Julkisen sosiologian projekti/YKTA01 Sosiaalinen järjestys ja yhteiskuntatieteellinen mielikuvitus, syksy 2019/Neliö

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

16.09.2019 Yhteiskuntatutkijan intellektuaalinen ammattitaito[muokkaa]

Mielikuvitus yhteiskuntatieteissä[muokkaa]

  • Yhdistellään asioita, joilla ei odoteta olevan yhteyttä.
  • Asioita tulee tarkastella monista eri näkökulmista.
  • Peilataan omia kokemuksia yhteiskunnallisiin ilmiöihin.
  • Ajatusten vaihto ja keskustelut voivat rikastuttaa yhteiskunnallista mielikuvitusta.
  • Historian tietämys tärkeää, koko yhteiskunnan menneisyys määrittelee nyky-yhteiskuntaa. Ilmiöitä ei voida tutkia tietämättä asian menneisyyttä.
  • Ääripäiden ja vastakohtien vertailu on myös tärkeää, ei voi tutkia esim. rikas vs. köyhä.
  • Yhteiskuntatieteissä ei ole selkeää oikeaa ja väärää vaan asiat ovat suhteellisia ja siksi yhteiskuntatieteellinen mielikuvitus on tärkeää sekä opinnoissa että tutkijan työssä.
  • Opinnoissa saadaan välineet oppimiseen, mutta varsinainen ajatustyö, jäsentely ja oppiminen tapahtuu omassa päässä.

Yhteiskuntatutkimus työnä[muokkaa]

  • Mills kirjoittaa, että hyvä yhteiskuntatutkija ei erota työtä ja muuta elämää. Pohdimme, vaatiiko pätevyys tällaista omistautumista. Voiko arkielämää ja yhteiskuntatieteellistä ajattelua edes erottaa? Millsin ilmaisu yhteiskuntatutkimuksellisesta ajattelusta oli aika jyrkkä, tekstistä välittyi, että koko ajan tulisi olla kirjoittamassa sosiologisia päätelmiä ja muistiinpanoja. Tekstistä huokuu, ettei sitä ole kirjoitettu tänä päivänä.
  • Yhteiskuntatieteilijät tuovat yhteiskunnallisia ilmiöitä ja ongelmia näkyviksi.
  • Monimutkaisuus ei ole merkki ammattimaisuudesta. Tulee pyrkiä johdonmukaisuuteen ja selkeyteen, jotta kaikki voivat ymmärtää, eikä vain asiantuntijat. Toisinaan yhteiskuntatutkijat saattavat sortua monimutkaisuuteen ja sitä kautta yrittää todistaa omaa pätevyyttään.

23.09.2019 Toiminta ja sosiaalisen järjestyksen ongelma[muokkaa]

Päiväkirjamerkintöjen purku[muokkaa]

  • Ryhmäläisten päiväkirjamerkinnöistä oli helppo löytää yhtäläisyyksiä: opiskeluun, perustarpeista huolehtimiseen, sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen sekä vapaa-ajan palautumiseen ja rentoutumiseen liittyvät toiminnat esiintyivät kaikkien merkinnöissä.
  • Opiskelu on tärkein projektimme tällä hetkellä, sillä tahdomme valmistua ja päästä työelämään. Opiskelemme, koska haluamme tehdä jotain merkityksellistä ja kehittää itseämme. Kouluttautuminen on osittain myös normien ohjaamaa toimintaa.
  • Pohdimme, kuinka paljon normit ja rutiinit vaikuttavat päivittäiseen toimintaamme. Yliopisto-opiskelu on melko itsenäistä ja vapaata, joten jokainen on itse vastuussa esimerkiksi omien aikataulujensa ja arkirutiiniensa luomisesta. Mikään tai kukaan ei pakota meitä istumaan yliopistolla joka arkipäivä kahdeksasta neljään, sillä luennoilla on harvoin läsnäolopakkoa. Tämä näkyi myös päiväkirjamerkinnöissämme: aikaa vietettiin kotona, töissä, kaupungilla tai yliopistolla.
  • Yhteiskunnan normit sen sijaan ohjaavat kaikkea toimintaamme, vaikka emme usein edes tiedosta sitä. Pohdimme, kuinka paljon normit ohjaavat myös vapaa-aikaamme ja toimintaa, jota teemme ”itseämme varten”.
  • Vapaa-ajan viettäminen ja lempiasioiden parissa rentoutuminen (mm. television katselu, pelaaminen, lukeminen, maalaaminen) liittyivät hyvinvoinnista huolehtimiseen ja sen edistämiseen. Myös sosiaalinen toiminta ja sosiaalisten suhteiden ylläpito näyttäytyivät palauttavana ja hyvinvointia edistävänä toimintana.

