Julkisen sosiologian projekti/YKTA01 Sosiaalinen järjestys ja yhteiskuntatieteellinen mielikuvitus, syksy 2020/Zoomit

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

ZOOMIT! Ryhmän jäsenet: Roosa M. Janne O. Hanne N. Kari N. Suvi M. Mira N. Johanna H.

__________________________________________________________________________________________________________

Viikko 38 / ryhmätehtävä 1.

Tehtävänannossa pyydettiin kehittämään koronaepidemiaan liittyviä yhteiskuntatieteellisiä tutkimusongelmia. Ryhmässä pohdittiin aluksi katsotun keskustelun pohjalta mieleen tulleita ideoita. Kahdeksasta potentiaalisesta ehdotuksesta ruodittiin niiden perusideat, joita olivat yksinäisyys, sukupuoli sekä sosioekonominen asema.

Kehitimme kahdesta valitusta teemasta (yksinäisyys, sukupuoli) yhteiskuntatieteelliset tutkimuskysymykset.

Ensimmäiseksi tutkimuskysymykseksi muodostui korona-ajan vaikutus etätyöskentelevien pariskuntien suhteen dynamiikkaan.

Haluaisimme tutkia korona-ajan vaikutusta yhdessä asuvien nuorten aikuisen (18-29) parisuhteen dynamiikkaan, jossa molemmat osapuolet ovat siirtyneet etätöihin kotiin. Millaisia ristiriitoja uusi työtapa voi mahdollisesti aiheuttaa? Toteuttaisimme tutkimuksen haastatteluina, jossa haastateltavat saavat erikseen vastata avoimiin kysymyksiin koskien siirtymistä etätöihin kotiin kevään 2020 aikana.

Vaikeuksia tällaisen tutkimuksen tekemisessä on lukuisia. Pohdimme, että moni on saattanut siirtyä jo takaisin toimistolle - eikä kevään etätyöt ole enää tuoreessa muistissa. Myös haastattelun luotettavuus mietityttää, koska monesti parisuhdetta käsiteltäessä asiat ovat henkilökohtaisia, eikä niihin vastata välttämättä totuudenmukaisesti vaan kaunistellen. Tulee myös ottaa huomioon, että esitettävien haastattelukysymyksien on oltava neutraaleja, ettei haastattelija johdata haastateltavaa tiettyyn vastaukseen.

Toinen keksimämme tutkimusongelma oli eri sukupuolten suhtautuminen koronatiedotukseen. Pohdimme ryhmässä, että kuinka eri sukupuolen edustajat ovat kokeneet ja suhtautuneet korona-ajan terveystiedotukseen ja siihen liittyviin rajoituksiin. Halusimme siis tutkia onko koronatiedotuksella sukupuolittuneet seuraukset. Toteuttaisimme tutkimuksen strukturoituna kyselynä ja käyttäisimme mm. Likert-asteikkoa. Tutkimuksen toteuttaminen tuntui vaikealta - otoksen tulisi olla iso, kuinka tavoittaisimme kaikki ja miten rajaisimme aineiston.

Kirjuri: Mira N. 18.9.2020

__________________________________________________________________________________________________________

Viikko 39 / Ryhmätehtävä 2.

Viikkotehtävänä oli lukea Edouard Louisin kirjasta Ei enää Eddy lyhyt luku sekä tutustua Eriarvoisuuden tila Suomessa -raporttiin. Keskustelun pohjana oli kysymys, Miten valta ja yhteiskunnallinen luokittelu näkyvät Eddyn tekstissä? Edouard Louisin kirjan luku on lyhyt, mutta yhteiskunnallisen luokittelun ja vallan piirteitä on nähtävissä runsaasti.

