Julkisen sosiologian projekti/YKTA01 Sosiaalinen järjestys ja yhteiskuntatieteellinen mielikuvitus, syksy 2019/aamuradio

12.9. Intellektuaalinen ammattitaito

- persoonallaan työhön sitoutuminen

- työn tekeminen omasta ajatustyöstä, suunnittelemattomien yhteyksien löytäminen

- tutkijoiden itsensä "kauppaaminen" väistämätöntä --> Millsin ideaali siitä miten tulisi harjoittaa yhteiskuntatieteitä, jaloa tieteen harjoittamista

- eroaminen teknikoista, pohdimme että juuri sosiaalinen mielikuvitus erottaa yhteiskuntatieteilijän teknisimmistä aloista --> yhteiskuntatutkimus rönsyilevämpää ja moniuloitteisempaa ja siksi vaatiikiin laajempaa lähestymistä

- tietynlainen luonne/persoona yhteiskuntatutkijalla jotta asioita kykenee jatkuvasti jäsentelemään ja yhdistelemään

- mikä ruokkii mielikuvitusta? --> yhteiskunnallisesti lahjakkaaksi tullaan mielikuvitusta harjoittamalla

- kiinnostus yhdestä asiasta? --> yhteyksien etsimistä asioiden välillä --> vastakohtiin ja erilaisiin näkökulmiin paneutumista ja mittasuhteilla leikittelemistä

- työpaikka pään sisällä, työväline

- mieleen nousi ajatus siitä miten kyky oppia havainnoimaan aktiivisesti ympäristöä vaikuttaa kiinnostavalta toisaalta taas myös koettiin että työn ja muun elämän välisen rajan hämärtäminen voi olla ahdistavaakin

- onko käsiteltävät aiheet negatiivisia tai rankkoja vaikuttaa siihen miten helppo aihetta on havannoida jatkuvasti

- teksti selvensi sosiologisen mielikuvituksen käsitettä --> hahmotus siitä miten iso tutkittava kenttä on, laajuus ja vastakohtin ja erilaisiin näkökulmiin asettuminen

- sosiologia slangi -käsite: selkeys ja asioiden selittäminen niin että kuka vaan ymmärtää --> leikkisyys käsitteiden ja sanojen kanssa tuo uusia ulottuvuuksia

- tekstissä Mills korosti kirjottamisen merkitystä ajatusten työstämisessä

- puhuimme miten tämä kirjoittamisen ja lukemisen tärkeys näkyy opinnoissamme. Keskustimme kirjoitustaidosta akateemisissa piireissä

- vuorovaikutuksellisuus ja sen korostaminen --> riittävä sosiaalinen mielikuvitus auttaa löytämään ehkä myös keinot siihen että kykenee olemaan riittävän luova löytämään tavat myös toimia olematta ekstrovertti

