Julkisen sosiologian projekti/YKTA01 Sosiaalinen järjestys ja yhteiskuntatieteellinen mielikuvitus, syksy 2020/Zoomit

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

ZOOMIT! Ryhmän jäsenet: Roosa M. Janne O. Hanne N. Kari N. Suvi M. Mira N. Johanna H.

__________________________________________________________________________________________________________

Viikko 38 / ryhmätehtävä 1.

Tehtävänannossa pyydettiin kehittämään koronaepidemiaan liittyviä yhteiskuntatieteellisiä tutkimusongelmia. Ryhmässä pohdittiin aluksi katsotun keskustelun pohjalta mieleen tulleita ideoita. Kahdeksasta potentiaalisesta ehdotuksesta ruodittiin niiden perusideat, joita olivat yksinäisyys, sukupuoli sekä sosioekonominen asema.

Kehitimme kahdesta valitusta teemasta (yksinäisyys, sukupuoli) yhteiskuntatieteelliset tutkimuskysymykset.

Ensimmäiseksi tutkimuskysymykseksi muodostui korona-ajan vaikutus etätyöskentelevien pariskuntien suhteen dynamiikkaan.

Haluaisimme tutkia korona-ajan vaikutusta yhdessä asuvien nuorten aikuisen (18-29) parisuhteen dynamiikkaan, jossa molemmat osapuolet ovat siirtyneet etätöihin kotiin. Millaisia ristiriitoja uusi työtapa voi mahdollisesti aiheuttaa? Toteuttaisimme tutkimuksen haastatteluina, jossa haastateltavat saavat erikseen vastata avoimiin kysymyksiin koskien siirtymistä etätöihin kotiin kevään 2020 aikana.

Vaikeuksia tällaisen tutkimuksen tekemisessä on lukuisia. Pohdimme, että moni on saattanut siirtyä jo takaisin toimistolle - eikä kevään etätyöt ole enää tuoreessa muistissa. Myös haastattelun luotettavuus mietityttää, koska monesti parisuhdetta käsiteltäessä asiat ovat henkilökohtaisia, eikä niihin vastata välttämättä totuudenmukaisesti vaan kaunistellen. Tulee myös ottaa huomioon, että esitettävien haastattelukysymyksien on oltava neutraaleja, ettei haastattelija johdata haastateltavaa tiettyyn vastaukseen.

Toinen keksimämme tutkimusongelma oli eri sukupuolten suhtautuminen koronatiedotukseen. Pohdimme ryhmässä, että kuinka eri sukupuolen edustajat ovat kokeneet ja suhtautuneet korona-ajan terveystiedotukseen ja siihen liittyviin rajoituksiin. Halusimme siis tutkia onko koronatiedotuksella sukupuolittuneet seuraukset. Toteuttaisimme tutkimuksen strukturoituna kyselynä ja käyttäisimme mm. Likert-asteikkoa. Tutkimuksen toteuttaminen tuntui vaikealta - otoksen tulisi olla iso, kuinka tavoittaisimme kaikki ja miten rajaisimme aineiston.

Kirjuri: Mira N. 18.9.2020

__________________________________________________________________________________________________________

Viikko 39 / Ryhmätehtävä 2.

Viikkotehtävänä oli lukea Edouard Louisin kirjasta Ei enää Eddy lyhyt luku sekä tutustua Eriarvoisuuden tila Suomessa -raporttiin. Keskustelun pohjana oli kysymys, Miten valta ja yhteiskunnallinen luokittelu näkyvät Eddyn tekstissä? Edouard Louisin kirjan luku on lyhyt, mutta yhteiskunnallisen luokittelun ja vallan piirteitä on nähtävissä runsaasti.

Väkivalta on suoraa vallankäyttöä. Kirjan tekstistä käy ilmi, että Eddyn perhe on huono-osaista työväenluokkaa, jossa miesten aggressiivinen käytös on hyvin arkipäiväistä ja väkivalta on integroitunut koko olemassaolon tapaan. Väkivalta esitetään myös hyvin sukupuolittuneena, nimenomaan miesten tekemänä. Keskustelimme siitä, että kenties matala luokka-asema saa hakemaan jonkinlaista statusta ja valtaa siinä viiteryhmässä, jossa se on mahdollista. Kun valtaa ja arvostusta ei ole yhteiskunnallisesti, koitetaan pelkoa lietsomalla saavuttaa sitä omassa perheessä ja naapurustossa. Väkivalta kohdistuu kirjassa myös eläimiin ja ilmenee lasten keskuudessa. Eddyä koulukiusataan hyvin rajusti ja hän kokee toistuvia pahoinpitelyjä. Pohdimme sitä, että kiusaaminenkin on vallankäyttöä, jossa herkästi jotenkin erilainen tai arka yksilö joutuu helppona uhrina vallankäytön kohteeksi. Huono-osaisuuden ylisukupolvisuus tulee esiin siinä, miten Eddyn kiusaajat mahdollisesti toistavat omassa perheessään näkemiään toimintamalleja. Kun väkivallan normi on niin voimakas, siitä tulee heillekin luontainen tapa toimia.