Väkivalta on suoraa vallankäyttöä. Kirjan tekstistä käy ilmi, että Eddyn perhe on huono-osaista työväenluokkaa, jossa miesten aggressiivinen käytös on hyvin arkipäiväistä ja väkivalta on integroitunut koko olemassaolon tapaan. Väkivalta esitetään myös hyvin sukupuolittuneena, nimenomaan miesten tekemänä. Keskustelimme siitä, että kenties matala luokka-asema saa hakemaan jonkinlaista statusta ja valtaa siinä viiteryhmässä, jossa se on mahdollista. Kun valtaa ja arvostusta ei ole yhteiskunnallisesti, koitetaan pelkoa lietsomalla saavuttaa sitä omassa perheessä ja naapurustossa. Väkivalta kohdistuu kirjassa myös eläimiin ja ilmenee lasten keskuudessa. Eddyä koulukiusataan hyvin rajusti ja hän kokee toistuvia pahoinpitelyjä. Pohdimme sitä, että kiusaaminenkin on vallankäyttöä, jossa herkästi jotenkin erilainen tai arka yksilö joutuu helppona uhrina vallankäytön kohteeksi. Huono-osaisuuden ylisukupolvisuus tulee esiin siinä, miten Eddyn kiusaajat mahdollisesti toistavat omassa perheessään näkemiään toimintamalleja. Kun väkivallan normi on niin voimakas, siitä tulee heillekin luontainen tapa toimia.

Sukupuoli kytkeytyy vahvasti valtaan. Tekstistä käy ilmi sekä homofobisia että sovinistisia ajatusrakennelmia. Puhuimme siitä, miten tässä maskuliinisuus yhdistetään väkivaltaan ja karskiuteen, ikään kuin pyrittäisiin erottautumaan kaikesta ’’heikosta’’ tai feminiinisestä – tulee vaikutelma, että feminiinisyys nähdään alisteisena maskuliinisuudelle. Minkälaista luokitusta ja merkitystä puolestaan homo-sanan käyttäminen haukkumismielessä rakentaa ja ylläpitää?

Häpeä yhdistyy niin ikään valtaan ja luokkaan. Eddy kokee häpeää omasta erilaisuudestaan suhteessa muihin oppilaisiin, muut ovat siis häneen nähden valta-asemassa. Eddy myös valehtelee myöhemmin opiskelutovereilleen, että hänen vanhempansa olivat boheemeja, eivätkä siksi vieneet häntä hampaiden oikomishoitoon, vaikka todellinen syy on köyhyys. Köyhyys ja huono-osaisuus koetaan kuitenkin niin häpeällisinä asioina, ettei niitä tahdota myöntää. Häpeä omasta luokka-asemasta voi välittyä myös siinä, miten Eddyn perhe pitää laihuutta hyvin negatiivisena ominaisuutena ja pyrkii sen sijaan olemaan isokokoisia. Pohdimme, että kenties sillä pyritään erottautumaan vielä huono-osaisemmasta köyhälistöstä, jolla ei ole varaa syödä riittävästi?

Huono terveyskin liittyy kiinteästi yhteiskunnalliseen luokka-asemaan. Kuten Eriarvoisuus-raportistakin käy ilmi, matalampi sosioekonominen asema on yhteydessä esimerkiksi suurempaan alkoholin kulutukseen, epäterveellisempään ruokavalioon ja heikompaan kokonaisterveyteen. Kirjan tekstissä kuvataan, miten Eddyn isä on hyvin viinaanmenevä, perheen ruokailussa korostuu epäterveellisyys ja hammaslääkärikäynnit jätetään rahanpuutteen vuoksi väliin.


Kirjuri: Hanne N.

__________________________________________________________________________________________________________

Viikko 40 / Ryhmätehtävä 3.

Kirjuri: Suvi M.

Ryhmätehtävänä onli lukea Suvi Salmenniemen teksti ”Sosiologinen mielikuvitus ja toivon politiikka” ja Juha Suorannan ja Sanna Ryynäsen kirjan Taisteleva tutkimus luku 7 ja pohtia, miten yhteiskuntatieteilijä voi osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan.