18.9. Ryhmän jäsenten päiväkirjojen purku: keskustelu toiminnoista ja niiden taustoista

Kaikkien osallistujien päiväkirjoja yhdistivät toiminnat, jotka liittyivät perustarpeiden tyydyttämiseen, elämänhallintaan, sosiaalisten kontaktien hoitamiseen, kouluttautumiseen (osa laajempaa elämänprojektia) ja vapaa-ajanviettoon tai palautumiseen.
- Perustarpeita tyydytettiin laittamalla ruokaa, nukkumalla, peseytymällä, liikkumalla, kohtaamalla muita ihmisiä.
- Elämänhallintaa haettiin mm. kotitöiden tekemisellä, järjestelmällisellä viestinnällä (kuten sähköpostin läpikäymisellä) ja muistiinpanojen tekemisellä.
- Kouluttautumiseen liittyvä tavoitteellinen toiminta kattoi kaiken opiskeluun liittyvän, kuten lukemisen, kirjoittamisen tai luennolla käymisen.
- Sosiaalista toimintaa oli monenlaista: kavereiden tapaamista, kumppaneiden välistä vuorovaikutusta, kokoustamista, vanhemmuutta, satunnaisia kohtaamisia vastaantulijoiden kanssa.
- Palautumista saattoi olla mikä tahansa suorittamisesta irtisanoutuminen, esimerkiksi televisio-ohjelmien katselu, nukkuminen tai puutarhanhoito.
Joistakin päiväkirjoista löytyi myös jaettuihin etuihin tähtäävää yhteistoimintaa, kuten ainejärjestötyötä, tai perhe-elämään liittyvää uusintavaa työtä, kuten lastenhoitoa ja vanhemmuuden askareita.
Monet askareet palvelivat samanaikaisesti useita eri päämääriä. Siivoamalla huolehdittiin sekä perustarpeista että hallinnoitiin arkea. Joillekin ihmissuhteista huolehtiminen oli samalla myös palauttavaa vapaa-ajanviettoa tai jopa itsensä toteuttamista, kaikille perustarpeiden tyydyttämistä, vaikka joillekin myös pakotettua normeihin sopeutumista. Opiskeluun liittyvä tekeminen linkittyi – paitsi kouluttautumisen projektiin – myös elämänhallintaan, aikatauluista kiinnipitämisen muodossa.
Kirjattujen päivien sisällöt saattoivat poiketa paljonkin toisistaan, mutta kaikissa toiminta jakaantui ja limittyi vaihtelevaksi kudelmaksi. Jopa tarkkaan suunnitellussa päivässä tai arjen pakkojen sanelemassa päivässä oli paljon orgaanisuutta, mikä kuvastanee ihmisen toimijuutta yleensä. Asioita tehtiin sekä suunnitelmallisesti, ennakoivasti että reaktiivisesti ja luovasti.

25.9. Tulkittiinko rikkaiden ajatuksia oikein?

Keskustelimme HS:n artikkelista ”Tulkittiinko rikkaiden ajatuksia oikein”. Ensinnäkin uutisessa selitettiin kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen tutkimuksenteon erot. Kritisoijat eivät tuntuneet ymmärtävän, ettei tutkijoiden tarkoituksena ollut keksiä mitään perimmäistä totuutta, ja että tutkimustulokset eivät edustaneet kaikkien rikkaiden ryhmään kuuluvien mielipidettä.
Onko lukijoiden ymmärryksessä vikaa, vai siinä, että media yksinkertaistaa asiaa? Ihmiset eivät tuntuneet lukevan kunnolla, tai he ovat lukeneet vain otsikon/uutisen, eivät itse tutkimusta. (Ryhmämme jäsenetkin tekevät tätä.) Tutkimukseen osallistumattomat rikkaat kokivat, etteivät he ole samaa mieltä, mitä tutkimukseen osallistuneet nimettömät olivat.
Oliko HS:n kirjoitus vain klikkiuutinen? Oliko lehdistötiedotteessa jo jonkinlainen kärjistys? -> Tutkijoiden pitää markkinoida itseään, saadakseen rahaa.
Teema jo hieman arka ja tabu? Ryhmä on kovin spesifi ja se herättää jo valmiiksi mielleyhtymiä (Wahlrosiin). Useimmilla ihmisillä on jo valmiiksi jokin mielipide rikkaista. Köyhät tuntevat olevansa alakynnessä, vaikka ovatkin enemmistöä.
Kumpikaan puoli ei yritä poistaa luokkaeroja. Rikkaiden ajatukset ovat kovin oikeistolaisia. Rikkailla paljon vaikutusvaltaa politiikassa ja sitä kautta vaikutusta myös köyhien elämään.
Asioita puidaan kunkin omasta näkökulmasta -> ajatukset muuttuvat kaikilla. Mikä on uutisen nostama elinkaari? Miten kommentit jäävät elämään? Kommentit irrotetaan alkuperäisestä kontekstistaan. Kohut ehkä hälvenevät, mutta idea ja ajatus jää elämään omaan päähän.
Rikkaatkin kokevat epäoikeudenmukaisuutta esimerkiksi silloin, kun heidän tuottamiaan rahoja annetaan verotuloina ihmisille, jotka eivät tee mitään. Aktiivimalli tuntuu rikkaista ehkä hyvältä idealta, mutta se ei käytännössä toimi. Kustannustehokkuus sosiaalitukien rakentamisessa on hankalaa, koska jo ihmisten kyttääminen vie paljon rahaa.
Tutkimuksen yleistys kaikkiin rikkaisiin tuottaa ongelmia. Tutkimuksista nostetaan yksittäisiä tuloksia ja kokonaisuus jää takaa-alalle.
Mitä jos tutkimus olisi tehty toisinpäin? Köyhät olisivat kommentoineet rikkaita? Ääripäiden vastakkainasettelusta tulee aina hyvä kohu. Köyhistä ei kuitenkaan tule yhtä kiinnostavaa uutista, koska köyhillä ei ole yhtä paljon valtaa. Rikkaat on suljettu ryhmä, josta suurimmalla osalla ei ole mitään kokemusta, mutta köyhistä ihmisistä lähes kaikilla on joku kokemus.
Juho Saari – miten hyvinvointivaltiomme pohja vuotaa. -> On olemassa hyvätuloisia ihmisiä, jotka eivät ole edes tutustuneet köyhiin. Empatiakuilu.
Lottovoittajat, miksei heitä ole otettu mukaan? Mitä tapahtuu, kun lottovoittajat jäävät ulkopuolelle. Miten äkillinen rikastuminen vaikuttaa? Miten lottovoittajat tulevaisuudessa suhtautuvat köyhiin?
Herätti paljon keskustelua ja eriäviä mielipiteitä.

