Julkisen sosiologian projekti/YKT200 Sosiaalinen järjestys ja yhteiskuntatieteellinen mielikuvitus, syksy 2021/I'mGonnaEatYourBrainsAndGainYourKnowledge

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

VIIKKOTEHTÄVÄ 1 Viikkotehtävänä on tätä kertaa varten keskustella ryhmässä C. W. Millsin (2015) tekstistä Intellektuaalinen ammattitaito (teoksessa Mills: Sosiologinen mielikuvitus. Helsinki: Gaudeamus).

- Koimme hieman turhautumista ja kyseenalaistamista siitä, pitääkö työelämä ja oma elämä yhdistää, meneekö työ kaiken edelle

- Pohdimme pitääkö olla koko ajan töissä ollakseen hyvä yhteiskuntatieteilijä ja nähdäänkö akateeminen menestys kaiken määränpäänä?

- Artikkeli pisti ajattelemaan ja puhutteli suoraan lukijaa, mikä oli virkistävää verrattuna siihen, että harvemmin alamme teksteissä on suoraan puhuteltu lukijaa

- Tämä teksti oli yksinkertaista ja ymmärrettävää

- Jäi mieleen se, että yhteiskuntatieteilijänä on tärkeää havainnoida ympäröivää maailmaa ja jäsentää havaintojaan omassa päässä. Täytyy myös muistaa se, että asiat ja ilmiöt ovat moniulotteisia, ja niitä voi tarkastella erilaisten viitekehysten kautta. Pitää myös olla kriittinen omalle ajattelulle ja harrastaa paljon itsereflektiota.

- Sosiologinen mielikuvitus termi on mielestämme osuva - pitää pystyä siirtymään näkökulmasta toiseen – luennoilla ja lukemissamme teksteissä tarkoituksena tarkastella asioita eri näkökulmasta ja tämä usein onnistuukin

- Yksilön henkilökohtaiset ongelmat ja yhteiskunnalliset ongelmat limittyvät - mielikuvitusta tarvitaan, jotta löytää asioiden välisiä yhteyksiä

- Kuvittele pieni asia isona ja toisin päin - kun alkaa miettiä käytännössä, se on valaisevaa

- Pisti etusijalle teorioiden kehittelyn - vähättelikö empiiristä tutkimusta?

- Empiirinen tutkimus vain aloittelijoiden hommaa?

- Pitää tarkkaan harkita sitä, mihin empiirisiin tutkimuksiin käyttää aikaa ja rahaa, jotta ne ovat tuloksellisia – ei ole rajattomasti resursseja, joten ei voi tehdä rajattomasti tutkimusta

- Neuvoo olemaan kapinallinen – ei tarvitse alistua tieteenalan sääntöihin ja normeihin – ei rajoita se, mikä kiinnostaa tai mitä esim. opiskelee

- Virkistävää nähdä tunnetun yhteiskuntatieteilijän ajatuksenkulkua ja sen kehittymistä

- Onko tämä teksti edelleen ajankohtainen? Mielestämme pätee edelleen.

- Hyvä, että kehotti välttämään vaikeaselkoista kieltä - hyviä vinkkejä kielenkäytöstä. Jotkut piiloutuvat kielen vaikeaselkoisuuden taakse ja tekstin monimutkaisuudella todistellaan omaa pätevyyttä. ‘’Jos et ymmärrä kieltäni, olet maallikko’’. Hyvä huomio, että tekstin vaikeaselkoisuus ei todellisuudessa ole ansio tai tarkoita asian monimutkaisuutta

- Kielen monimutkaisuus ammattitauti?

- Hyviä vinkkejä siitä, miten välttää vaikeaselkoisen tekstin kirjoittaminen ja siksi teksti ei tässä jäänyt vain pinnalliselle selittämisen tasolle vaan sai konkreettisia vinkkejä siitä, miten itse voi välttää vaikeaselkoisen tekstin. Esittämisen yhteydet ja vuorovaikutus saa ajatukset ja tekstit jalostumaan korkeammalle tasolle.

   Tieteen pitää olla kaikille saavutettavissa


VIIKKOTEHTÄVÄ 2 Miten valta ja luokittelut tulevat esiin tekstissä Ei enää Eddy?