Keskustelimme siitä, miten yhteiskuntatietelijänä voi vaikuttaa yhteiskuntaan ja osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan. Yhteiskuntatieteilijä voi ottaa osaa kansalaisvaikuttamiseen, järjestötoimintaan, politiikkaan ja aktivismiin. Myös omassa arjessa voi vaikuttaa esimerkiksi omilla kulutusvalinnoilla ja elämäntavoilla, mutta myös sillä, miten keskustelee ja ottaa kantaa omassa lähipiirissä ja miten kohtelee muita, on merkitystä.

Nykyään sosiaalisen median merkitys korostuu ja yhteiskunnallinen keskustelu käydään enimmäkseen somekanavissa. Yhteiskuntatietelijöidenkin olisi tärkeää tuoda omia näkökulmiaan ja tutkimuksiaan tunnetuksi myös sitä kautta ja käydä mahdollisimman laajasti eri ihmisten kanssa keskustelua. Pohdimme, tuleeko mieleemme ketään todella tunnettua yhteiskuntatieteilijää, joka olisi onnistunut rakentamaan itselleen vahvan henkilöbrändin ja asiantuntijuuden somessa. Emme heti keksineet ketään, vaikka muilta tieteenaloilta niitä kyllä löytyy. Somen kautta yhteiskuntatutkimusta voisi myös pystyä brändäämään, tekemään näkyväksi ja popularisoimaan paljon enemmän kuin tällä hetkellä. Hyvä huomio oli se, että jos C. Wright Mills eläisi tänä päivänä, eiköhän hänelläkin olisi Twitter-tili. Somen vahvuus on se, että jokaisella on mahdollisuus tuoda esiin omat näkemyksensä, vaikka haittapuoliakin toki on.

Puhuimme myös siitä, kuinka merkittävä osa yhteiskunnalliseen toimintaan osallistumista on myös Salmenniemen tekstissään esiin nostama tiedon tuominen kaikkien saataville, yleistajuisesti. Tutkijan olisi tärkeää hakeutua yhteiskunnan ”joutomaille”, tehdä näkymätöntä näkyväksi ja purkaa valtasuhteita myös oman työnsä kautta. Toisaalta haasteeksi voi syntyä rahoituksen saaminen ja käytännön toteutus joihinkin todella vähän tutkittuihin aiheisiin. Tekstissä tuotiin myös esiin, kuinka tärkeää olisi pystyä rikkomaan tiedon tuottamisen monopolia. Tieteen ei pitäisi palvella pelkästään valtavirtaisia tutkimussuuntauksia, vaan myös yhteiskunnassa epäsovinnaiseksikin katsottuja asioita pitäisi pystyä tuomaan näkyväksi ja tutkimaan rohkeasti. Toisaalta mietimme, että usein saattaa olla niin, että vasta kun jotain ilmiötä aletaan tutkia, se voi olla jo todella näkyvä ja tällä tavoin tutkimus tulee tietyllä tavalla vasta perässä. Tutkijan olisi tärkeää yrittää ajatella edellä aikaansa ja haarukoida nimenomaan näitä ”joutomaita.”


__________________________________________________________________________________________________________

Viikko 41 / Ryhmätehtävä 4.

Tehtävänä oli lukea Suorannan ja Pyyhtisen vielä julkaisematon kirjoitus Kaunokirjallisuuden käyttö yhteiskuntatutkimuksessa ja sen perusteella virittää ryhmässä keskustelu kaunokirjallisuuden käytöstä yhteiskuntatutkimuksessa. Pohdimme aluksi sitä, miten kaunokirjallisia keinoja käyttäen voi paremmin kuvitella itsensä toisen paikalle. Tieteellinen teksti on yleensä luonteeltaan sellaista, ettei se kosketa samalla tavalla kuin fiktio. Ryhmässä mainittiin John Steinbeckin Vihan hedelmät-kirja, joka on yhteiskunnallinen kuvaus Yhdysvalloista ja sijoittuu samoille ajoille, kun Millsin kirja. Kaunokirjalliset kuvaukset samasta ajasta auttavat tukemaan ajattelua ja näkemään tuon ajan Yhdysvallat selkeämmässä valossa. Tutkimuskohteeseenkin voi olla helpompi päästä sisään, mikäli fiktion kuvaavia keinoja otetaan mukaan tutkimukseen. Puhuimme myös, miten runouden keinoin tekstiä on mahdollista rikastuttaa ja miten tutkimusta olisi mahdollista tuoda esille myös matkakertomuksen muodossa. Etnografiassa tarinan merkitys korostuu, kun ollaan itse osa porukkaa ja ympäröivästä maailmasta on tarkoitus rakentaa uskottava kuvaus. Lopulta etnografiassakin on kuitenkin nähtävissä tutkijan subjektiivinen näkökulma.