2.10. Sosiologinen mielikuvitus ja toivon politiikka & Taisteleva tutkimus

Sosiologinen mielikuvitus ja toivon politiikka artikkelissa kritiikkiä paljon, mutta varsinaisia parannusehdotuksia vähän. Epäkohtia nostetaan esille ilman ratkaisua.
Mietimme myös, että mitä ovat alueet joita aina tutkitaan: työelämätutkimus, yhteiskunnan rakenteet ja pyysyykö näkökulma liian samana eri alueita tutkiessa. Ehkä juuri sosiologista mielikuvitusta hyödynnetään eriävien näkökulmien saamiseksi. Totemisemme myös, että usein juuri kolmannet maat ovat antropologista kenttää ja että siellä teetetty tutkimus eroaa länsimaissa tehdystä tutkimuksessa. Tähän liittyen pohdimme myös olemassa olevaa länsimaista paradigmaa siitä, miten maailma toimii. Kuinka on siis mahdollista kannustaa afrikkalaisia tuottamaan omaa identiteettiään, kun länsimaissa tuotetaan valmiiksi jo tietynlaista maailmaa ja ajatteluamallia. Ei ole siis käytännössä mahdollista elää omassa kuplassa ja ottaa hallintaan omaa kohtaloaan. Myös taloutemme perustuu paljolti kolmansien maiden hyväksikäyttämiselle.
"suurten miesten historia": toimiiko että yksi tutkija muuttaa asioita tutkimuksen pitäisi lähteä sisältäpäin. Tähän haimme ratkaisua pohtimalla juurikin osallistavan tutkimuksen tarkoituksella osallistaa tutkimusympäristönsä ihmiset.
Taisteleva tutkimus- tekstissä Freire kannusti paikallisia löytämään Afrikkalaisen mentaliteettinsa. Mietimme kuitenkin afikkalaisen heimojen eroavaisuuksia ja sitä, että vaatisiko tämä afrikkalainen identiteetti tarkkoja rajoja. Kuinka yhtenäinen afrikkalainen identiteetti voi syntyä, kun samalla alueella on niin eriävä joukko.
käsitys maailmanparantamisesta? ei niinkään konkreettisesti maailmanparantamista, vaan kritiikkiä ja tutkiskelua sillä ei ole yhtä oikeaa mihin pyrittäisiin, koska jokaisella ihmisellä on oma todellisuutensa
Mills: ei olla vaan sivustakatsojia, vaan tuodaan oma poliittinen mielipide esille ja tehdään yhdessä yhteiskuntatiede, jolla tavoitellaan solidaarisuutta eikä vain esitetä valmiita tuloksia.
sosiologian eettinen tehtävä oleellinen
yhteiskuntatieteet saatetaan nähdä ongelmallisina koska markkinakeskeisyys lisääntyy. Onko haastavampaa tässä maailmantaloudellisessa tilanteessa saada rahoitusta vähemmän talouskeskeisille tutkimusaiheille? Kuinka helppoa ”joutomaiden” ja katvealueiden tutkimus tänä päivänä on? Pohdimme rahoituksen riippuvuutta siitä mitä tutkitaan. Taloudellinen intressi tuo tutkimukselle arvoa, mutta hukkuuko tutkittava asia taloudellisten resurssien haalimiseen. Toisaalta esim. Luhtakallio meni joutomaille ja teki tukimusta ilman varsinaista taloudellista intressiä. Nykyään kaikkelle tulee olla taloudellinen perustelu.

