Julkisen sosiologian projekti/Julkinen sosiologia 2017 / Public Sociology 2017/Tekstin kommentointi6

"What is the difference between a gangster pulling out a gun and demanding you give him a thousand dollars of "p.otection money," and that same gangster pulling out a gun and demanding you provide him with a thousand-dollar "loan"? In most ways, obviously, nothing." - David Graeber [1]

M: Mielenkiintoinen pointti kapitalismin suuresta haavoittuvuudesta lakoille. Onko tuotantoketjujen kehittyminen johtanut suurempaan haavoittuvuuteen kuin ennen vanhaan? Kehittyvissä maissa, joissa sijaitsee paljon tuotantoteollisuutta, työläisten järjestäytymistä pyritään estämään väkivalloin ja jopa murhia on tapahtunut. Tehtaanomistajat ymmärtävät siis hyvin työläisten potentiaalisen vallan.
- Kansalaisilla todella on suunnaton voima, mutta ongelmana on sen organisointi. Yhdysvalloissa jokaisella kansalaisella on oikeus ostaa ase, jotta kansalaiset voisivat puolustautua sortoa harrastavaa hallitusta vastaan. Eikö pelkkä kansalaistottelemattomuus riittäisi? Ei varmastikaan ole systeemiä, joka kestäisi hyvin organisoidun lakon ja kansalaistottelemattomuuden.
- Frances Fox Piven muistuttaa hyvin miten valtaapitävät hallitsevat monella tavalla julkista keskustelua. He käyttävät valtaa hyödykseen pelotellessaan työläisiä lakon liioitelluilla seurauksilla.

SY Tämän viikkoinen teksti aukesi paremmin vasta videota katsoessa. Päällimmäiseksi mieleen jäi vallan monimuotoisuus, eli tavallaan kuinka valtaa on eri kerroksissa. On ohjeita ja normeja esteinä esimerkiksi alhaalta ylös suuntavan vallan harjoittamisen tiellä, mutta esimerkiksi työläiset voivat osoittaa valtaansa lakkoilemalla, ilman että heillä on erityistä resurssipääomaa. Videolla Piven puhui esimerkkinä opiskelijoista joilla on opintolainaa, joten he ovat riippuvaisia pankista ("pankin vallan alla"). Rahojen antamisen jälkeen kuitenkin myös pankki on riippuvainen opiskelijoista, joiden pitää maksaa takaisin. Opiskelijoillakin on siis tavallaan valtaa pankkiin, vaikkakin takaisin maksamista säätelee säännöt ja maksamattomuus johtaa sanktioihin. Kyseisessä tilanteessa, pankki ja lainanottaja, en ole aiemmin ajatellut valtaa kuin yksisuuntaisena ilmiönä. Sääntöjä ja normeja rikkoessa alemmassa osassa olevalla riskit ovat tietysti suuremmat, mutta toisinaan oma valta on hyvä tunnistaa ja riskit kannattavia.
SY Loppuhuomiona Pivenin artikkelin kepeä toteama "maybe what I do is a kind of public sociology", joka painottaa julkisen sosiologian monimuotoisuutta ja dynaamisuutta. Toinen huomio tähän loppuun on huvittuneisuus Youtuben videon kommenttiin "What a commie". Ihan en nyt yhdy chevelleman88:n kolme vuotta sitten kirjoittamaan kommenttiin!

K: Ajatus velallisten lakosta tosi mielenkiintoinen. Ensin tuli mieleen juuri esimerkiksi USA:n tilanteessa älyttömien lukuvuosimaksujen ja velallisina työelämään siirtyvien vastavalmistuneiden jne kanssa ja Suomen kontekstissa oli vaikeampi eläytyä, ehkä koska itselle esim asuntovelka ei ole vielä ajankohtaista. Sitten rupesi miettimään, että koko rahatalous ja pankkitoiminta perustuu niin lainaan/velkaan (pankeilla ei oikeasti ole niin paljon, kuin ihmisillä on tileillään numeroina, vaan rahaa luodaan tyhjästä lainan tekemisen yhteydessä, pelataan sopimuksilla ja symboleilla), että tässä taidetaankin olla paljon isompien asioiden äärellä. Mietin lähtisinkö itse mukaan, eli en maksaisi velkojani, ja täytyy sanoa, että ajatuksena tosi inspiroiva, mutta luulen, että haluaisin ensin nykyistä paremmat taustatiedot talousmaailmasta ja tarvitsisi varmasti olla tarpeeksi ihmisiä jo mukana ja liikkeellä aika vahvasti näkyvyyttä, ennen kuin uskaltaisi messiin
K: Kiva tietopaketti lakkoilemisen logiikkaan yleisestikin. Kiehtoi tuo ‘Occupy everything; demand nothing,’ ja ajatus leiriytymisestä ja fyysisesti toisten ihmisten tapaamisesta ja keskustelusta samalla kun saadaan näkyvyyttä vrt esim potentiaalisesti työlakko = jäädään kotiin tai mielenosoitusmarssi = marssitaan rajotettu aika, myös puhuminen vaikeempaa. p.225 ”While they lasted, the occupations marked a physical space, a place where you could find the movement.”