Millaisia kuvauksia erilaiset laulut tai vaikkapa runot kertovat yhteiskunnasta? Kuvaukset voivat olla yhtä päteviä kuin vaikka haastattelut, mikäli niillä ei haeta lopullista totuutta, vaan enemmänkin erilaisia kuvauksia yhteiskunnasta. Puhuimme myös eläytymismenetelmistä, joissa käytetään kaunokirjallisuutta hyväksi. Tässä tutkimusmenetelmässä jaetaan osallistujat ryhmiin ja annetaan heille erilaiset kehyskertomukset, joissa kuvitellaan tietynlainen tilanne. Vastaajien tehtävänä on kirjoittaa omista tuntemuksista liittyen näihin kuviteltuihin tarinoihin ja tarinoiden kautta tutkitaan saatuja vastauksia. Tämäkin menetelmä siis liittyy osittain fiktioon.

Artikkelissa sanottiin, että toisinkirjoittaminen luo edellytyksiä toisinajattelulle ja että fiktion keinoin voidaan kuvitella pienet asiat isoiksi ja isot pieniksi. Siten luovuuden kautta olisi mahdollista ylittää sen oman ympäristönsä rajat, missä itse on kasvanut. Kaikki ovat kuitenkin lopulta oman ajattelunsa vankeja. Kaunokirjallisuus on myös hyvä tapa sukeltaa tutkimuksen jättömaille tai reuna-alueille. Sellaisille alueille, joista ei vielä yleisesti tiedetä paljoakaan ja rikastaa tätä kautta omaa mielikuvitustaan.

Toisaalta puhuimme myös siitä, kuinka taide ei ole kuitenkaan oikeaa tutkimusta. Samoin kuin arkipuheessa, siitä puuttuu ”älyllinen terävyys”, eikä se siksi ole varsinaisesti oikeaa tiedettä. Mielikuvitusta se voi kuitenkin rikastaa ja keskusteluissa tuli myös esille, että ajatus siitä, että esim. omaan kandityöhön voisi sisällyttää mukaan paloja runoista, saa miettimään omaa kirjoitustapaa uudella tavalla.


Kirjuri: Janne O.

__________________________________________________________________________________________________________

Viikko 42 / Ryhmätehtävä 5.

Tämän viikon viikkotehtävänä ryhmämme katsoi Yle Areenasta Toimettomat-dokumentin, joka kertoi koronan vaikutuksista muutaman nuoren aikuisen näkökulmasta. Koimme dokumentissa nuorten ajatukset ja kokemukset hyvin samaistuttaviksi, ja pohdimme sitä, että samanlaisia samaistumisen kokemuksia ei välttämättä olisi tullut, jos videodokumentin sijaan kyseessä olisikin ollut kirjallinen dokumentti. Dokumentissa nuoret olivat itse kuvanneet itseään, joka ehkä myös lisäsi samaistumisen tunteita, sillä dokumentin tunnereaktiot olivat aitoja ja välittömiä kokemuksia nuorten sen hetkisestä elämästä.

