Julkisen sosiologian projekti/YKTA01 Sosiaalinen järjestys ja yhteiskuntatieteellinen mielikuvitus, syksy 2020/tunnepäiväkirja

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Syksyisen (korona)arjen tuoksinassa tulleita ja syntyneitä tunteita, toiveita, 'totuuksia'. Aloita tekstisi rivinvaihdolla ja uudelta riviltä.

Ihan kuin odottaisimme tunteja myöhässä olevaa bussia keskitalvella. Akku olisi puhelimesta loppu, bussin sijaintia ei voisi tarkistaa. Lapaset olisivat unohtuneet kotiin ja jalassa olisivat tennarit talvikenkien sijaan. Pakkanen ja tuuli paleltaisivat kehon jokaista senttiä. Kyllä me tiedämme että vielä odotus loppuu. Mutta milloin ja kuinka paljon kylmää vielä pitäisi jaksaa?


- en usko legendaan viidenkympin kriisistä. en tule ikinä kokemaan sellaista. nääs, meillä päin ei ole tapana luokitella kriisejä toisistaan. on yksi jatkuva, staattinen, tasainen eksistentiaalinen kriisi. -

- elän elämää kuolemaantuomittuna. tupla elinkautinen. ei sähkötuolipäivämäärää. pidetään jännityksessä ihan kiusallaan. -

- odotellessa, aika on ikkunassa vedeksi tiivistyvä sumu, joka valuu hitaasti ja jättää raidat. irvaillen vihjailee, että joko olisi aika pestä ikkunat. ne ovat nimittäin likaiset. -

- ei ole aikaa pestä ikkunoita. ei olisi aikaa, vaan kun karanteenissa ei ole muuta kuin aikaa. tapa aika tv:n ääressä. (nythän on loistava aika järjestää kaapit ja vaihtaa järjestystä!) -

- vaiko sittenkin puukottamalla tai tukehduttamalla tyynyyn. vaan älä peittoon, murhaajat näkevät peiton alle. ole joka tapauksessa nopea, sillä et voi tietää, tapatko aikaa, vai tappaako aika -

on vähän yksinäistä ja jotenkin sattuu

Neljäsluokkalainen siskontyttö tietää kuinka monta numeroa arvotaan lotossa. Suomi on lottokansaa.


On maanantai. Suljin herätyskellon ja nukahdin vielä kahdeksi tunniksi. Työpöydällä odottaa lappu, johon edellisenä iltana kirjoitin kaikki tänään tehtävät asiat. Kävelen lapun ohitse ja keitän kahvia. Tuijotan ulos ikkunasta, näen pelkkää harmaata. Mietin, voisinko sittenkin pitää tänään vapaapäivän? Voisinko sittenkin olla itselleni armollinen ja vain siirtää tehtävät huomiselle? Ja huomisen tehtävät huomisen huomiselle. Tiedän, että kannattaisi lähteä lenkille tai salille, siitä tulisi parempi olo. Tiedän, että kannattaisi lähteä yliopistolle, siellä saisin paremmin aikaiseksi. Oikaisen sohvalle ja avaan puhelimen.