Mediakasvatus ja uudet lukutaidot/Syksyn 2012 kurssi/Navigating the Void/Keskustelu
Haastateltavien vastaukset:
Tsekkasin Don't click it -sivustoa hieman ristiriitaisin tuntein. Koko homma tuntui kompa-kysymykseltä. Läppärin touch padillä meni hetki, ennenkuin sai kursorin liikkeet rullaamaan. Pienen totuttelun jälkeen sivusto vaikutti ihan nokkelalta tavalta tuoda asiaa esille, mutta ehkä tietty pelimäisyys häiritsi. Mieluummin sitten pelaisin ihan kunnolla. Eikä klikkauksen historia tai ergonomia niin paljoa kiinnosta (toisella tavalla esille tuotuna vielä vähemmän). Mutta käyttöliittymän siis oppi yllättävän nopeasti.
Hahmotan digitaalisen ympäristön ehkä hieman tylsästi vain tasoina tai karttoina, joiden välillä voi hyppiä. Nämä tasokuvat linkittyvä toisiinsa kuin hohtavin säikein. Muistan missä kohdassa on linkki haluamaani paikkaan ja jollakin tavalla visualisoin tasot päällekäin, esillä olevan sivun ollessa täysin näkyvä ja muut läpinäkyviä. Linkkisäikeet tai ketjut vetävät sieltä sitten oikean pinnalle. Mutta harvemmin sitä ajattelee. Nettissä liikun kahdella tavalla, joko mietin miten pääsen linkkien avulla tai sitten mietin millä kirjaimilla löydän oikean osoitteen helpoimmin kirjoittaessani osoiteriville. Selaimissa on eroja sen suhteen, miten ne selaushistoriaa hyödyntävät.
En osaa koodata. Voin tehdä koneella monenlaisia juttuja ja kärsivällisyys riittää yleensä tavoitteen toteuttamiseen, mutta webdesigneria minusta ei koskaan tule. Jos päivitän blogia ja se toimii oudosti, voin tarkistaa html-koodia, ottaa mallia toimivista kohdista ja sitten copy-pasteta koodit kohdalleen. Mutta mitään uutta en voi luoda.
Seuraava on kirjoitettu puhtaaksi suullisen haastattelun pohjalta. Sama käyttäjä testasi kahta sivustoa, J.K. Rowlingin kotisivuja ja Matthias Dittrichin kotisivuja.
J.K. Rowling:
Rowlingin kotisivut olivat jo ensituntumalta sekava, hankala ja epämukava käyttää. Nuolia oli aivan liikaa ympäri sivustoa ja kaikista olennaisin eli valikko oli huomaamaton. Sen sijaan aikajana ja muu vähemmän tärkeäksi koettu vei tilan ja huomion muiden elementtien kustannuksella. Vielä yksi sivuston ongelmista oli erilaisten painikkeiden samannäköisyys ja katoaminen sivuston sisällön sekaan. Sivusto oli kuitenkin hyvässä mielessä blogimainen.
Haastateltu eksyi pahan kerran. Hänelle tuli Rowlingin kotisivuista mieleen iso Suomen tiekartta, joka on vaikeasti avattava ja josta on hankala löytää se paikka, missä itse on. Rowlingin kotisivut muistuttivat myös origamia. Navigointia helpottavat piirteet eivät löytyneet ennen turhautumista.
Matthias Dittrich:
Aluksi Matthias Dittrichin kotisivut vaikuttivat sekavilta. Mutta heti kun systeemin tajusi, kotisivujen käyttäminen ja selailu olikin helppoa, johdonmukaista ja hauskaa. Sivut olivat informatiiviset ja pelimäiset, mikä on pelisuunnittelijalta hyvä veto. Sivut olivat myös toiminnalliset ja selkeät, kuin minipeli.
Sivuilla liikkumiseen oli oma ohjeistuksensa, jonka huomasi aika helposti. Värikoodit olivat myös hyvät ja pitivät käyttäjän kartalla. Sivut olivat ennestään tutut siinä mielessä, että käyttäjä oli ne nähnyt, kun tämän projektin päsmäri oli ne hänelle näyttänyt kerran.
Käyttäjä ei hahmottanut Dittrichin kotisivuja niinkään tilana vaan pikemminkin pelinä tai vanhan ajan arkistokaappina lokeroineen. Mielikuva oli ehdottoman 3D, eikä tiekarttamainen. Käyttäjä ilmeisesti hahmotti sivuston suhteellisen abstraktina tilana, sillä hän nosti ajallisen hahmottamisen tärkeäksi kuvaillessaan sivustoja ympäristönä tai tilana: sivustolla liikutaan ajassa ylhäältä alas (menneestä nykyisyyteen) ja projektien kohdalla vasemmalta oikealle (kaikesta päätellen länsimaisen kronologian kauniiden sääntöjen mukaisesti). Time -nuolet korostivat ajassa liikkumisen tunnetta.
Haastateltu on netin vakiokäyttäjä, mutta ei osaa koodata ja tietää vähän html:ää.