30.09.2019 Valta ja yhteiskunnallinen luokittelu[muokkaa]

Keskustelu Helsingin Sanomien kirjoituksesta “Tutkittiinko rikkaiden ajatuksia oikein?”[muokkaa]

  • HS kirjoittaa rikkaita koskevan tutkimuksen uutisoinnista, joka aiheutti närkästystä kohderyhmäläisissä. Jutusta käy ilmi, että sosiaalisessa mediassa kommentoineet henkilöt perustivat päätelmänsä tutkimuksesta kirjoitettuun uutiseen sen sijaan että olisivat tutustuneet itse tutkimukseen.
  • Tulosten yleistettävyyttä kritisoitiin sillä perusteella, että 90 haastatteluun osallistunutta hyvätuloista ei voi edustaa kaikkien rikkaiden mielipiteitä. Kuitenkin varsin usein tutkimus on toteutettava tietynkokoisella otannalla koska koko perusjoukkoa on monesti mahdotonta tutkia. Siksi tutkimustulokset yleistetään mahdollisimman kattavan otannan avulla kuvaamaan koko perusjoukkoa, kuten tässäkin tutkimuksessa on tehty.
  • Uutisoinnista syntyneet kommentit saivat kuitenkin myös meidät arvioimaan tutkimuksen pätevyyttä. Ovatko 90 haastatteluun osallistunutta mahdollisesti valikoituneet otantaan koska ovat joukon kärkkäimpiä mielipiteissään? Ovatko tutkimuksen kysymykset olleet mahdollisesti johdattelevia?
  • Keskustelimme (uutiseen nostetuista) tutkimustuloksista itsessään, siitä, miksi rikkaat sitten ajattelevat niin kuin ajattelevat. Totesimme, että yhteiskuntaluokalla on vaikutusta yksilön maailmankuvan muodostumiseen. Jos koko lähipiiri koostuu menestyvistä ja hyvätuloisista, on ehkä hankala nähdä “kuplan” ulkopuolelle. Todella varakkaat eivät ehkä koe hyötyvänsä hyvinvointivaltiosta mitenkään vaan saattavat tuntea katkeruutta ns. pelkän maksajan roolista. Esimerkiksi tällaisista asioista tutkimuksessa esiin tullut kovatuloisten toiseuttava puhe köyhistä voi kummuta.
  • Uutisointi vääristää tutkimusta nostamalla kontekstista irrallisia, kaikkein kärkkäimpiä mielipiteitä tutkimuksesta. Jo otsikoinnin melko provokatiivinen ilmaus “Mitä rikkaat todella ajattelevat” johdattelee lukijaa ajattelemaan, että kaikki rikkaat esimerkiksi “haluavat ajaa sosiaalietuuksia voimakkaasti alas”, vaikka tässäkin kyse oli vain yksittäisestä tutkimuksesta poimitusta kommentista. Tietonsa tutkimuksesta pelkkään siitä kirjoitettuun juttuun perustaneiden kommentoijien tuohtuneisuus on siis sinänsä ymmärrettävää. Tutkijoiden tarkoituksena ei varmastikaan ole ollut nostattaa minkäänlaista vastakkainasettelua, vaan media on vain nostanut raflaavimmat kommentit tutkimuksesta uutiseen kiinnostavuuden ja klikkien takaamiseksi. Medialla on suunnaton valta voidessaan esittää asiat haluamallaan tavalla.

