Julkisen sosiologian projekti/YKT200 Sosiaalinen järjestys ja yhteiskuntatieteellinen mielikuvitus, syksy 2021/Ryhmäläiset

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ryhmäkeskusteluraportti C. W. Millsin tekstistä Intellektuaalinen ammattitaito

Millsin teksti herätti ryhmässämme keskustelua työn ja muun elämän yhdistämisestä, vaikeasta ja epäselvästä akateemisesta kielestä, sekä keskustelun merkityksestä opiskelulle ja ajattelulle.

Mills painotti, että työn ja muun elämän ei tulisi olla erillään toisistaan, vaan niiden pitäisi ruokkia toisiaan. Ryhmässämme tarkasteltiin tätä väitettä nykyajan kontekstissa siitä näkökulmasta, että on raskasta olla koko ajan valppaana, koko ajan töissä. Toisaalta ajatus päiväkirjan ja muistiinpanojen kirjoittamisesta inspiroi kaikkia ryhmäläisiä. Ajatus kiinnittää huomion siihen, että esimerkiksi lopputyötä ei tarvitse suunnitella vain luentojen sisällön pohjalta, vaan jokapäiväisessä elämässä kohdatut tilanteet voivat synnyttää ajatuksia ja ideoita, ja niiden jalostamista varten muistiinpanot ovat tärkeitä. Tätä metodia olivat muutamat ryhmäläisistä myös hyödyntäneet esimerkiksi kanditöissään. Toimintatapa itsessään siis on hyödyllinen, inspiroiva ja käytettykin, mutta sen luonnehdinta työn ja muun elämän saumattomuutena tuntui luotaantyöntävältä.

Keskustelussamme tekstien vaikeaselkoisuuden ongelmista tuli esimerkkejä sekä akateemisesta maailmasta tutkimuskirjallisuuden ja artikkelien että työelämästä virallisten raporttien muodossa. Esimerkiksi opiskelijan näkökulmasta vaikeaselkoisesti kirjoitettu teksti hankaloittaa asian ymmärtämistä ja siten oppimista, mutta voi myös lamaannuttaa ja turhaan aiheuttaa epäonnistumisen kokemuksia. Eräs ryhmäläinen oli virastotyössä tehnyt huomion, että vaikeaselkoisesti ja kuivasti kirjoitetut raportit saattavat jäädä kokonaan lukematta. Kun teksti peittää ajatuksensa epäselvään tai tarkoituksellisen vaikeaan kieleen, se voi mennä hukkaan. Ryhmässämme tunnistettiin myös, että tällaisen kielenkäytön taakse voi myös piilottaa oman epävarmuutensa tekstissä esittämistään väitteistä.

Mills kuvasi, miten tapasi erilaisia ihmisiä tutkimuskohdettaan pohtiessaan ja tarkentaessaan, ja mikä merkitys keskustelulla ylipäätään on tutkimustyön etenemiselle ja oman ajattelun kehittymiselle. Keskustelussamme nousi esimerkki siitä, miten korona-aikana on tullut opiskeltua paljon yksin tenttimällä kursseja, ja nyt lukupiirityöskentely tuntuu raikkaalta ja tervetulleelta. Korona-aika on myös poistanut mahdollisuuden niin opiskelijoiden välisille kuin opiskelijoiden ja opettajienkin välisille sattumanvaraisille keskusteluille, joissa voisi syntyä uusia ideoita ja näkökulmia. Esiin nousi myös se, miten oman ajattelun sanallistaminen on hyödyllistä, ja miten keskustelut muiden kanssa voivat johtaa odottamattomien asioiden yhdistämiseen. Keskustelut ja muiden kanssa opiskelu voivat johtaa uusien näkökulmien syntymiseen, mutta ne voivat myös auttaa ymmärtämään omaa ajatteluaan; sen ratoja ja kaavoja, joita hahmottamalla niistä voi myös poiketa.



'Viikkotehtävänä on tätä kertaa varten lukea ranskalaiskirjailija Édouard Louis'n romaanin Ei enää Eddy (2019) ensimmäisestä luvusta "Kohtaaminen" (teksti on Moodlen aineistokansiossa) ja pohtia ryhmässä, miten valta ja luokittelu(t) tulevat esiin tekstissä?'