9.10.2019 Mielikuvituksen rikastaminen I: ääni ja kuva

Käsittelimme kahta erilaista kuvaa ja kolmea äänimaisemaa/ääntä yhteiskunnallisessa kehyksessä

1. kuva (tatuointi, oletetusti naishahmo miehen (?) käsivarressa (https://www.instagram.com/p/B1o3iabFSfG/?igshid=676c3xqmjq7t)

Keskustelimme tatuoinneista yleisesti: aikaisemmin tatuoinnit olivat erilainen kannanotto (vrt. vankien tatuoinnit tai ”merirosvot”).

Tatuoinnit yleistyneet/valtavirtaistuneet, ja toimivat ennen kaikkea itseilmaisun ja taiteen tuottamisen keinoina. Silti saattaa vaikuttaa edelleen esimerkiksi työpaikan saamiseen, eli tietyt ulkonäkönormit edelleen vahvasti läsnä.

Kuva herätti monenlaisia ajatuksia: kaunis taideteos, naisvartalo kuvattu stereotypisesti ja ihanteiden mukaisesti. Nopeasti herää kysymys siitä, mitä kuvalla on haettu/mikä on kuvan tarkoitus? Onko muita merkityksiä kuin visuaalinen oleminen. Kuvan voi myös tulkita naista esineellistävänä, tai täydennettävänä? Sovinistista? Feministista?

2. kuva (nainen istuu kivellä rannikossa) (https://www.instagram.com/p/B3XSjL4BZWt/?igshid=jyw22unnp2a3)

Ensimmäinen ajatus: kuvan henkilöllä on varaa (rahaa) lähteä matkalle. Kyseessä statuskuva? Tästä viestisi se, että kuva vaikuttaa harkitulta, asetellulta, ja muokatulta. Ajatuksia heräsi siitä, että kuva täyttää tyypillisen lomakuvan kriteerit. Tällaista ihannoidaan, miksi?
Emme näe mitä kuvasta on rajattu pois --> mikä on todellisuus? Kuvaan pyritty selkeästi ikuistamaan normien mukaisesti ”ihanteellinen paratiisi”
Ajauduimme keskustelemaan turismista (kuvasta tekee helposti oletuksen siitä, että kyseessä turisti) ja turismin haitallisista vaikutuksista esimerkiksi matkakohteissa, joissa ei olla kyetty varautumaan turismin kasvuun (esim. riittävien jätejärjestelmien- ja infran puuttuessa).

1. äänimaisema (kivi heitetään järven jäälle) (https://m.soundcloud.com/akueko/kiven-heittelya-ohuelle-jaalle?in=akueko/sets/sata-suomalaista)

Keskustelimme näkemisen merkityksestä: mikäli ei näe kiven menevän järven jäästä läpi, onko motiivit tehdä sellaista samat, kuin silloin jos vain kuulet (esim. sokeilla)? --> Todellisuus rakentuu aistiemme avulla, eli sokeiden maailma ja todellisuus rakentuu mm. äänien perusteella.
Keskustelimme äänimaisemasta yhteiskunnallisena/kulttuurisena kokemuksena: yksi ryhmäläisistä testaa talvisin jään kestävyyttä heittämällä kiven jäälle. --> tämä on mahdollista/totuttua vain paikoissa, joissa on jäätä (kuten Suomi)