Luokittelut tulevat esiin sekä kotona että koulussa. Henkilöä luokitellaan sen perusteella, miltä hän näyttää ja millainen hän on. Henkilö erottuu heidän mielestään yhteiskunnan ihanteesta – ruoka ja syöminen ja sen kehollinen ilmentäminen symbolina statuksesta ja rahasta

Alempaa luokkaa, ylisukupolviset sosiaaliset ongelmat ja esim. erot hygieniassa. Ei varaa käydä hammaslääkärillä ja rahapula ohjailee valintoja

Kuka jakaa oikeutta ja kuka on sen kohde?

Seksuaalivähemmistöt nähdään alempiarvoisina, sukupuolittuneet oletukset ja miehen feminiinisyys arvosteltavaa, heikkouden merkki ja kiusaamisperuste

Surun ja kärsimyksen valta

Väkivalta on arkista ja tuttua. Joutuu tekemisiin väkivallan kanssa enemmän kuin ylempi luokka: näkevät kun eläimiä ja oma ruoka tapetaan, kun yläluokalle tulee pihvi pöytään

Tuli uutena oppilaana ja siten helppo vallankäytön kohde?

Sanojen ja tekojen valta: alkoi muuttaa omaa kehoaan ja toimintaansa saatuaan kommentteja siitä

Omistussuhde naiseen: mies ryhtyy tappelemaan toisten kanssa, kun ‘’hänen’’ vaimoaan katsotaan

Ylemmän luokan ja työläisten suhde: ‘’Me pienet ei kiinnosteta ketään, poroporvareita nyt ainakaan’’. ‘’Isot eivät olleet tekemisissä pienten kanssa’’

Itsensä tarkastelu historiassa, tekosyiden keksiminen ja selittely, taustan piilottaminen noustessaan itse yhteiskunnallisessa asemassa

Pelko läsnä

Hänen elämäänsä valtaa on kaikilla muilla paitsi hänellä itsellään

Herkkyys (itkeminen) nähdään heikkoutena, oletus siitä, että pojat eivät itke ja kestävät kivun ilman valituksia


VIIKKOTEHTÄVÄ 3

Viikkotehtävänä on tätä kertaa varten keskustella ryhmässä teksteistä Suvi Salmenniemi Kiinnittävät ja kuluttavat siteet [4] ja Juha Suoranta ja Sanna Ryynänen Yksitoista teesiä (teoksessa Taisteleva tutkimuksessa, 2014). Artikkelit löytyvät Moodlen aineistokansiosta (ja Salmenniemi myös edellä olevasta linkistä).

Yksitoista teesiä:

- Pointteja, joita voi allekirjoittaa ja ottaa ohjenuoriksi

- Kun tutkija tekee tutkimusta, hän ei nosta itseään asiantuntijan jalustalle – ei ylhäältä alas asetelmaa - tämä todella tärkeää

- Pitäisi päivittää tieteen sääntöjä: tieteen ihanteet palvelevat esim. Luonnontieteitä ja niissä, joissa vaikea olla mielipide

- Samoja ihanteita ja odotuksia sovelletaan ihmistieteisiin, joihin ne eivät sovellu

- Ei ole huonoa tiedettä, vaikka tutkijalla olisi asiaan mielipide, joka vaikuttaa esim. aiheen valintaan

- Se mitä tutkitaan, on jo poliittinen valinta, joka sisältää arvoja ja mielipiteitä

- Taisteleva tutkimus ottaa kantaaottavuuden osaksi luonnettaan, käsittelee kritiikin itessään ja antaa perustelut


Kiinnittävät ja kuluttavat siteet:

- Naisvaltaiset alat ovat kroonisesti “ali”

- Teksti toi joillekin toivoa, joillekin ei

- Ihmiset vieraantuvat kaikesta: pitää olla työssään robotti, tuo inhimillisyyttä keinotekoisesti työhön (persoonalla tehtävä työ, hymyileminen ja iloisuus)

- Yksilöpsykologiset selitysmallit: yritetään opettaa ihmiset toipumaan työuupumuksesta itse, yksilön vastuulla --> pitäisikö ennemminkin muuttaa systeemiä?