Koulun sisällä oleva hierarkia poikien kesken luo valta-asetelmaa, jossa vanhemmat pojat ovat korkeammalla valtahierarkiassa kuin uudet pojat, ja omaavat sitä kautta enemmän valtaakin. Lisäksi erilaiset ulkoiset tekijät ja erilaisuus tai poikkeavuus asettaa yksilön hierarkian ja luokittelun pohjalle. Vastakkainasettelu luo vanhoille opiskelijoille valtaa määritellä, mikä on poikkeavaa sekä erilaista ja mikä puolestaan on normaalia. "Normaalin" muotista poikkeaminen voi olla vaarallista, koska sosiaalisen luokittelun seurauksena voi joutua silmätikuksi, mikä puolestaan voi olla yksilölle vaarallista ja vie häneltä valtaa. Tämä paine johtaa samankaltaisuuteen tai siihen pyrkimiseen. Äiti mainitsee myös työpaikalla olevien hierarkioiden, luokittelujen ja vallan kietoutumisen. Luokkatietoisuus ja -ristiriita työläisten ja poroporvarien välillä on rinnastettu koulumaailman hierarkioihin.

Tässä yhdistyy myös sanan valta, joilla vanhemmat oppilaat kykenevät stigmatisoimaan ja haukkumaan muita. Heillä on valtaa määrittää muita ja liittää heihin ominaisuuksia, jotka eivät pidä edes paikkaansa. Samalla muut vallan reunalla olevat hiljaiset hyväksyjät antavat hyväksyntänsä näille käytännöille, mikä ensinnäkin vahvistaa tätä valtarakennetta ja hierarkiaa ja lisäksi muuttaa haukutun käsitystä itsestään, kun haukkujilla on hierarkian ja vallan tuoma tuki sanoilleen. Kertoja alkaa pohtimaan itsekin onko hän homo. Sanojen määrittelyssä haukkumasanoiksi voidaan myös havaita vallanmuotoja, kun homoudesta on tehty ase ja haukkumasana tietyssä kontekstissa.

Väkivalta on yksi helpoiten havaittavista vallan muodoista, jotka tekstistäkin paistavat. Ylempi arvoisuutta ilmaistiin kiusatulle väkivallalla. Tämän lisäksi kiusaajien lukumäärä vaikuttaa valtasuhteeseen, kun heitä on enemmän. Väkivaltaa käytetään myös eläimiin, mikä ilmentää puolestaan eläinkunnan valta-asetelmia. Puolustuskyvyttömien kissanpentujen raaka tappaminen ilmentää äärimmäistä, brutaalia valtaa. Väkivaltaisessa isässä voidaan tulkita myös valtasuhdetta vaimoonsa ja jonkinlaista omistussuhdetta, kun baarin edustalla olleet miehet ovat katsoneet vaimoa liian pitkään ja mies tulistuu. Hän kokee oikeudekseen käyttää väkivaltaa, kun hänen kunniaansa on loukattu vaimon kautta. Samassa tilanteessa luokitellaan myös todellinen kaveruus, kun tilanteen tuoksinaan ollaan valmiita hyppäämään väkivallan uhasta huolimatta.

Tarinan kerronta ja rakenne itsessään on myös vallan muoto. Minä-kertoja kykenee itse määrittämään mielestään tarinalle olennaiset kohdat. Hän kykenee päättämään, kenen ajatukset jäävät piiloon ja hän omistaa tarinan. Vaikka hän on heikompi osapuoli ja saa kärsiä, on hänellä kuitenkin valta omaan tarinaansa ja tunteisiinsa sekä tarinan muokkaamiseen. Kertojalla on kaikki valta luokittelunkin tekoon. Hän luokittelee ja kuvailee perheensä lihavaksi, maalaiseksi ja köyhäksi sekä kiusaajat epäedullisin adjektiivein. Kaikkitietävä-kertoja toisi tarinaan uutta näkökulmaa.