2. äänimaisema (pornoelokuvan ääniraita) (http://furiousgreencloud.com/wordpress/blog/2019/05/17/the-porn-show-sound-for-sex/)

Havaintoja: ääniraita etenee mallilla puhetta, toimintaa, ei lainkaan puhetta. Oletus siitä, että puhe sopii ainoastaan esileikkiin, seksin aikana ei puhuta; kulttuurinen jäsennys. Pornografinen äänimaailma, johon kuuluu olennaisesti naisen voihkinta, mies hoitaa ainoastaan puhumisen ääniraidan alkupuolella
Äänen perusteella syntyy helposti oletus siitä, että nainen on tekemisen kohde, mies tekijä. Ääniraidassa heteronormatiivinen asetelma
Huomiona keskustelussa se, että perinteinen porno on oletetusti miesten tekemää miehille --> miehille (näennäinen) samaistumispinta (--> näin kuuluu toimia --> rakennetaan ja uusinnetaan kulttuurista toimintamallia). Keskustelimme myös kulttuurieroista ja siitä, kuinka erityisesti pornossa (ja tämän myötä myös todellisuudessa) nainen saatetaan nähdä aseksuaalina olentona, jonka seksuaalisuus miehen tulee kaivaa esiin. Päädyimme keskustelemaan sukupuolitetuista, annetuista rooleista yhteiskunnassa, mm. miehen oletetusta ainaisesta halukkuudesta seksiin.

3. äänimaisema (Tampereen Tuomiokirkon kellon äänet) (http://kartta.aanimaisemat.fi/sound/138)

Monia mielleyhtymiä: koti (kirkon lähellä asuvat), joulu/joulukirkko, uskonnollisuus.Kirkon kelloista tuli mieleen myös kellojen soiton eri merkitykset; onko kyseessä hautajaiset, pyhäpäivä/messu, häät, joulu? Myös neutraaleja ajatuksia heräsi: kellojen kuuluu soida, osa normaalia kaupungin äänimaisemaa. Keskustelimme kirkon kellojen aikaisemmista merkityksistä yhteiskunnassa ja yhteisöissä sekä niiden merkityksestä muualla maailmassa, esim. Sveitsissä kellot soivat edelleen esim. silloin, kun maanviljelijöiden on aika tulla kotiin pelloilta.
Keskustelimme eri kirkkojen kellojen äänieroista- ja merkityksistä, esim. ortodoksisen kirkon kellot ovat aivan eri kuuloiset, ja tuntuvat viestittävän erilaista sanomaa (Tampereen Tuomiokirkon kellot kuulostavat melankolisemmalta). Keskustelimme myös uskonnon merkityksestä liittyen tähän äänimaisemaan: monellakaan ei välttämättä tule ensimmäisenä uskonto mieleen (tapauskovaisuus, muodon vuoksi kirkon jäsen)

4. äänimaisema (Yleinen vaaramerkki)

Ajatuksia heräsi mm. siitä, että äänimerkki, sen testaaminen ja tarkoitus on eräänlainen osoitus siitä, kuinka turvallisessa ympäristössä elämme. Varoitusääni on kuitenkin osalle todella voimakas kokemus ja ääni aiheuttaa monelle hermostumisreaktion, vaikka tiedostaisi kyseessä olevan vain harjoitus.
Ääni kuuluu joka maanantai (testi), joten asiasta tietävät ovat tottuneet siihen. Joillakin äänimerkki toimii jopa omaa päivää rytmittävänä
Monilla ensimmäinen ajatus oli se, että äänimerkin kuuluessa epätavalliseen aikaan (eli muulloin kuin maanantaisin klo 12) tulkitaan kyseessä olevan oikea vaara --> radio/televisio/uutiset netistä päälle mahdollisen lisäinfon saamiseksi
Esimerkiksi turistit tai muuten vaan tietämättömät saattavat säikähtää rutiinihälytystä, paikalliset tietävät mistä kyse --> paikallinen tietämys. Mielenkiintoinen sosiaalipsykologinen tilanne: mitä muut tekevät? Jos olet ulkona äänen kuuluessa, alat todennäköisesti katsella ympärillesi ja pyrit muodostamaan tilanteesta käsitystä ennen kaikkea tarkkailemalla ympärillä olevia
Säännöllisenä ääni saakin paljon erilaisia merkityksiä