- Suoritumista on myös se, että yrittää toipua – ns. Vapaa-ajan työtä (esim. Self help –kirjat, unenlaadun parantaminen, vapaa-ajan käyttö työn tekemisen tehostamiseen). ‘’Vapaa-aika muuntuu työkykyä ylläpitäväksi työajaksi’’

- Palautumisella tehdään bisnestä ja myydään esim joogaretriittejä, elämänhallintavalmennusta, self help -oppaita, vitamiinijuomia yms - kaupallistettu

- Ihmiset pyrkivät vapaa-ajalla palautumaan, jotta pystyisivät olla tuottavia työssä

- Kaikki kietoutuu työhön

- Luovuuden ja autonomian kahlitseminen: aluksi vasemmistolaispiirien kritiikki, jonka kapitalismi käänsi puolelleen, ja siitä tuli alistamisen väline (yhteys Millsin analyysiin uuden keskiluokan synnystä)

- Innostuneisuus työtä kohtaan on osa työkoneistoa

- Oravanpyörä, liukuhihna, koneisto – termit kuvaavat vieraantumista, ihmisen avuttomuutta

- Työstä ei saa tehdä omannäköistä, mikä antaisi mahdollisuuden luovuuden käyttöön - työ on väritöntä, liukuhihnaista


VIIKKOTEHTÄVÄ 4

Viikkotehtävänä on tätä kertaa varten lukea Juha Suorannan ja Olli Pyyhtisen artikkeli Kaunokirjallisuuden käyttö yhteiskuntatutkimuksessa teoksessa Tutkiva mielikuvitus (2021) (löytyy e-kirjana Tampereen yliopiston kirjastosta) ja pohtia aihetta ryhmässä.

- ‘’Taide ei pysty asettamaan yksilöiden huolia ja yhteiskunnallisia ongelmia sellaiseen järjestykseen että ihmiset voisivat taiteen avulla nujertaa ahdistuksensa...’’ Pitääkö taiteen palvella jotain tarkoitusta? Eikö se voi olla arvokasta itsessään olematta väline johonkin?

- Taiteen avulla on mahdollista tuoda esille yhteiskunnallisia ajatuksia ja ongelmia niin, että kaikki ymmärtävät; säästytään sosiologiselta jargonilta

- Kaunokirjallisuus voi vapaammin rikkoa tarinankerronnan perinteitä ja samalla myös tieteen tekemisen rajoja. Nämä perinteet ja rajat pakostikin vaikuttavat siihen, ettei aina voi ilmaista kaikkea ilman suodatinta. Kaunokirjailija voi vapaammin kirjoittaa ja tuoda esille asioita --> Lukijat samaistuvat, ymmärtävät ja oivaltavat paremmin.

- Toisin kirjoittaminen --> toisin ajattelu

- Tutkimuksen “sääntöjen” rikkojaa voidaan kohdella huonosti, jos ei kirjoita raamien mukaan – esim. Tutkijan tekstejä julkaistaan toisarvoisissa lehdissä tai omakustanteina --> ei oteta tosissaan

- Väkisin erojen ja rajojen asettaminen tuntuu turhalta

- Kaunokirjallinen teksti saattaa puhutella lukijaa paremmin, kuin tieteellinen kapulakieli

- Ei kyse vaan teksteistä sinänsä vaan niiden konteksteista – kenelle ja mihin yhteyteen tarkoitettu, missä yhteydessä ja miten niitä luetaan ja kuka lukee --> nämä seikat vaikuttavat siihen, miten teksti tulkitaan

- Taiteen analyyttisyyden puute on pikemminkin kiinni tarkastelijasta eikä itse taiteesta

- Yhteiskunnallinen pelko kaunokirjallisuuden ottamisesta totena? Ei enää Eddy?


VIIKKOTEHTÄVÄ 5

Viikkotehtävänä on tätä kertaa varten ryhmänä joko (a) havainnoida jotakin äänimaisemaa ja pohtia ääntä sosiaalisena ilmiönä (esim. miten ääni yhdistää ja erottaa ihmisiä; tilalliset äänenkäyttöä säätelevät normit; eri tilojen vertailu niiden äänimaisemien suhteen) tai (b) pohtia jonkin vapaasti valitun kuvan yhteiskunnallisia ulottuvuuksia/merkityksiä.