4.10. Viikkotehtävä

Kiinnittävät ja kuluttavat siteet

Ryhmämme jäsenet kokivat Salmenniemen tekstin samaistuttavana ja se aiheutti jopa ahdistavia tunteita, sillä työhön liittyvä väsymys ja sen tuomat vaikeudet ovat läsnä nykypäivänä lähes jokaisen elämässä. Olimme yhtä mieltä siitä, että töissä liiallinen ponnistelu on suuri ongelma, joka pitäisi korjata. Pohdimme lisäksi ilmiön sukupuolittuneisuutta ja ongelmaa siinä, että naisvaltaisia aloja ei arvosteta yhtä paljon, sekä sitä, että suuri osa naisten tekemästä työstä on niin sanotusti näkymätöntä, sillä esimerkiksi kotitöitä ei lasketa osana bruttokansantuotetta.

Keskustelimme siitä, että nykyisyydessä työkunnon ylläpitäminen jätetään yksilön vastuulle ja tätä kuntoa neuvotaan kohentamaan esimerkiksi meditaatiolla tai terveellisillä elämäntavoilla. Ihmiset jätetään niin sanotusti oman onnensa nojaan ja heitä painostetaan ottamaan täysi vastuu omasta jaksamisesta. Työuupumusta saatetaan selittää ihmisten luonteenpiirteillä ja näin ilmiötä sysätään edelleen yksilöiden syyksi.

Totesimme yhteiskunnan koneistumisen johtaneen siihen, että sen sijaan että yksilön ruumis kahlittaisiin fyysiseen työhön, kahlitaan nykypäivänä yksilön ajattelu ja mieli pysymään lähes jatkuvasti kiinnittyneenä työn tekemiseen. Keskusteluun liittyi myös sosiaalinen media, jonka pohdimme lisäävän yksilöiden vapaa- ja työajan limittymistä keskenään ja vaikeuttavan näiden kahden erottamista toisistaan.

Yksitoista teesiä

Pidimme termiä "taisteleva tutkimus" ehkä hieman yliampuvana, sillä emme nähneet teesejä erityisen radikaaleina. Termi on osuva kuitenkin siinä mielessä, että tutkimuksessa taistellaan yhteiskunnallisia epäkohtia vastaan. Olemme aikaisemmin lukupiirissä pohtineet tutkimuksen objektiivisuutta ja kiinnostavimpana kohtana pidimme juuri puolueettomuuteen liittyvää teesiä, jossa rohkaistiin valitsemaan aiheet sen mukaan, mikä itseä kiinnostaa ja olemaan pelkäämättä politisointia.


11.10. Viikkotehtävä: Fiktio

Ryhmässämme on historian, kirjallisuustieteen ja yhteiskuntatutkimuksen opiskelijoita. Pohdimme sitä, miten kaunokirjallisuus yhteiskuntatutkimuksena tai kaunokirjallisuuden hyödyntäminen tutkimuksessa on näkynyt opinnoissamme.

Historian opinnoissa kirjailijoita tutkitaan sen kautta, mitä he kertovat aikakaudestaan, sillä kirjailija nähdään oman aikakautensa tuotoksena. Esimerkiksi Minna Canthia on tutkittu historian opinnoissa siitä näkökulmasta, miten hän sai aikaan muutosvoimaa. Pääasiassa kaunokirjallisuutta suositellaan kuitenkin käytettäväksi lähdekirjallisuutena tai vaihtoehtoisesti on oltavat hyvät perustelut siihen, miksi sitä käyttäisi muussa tarkoituksessa kuin lähteenä. Yhteiskuntatutkimuksen puolella on tarjolla joitain kursseja, jotka rakentuvat jonkin tietyn yhteiskunnallisia teemoja käsittelevän kaunokirjallisen teoksen ympärille. Yhteiskuntatutkimuksen opinnoissa on myös luettu antropologisia kirjoja, joissa voi olla kuvaileva ja kaunokirjallinen tyyli. Kirjallisuustiede on sijoitettu yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan ja sekin jo kertoo yhteiskuntatutkimuksen ja kirjallisuustieteen yhteydestä. Kaunokirjallisuuden tutkimus on myös yhteiskunnan tutkimusta, joskin kirjallisuuden tieteenalalla omat käsitteet, metodologiat yms. Esimerkiksi työväenkirjallisuus on historiallisesti selkeä aikakausi suomen kirjallisuuden historiassa.

