, joissa esiintyy ihmisiä, ihmisten ikä, sukupuoli, rotu ja kehonkieli ovat seikkoja, jotka vaikuttavat tulkintaan. Myös katse on yksi vaikuttavimpia tekijöitä kuvassa.

Spatiaalisuus

Kuvien sommitteluun liittyy paljon tekijöitä, jotka vaikuttavat kuvan tulkintaan. Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi kuvan rajaus, tarkennus, geometriset muodot, syvyys ja perspektiivi, jotka ohjaavat katseen kiinnittymistä, kulkua ja korostavat tai häivyttävät tiettyjä kohtia kuvissa. Esimerkiksi lintuperspektiivistä esitetty kohde kuvasta korostuu täysin eri tavalla kuin sammakkoperspektiivistä esitetty, ja esimerkiksi valtaan liittyvät tulkinnat voivat vaihdella vain perspektiivin vuoksi.

Kuvan rajaus on yksi kuvan lukemisen kannalta oleellisimmista tekijöistä. On yhtä oleellista ymmärtää, että kuvasta on rajattu jotakin pois, kuin on ymmärtää siihen rajattu sisältö. Mistä tahansa hetkestä on mahdollisuus luoda useita merkitykseltään erilaisia variaatioita rajaamalla, ja tämän ymmärtäminen erityisesti esimerkiksi lehtikuvia lukiessa on tärkeää kuvalukutaitoa.

Värien ja valon käyttö

Kuvan tunnelmaan ja näin ollen myös tulkintaan vaikuttavat siinä käytetyt värit, niiden mahdollinen korostus tai puute, jos kuva on mustavalkoinen. Värien aiheuttamiin reaktioihin, tulkintoihin ja konnotaatioihin liittyy sekä psykologisia että kulttuurisia tekijöitä, jotka voivat muuttaa kuvan tulkintaa katsojasta riippuen. Etenkin värien psykologisia vaikutuksia on tutkittu paljon, ja niitä hyödynnetään tietoisesti esimerkiksi mainonnassa, brändäyksessä ja internetsivujen ulkoasujen suunnittelussa. Samaten valolla voidaan ohjata katsetta, keskittää huomiota ja korostaa asioita. Valoon voi myös liittyä kulttuurisia konnotaatioita, ja esimerkiksi länsimaalaisessa uskonnollisessa taiteessa pyhiä henkilöitä on usein esitetty valokeilassa. Tämä on luonut laajemman assosiaation valokeilan ja pyhän välille, joka siirtyy kuvan katsojan mukana myös alkuperältään ei-uskonnollisiin kuviin.

Kuvan ymmärtäminen kontekstin kautta

Eksplisiittinen. Eksplisiittinen konteksti on melko yksiselitteinen: kuvan aihe ja tapahtumat ovat helposti ymmärrettävissä ilman ponnisteluja. 

Implisiittinen. Implisiittinen konteksti ei tarjoa selkeää selitystä kuvan aiheelle ja tapahtumille. Kuvaa aletaan tulkita sen kautta, mitä se implikoi katsojalle.

Ei kontekstia. Kaikki kuvat eivät tarjoa tarpeeksi eksplisiittisiä tai implisiittisiä viitteitä kuvan tulkitsemiseen.

Kuvan ottaja, julkaisija ja vastaanottaja. Kuka kuvan on ottanut, mihin tarkoitukseen ja missä se on julkaistu? Kenelle kuva on tarkoitettu ja missä yhteydessä? Mikä on kuvan ottajan, julkaisualustan ja vastaanottajan välinen suhde? Sama kuva voidaan tulkita hyvin eri tavoin riippuen siitä, onko se lähetetty postikorttina yksityishenkilöltä toiselle, esitetty mainoksena katukuvassa tai julkaistu lehdessä.

Kuvateksti. Kuvateksti luonnollisesti tuo kuvaan kontekstin ja paljastaa sen tekijän tarkoittaman merkityksen. Huomattavaa on kuitenkin, miten kuvateksti voi muuttaa koko kuvan tulkinnan alkuperäisestä, tai miten epätosi kuvateksti voi antaa valheellisen pohjan koko kuvan tulkinnalle.  

Kulttuuri. Kaikkiin näihin ulottuvuuksiin liittyy vahvoja sosio-kulttuurisia konnotaatioita, jotka vaikuttavat kuvan tulkintaan. Jotkin kuvat on mahdollista ymmärtää vain ymmärtämällä kulttuuria, josta käsin kuva on tuotettu, siinä missä toisten merkitys on universaalimpi.

Visuaalinen lukutaito digiaikana

Mainos- ja lehtikuvat

Mainos- ja lehtikuvat ovat aina huolellisesti harkittuja, sommiteltuja ja toteutettuja, ja niillä pyritään sekä tietoisesti viestimään, että vaikuttamaan. Joukkoviestintä on paitsi siirtynyt paljolti printtimediasta digitaaliseen, myös muuttunut personoidummaksi. Visuaalinen markkinointi ei myöskään rajoitu pelkästään mainoskuviin, vaan sitä hyödynnetään harkitusti myös brändäyksessä ja logoissa.

Sekä mainokset että uutis- ja lehtikuvat tavoittavat Internetin kautta päivittäin lukuisia ihmisiä, ja visuaalinen materiaali kysyy samanlaista lähdekriittisyyttä kuin pelkän tekstin lähdekriittinen tulkitseminenkin. Tyypillisin visuaalisen lähdekriittisyyden kohde on kuvanmuokkaus, joka nousee esiin erityisesti muoti-, mainos- ja lehtikuvissa. Visuaalinen lähdekriittisyys ei kuitenkaan rajoitu pelkästään kuvanmuokkaukseen, vaan huomioon tulisi myös ottaa monet edellä mainituista seikoista.