23.10. 2019 Mielikuvituksen rikastaminen II: fiktio

s.23-24

Löysimme katkelmasta seuraavia yhteiskuntatieteellisiä teemoja: köyhyys, mielenterveysongelmat, yksinäisyys, syrjäytyminen ja osattomuus.
Tekstissä ilmenee sukupolvelta toiselle periytyvä huono-osaisuus ja tässä yhteydessä tarkastelun avuksi nousee ylisukupolvisuuden käsite.
Yhteiskuntatieteellisin käsittein tekstiä voitaisiinkin tarkastella muun muassa sosioekonomisen aseman ja sen periytymisen kautta.
Tarkastelimme tekstiä myös yhteiskunnallisten normien näkökulmasta – normit tulevat esiin muun muassa siinä, miten kertoja yhdistää hyvään vanhemmuuteen esimerkiksi terveellisen ruoan valmistamisen ”hyvinä päivinä”.

s. 30-31

Tekstistä välittyy kulttuurisia käsityksiä koskien tiettyjä syy-seuraussuhteita: oletuksia siitä, miten esimerkiksi jokin ruoka / juoma johtaa tavoiteltuun lopputulokseen kuten ”rukiita ranteeseen”.
Toisaalta ruoka näyttäytyy kontrollin välineenä ja kasvatuskeinona.
Yhteiskuntatieteellisenä teemana vanhemmuus, kiinnitimme erityisesti huomiota vanhemman ja lapsen väliseen retoriikkaan. Katkelmassa vanhempi on äänessä ja lapsen mahdolliset vastaukset / ääni jää lukijalta piiloon, joka korostaa vanhemman ja lapsen välistä valta-asetelmaa.
Tulkitsimme tekstiä normatiivisuuden käsitteeseen nojautuen pohtien sitä, miten äitiyttä (tai vanhemmuutta) tulee suorittaa tietyin kriteerein virheettömästi, vaikka elämän muut osa-alueet kuten parisuhde olisivat epäonnistuneet.
Yhteiskuntatieteellisistä käsitteistä keskustelimme sukupuolen performatiivisuudesta, jolla viitataan sukupuolen rakentumiseen eleinä, tekoina ja toistotekoina. Tässä tapauksessa kyse on siitä, miten toimija tuottaa naiseutta ja äitiyttä.

s. 40-41

Teksti viestii nähdäksemme medikalisaatiosta, joka näkyy tässä tapauksessa siinä, miten tekstin jokainen hahmo saa lääkitystä johonkin tarkoitukseen.
Yhteiskunnallisista teemoista esiin nousee myös riippuvuudet ja erityisesti päihderiippuvuus.
Toisaalta tekstistä on tulkittavissa työn keskeisyys yhteiskunnassamme: äiti pystyy suoriutumaan töistään, joten päihderiippuvuus on perheensisäinen ongelma ja työstä selviytymisestä pidetään kiinni, vaikka se tarkoittaisi varastettujen lääkkeiden avulla toimimista.
Yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta pohdimme myös sitä, miten vaikeaa voi olla tavoittaa niitä, jotka tarvitsevat apua. Tässä tapauksessa kertoja vaikuttaisi pitävän tilannetta hallussaan, vaikka sosiaalityöntekijää saatettaisiin tarvita.
Yhteiskunnalliset normit tulivat tämän tekstin yhteydessä esiin siinä, miten yhteiskunnassamme vallitsee tietty mielikuva päihdeongelmaisesta ihmisestä ja työssäkäyvä perheenäiti ei välttämättä istu tähän kuvaukseen.
Sukupuolta yhteiskunnallisena kysymyksenä pohdimme erityisesti maskuliinisuuden kautta. Tekstissä tarinan ainoasta miespuolisesta hahmosta on luotu impulsiivinen ja väkivaltainen toimija.