Sukupuoli kytkeytyy vahvasti valtaan. Tekstistä käy ilmi sekä homofobisia että sovinistisia ajatusrakennelmia. Puhuimme siitä, miten tässä maskuliinisuus yhdistetään väkivaltaan ja karskiuteen, ikään kuin pyrittäisiin erottautumaan kaikesta ’’heikosta’’ tai feminiinisestä – tulee vaikutelma, että feminiinisyys nähdään alisteisena maskuliinisuudelle. Minkälaista luokitusta ja merkitystä puolestaan homo-sanan käyttäminen haukkumismielessä rakentaa ja ylläpitää?

Häpeä yhdistyy niin ikään valtaan ja luokkaan. Eddy kokee häpeää omasta erilaisuudestaan suhteessa muihin oppilaisiin, muut ovat siis häneen nähden valta-asemassa. Eddy myös valehtelee myöhemmin opiskelutovereilleen, että hänen vanhempansa olivat boheemeja, eivätkä siksi vieneet häntä hampaiden oikomishoitoon, vaikka todellinen syy on köyhyys. Köyhyys ja huono-osaisuus koetaan kuitenkin niin häpeällisinä asioina, ettei niitä tahdota myöntää. Häpeä omasta luokka-asemasta voi välittyä myös siinä, miten Eddyn perhe pitää laihuutta hyvin negatiivisena ominaisuutena ja pyrkii sen sijaan olemaan isokokoisia. Pohdimme, että kenties sillä pyritään erottautumaan vielä huono-osaisemmasta köyhälistöstä, jolla ei ole varaa syödä riittävästi?

Huono terveyskin liittyy kiinteästi yhteiskunnalliseen luokka-asemaan. Kuten Eriarvoisuus-raportistakin käy ilmi, matalampi sosioekonominen asema on yhteydessä esimerkiksi suurempaan alkoholin kulutukseen, epäterveellisempään ruokavalioon ja heikompaan kokonaisterveyteen. Kirjan tekstissä kuvataan, miten Eddyn isä on hyvin viinaanmenevä, perheen ruokailussa korostuu epäterveellisyys ja hammaslääkärikäynnit jätetään rahanpuutteen vuoksi väliin.


Kirjuri: Hanne N.

__________________________________________________________________________________________________________

Vko 40 / Ryhmätehtävä 3.

Kirjuri: Suvi M.

Ryhmätehtävänä onli lukea Suvi Salmenniemen teksti ”Sosiologinen mielikuvitus ja toivon politiikka” ja Juha Suorannan ja Sanna Ryynäsen kirjan Taisteleva tutkimus luku 7 ja pohtia, miten yhteiskuntatieteilijä voi osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan.

Keskustelimme siitä, miten yhteiskuntatietelijänä voi vaikuttaa yhteiskuntaan ja osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan. Yhteiskuntatieteilijä voi ottaa osaa kansalaisvaikuttamiseen, järjestötoimintaan, politiikkaan ja aktivismiin. Myös omassa arjessa voi vaikuttaa esimerkiksi omilla kulutusvalinnoilla ja elämäntavoilla, mutta myös sillä, miten keskustelee ja ottaa kantaa omassa lähipiirissä ja miten kohtelee muita, on merkitystä.

Nykyään sosiaalisen median merkitys korostuu ja yhteiskunnallinen keskustelu käydään enimmäkseen somekanavissa. Yhteiskuntatietelijöidenkin olisi tärkeää tuoda omia näkökulmiaan ja tutkimuksiaan tunnetuksi myös sitä kautta ja käydä mahdollisimman laajasti eri ihmisten kanssa keskustelua. Pohdimme, tuleeko mieleemme ketään todella tunnettua yhteiskuntatieteilijää, joka olisi onnistunut rakentamaan itselleen vahvan henkilöbrändin ja asiantuntijuuden somessa. Emme heti keksineet ketään, vaikka muilta tieteenaloilta niitä kyllä löytyy. Somen kautta yhteiskuntatutkimusta voisi myös pystyä brändäämään, tekemään näkyväksi ja popularisoimaan paljon enemmän kuin tällä hetkellä. Hyvä huomio oli se, että jos C. Wright Mills eläisi tänä päivänä, eiköhän hänelläkin olisi Twitter-tili. Somen vahvuus on se, että jokaisella on mahdollisuus tuoda esiin omat näkemyksensä, vaikka haittapuoliakin toki on.