Henkilökohtaiset valokuvat

Huomattava osa Internetiin ladattavista kuvista on yksityishenkilöiden lataamia. Esimerkiksi kuvien jakopalvelu Instagramiin ladataan arviolta 80 miljoonaa kuvaa päivässä ja yhteisöpalvelu Facebookiin jopa yli 300 miljoonaa kuvaa päivässä. Sosiaalinen media on suurelta osin visuaalinen, eikä yksityishenkilöiden tarkoitus kuvien jakamisen takana ole aina yksioikoinen. Vaikka yksityishenkilöiden jakamilla kuvilla ei pyritä samanlaiseen vaikuttamiseen ja viestintään kuin esimerkiksi uutiskuvilla tai visuaalisella markkinoinnilla, pyritään niilläkin harkitusti luomaan representaatioita ja tuomaan korostetusti esiin tiettyjä asioita ja tapahtumia henkilön elämästä.

Henkilökohtaisten kuvien lukemisessa onkin enemmän kyse juuri tämän harkitun sosiaalisen median "imagon" lukemisesta, jonka kyseenalaistamaton tulkinta saattaa vääristää kuvien katsojien käsityksiä niin kutsutusta normaalista elämästä odotuksineen. Internetissä ja sosiaalisen median kanavissa esillä olevat henkilökohtaiset valokuvat ovat harkittuja otoksia siinä missä mitkä tahansa muutkin, jotka vaikuttavat katsojaan yhtä lailla. Erään tutkimuksen mukaan sosiaalisen median kanavista erityisesti Instagramin todettiin aiheuttavan nuorille muun muassa ahdistusoireita ja epärealistisia odotuksia ulkonäön suhteen ja toinen tutkimus osoitti sosiaalisen median käytön herättävän muun muassa kateutta ja epätyytyväisyyttä omaan elämään.

Visuaalinen lukutaito osana kommunikointia

Visuaalisella kommunikoinnilla tarkoitetaan visuaalisuuden kautta välitettävää ja luettavaa viestiä. Visuaalinen kommunikointi on siis vahvasti sidoksissa visuaaliseen lukutaitoon, ja nämä käsitteet ovat osittain päällekkäisiä jakaen samoja piirteitä. (lähde) Pikaviestinpalveluiden yleistyminen on muokannut kommunikoinnin sisältöä ja luonnetta huomattavasti. Perinteisen tekstipohjaisen kommunikoinnin oheen on muodostunut oma visuaalinen ulottuvuutensa, joka voi tukea tekstipohjaisen viestin sanomaa tai jopa korvata kokonaan osia tekstistä.

Snapchat

Pikaviestipalvelu Snapchatilla on 178 miljoonaa päivittäistä käyttäjää. Sovelluksessa käyttäjät lähettävät toisilleen kuvia ja videoita, joihin voi lisätä esimerkiksi filttereitä, tarroja, tekstiä tai piirtää kuviin. Snapchatin ominaispiirre on lähetettyjen kuvien ja videoiden katoaminen vastaanottajan avattua viestit. Snapchat on esimerkki uudenlaisesta visuaalisen kommunikoinnin muodosta, jossa yhteydenpito henkilöiden välillä tapahtuu kuvapohjaisen viestinnän kautta. Snapchatin käyttö ei kysy visuaalista lukutaitoa sen perinteisessä merkityksessä viestinnän ollessa kasuaalia ja luonteeltaan reaaliaikaista, mutta sen suosio todistaa osaltaan visuaalisuuden kasvavaa merkitystä osana jokapäiväistä vuorovaikutusta.

Emojit

Emojit ovat käytössä kaikissa suosituimmissa sosiaalisen median kanavissa käytössä olevia eleitä, ilmeitä, esineitä ja asioita kuvaavia kuvasymboleita. Emojeja käytetään tekstin ohella pääasiassa korvaamaan non-verbaalista viestintää ja ylläpitämään keskustelun positiivista sävyä, mutta emojeilla voidaan myös korvata kokonaisia sanoja tai ilmaista koko viesti kirjaimellisella tai konseptuaalisella tasolla. Emojien käyttö on eräs visuaalisen kommunikoinnin muoto ja kysyy visuaalista lukutaitoa, sillä niiden tulkitsemisessa on usein ymmärrettävä sekä konteksti, kulttuurisidonnaisia tekijöitä että emojin itsensä merkitys.

Meemit

Meemit ovat nopeasti leviäviä ja tunnetuksi nousevia Internet-ilmiöitä, jotka voivat olla formaatiltaan kuvia, videoita tai animaatioita. Ymmärtääkseen meemin sisältö on ymmärrettävä sen taustalla oleva ilmiö ja kulttuuri, jonka sisällä se on syntynyt. Tyypillisin meemi on kuva, johon on liitetty tekstiä. Näitä meemikuvia jaetaan sosiaalisen median kanavissa niin usealle vastaanottajalle kuin kahdenkeskisessä viestinnässä. Visuaalisen lukutaidon merkitys meemien ymmärtämisessä ja tuottamisessa on osata lukea meemikuva ja siihen sidottu ilmiö, jolloin sen käyttö ja ymmärrys mahdollistuvat myös muissa yhteyksissä.