07.10.2019 Mahdollisuuden taju ja mielikuvituksen politiikka[muokkaa]

Pohdintoja tutkimuksen tekemisestä ja sen tarkoituksesta[muokkaa]

  • Keskustelimme siitä, kuinka tutkimuksessa ei tulisi olla tarkoituksena ainoastaan tiedonkeruu ja tuloksen saaminen vaan ihmisten olosuhteiden ja ympärillä olevan maailman parantaminen. Tutkijankin olisi pohdittava minkälainen hänen oma roolinsa on; keiden vuoksi tutkimusta tehdään, kenen ehdoilla, sekä keiden tulisi siihen osallistua. Esimerkiksi länsimaisesta kulttuurista käsin voi olla hyvin vaikea tietää minkälaisia muutoksia jossain toisenlaisessa kulttuurissa tulisi tehdä, jotta olemassa olevia ongelmia voitaisiin parantaa. Toisesta kulttuurista käsin voi myös olla hankala määrittää mitkä asiat ovat toisen kulttuurin ongelmakohtia.
  • Pidimme toimintatutkimuksen ajatuksesta siitä, että tutkija ei olisikaan vain neutraali asiantuntija, vaan enemmänkin aktivisti, joka konkreettisesti pyrkisi tutkimuksellaan vaikuttamaan epäkohtiin. Usein tutkimuksella osoitetaankin miten asiat ovat tai voisivat olla, mutta konkreettinen asioiden muuttaminen tai pyrkimys siihen jää toissijaiseksi.
  • Keskustelimme myös sosiologian joutomaista, jotka saattavat luoda erilaisia kysymyksen asetteluja. Kun tutkimusta tehdään myös niissä paikoissa, jotka eivät ole tutkittavalle kohteelle itsestäänselvyys voidaan luoda uudenlaisia näkökohtia, sillä tiettyjä asioita on usein totuttu tutkimaan tietyssä paikassa. Esimerkiksi lääketieteen rinnalle otetaan harvoin tutkimuskohteeksi vaihtoehtoisia hoitomuotoja. Tutkimalla samoja ennalta-arvattavia asioita on myöskin vaikea haastaa ja muuttaa yhteiskunnallisia epäkohtia, jolloin eteenpäin pääseminen on vaikeampaa.
  • Keskustelimme toivon politiikasta ja siitä, että minkälainen toinen, parempi maailma olisi. Olisiko täysin tasa-arvoinen maailma luotavissa? On myös olemassa paljon erilaisia mielipiteitä ja näkemyksiä, siitä minkälainen maailman tulisi olla, mutta onko olemassa yhtä oikeanlaista kuvaa paremmasta maailmasta? Mietimme myös, onko maailmassamme tiettyä perustaa ja ”tukipilareita”, joita ei voida muuttaa? Onko olemassa jonkinlainen muuttumaton pohja, johon rakentuvat kaikki yhteiskunnalliset asiat ja vaikka tietyt asiat muuttuisivatkin niin pohja pysyisi samana?
  • Pohdimme myös sitä kuinka paljon tutkijan oma ajatusmaailma voi vaikuttaa tutkimukseen ja vaikka kysymyksenasetteluun. Voisiko myös joissain tapauksissa tarkoituksena olla viedä omaa ideologiaansa tai aatetta eteenpäin tai voisiko tutkimustuloksissa kiinnittää huomiota vain niihin tuloksiin, jotka ovat oman aatteen kannalta merkityksellistä ja sitä kautta pyrkiä muuttamaan asioita oman agendansa mukaan, eikä yhteisen hyödyn kannalta.

21.10.2019 Mielikuvituksen rikastaminen I: ääni ja kuva[muokkaa]

Kuvan tulkintaa[muokkaa]