Dokumentti toi nuorten aikuisten viime kevään elämäntilanteita näkyvämmäksi ja siten toimi tärkeänä yhteiskunnallisen keskustelun herättäjänä. Nuorten itse kuvaamien osuuksien lisäksi dokumentissa oli kuvattu mm. kaupunkien tyhjiä katuja ja autioita kauppakeskuksia, joka vaikuttavalla tavalla ainakin meidän ryhmällämme loi jopa hieman ahdistavan olotilan. Lisäksi pahaenteinen ja dramaattinen musiikki rakensi dokumenttiin vakavan tunnelman.

Toimettomat-dokumentti herätti meissä monia ajatuksia ja tunteita. Mietimme esimerkiksi, kuinka mediassa on nuoria jopa syyllistetty ja paheksuttu välinpitämättömyydestä ja koronan levittämisestä. Esimerkiksi opiskelijatapahtumat ovat olleet useasti tapetilla, vaikka esimerkiksi myös joukkoaltistumisia on tapahtunut kirkonkin tapahtumassa. Nuoret ehkä kuitenkin nähdään yleisestikin ikään kuin paimennettavana ja jollain tapaa myös paheksuttavana ihmisryhmänä, jolloin heihin on helpompi osoittaa negatiiviset tunteet ja kritiikki. Keskustelimme myös mediassa vahvasti julkituodusta ilmiöstä eli koronan tuomasta ns. omasta ajasta kotona. Mediat toitottivat, kuinka nyt on vihdoin ihmisillä aikaa tehdä asioita, joita ei muuten välttämättä ehtisi, mm. suursiivous, uuden asian opettelu, kutominen, lukeminen, hapanjuurileivän leipominen jne. Tästä meille tuli mieleen Millsin ja Marxin edustama kapitalistisen yhteiskunnan ajatus, jossa ei saa pysähtyä. Tämän kaltainen ajattelu johtaa juuri siihen, että ei koeta pysähtymisen ja rauhoittumisen olevan hyväksyttävää. Vaikka sekin on täysin hyväksyttävää, jos itsestä siltä tuntuu.

Videodokumenttia voisi mielestämme lähteä tutkimaan aika moninkin tavoin, mutta toki tutkimuksen päämäärä määrittää tutkimusmenetelmän valintaa. Videodokumenttia voisi esimerkiksi analysoida, havainnoida, tehdä kuvailevaa tutkimusta, litteroida aineiston ja tehdä esimerkiksi sisällön tai keskustelun analyysin. Videodokumentista pystyisi myös tutkimaan jotain teemaa, esimerkiksi miten dokumentissa tietty teema näyttäytyy ihmisten elämässä tai toiminnassa.

Yhteiskunta on visuaalisempi kuin koskaan. Videot ja kuvat ovat osa arkea ja se on tapa kuvata yhteiskuntaa, nykyään jopa enemmän kuin kirjallisuus. Siksi yhteiskuntatutkimuksessa tulisi tutkia enemmän videota, kuvaa ja ääntä. Vaikka dokumentteja on ollut pitkään, nykyään niitä katsotaan ehkä jopa enemmän kuin ennen. Esimerkiksi Netflixissä on paljon suosittuja dokumentteja, kuten Making a murderer. Dokumentitkaan eivät ole suoranaisia totuuksia, vaan se on yhden tekijäryhmän näkemys asiasta. Tämä tulee ottaa huomioon, kun niitä lähdetään katsomaan ja tutkimaan.

Pohdimme vielä lopuksi sitä, että tutkimuksia kyllä tuotetaan kirjallisesti ja jopa kaunokirjalliseen tyyliin, mutta emme ole kuulleet tutkimuksia. Voisiko tutkimuksen tuottaa esimerkiksi luettuna tai vaikka laulettuna? Eli voisiko tutkimuksen kuulla, lukemisen sijaan? Podcastit ovat lisääntyneet nykypäivänä runsaasti ja niiden suosion myötä, voisi lähteä pohtimaan niidenkin mahdollisuuksia yhteiskuntatutkimuksen kentällä. Myös videopäiväkirjat voisivat olla yksi mahdollinen tapa tuoda tutkimusta julki, perinteisen kirjoitetun päiväkirjan sijaan.


