Wikiopiston opintotarjonta/Hakkarin koulu/Äidinkieli ja kirjallisuus/Suomen sukukielet/9I syksy 2015/Viro
Yleistä[muokkaa]
Viro kuuluu uralilaiseen kielikuntaan ja on itämerensuomalainen kieli. Se on myös suomen lähisukukieli. Viron tämänhetkinen puhujamäärä on 1,1 miljoonaa. Suurimmaksi osaksi kieltä puhutaan Virossa, mutta myös vähän ulkomailla esimerkiksi Ruotsissa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Viron murteet tarkoittavat Virossa puhuttuja itämerensuomalaisia murteita. Murteita ovat esimerkiksi Eteläeestiläiset murteet, Pohjoiseestiläiset murteet, Viron itämurre, koillisviro ja rannikkoeesti. Eteläviroa ja pohjoisviroa on usein pidetty kahtena eri kielenä.
Sanasto ja rakenne[muokkaa]
Adjektiivit ja substantiivit taipuvat neljässätoista sijamuodossa. Verbit taipuvat kolmessa persoonassa kuten suomessakin ja aikamuotoja on myös neljä niinkuin suomessa. Kieltoverbin sijasta Virossa on persoonissa kieltosana ei joka ei taivu. Kysymyslause aloitetaan aina kysymyspartikkelilla kas. Verbeillä on neljä modusta: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja kvotatiivi.
Pronominit:
| Yksikkö | Monikko | |
|---|---|---|
| Ensimmäinen | Mina (ma) | Meie (me) |
| Toinen | Sina (sa) | Teie (te) |
| Kolmas | Tema (ta) | Nemad (nad) |
Tavallisia ilmauksia viron kielellä:
- Hei/Päivää!- Tere!
- Hyvää huomenta-Tere hommikust
- Hyvää päivää-Tere päevast
- Hyvää iltaa-Tere õhtust
- Mitä kuuluu?-Kuidas läheb?
- Näkemiin-Nägemist
Kulttuuri ja elinkeinot[muokkaa]
Viron elinkeino on maanviljely ja kalastus. Viron kulttuuri on saanut vaikutteita Suomen, Baltian maiden ja Saksan kulttuurista. Myös edellisiltä hallitsijamailta Ruotsilta ja Venäjältä. Siellä on kirjallisuutta ja tunnettuja kirjailijoita. Tunnettuja kirjailijoita ovat esimerkiksi Mehis Heinsaar, Doris Kareva ja Olavi Ruitlane.
Kielen historia[muokkaa]
Pohjois- ja eteläviro ovat viron kaksi päämurretta, niitä on usein pidetty kahtena eri kielenä. Viron kieltä kirjoitettiin 1800-luvulle asti kahdessa muodossa, eteläisenä ”Tarton kielenä” ja pohjoisena ”Tallinnan kielenä”. Kansallisen heräämisen myötä pohjoinen kirjakieli syrjäytti eteläisen. Viron kirjakieli syntyi 1500-luvulla uskonpuhdistuksen myötä. 1800-luvulla alkoi kehittyä äidinkielisten virolaisten tieto- ja kaunokirjallisuus sekä vironkielinen lehdistö. Viron kieltä alettiin tällöin kehittää voimakkaasti esim. suomen kielen mallin pohjalta. Kielenuudistusliike otti 1900-luvun alussa käyttöön uudissanoja jotka oli luotu ”tyhjästä”. Viron läheisiä sukukieliä Võron ja Seton kieliä on pidetty viron murteina.
Kielen tulevaisuus[muokkaa]
Kielellä ei ole uhkaa kadota, koska se on virallinen kieli ja sillä on enemmän kuin 100 000 puhujaa. Sillä saa opetusta kouluissa ja kielellä on julkaistu kirjoja. Sillä voi asioida viranomaisten kanssa esimerkiksi pankeissa. Kielellä on valoisampi tulevaisuus, kuin monella muulla uralilaisella kielellä.
Lähteet[muokkaa]
Byckling, Henriikka - Keinänen Minna - Paalanen, Piila 2010: Aktiivi 9, äidinkieli ja kirjallisuus. Tammi, Helsinki.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Viron_kieli 26.8.2015
https://fi.wikipedia.org/wiki/Viro 26.8.2015