Valitsemamme kuva on Kuvajournalismi 2019 -kilpailusta. Kuvan on ottanut Juha Metso, ja se palkittiin vuoden lehtikuvana. "Kuvan takana on suuri yhteiskunnallinen tarina. Se kiteyttää suomalaisen maanviljelijän ahdingon. Maalauksellisessa kuvassa on monta tasoa: kyse on samaan aikaan henkilökohtaisesta ja paikallisesta tragediasta, mutta myös globaaleista ja eettisistä ympäristökysymyksistä. Kuvassa on voimakas lataus ja vetovoima. Se on lähes raamatullinen ja herättää tunteita olematta sentimentaalinen."

Maitotilalliset voivat päätyä tilanteeseen, jossa joutuvat tasapainoilemaan, jatkaisiko elämäntyötään pienillä tuloilla vai lopettaisiko tilan pitämisen. Tilan lopettaminen voi johtua esimerkiksi taloudellisista tai terveydellisistä syistä. Jos yrittäjät päätyvät lopettamaan tilan, he joutuvat myymään lehmät tai laittaa ne teuraaksi. Molemmista vaihtoehdoista myyjä saa pientä rahaa. Usein lehmätilat ovat olleet suvun tiloja jo pitkään, ja yrittäjillä ei välttämättä ole muuta ammattia tai koulutusta. Tilan lopettaminen voi johtaa työttömyyteen tai työhön, jossa ei viihdy. Toki tilan lopettaminen voi olla myös suuri helpotus.

Itse lehmätilan pitäminen on yhteiskunnallisesti moniulotteinen asia. Asiaa voi tarkastella ekologisesta näkökulmasta. Lehmien pitäminen aiheuttaa ilmastopäästöjä, sillä pötsistä erittyy metaania hajoamisreaktion takia. Yhdestä lehmästä erittyy vuodessa noin 100 kiloa metaania (MTK 2019). Myös ylipäätään lehmätilan pitäminen, lehmien ruokkiminen ja maanviljely vaikuttavat ympäristöön ja ilmastoon.

Lehmiä pidetään usein parsissa kiinni, jolloin niillä on vain vähän liikkumatilaa. Useilla tiloilla lehmät pääsevät kuitenkin laiduntamaan päivittäin kesällä, mutta saattavat olla koko talven kiinni parressa. Jotkut lehmät elävät pihattonavetassa, jossa liikkumatilan määrä vaihtelee paljon. Ajatuksia herättävä seikka on myös se, että lehmiä pitää siementää säännöllisesti, jotta ne tuottavat maitoa. Jos lehmä ei poi’i tai siltä ei muuten tule tarpeeksi maitoa, teuraaksi laittaminen on todennäköistä. Eläinperäisten tuotteiden syöminen liittyy myös ekologisuuteen sekä eläinten oikeuksiin. Eläinperäisiä tuotteita syömällä tukee epäsuorasti mahdollisesti epäekologista ja -eettistä lihan ja muiden eläinperäisten tuotteiden valmistusta.

Kuva herättää ajatuksia myös eläimen näkökulmasta. Onko oikein lopettaa mahdollisesti nuoren ja terveen lehmän elämä vain sen takia, ettei tilaa ole taloudellista jatkaa? Valitettavasti Suomessa ja useissa muissa maissa lehmän arvostus pelkkänä kotieläimenä ei ole niin korkealla, että sen elämää jatkettaisiin. Eläinsuojelukeskuksia ei ole tarpeeksi, jotta jokainen tässä tilanteessa oleva lehmä sinne pääsisi. Kulttuuri ja uskonto vaikuttaa siihen, miten korkealla lehmän arvoa pidetään. Niin kuin sanottu, Suomessa lehmän arvostaminen ei ole kovin korkealla. Toisin on esimerkiksi Intiassa ja hindulaisuudessa, jossa lehmää pidetään pyhänä - sitä kunnioitetaan ja lehmän lihaa ei syödä ollenkaan. Kulttuuri on yhteydessä ihmisten asenteisiin – siihen, arvostetaanko lehmää pelkästään välineellisesti elantona vai arvokkaana eläinyksilönä.