https://yle.fi/uutiset/3-9981905

  • Valitsimme tämän kuvan, koska se herätti meissä tunteita. Kuvassa pieni tyttö kantaa lelua vieressään sotilaita aseet kädessään. Kuva rajattu nii, että tyttö näkyy kokonaan, mutta sotilaat ovat kasvottomia ja ”epäinhimillisiä”. Lapsi on kuvan keskiössä ja tällä pyritään herättämään empatiaa. Tytön ilme ei ole pelokas vaan uhmakas. Ilmeestä voi tulkita, että kohtaaminen aseistettujen sotilaiden kanssa ei ole uutta. Kontrasti henkilöiden välillä on voimakas. Kuvassa on selkeä vastakkainasettelu pienen lapsen sekä aseistettujen henkilöiden välillä.
  • Kuvasta ei varsinaisesti voi tulkita, mikä tilanne on. Kuvan asetelma saa katsojalle negatiivisen vaikutelman. Kuvan tulkinta riippuu katsojan omasta ympäristöstä ja taustasta. Kuva herättää meissä kauhistusta, mutta joillekin kuvan tilanne on arkipäivää.
  • Kuvien avulla voidaan tuoda esille yhteiskunnallisia epäkohtia. Kuvien avulla voidaan myös johtaa ihmisiä harhaan tai kuvassa esiintyvää tilannetta voidaan radikalisoida esim. rajaamalla kuvaa tietyllä tavalla tai muokkaamalla sitä. Myös kontekstilla on suuri merkitys kuvan tulkitsemiseen.
  • Kuvien avulla on helppoa saada isonkin yleisön huomio. Ihmiset ovat ehkä jollain tapaa laiskistuneet ja on helpompaa ja nopeampaa katsoa kuvia kuin lukea esim. uutisia. Nykypäivänä kuvien julkaiseminen on yleistä ja trendikästä esim. Instagramissa voi jakaa omaa elämäänsä kuvien avulla ja seurata siellä omia mielenkiinnon kohteita.

28.10.2019 Mielikuvituksen rikastaminen II: fiktio[muokkaa]

Vaikka Liksomin novellit ovat fiktiota, ne voisivat kuvailla huono-osaisten perheiden todellista elämää. Fiktiivisetkin tarinat pohjautuvat monesti totuuteen. Tarinoiden avulla voidaan ottaa kantaa yhteiskunnallisiin ilmiöihin ja niistä heijastuu se, miten erilaisia ilmiöitä käsitellään ja miten niistä puhutaan yhteiskunnassa. Fiktion avulla voidaan kehittää yhteiskuntatieteellistä mielikuvitusta, löytää uusia yhteyksiä asioiden välille ja katsoa ongelmia uusista näkökulmista.

Teksti 1 (s. 57-58)

  • Tekstin yhteiskunnallisia teemoja: resurssipula sosiaali- ja terveydenhuollossa, huono-osaisuuden ylisukupolvisuus, ongelmien kasautuminen, työttömyys, päihdeongelmat ja addiktiot, mielenterveysongelmat.
  • Tekstissä korostuu asiakkaiden huono asema lastensuojelussa ja sosiaalihuollossa. Resurssipulan vuoksi asiakkaita voidaan juoksuttaa ja pallotella taholta toiselle. Asiakas- tai hoitosuhteen jatkumattomuus on ongelma, sillä luottamussuhdetta ei voi syntyä asiakkaan ja työntekijän välille, jos työntekijä vaihtuu jatkuvasti.
  • Miten ratkaistaan resurssipula, miten estetään huono-osaisuuden periytyminen?

Teksti 2 (s. 40-41)

  • Medikalisaatio, päihderiippuvuus, vanhemmuus, suoritusyhteiskunta ja sen tuomat paineet tekstin yhteiskunnallisina teemoina.
  • Suoritusyhteiskunnan vaatimukset, nykyajan hektisyys, jatkuva kiire sekä paine menestyä saattavat ajaa piristävien aineiden käyttämiseen ja jopa päihdeongelmaan: ”Ilman doopingia se sais fudut duunista”.
  • Tekstissä lääkkeitä ja piristäviä aineita (ADHD-lääkkeet, kofeiinipillerit, energiajuomat, dementialääkkeet, unilääkkeet) käytetään liikaa ja vääriin tarkoituksiin. Vaikka nykyään väestö on terveempää kuin koskaan aikaisemmin, lääkkeitä tarjotaan yhteiskuntamme medikalisoitumisen vuoksi ratkaisuksi jokaiseen pieneenkin vaivaan.
  • Miten päihderiippuvuudet periytyvät? Miten vastata suoritusyhteiskunnan luomiin paineisiin?