Kirjuri: Roosa M.

__________________________________________________________________________________________________________

Viikko 43 / Ryhmätehtävä 6.

Paikalla: Johanna H, Roosa M, Janne O, Kari N, Suvi M

Viikon ryhmätehtävämateriaali oli Marit Wagerin artikkeli ”Tutkimus ja tunteet”. Virittelimme tekstin teemojen tiimoilta keskustelua tehtävänannon mukaisesti. Pohdintojemme keskiössä korostui rationaalisen järjen ja tunteiden vastakkainasettelu, tunteiden huomioimisen tärkeys, sekä tasa-arvo niin tutkijayhteisössä kuin yhteiskunnassamme yleisemmin.

Tunteet eivät ole olleet tiivis osa perinteistä tiedettä. Arvioimme, että tämä johtuu tunteiden naistyyppisestä luonteesta. Miehinen rationaalisuus on ollut arvostetumpaa läpi tieteen historian. Artikkelissa kuvattiin naisellisuuden olevan jopa este sille, että tutkija otetaan tiedeyhteisössä vakavasti. Naistutkijoita on yhä selkeä vähemmistö tietyillä tieteenaloilla, ja usein juuri miestyyppisemmät tieteenalat ovat arvostettuja. Onko tasa-arvotilanne muuttunut ajasta, kun artikkeli on kirjoitettu? Yhä nykyäänkin kohtaa usein syrjintätilanteita, joissa pätevämmän naisen sijasta mies palkataan professuuriin. Moninaisuuden ja tasa-arvon keskustelu on laajentunut tutkijoiden piirissä viime vuosina. Huomiota kiinnitetään muun muassa eri seksuaalivähemmistöihin kuuluvien tutkijoiden ja eri etnistä taustaa olevien tutkijoiden tasavertaiseen kohteluun. Saavatkohan kaikista maista kotoisin olevat tutkijat samanlaista tunnustusta? Englannin kieli on tutkimuksessa valtavirtakielenä. Tämä väkisinkin asettaa eri lähtökohdista tulevat tutkijat hierarkkiseen asemaan. Miten on eri ikäisten tutkijoiden arvostuksen laita? Tunteet näkyvät myös eri tavalla tutkimustyössä riippuen tutkijan taustatekijöistä. Pohdimme ryhmän kesken sitä, saavatko tunteet näkyä tieteellistä tutkimusta tehdessä. Tieteen ihanteina ovat kuitenkin universaalit, yhtenäiset standardit ja kielen käyttö. Tutkimuskäytännöistä poikkeaminen on vaikeaa etenkin aloittelevalle tutkijalle. Saako tutkija enemmän vapautta myös tunteiden esittämisen suhteen tutkimustyössään, kun hän saavuttaa tunnetun aseman kuten Mills? Kokemuksiemme mukaan tieteellisen julkaisun lukeminen herättää välillä paljonkin tunteita, vaikka akateemisen tekstin sävy on yleensä objektiivinen.