s. 57-58

Yhteiskuntatieteellisistä teemoista esiin nousivat muun muassa tehokkuusajattelu, julkisten palveluiden resurssipula, mielenterveyden ongelmat, riippuvuudet, syrjäytyminen, huono-osaisuus ja eriarvoisuus.
Pohdimme myös yhteiskunnan yksilöllistymiskehitystä, jonka myötä pitkäaikaiset turvaverkot ovat vaihtuneet lukuisiin kasvottomiin ammattilaisiin.
Teksti toi mielemme jälleen ylisukupolvisuuden käsitteen ongelmien ulottuessa mummilta äitiin ja isään lasten kohtalon jäädessä kuitenkin avoimeksi.
Tarkastelimme tekstiä myös vallan käsitteen avulla ja pohdimme muun muassa kysyjän ja kysymysten luojan valtaa päättää, mitä kysytään ja siten mistä keskustellaan. Kysymykset itsessään tuottavat tiettyä kuvausta asiakkaana olevista ihmisistä. Tässä yhteydessä institutionalisoituneen vallan käsite nousi esiin.
Teksti tuo esiin yhteiskunnan ongelmia yksilön näkökulmasta samalla osoittaen yksilön ongelmat yhteiskunnallisiksi ongelmiksi.

30.10. Mielikuvituksen rikastaminen III: tunteiden sosiologia

Keskustelimme Maarit Wagerin artikkelista Tutkimus ja tunteet ja sen teemoista. Keskustelun pääaiheiksi päätyivät naisten asema tiedeyhteisössä ja tunteiden luonne.
Tekstistä löytämämme teemat koskivat tunteiden erilaista näkymistä naisten ja miesten elämässä ja naisten asemaa tiedeyhteisössä ja oletuksia heidän tunteistaan ja käytöksestään.
Keskustelussa nousi esille myös tekstin tärkeys kurssin kannalta. Teksti liittyy vahvasti sosiaalipsykologiaan, jonka ajateltiin liittyvän sosiologiseen mielikuvitukseen ja lisäävän yleistä yhteiskunnallista ymmärrystä.
Keskustelimme yhteiskunnan tuottamasta voimakkaasta kahtiajaosta tunteiden ja tieteen välillä, sekä naisellisuuden ja tieteen välillä. Keskustelussa nousi esiin kritiikkiä tiedenaisten ”en halua olla naisellinen nainen” -kommentteja kohtaan, sillä niiden ajateltiin vain todentavan kahtiajakoa naisellisuuden ja tieteellisyyden välillä. Toisaalta keskustelussa nousi esiin myös kommentteja puolustava ääni: tiedeyhteisön sisällä on kova kilpailu, eivätkä tiedenaiset kenties uransa ja uskottavuutensa suojelemisen takia pysty murtamaan olemassa olevia normeja.
Keskustelimme myös tekstissä mainitusta tiedenaisten ulkopuolisuudesta. Tiedenaiset nähdään tiedeyhteisössä ulkopuolisina naiseutensa takia, mutta heidät nähdään ulkopuolisina myös ”naiseudesta” tieteenharjoittamisen ja sen tuoman ”tunteettomuuden” takia. Keskustelussa nousi esiin muutamia historiallisesti merkittäviä tiedenaisia, joiden saavutuksia kuitenkin pyritään edelleen pyyhkimään maton alle tai riistämään heidän nimistään.
Huomioimme, että tunteiden oletetaan olevan luonnollinen osa naisena olemista, sen sijaan, että ne olisi nähty tekemisenä. Huomasimme myös tämän ajatuksen toistuvan usein länsimaalaisessa historiassa. Naisia pidetään ”tunteellisina”, eli epärationaalisina, jolloin tieteentekijänaisen pitää piilottaa tunteensa, jottei tätä aliarvioitaisi naiseutensa takia. Toisin kuin naisten tunteet, miesten tunteet merkitsevät jotain ja ovat järkeviä reaktioita ympäristöön.