Kyseessä maanviljelijän ahdinko vai ennen kaikkea lehmän ahdinko? Toinen menettää työnsä, toinen menettää henkensä. Kenen tragedia se todellisuudessa on? Työn menettäminen on toki tragedia, mutta näkökulma silti hyvin ihmiskeskeinen, ja kuvan asetelma onkin ihmislähtöinen. Kuvasta huomaa ihmisen ja eläimen valta-aseman. Lehmä menee pakoon, kumartuu uhan yllä. Ihminen näyttää isommalta, tärkeämmältä ja voimakkaalta, vaikka todellisuudessa lehmä on voimakkaampi.

Kuvan henkilö katsoo lehmää kasvoihin, mutta samalla käsi peittää kasvot katsojalta. Kuva tuntuisi vaikeammalta, jos näkisi lehmän tai tappajan silmät. Ketä tässä suojellaan? Mahdollistaako tämä etääntymisen kuvasta? Kuva on pysäyttävä - ajatus siitä, että kuva tuntuu pahalta, pistää edelleen oman itsen ihmisenä ja meidän tunteemme sen todellisen elävän olennon ja todellisen tapahtuman edelle. Esimerkiksi uutiskuvasto sodista ilmentää samaa asiaa. Saamme valita, katsommeko kuvaa vai emmekö. Kuva paljastaa karjatalouden todellisen pimeän puolen, joka auttaa levittämään tietoisuutta lehmätilojen todellisuudesta.


Lähteet

Kuvajournalismikilpailu 2019. Juha Metso, vuoden lehtikuva. http://kuvajournalismikilpailu.fi/2019/.

MTK. Lehmän hiilijalanjäljillä. https://www.mtk.fi/-/lehman-hiilijalanjaljilla.


VIIKKOTEHTÄVÄ 6

Viikkotehtävänä on tätä kertaa varten lukea Suopajärven ym. artikkeli Tunteilla on väliä (https://journal.fi/elore/article/view/77809/47791) ja keskustella siitä ryhmässä (artikkeli löytyy myös Moodlen aineistokansiosta).


-Usein korostetaan, että tunteista on haittaa tutkimuksen teossa - että se vaikuttaa negatiivisesti objektiivisuuteen. Oli kiva huomata, että tässä tekstissä tunteet nähtiin positiivisessa valossa, ja korostettiin, että tunteiden avulla voi tehdä myös parempaa tutkimusta.

-Kiva, että tuli henkilökohtaisia näkökulmia. Tunteet vaikuttavat koko tutkimusprosessin aikana (ennen, kentällä ja jälkeen). Tunteet voivat palata myös pitkän ajan jälkeen tutkimusprosessin lopettamisesta.

-On okei käsitellä tunteita ja näyttää niitä - ei tarvitse sysätä niitä sivuun tai peitellä.

-Todella hyvä tutkijan kannalta saada näyttää ja käsitellä tunteita avoimesti. Yhteisön tuki tärkeää.

-Tunteet voivat viedä uusien näkökulmien ja asioiden äärelle!

-Ei paljoa puhuttu siitä, että tärkeä havainto on se, jos jostakin asiasta nousee tunteet pintaan. Ei ole tunnustettu tunteiden merkitystä - rationaalisuus pesee.

-Lähestyttävämpi tutkimus, jos tunteita mukana – inhimillisyys.

-Tunteiden esiin ottaminen voi antaa lukijallekin tarttumapintaa.

-Miksi on ollut käsitys, ettei tutkimuksessa saa olla tunteita? Onko juuret siinä, että suuri osa tutkijoista olleet miehiä ja ollut vahva käsitys, että miehet eivät tunteita saa näyttää? Olisiko tieteen raamit erilaiset, jos suurempi osa olisi ollut naistutkijoita? Tunteellisuus koettu “naisten hommaksi”, ja sitä on vähätelty (vielä nykyäänkin).

-Historiallisesti yhteiskuntatieteiden pohja luonnontieteissä; tuleeko täältä ihanne tunteettomuuden ja absoluuttisen rationaalisen totuuden löytämisen tavoitteesta?

-Tunteiden ja tiedon tasapaino: tunteet eivät saa kuitenkaan olla tutkimusta ohjaava voima.

-Tunteiden reflektointi on eettistä tiedettä ja velvollisuus, ja samalla jos tunteita ei tiedosta ja tuo ilmi, se voi olla eettisesti arveluttavaa.