Teksti 3 (s. 30-31)

  • Yhteiskunnallisista teemoista esiin nousivat vanhemmuus, yksinhuoltajuus, avioeroperheet, vanhemmuuteen liittyvät paineet ja suorittaminen.
  • Vaikuttaa siltä, että tekstissä äiti heijastaa lapseen omia tunteitaan. Hän hokee lapselleen, että he selviävät tilanteesta, aivan kuin yrittäisi rauhoitella lapsen sijaan itseään.
  • Äidin ylihuolehtivaisuus, ruoalla palkitseminen ja tunnesyöminen saattavat olla keinoja korjata avioeron tuottamaa ahdistusta.
  • Mitä seurauksia lapselle on vanhemman ristiriitaisesta käytöksestä?

Teksti 4 (s. 23-24)

  • Yhteiskunnallisina teemoina syrjäytyminen, mielenterveysongelmat, huono-osaisuuden ylisukupolvisuus ja kasautuminen sekä siihen liittyvä toivottomuus ja näköalattomuus: ”Huonona päivänä musta tuntuu, että mun elämänlaatu on niin lou tässä paskassa maailmassa et voisin sanoa kaikelle gudbai”.
  • Sosioekonomiset lähtökohdat eivät ole kaikille samat ja huonoista lähtökohdista on vaikea ponnistaa ylöspäin.
  • Miten voitaisiin ehkäistä eriarvoisuuden lisääntymistä ja rakentaa tasa-arvoisempi yhteiskunta?

04.11.2019 Mielikuvituksen rikastaminen III: tunteiden sosiologia[muokkaa]

Keskustelu Maaret Wagerin artikkelista Tutkijuus ja tunteet[muokkaa]

  • Tekstissä ei koko aikaa keskitytä tunteisiin vain tutkijuuden näkökulmasta, minkä myötä keskustelummekin ajautui sukupuolieroihin tunteiden ilmaisussa ja sen oikeutuksessa ylipäätään eikä pelkästään tiedeyhteisössä. Puhe siitä, miten naisten tunteet eivät ole yhtä tosissaan otettavia kuin miesten sai samastumaan. Tekstissä kerrotaan, kuinka naisen viha mitätöityy herkästi tutkijayhteisössä, kun taas miehen viha nähdään useammin perusteltuna. Naisen suuttumus kuitataan naisille tyypillisellä ylitunteellisuudella, johon ryhmäläiset kertoivat törmänneensä omassakin arkielämässään.
  • Artikkelin keskiössä on naisnäkökulma, mutta pohdimme myös miesten tunteellisuutta tai sen sosiaaliseen hyväksyttävyyteen liittyviä ongelmia. Maaret Wager kirjoittaa naisiin yhdistettävästä tunteellisuudesta, joka nähdään tieteenteon esteenä. Sen sijaan miehiin tavataan liittää eräänlainen tunnekylmyys ja järkevyys, jotka toki ovat eduksi tiedemaailmassa (viitaten tekstin puheeseen “tiedemiehen prototyypistä”), mutta muussa elämässä tällaisten piirteiden tuottamat miehiin kohdistuvat odotukset saattavatkin osoittautua yhtä lailla ongelmallisiksi.
  • Miksi tunteiden ja tutkimustyön pitäisi olla ehdottoman irrallisia toisistaan? Wager kirjoittaa, että tunteet ovat hallitsemattomia - kuinka tunteellisuus siten olisi koskaan erotettavissa ihmisyydestä? Ihmisyys taas nimittäin ei ole erotettavissa tutkijuudesta, tutkijakaan ei ole robotti. Kirjoittaja sanoo, että tutkijalle subjektiivisuus ei ole sallittua työssään kuten esimerkiksi taiteilijalla. Objektiivisuus ei kuitenkaan ole mielestämme yhtä kuin tunteettomuus.
  • Pohdimme, kuinka paljon tunteet ohjaavat tutkimusta. Johan tutkimusaiheen valintakin muovautuu ainakin osittain subjektiivisen tunteen, kiinnostuksen tai intohimon, pohjalta. Pitkässä juoksussa motivaattoriksi tuskin riittää esimerkiksi pelkkä raha. Tunteet vaikuttavat myös tutkimuksen etenemiseen, valintoihin, painotuksiin ja näkökulmiin. C. Wright Millskin kirjoitti, että jos tutkii yhteiskuntaa, jossa itse elää, on mahdotonta olla täysin objektiivinen – tutkimuksessa kuuluu poikkeuksetta ihmisen oma ääni jollain tapaa.