Puhuimme myös siitä, kuinka merkittävä osa yhteiskunnalliseen toimintaan osallistumista on myös Salmenniemen tekstissään esiin nostama tiedon tuominen kaikkien saataville, yleistajuisesti. Tutkijan olisi tärkeää hakeutua yhteiskunnan ”joutomaille”, tehdä näkymätöntä näkyväksi ja purkaa valtasuhteita myös oman työnsä kautta. Toisaalta haasteeksi voi syntyä rahoituksen saaminen ja käytännön toteutus joihinkin todella vähän tutkittuihin aiheisiin. Tekstissä tuotiin myös esiin, kuinka tärkeää olisi pystyä rikkomaan tiedon tuottamisen monopolia. Tieteen ei pitäisi palvella pelkästään valtavirtaisia tutkimussuuntauksia, vaan myös yhteiskunnassa epäsovinnaiseksikin katsottuja asioita pitäisi pystyä tuomaan näkyväksi ja tutkimaan rohkeasti. Toisaalta mietimme, että usein saattaa olla niin, että vasta kun jotain ilmiötä aletaan tutkia, se voi olla jo todella näkyvä ja tällä tavoin tutkimus tulee tietyllä tavalla vasta perässä. Tutkijan olisi tärkeää yrittää ajatella edellä aikaansa ja haarukoida nimenomaan näitä ”joutomaita.”


__________________________________________________________________________________________________________

Vko 41 / Ryhmätehtävä 4.

Tehtävänä oli lukea Suorannan ja Pyyhtisen vielä julkaisematon kirjoitus Kaunokirjallisuuden käyttö yhteiskuntatutkimuksessa ja sen perusteella virittää ryhmässä keskustelu kaunokirjallisuuden käytöstä yhteiskuntatutkimuksessa. Pohdimme aluksi sitä, miten kaunokirjallisia keinoja käyttäen voi paremmin kuvitella itsensä toisen paikalle. Tieteellinen teksti on yleensä luonteeltaan sellaista, ettei se kosketa samalla tavalla kuin fiktio. Ryhmässä mainittiin John Steinbeckin Vihan hedelmät-kirja, joka on yhteiskunnallinen kuvaus Yhdysvalloista ja sijoittuu samoille ajoille, kun Millsin kirja. Kaunokirjalliset kuvaukset samasta ajasta auttavat tukemaan ajattelua ja näkemään tuon ajan Yhdysvallat selkeämmässä valossa. Tutkimuskohteeseenkin voi olla helpompi päästä sisään, mikäli fiktion kuvaavia keinoja otetaan mukaan tutkimukseen. Puhuimme myös, miten runouden keinoin tekstiä on mahdollista rikastuttaa ja miten tutkimusta olisi mahdollista tuoda esille myös matkakertomuksen muodossa. Etnografiassa tarinan merkitys korostuu, kun ollaan itse osa porukkaa ja ympäröivästä maailmasta on tarkoitus rakentaa uskottava kuvaus. Lopulta etnografiassakin on kuitenkin nähtävissä tutkijan subjektiivinen näkökulma.

Millaisia kuvauksia erilaiset laulut tai vaikkapa runot kertovat yhteiskunnasta? Kuvaukset voivat olla yhtä päteviä kuin vaikka haastattelut, mikäli niillä ei haeta lopullista totuutta, vaan enemmänkin erilaisia kuvauksia yhteiskunnasta. Puhuimme myös eläytymismenetelmistä, joissa käytetään kaunokirjallisuutta hyväksi. Tässä tutkimusmenetelmässä jaetaan osallistujat ryhmiin ja annetaan heille erilaiset kehyskertomukset, joissa kuvitellaan tietynlainen tilanne. Vastaajien tehtävänä on kirjoittaa omista tuntemuksista liittyen näihin kuviteltuihin tarinoihin ja tarinoiden kautta tutkitaan saatuja vastauksia. Tämäkin menetelmä siis liittyy osittain fiktioon.

Artikkelissa sanottiin, että toisinkirjoittaminen luo edellytyksiä toisinajattelulle ja että fiktion keinoin voidaan kuvitella pienet asiat isoiksi ja isot pieniksi. Siten luovuuden kautta olisi mahdollista ylittää sen oman ympäristönsä rajat, missä itse on kasvanut. Kaikki ovat kuitenkin lopulta oman ajattelunsa vankeja. Kaunokirjallisuus on myös hyvä tapa sukeltaa tutkimuksen jättömaille tai reuna-alueille. Sellaisille alueille, joista ei vielä yleisesti tiedetä paljoakaan ja rikastaa tätä kautta omaa mielikuvitustaan.

Toisaalta puhuimme myös siitä, kuinka taide ei ole kuitenkaan oikeaa tutkimusta. Samoin kuin arkipuheessa, siitä puuttuu ”älyllinen terävyys”, eikä se siksi ole varsinaisesti oikeaa tiedettä. Mielikuvitusta se voi kuitenkin rikastaa ja keskusteluissa tuli myös esille, että ajatus siitä, että esim. omaan kandityöhön voisi sisällyttää mukaan paloja runoista, saa miettimään omaa kirjoitustapaa uudella tavalla.


Kirjuri: Janne O.

__________________________________________________________________________________________________________

Vko 42 / Ryhmätehtävä 5.

Kirjuri: Roosa M.

__________________________________________________________________________________________________________

Vko 43 / Ryhmätehtävä 6.

Kirjuri: Johanna H.

__________________________________________________________________________________________________________