Toisaalta alleviivasimme tunteiden huomioimisen tärkeyttä yliopisto-opintojen aikana. Kanditöitään työstävät Suvi ja Roosa jakoivat hyvinkin vahvoja tunnemuistoja ja avasivat emotionaalista suhdettaan opinnäyteprojekteihinsa. Tämä oli hyvin mielenkiintoista meidän muiden näkökulmasta. Ahdistuksen arvioimme olevan hyvinkin yleistä opinnäytetyötä tekeville, samoin kuin voimakkaiden innostusten kokemusten ja muiden positiivisten tunne-elämysten. Niin tutkijat kuin opiskelijatkin laittavat Millsin ajattelun käsityöläisyyden ohjeita seuraten paljon arkielämästään peliin tutkimusaiheeseen perehtyessään ja tämä johtaa tunnepitoiseen suhtautumiseen työhön kuin myös hengenheimolaisiksi koettuihin läheisiin kollegoihinkin. Tunteet näkyvät opinnäytetöiden ja tutkimustöiden lisäksi myös esseetehtäviä tehdessä, ja tunnelukot saattavat estää tehtävään ryhtymisen tai aiheuttaa vitkuttelua. Pidimme kaikki kummallisena sitä, ettei kunnollista tukea ja ohjausta ollut saatavilla tutkijatyöhön liittyvien tunteiden suhteen. Yhteiskuntatieteissä käsitellään monia raskaita aiheita ja surullisia ongelmia. Miten iloa saisi lisättyä tutkimustyöhön? Puhuimme vertaistuen merkityksestä ja pohdimme, voisiko tutkijayhteisössä saada työnohjausta, jossa pääsisi purkamaan ammattiauttajan kanssa negatiivista kuormaa. Käänsimme keskustelun syksyllä yliopistolla järjestettyihin vapaaehtoisiin opiskelutaitoluentoihin. Ne olivat myös koskeneet vaikeiden tunteiden käsittelyä etäopiskelun aikana. Pohdimme tunteiden tunnistamisen, tunteiden käsittelyn taitojen ja ahdistuksenhallintakeinojen olevan erityisen tärkeitä juuri nyt poikkeusaikana. Onneksi tunnetaitojen arvostus on kasvussa, ja esimerkiksi Roosan mukaan peruskouluissa opetetaan nykyisin omien tunteiden nimeämistä ja tunnistamista.

Pidimme tärkeänä miettiä, millaisia haittoja ja hyötyjä tunteista on tutkijatyössä. Liika tunneside tutkittavaan aiheeseen värittää lopputulosta väkisinkin. Negatiivinen tunnekokemus voi lamauttaa tutkijan. Arvioimme, miten koetut tunteet näkyvät valmiissa tekstissä. Myös esseen tai opinnäytteen aihe valikoituu jonkin tunnekokemuksen kautta. Jos aihe ei kiinnosta eikä herätä opiskelijassa mitään emotionaalista reaktiota, siihen ei ole mielekästä paneutua. Kävimme myös läpi Millsin ajatusta siitä, ettei yhteiskuntatieteellinen tutkimus saisi olla ihmisestä etääntynyttä ja pelkkää tilastojen pyörittelyä. Tutkimustyypeistä esimerkiksi etnografinen kenttätutkimus ja toimintatutkimus tuovat tutkijan lähelle ihmisiä – ja samalla ajavat hänet kosketuksiin omien tunteidensa kanssa. Välittävien tunteiden ja huolenpidon korostaminen viileän analysoinnin ja eduntavoittelun sijaan voisi tuoda paljon hyvää ilmastonmuutosta ja kestävää kehitystä käsittelevään keskusteluun, kun pyrimme kohti sosiaalisesti oikeudenmukaista ja ympäristöä kunnioittavaa yhteiskuntaa. Askelia eteenpäin on jo otettu, kun ilmastopaneelissa yliedustettu taloustieteilijöiden joukko on saanut rinnalleen lisääntyvän määrän yhteiskuntatieteilijöitä.

Lopuksi päädyimme pohtimaan tunteiden ontologiaa. Mistä tunteet johtuvat? Missä määrin ne ovat sisäsyntyisiä ja biologisesti määräytyneitä ja missä määrin taas kulttuuriin sidottuja, opittuja ja tilanteisia? Keskustelua ja ihmettelyä aiheen tiimoilta olisi ollut helppo jatkaa loputtomiin.


Kirjuri: Johanna H.

__________________________________________________________________________________________________________

Viikko 44 / Viimeinen tapaaminen

Summataan yhteen kurssilla opittuja asioita ja puretaan lukupiirien keskusteluja ja tuottamia oivalluksia.

