Wikiopiston opintotarjonta/Hakkarin koulu/Äidinkieli ja kirjallisuus/Suomen sukukielet/9A syksy 2015/Vepsä
Vepsä[muokkaa]
Yleistä[muokkaa]
Vepsä kuuluu uralilaiseen kielikuntaan. Se on suomen lähisukukieli ja kuuluu itämerensuomalaisiin kieliin. Vepsän puhujia on noin 6000, joista suurin osa asuu Venäjällä Äänisjärven lounaisrannikolla ja Syvärin alueella. Yrityksestä huolimatta vepsällä ei ole varsinaista kirjakieltä, jonka takia kieli on vaarassa hävitä. Vepsän kieli ei ole minkään maan virallinen kieli.
Kielen rakenne[muokkaa]
Vepsän kielessä on 24 sijamuotoa (suomessa vain 15). Vepsällä on paljon piirteitä, jotka ovat tyypillisiä muinaiselle itämerensuomalaiselle kantakielelle. Vepsän kieli muistuttaa eniten karjalaa, inkeroista ja lyydiä.
Murteet[muokkaa]
Vepsän kielellä on kolme murretta: pohjois-, keski- ja etelävepsä. Keskivepsä jakautuu vielä viiteen alamurteeseen. Kaikki vepsän puhujat ymmärtävät toisiaan, koska murre-erot ovat pieniä. Pohjoisvepsällä on kuitenkin piirteitä, jotka erottavat sen muista murteista.
Aakkoset[muokkaa]
| A a | B b | C c | Č č | D d | E e |
| F f | G g | H h | I i | J j | K k |
| L l | M m | N n | O o | P p | R r |
| S s | Š š | Z z | Ž ž | T t | U u |
| V v | Ü ü | Ä ä | Ö ö | ' |
Sanasto[muokkaa]
Vepsän kieli on lähisukua suomen kielelle. Niiden sanastot ovat samankaltaiset, ja niissä on joitakin täysin samoja sanoja. Suomenkielinen pystyy ymmärtämään vepsän kieltä ainakin osittain.
Tärkeimmät sanonnat[muokkaa]
| Vepsä | Suomi |
|---|---|
| Tervhen! | Terve! |
| Hüväd homendest! | Hyvää huomenta! |
| Hüväd päiväd! | Hyvää päivää! |
| Hüväd ehtad! | Hyvää iltaa! |
| Kut azjad oma? | Mitä kuuluu? |
| Tervhen tuldes! | Tervetuloa! |
| Jägat hüväšti! Jä Jumalanke! | Hyvästi! |
| Hüväd öd! | Hyvää yötä! |
| Kitän! Kitäm! | Kiitos! Kiitän! |
| Minei om lujas mel’he tehta tundmust teidenke! | Hauska tutustua! |
| Minä armastan sindai. | Minä rakastan sinua. |
Lukusanat[muokkaa]
1 - üks’ (ühte-)
2 - kaks’ (kahte-)
3 - koume (koume-)
4 - nell’ (nellä-)
5 - viž (vide-)
6 - kuz’ (kude-)
7 - seičeme (seičeme-)
8 - kahesa (kahesa-)
9 - ühesa (ühesa-)
10 - kümne (kümne-)
100 - sada (sada-)
1000 - tuha (tuha-)
Kulttuuri[muokkaa]
90% vepsänkielisistä omistaa mörssärin.
Elinkeinot[muokkaa]
Vepsäläisten pääelinkeino on maatalous. Eniten viljeltiin ohraa, ruista, kauraa, perunaa, naurista, kaalia ja pellavaa. Kun miehet olivat kausitöissä, maanviljelystä huolehtivat naiset ja lapset. Yleisiä ammatteja ovat lasinpanijat, kivenhakkaajat ja kadunkiveäjät.
Pukeutuminen[muokkaa]
Vepsäläiset pukeutuivat jo varhain samaan tapaan kuin venäläiset. Naisten yleisin vaate oli olkihame, jota kutsutaan sarjaaniksi. Sellaista käyttivät myös venäläiset. Kenkinä käytettiin virsuja ja huovikkaita. Miehet pukeutuivat yleensä sarkatakkiin ja -housuihin, sekä liiviin.
Asuminen[muokkaa]
Äänisvepsäläiset asuivat suurissa kaksikerroksisissa taloissa, samaan tapaan kuin karjalaiset. Köyhempien etelävepsäläisten yleinen asumus oli savupirtti. Kyläkirkot ja kyläkalmistot olivat yleisiä vepsäläiskylissä.
Muuta[muokkaa]
Soutjärven vepsäläinen etnografinen Rjurik Lonin -museo on ainoa vepsäläiselle kulttuurille omistettu museo. Petroskoissa ilmestyy vepsän- ja venäjänkielinen sanomalehti, jonka nimi on Kodima.
Kansan historia[muokkaa]
Vepsän kielellä on pitkä historia. Vepsän kieli on kehittynyt itäisen itämerensuomen kielestä, joka alkoi muodostua todennäköisesti vuosina 500 eaa.-199 jaa. On mahdollista, että Äänisen itäpuolen varhainen Kargopolin kulttuuri olisi edustanut esivepsäläisiä. Kargopolin kulttuuri levisi Äänisen länsipuolelle 500-luvun jälkeen. Viikinkiajalla eli noin 800-1050 muinaisvepsäläiset asuivat pääasiassa kolmella alueella: Šeksnajoen laakso Valkeajärvestä etelään, Sudajoen laakso Valkeajärvestä lounaaseen sekä Laatokkaan kaakosta laskevien jokien laaksot. Vuonna 1832 vepsäläisiä laskettiin olevan noin 21 000. Vepsäläisten määrä oli kasvanut huomattavasti vuoteen 1926 mennessä, heitä oli silloin 32 773. Neuvostoliiton alkuaika oli suotuisaa vepsäläisille. 9 000 vepsäläisellä oli oma vepsäläisalue Venäjällä vuonna 1931. 1930 vuoden lopussa julkaistiin latinalaisiin aakkosiin perustuneet vepsäläiset aakkoset, aapinen ja lukukirja. Myös vepsäläisiä kolhooseja alettiin perustamaan ja vepsäläisiä alettiin kouluttamaan erilaisiin töihin. Vepsäläisten määrä väheni lähes neljäsosan vuosien 1939-59 aikana. Vepsäläisiä muutti paljon Suomeen sodan aikana. Kielen puhujien määrä on vähentynyt suurkielten yleistyessä.
Kielen tulevaisuus[muokkaa]
Vepsän kieli on vaarassa kadota. Sen puhujia on vain noin 6 000. Se ei enää siirry sukupolvilta toisille, paitsi yksittäistapauksissa. Sitä opetetaan vain muutamissa kouluissa, ja siksi uudemmat sukupolvet eivät opi kieltä. Kouluissa opetettavan venäjän takia lapset kaksikielistyvät ja usein vepsän kieli vaihtuu venäjään. Vepsä saattaa hävitä kokonaan, koska suurkielet, kuten venäjä, yleistyvät, eikä vepsällä ole virallisen kielen asemaa.
Lähteet[muokkaa]
Byckling, Henriikka - Keinänen Minna - Paalanen, Piila 2010: Aktiivi 9, äidinkieli ja kirjallisuus. Tammi, Helsinki.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Veps%C3%A4n_kieli
https://fi.wikipedia.org/wiki/Veps%C3%A4l%C3%A4iset#Elinkeinot