R: Pivenin näkemys keskinäiselle riippuvuudelle perustuvasta vallankäytöstä toi mieleen Isaac Reedin katsannon vallan kolmeen ulottuvuuteen (2013) ja erityisesti ulottuvuuksista kolmannen, performatiivisen vallankäytön. Reedin performanssiteorian mukaan performatiivit voivat tarjota vallankäytön mahdollisuuksia myös sellaisille, joilla siihen ei perinteisessä mielessä resursseja olisi. Performatiivinen valta voi voimistaa itseään muovautumalla julkiseksi spektaakkeliksi tai kiinnittämällä muutoin julkisen katseen itseensä. Sen vaikuttavuus kulminoituu usein pyrkimyksiin muokata vallitsevaa asenneilmapiiriä ja sosiaalisia konventioita. Performatiiviset teot, tapahtumat ja esitykset - kuten Pivenin tekstissä Occupy-esimerkissä mielenosoitusten ja "sekasorron" voiman - luovat polkuriippuvuuden tapaan ehtoja ja edellytyksiä tuleville tapahtumille. Reedin pragmaattinen katsanto voisi tarjota kiinnostavan näkökulman myös Pivenin määrittelemän vallankäytön ulottuvuudelle. Yhdessä Reedin ja Pivenin näkemykset tekevät näkyviksi myös tiettyjä "näkymättömiä" yhteiskunnallisia rakenteita (hallinnolliset, pitkään myös tutkimukselliset sos.tieteissä), joissa kansalaisuutta kohdellaan luonteeltaan ei-poliittisena. Näin kansalainen toimijana asemoituu ensisijaisesti yksityisen alueella, josta käsin tälle jäävät yksiulotteisesti esimerkiksi kuluttajan tai paikallishallinnon tasolla "asukasyhdistyksen jäsenen" roolit, ja kuten Piven artikkelissaan kritisoi, tietyt hierarkkiset valtarakenteet säilyttävät legitimiteettinsä. Julkisen sosiologian piirissä kiinnostavaa olisi hahmotella niitä informaaleja vallankäytön muotoja, joiden kautta arkisiinkin ilmiöihin liittyvän vallan, sen tilanteisuuden ja yksilöllisen toimijuuden tutkimuksellinen tarkastelu yhteiskunnan eri kentillä mahdollistuisi. Yksi julkisen sosiologian "tekemisen tavoista" taisi liittyä juuri performatiivisuuteen?

S:Tekstissä oli kiinnostavaa pohdintaa siitä, miten vähempiosaiset tai ne, joilla resursseja on vähemmän voivat Occupy-liikkeen tavoin käyttää perinteisestä poikkeavia vallan muotoja päämääriensä ajamiseen. Kuten ylläkin kommentoitiin, en ollut tullut esimerkiksi pankki ja lainanottaja kontekstissa tullut itse ajatelleeksi sitä, että valtaa voidaan tässä käyttää molempiin suuntiin.
- Lisäksi pointit horisontaalisesta vs. vertikaalisesta organisoinnin ja organisoitumisen tavasta olivat mielestäni kiinnostavia ja tärkeitä. Kuten Occupy-liike, erilaisten oikeudenmukaisuutta ajavien liikkeiden tulisi olla vuorovaikutuksessa, tehdä yhteistyötä ja legitimoida toisiaan, jotta ne voivat saavuttaa päämääriään paremmin. s.229 "Occupy is part of what may well be an entirely different kind of organizing, sometimes called horizontal organizing..."

A: Riippuvuussuhteellisen vallan — miten tämä tulisikin suomentaa — tärkeimmäksi pointiksi nostaisin Pivenin tekstistä sosiaaliset säännöt. Tottelemattomuuden ja alhaalta päin lähtevän vallankäytön eli tässä tapauksessa laajamittaisen takaisinmaksamattomuuden toteutumisen suurimpana esteenä on leimautuminen ja erityisesti häpeä sosiaalisen yhteisön sisällä. Sosiaaliset säännöt eli hegemonia sosiaalisesti mielekkään toiminnan määräytymisen suhteen palvelee valtaapitäviä eli tässä tapauksessa lainoittajia. Heillä ei ole ainoastaan valtaa periä takaisin saataviaan, vaan myös valtaa leimata tottelemattomat yhteisön ulkopuolelle. Erityisesti lainanmaksujen suhteen aikana, jolloin talouskasvua palvotaan miltei epäjumalana, on hyvin helposti tuomittavissa kaikenlainen toiminta, joka talouskasvun toteutumista uhkaa. Ja juuri tätähän lainan takaisinmaksamattomuus merkitsee; olet lainaa ottaessa hyväksynyt asemasi ja oletuksen takaisinmaksusta. Tästä irtautuessa irtaudut samalla myös sitoutumisestasi yhteiseen hyvään, toimit yhteisön silmissä itsekkäästi ja täten tuomittavasti. Velallinen voi helposti kääntää lähtökohtaisen valta-asetelman päälaelleen ja olla maksamatta velkojaan, mutta tämänkaltaisen leimaamisen ja hegemonian muuttaminen vaatii jo huomattavasti laajempaa toimintaa, vallankumousta. Tästä syystä teksti jäi itselleni hieman turhan utopistiseksi pyörittelyksi.