Pohdimme sanoja ‘tutkiminen’, ‘tutkimus’ ja ‘tutkielma’ ja totesimme, että tutkielma on sanana hyvä. Se kuvaa jonkin asian tarkastelua ja ikään kuin sallii sen, että tarkastelu ei ole kaiken kattava ja että siitä voi puuttua ominaisuuksia. Myös kaunokirjallisuuteen sopii sana tutkielma kun taas tutkimus herättää konnotaatiota, jotka puuttuvat kaunokirjallisuudesta.

Keskustelimme myös kaunokirjallisuuden ja tieteellisen tutkimuksen eroista ja yhtäläisyyksistä. Kaunokirjallisuudessa kirjoitetaan kokemus auki ja sen avulla päästään kuviteltujen ihmisten mieliin. Se on ilmiön ja kokemuksen tutkimista omasta pisteestä käsin. Toisaalta yhteiskuntatutkimuksessakin voidaan tutkia yksittäistä ihmistä ja sitä kautta kuvata ilmiötä.


25.10 Viikkotehtävä: ääni ja kuva

Viikkotehtävän tekoa varten valitsimme havainnoitavaksi äänimaisemaksi Suvivirren. Heti ensimmäisenä keskustelussa nousi esiin se, että Suvivirsi liittyy hyvin vahvasti kouluinstituutioon ja etenkin koulujen päättäjäisiin tai kevätjuhliin. Tilaisuus jossa Suvivirsi yleensä lauletaan on juhlallinen ja siihen liittyy myös paljon yhteisöllisyyttä kun esimerkiksi koko koulun oppilaiden, opettajien ja rehtorin kanssa kokoonnutaan yhteen juhlistamaan lukuvuoden päättymistä. Tilaisuuteen ja laulun esittämiseen liittyy myös erilaisia sääntöjä ja perinteitä kuten esimerkiksi se että seistään laulun aikana.

Äänitettä kuunnellessa kiinnitimme huomiota siihen että laulua laulettaessa naisten ääniä tuntui kuuluvan selkeiten. Totesimme että tähän voi tietenkin yksinkertaisesti vaikuttaa se että missä kohtaa esimerkiksi koulun salia äänite on tehty, mutta lisäksi mietimme että voiko taustalla olla sukupuolten hieman erilaiset tavat toimia laulut tilanteessa. Keskustelussa nousi tähän liittyen esiin se, että yleensä naiset tuntuvat osallistuvan enemmän ja äänekkäämmin laulamiseen kun taas miehet ehkä sen sijaan saattavat olla hillitympiä tai mahdollisesti he eivät edes laula laisinkaan vaan aukovat pelkästään suuta musiikin tahdissa. Kaikille laulaminen ei välttämättä ole kovin mieluista tai esimerkiksi korkea sävelkorkeus ei sovi kaikille, joten laulaminen ja siihen liittyvä tilaisuus voi olla epämiellyttävä ja saada tuntemaan siltä ettei kuulu joukkoon. Pohdimme asiaa myös toisesta näkökulmasta jonka mukaan kuitenkin juuri yhdessä isolla porukalla laulaminen voi helpottaa omaa osallistumista kun oma ääni ei erikseen erotu. Kiinnitimme myös huomiota siihen kuinka laulun alussa osallistujilla on pientä epäröintiä kun kukaan ei kehtaa tai uskalla aloittaa vaan odotetaan että joku muu alkaisi johtamaan tilannetta.