Pohdinnassa nousi myös esiin havainto, jonka mukaan tiede ja miehiset asiat on helpompi pitää ”vain asioina”, kun taas tunteet ja naisellisuus ovat usein henkilökohtaisia. Huomion kiinnitti erityisesti se, kuinka tieteentekijänaisten työhön kohdistuva kritiikki on usein henkilökohtaista, ja kuinka naiseutta vaikutetaan käyttävän tutkijanaisia vastaan, kun taas miesten tutkimuksiin kohdistuva kritiikki tuntuu keskittyvän yleensä vain tutkimukseen. Esimerkkinä tästä nousi tutkimus rikkaiden ajatuksista, jota kritisoivissa kommenteissa spekuloitiin tutkijanaisten kykyä tehdä tutkimusta (kenties juuri naiseutensa takia).
Mietimme myös naiseutta tiedeyhteisössä yleisemmällä tasolla. Jos on äiti, on vaikea olla mitään muuta. Esiin nousi artikkeli, jonka mukaan lasten hankkiminen on naula tutkijanaisen uran arkkuun, koska lastenhankinnan takia jää heti jälkeen muun muassa julkaisutahdissa. Miehille taas perheen perustaminen vaikuttaisi tuovan tiedeyhteisössä vain lisää uskottavuutta ja lisäävän kypsyyden vaikutelmaa.
Pohdimme myös asenneilmapiirin muutosta ennen ja tulevaisuudessa. Monet vain noin kymmenen vuotta vanhat sukupuolia käsittelevät tekstit tuntuvat jo nyt vanhanaikaisilta. Positiiviset keskustelijat uskoivat asenneilmapiirin paranevan, kun taas pessimistiset kannanotot ottivat esille viimeaikaisia esimerkkejä syrjinnästä, kuten Aamulehden päätoimittajan valinnan.
Keskustelimme myös tunteiden näkymisestä tutkimuksessa. Pohdimme tätä erityisesti yhteiskuntatutkimuksen kannalta, sillä yhteiskuntatutkimuksen teemat ovat usein hyvin tunteita herättäviä. Tutkimukseen ei kenties pystytä menemään täysin tunteetta ja tunteeton lähestyminen voisi myös huonontaa tuloksia. Vertasimme tätä näkökulmaa myös Millsin ajatuksiin – yhteiskuntatutkimusta ei voi irrottaa moraalista tai politiikasta.
Pohdimme myös, miten tunteita näytetään ja sallitaan erilaisissa kulttuureissa. Esimerkiksi Suomessa asioita esitetään usein negatiivisen kautta, eikä onnea saa näyttää (kel’ onni on, sen onnen piilottakoon). Vertasimme tätä asennetta kokemuksiimme muun muassa meksikolaisten ja eteläeurooppalaisten kanssa. Näissä kulttuureissa kaikkia tunteita kuuluu ilmaista reippaasti ja eleitä säästelemättä – ainakin yleisellä tasolla puhuttaessa.
Lopuksi mietimme, mitä tunteet ovat. Ovatko ne tietynlainen esitys vai jonkinlainen asia, joka vain tapahtuu. Tunteita tieteellistetään, teorioiden kautta on helpompi tarkastella tunteita objektiivisesti. Keskustelussa myös muistutettiin, että tunteet ovat myös aivokemiaa ja hormoneja, eivät pelkkää vuorovaikutusta tai esitystä. Pohdimme, kuinka paljon tunteiden tietynlainen esittäminen vaikuttaa ihmisen sisäiseen tuntemukseen ja kuinka paljon tunteiden kielellistäminen loppujen lopuksi vaikuttaa tunteisiin ja niiden tulkintoihin. Kielen avulla jäsennetään maailmaa ja se vaikuttaa myös siihen, miten näemme asioita ja miten ajattelemme, joten todennäköisesti se vaikuttaa myös siihen, miten tunteemme toimivat. Mietimme myös tunteiden tarttumista. Esille nousi myös kysymys siitä, että jos tunteet syntyvät vuorovaikutuksessa, kuinka ”todellisia” ovat yksin olevan ja yksinäisen ihmisen tunteet.