Ryhmäläisten mielestä oli kiva, kun oli monipuolisia tehtäviä ja kurssin toteutustapa muutenkin erilainen. Joka viikko käytiin hyvin erilaisia teemoja ja lähtökohtia yhteiskuntatieteelle. Kurssi on auttanut ymmärtämään, kuinka monipuolisesti voi tutkia ja tehdä tutkimusta. Osalle ryhmäläisistä lukupiiri oli ensimmäinen mihin on osallistunut ja keskustelu muotoinen opiskelu osoittautui mukavaksi. Keskustellessa on kuullut erilaisia näkemyksiä käsiteltävistä aiheista, ja joillekin interaktiivinen oppiminen on toiminut paremmin kuin yksin ahertaminen.

Alustusten tiivistäminen on ollut opettavaista ja ryhmässä oltiin yhtä mieltä siitä, että keskusteleminen ja muiden kuunteleminen jättää omanlaisen muistijälkensä. Lukupiiri antoi paljon uusia näkemyksiä käsiteltävistä aiheista. Kurssi rikkoi ajatusta, että tieteellisen tekstin on oltava vaikeasti ymmärrettävää ja tökeröä ja loi uskoa omaan kirjoittamiseen. Kurssi loi uskoa siihen, että teksti voi olla oman näköistä. Kurssi on luonut uskoa myös yhden ryhmäläisen kandin kirjoittamiseen ja siitä omannäköisen tekemiseen. Tehtäväannoissa kehotettiin pohtimaan teemoja, mitä kumpusi artikkeleista. Nämä ovat kannustaneet monipuoliseen ajatteluun. Vapaus kurssin suorittamistavassa on ollut kiva ja oppimistapa mukautunut oman ryhmän näköiseksi. Vaikka kurssin suorittamistavan on saanut valita, on kurssilla ollut silti selkeä rakenne ja ryhmätyö piti kuin itsestään mukana aiheissa. Lukupiiristä olisi kuitenkin voinut vaatia vielä tiukempaa ohjeistusta heille, joille lukupiiri ei ole ennestään tuttu.

Ryhmäläisten mielestä oli kiva nähdä kuinka kokeneet tutkijat kurssin vetäjinä, antoivat tilaa ryhmille olla äänessä ja kommentoivat heidän ajatuksiaan, kun usein tämä asetelma on toisinpäin. Suvi epäilikin, että myös kurssin vetäjät halusivat oppia, joka on kiva, koska usein tuntuu, että ennen kuin saavuttaa tietyn akateemisen statuksen ei tule kuulluksi. On ollut kiva huomata, että kurssin vetäjät arvostavat meidänkin mielipiteitämme.

Ryhmädynamiikka on ollut hyvä ja kaikki ovat päässeet tekemään tarvittavat tehtävät, jotka on tehty ajoissa. Tapaamisiin on valmistauduttu. On ollut helppo työskennellä yhdessä ja jakaa ajatuksia.

Suorannan kirja oli todella mielenkiintoinen ja historiallisesti valistava. Ryhmäläiset tykkäsivät, kun tarkasteltiin Millsin elämää osana historiaa ja yhteiskuntaa, joka antoi lukijalle käsityksen aikakaudesta, johon kirja sijoittui. Oli kiva lukea myös Millsin henkilökohtaisesta elämästä ja tutkimuksen historiasta. Kirjasta oli helppo erottaa maailman tila ja sen suhde Millsin sosiologiaan. Toistoa kuitenkin oli aika ajoin hieman liikaa. Siitä miten kirja on kirjoitettu, tuntui välittyvän ihailua Millsiä kohtaan; kirjasta ei välittynyt sitä, miten kirjan kirjoittaja olisi kritisoinut Millsiä. Oliko kirja hieman poliittisesti painottunut? Vasemmistolaisuus eikä Millsin vasemmistohenkinen sosiologia saaneet osakseen kritiikkiä. Kirjasta välittyi ihailu Millsin työnarkomaniaa kohtaan. Tutkijan on ihailtavaa omistautua täysin työlleen, omankin terveyden uhalla.

Kirjuri: Kari