Suvivirsi herättää paljon tunteita ja siihen liittyy myös affektiivinen puoli. Suvivirren herättämät tunteet eivät välttämättä synny suoraan lauletuista sanoista vaan ennemminkin siitä kontekstista ja tilaisuudesta jossa se esitetään. Mielessä saattaa olla ilo siitä että kesä alkaa ja kouluvuosi päättyy mutta toisaalta myös haikeutta siitä kun koulu ja tietty aika päättyy ja ihmiset erkanevat omille teilleen. Tunteet ovat hyvin yksilöllisiä ja ne riippuvat jokaisen omasta tilanteesta. Toisella Suvivirsi voi merkitä helpotusta kun tietää että vihdoin lukuvuosi päättyy ja pääsee pois koulusta kun taas toiselle se voi merkitä pelkoa kun joutuu poistumaan turvalliseksi koetusta ympäristöstä. Keskutelussa nousi ilmi että Suvivirsi herättää myös meissä jokaisessa jonkinlaisia muistoja siihen liittyvistä tilanteista ja sai myös aikaan nostalgian tunnetta.

Keskutelussa nousi pikaisesti esiin myös Suvivirren uskonnollisuus ja etenkin siihen liittyvä kiistanalaisuus. Toisaalta laulun uskonnollisuus voi yhdistää ihmisiä joita se ei haittaa ja jotka uskovat kristinuskoon mutta toisaalta se voi toimia myös erottavana tekijänä niiden joukossa, jotka eivät kuulu kirkkoon tai koe että koko koulun yhteisessä juhlassa on sopivaa olla uskonnollisia elementtejä esillä.


1.11 Viikkotehtävä: Tunteilla on väliä

Keskustelimme Suopajärven et al. artikkelista tunteiden merkityksestä tutkimuksessa. Pidimme artikkelin tapaa tunnistaa ja tunnustaa tunteiden potentiaali ja merkitys etnografisessa tutkimusprosessissa ilahduttavana ja silmiä avaavana. Pyrkimyksissä tutkimuksen objektiivisuuteen saattaa jäädä paljon olennaista tietoa piiloon, kun subjektiivisena pidetyt tunteet jätetään huomiotta. Kuvaus sotavankilerin raunioista kuitenkin osoitti, että tunteet eivät ole vain subjektiivisia, henkilökohtaisia kokemuksia, vaan ne "tarttuvat" myös ei-inhimillisiin objekteihin ja liikkuvat objektien ja ihmisten välillä, niitä muovaten ja niistä vaikuttuen. Tunteiden sivuuttaminen tutkimusraportissa olisi tarkoittanut tutkittavan kohteen puutteellista kuvausta - ja tutkimuskohdehan tulisi kuvata mahdollisimman tarkasti ja todenmukaisesti. Totesimmekin, että tunteiden huomiointi tutkimusraportissa lisää tutkimuksen luotettavuutta ja läpinäkyvyyttä.

Tunteiden reflektointi niin tutkimusraportissa kuin tutkimusryhmien kesken voi tuottaa uutta tietoa sekä tutkimuskohteesta että tutkijan tunteiden vaikutuksesta esimerkiksi haastattelutilanteeseen ja aineiston analysointiin. Tunteiden huomioiminen ja niistä raportoiminen voivat antaa tietoa, jonka avulla esimerkiksi tutkijan haastattelutaitoja voidaan kehittää mahdollisimman luotettavan ja monipuolisen haastatteluaineiston keräämiseksi.

Puhuimme myös kokemuksista henkilökohtaisten tunteiden ilmaisemisesta tieteellisessä keskustelussa ja miten tunteenilmaisua saatetaan pitää irrelevanttina, asiattomana tai jopa häiritsevänä. Tunteiden ja tunteellisuuden vähättely ja vastakkainasettelu rationaalisuuden ja objektiivisuuden kanssa tuntuu vanhanaikaiselta. Ihmiset eivät ole joko tunteellisia tai rationaalisia, vaan sekä että. Tunteiden huomioiminen tai huomiotta jättäminen tutkimusraporteissa ja esitelmissä vaikuttaa myös siihen, millainen kuva tutkijuudesta välittyy. Koimmekin artikkelin kirjoittajien kuvaukset tunteistaan tutkimustilanteissa hyvänä esimerkkinä siitä, että tutkijat eivät ole tunteensa tutkimustilanteissa pois kytkeviä robotteja, vaan todellisia ihmisiä. Tämä inhimillisyys voi tehdä tutkijuudesta opiskelijoille ja urasta kiinnostuneille helpommin lähestyttävää ja rohkaista heitä tavoittelemaan uraa.