Mediakasvatus ja uudet lukutaidot/Syksyn 2013 kurssi/Öxölklöfför

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Öxölklöfför

Ryhmä Öxölklöfförin valinta on A+D.

Valitut videot ovat 1, 2, 3, 7, 11 ja 12.

Ryhmän jäsenet:

Moduli A : Kaikille yhteiset videot [muokkaa]

Kokoontuminen 11.11.2013 Panimoravintola O´Connelsissa

Paikalla: Cihan Bebek, Teemu Ala-Järvenpää, Laura Kautonen, Markus Mesiä, Juhani Lehtinen ja Ossi Puustinen

1. Johdantovideo[muokkaa]

2. Noah[muokkaa]

3. Sugata Mitra[muokkaa]

Moduli D : Koulun kehittäminen[muokkaa]

Kokoontuminen 4.11.2013 Panimoravintola Oluthuoneessa

Paikalla: Cihan Bebek, Teemu Ala-Järvenpää, Laura Kautonen, Markus Mesiä, Juhani Lehtinen ja Ossi Puustinen


1. Ken Robinson: How School Kill Creativity: How schools kill creativity?[muokkaa]

Ken Robinsonin puheen keskeiset teemat olivat nykyisen koulutusjärjestelmän keskittyminen tieteisiin ja toisaalta taas sen vaikutus nuorten luovuuden kuolemiseen. Kaikki oppilaat painetaan samaan muottiin, jossa saadaan ihmiset pelkäämään epäonnistumista.

Keskustelussamme huomio keskittyi vahvasti taideaineiden sorsimiseen. Robinsonin mainitsema ainehierarkia, jossa matemaatikka ja kielet jylläävät muiden kustannuksella, pyrkii saamaan kaikista matemaattisesti älykkäitä kielineroja. Puheessakin mainittu taitelijaesimerkki on osuva, sillä yhteiskuntamme asenne muusikoita, piirtäjiä ja muita taitelijoita kohtaan kaipaisi parannusta. Toisaalta taas lapsille lässytetään kuinka kenestä tahansa voi tulla mitä vain, mutta samalla asianmukaista koulutusta ei järjestetä riittävän pienestä pitäen. Nykyinen malli saa toisaalta nuoret unelmoimaan taideammatista, vaikka järjestelmä ei tue heitä riittävästi, jolloin heidät ikään kuin lytätään "oikeisiin töihin".

Tämä vei jaaritteluamme siihen, pitäisikö koulutussysteemin jakautumista aloittaa jo aikaisemmin, jolloin kaikkien ei tarvitsisi kiivetä samaa ikivanhaa koulutuspuuta kuin aiemmatkin sukupolvet. Nykyinen malli tuottaa yliopistoissa huomattavasti liikaa samasta puusta veistettyjä ylipäteviä henkilöitä, joille ei riitä töitä. Toisaalta taas kouluttautumattomuutta ei katsota yhteiskunnassa hyvällä. Tasapaino täytyy tulevaisuudessa löytää, sillä korkeakoulutettujen lisäksi myös "perinteisille Karjala-lippispäisille junteille" on tarvetta. Ammattikorkeakoulun idea oli alunperin hyvä tasapaino, mutta niidenkin osalta liiallinen tarjonta ja toisaalta teoreettisuus vei siltä pohjan.

Samalla on kuitenkin huomioitava, että nykyinen koulutusmalli tarjoaa ihmisille tulevaisuutta varten monipuolisen pohjan, joka ei ole sidottu yhteen ammattiin. Mikäli ala-asteikäisestä lähtien koulutuksen ainoa tähtäin olisi tehdä henkilöstä muusikko, eikä ammatti lopulta osoittautuisikaan sopivaksi, olisi aikuisikään ehtinyt ihminen täysin yhteiskunnan armoilla vailla todellista mahdollisuutta tehdä jotain muuta. Siispä keskustelumme summauksessa korostettiin sitä, että taideaineille täytyy löytää lisää opintoaikaa perinteisten aineiden rinnalla. Samalla yhteiskunnan asennetta taideopiskelijoihin täytyy saada parannettua, jotta esimerkiksi tanssijat eivät sosiaalisen paineen takia tukahduttaisi intohimoaan. Myös taiteilijoille on tarvetta.

2. Salman Khan: Let's use video to reinvent education[muokkaa]

Salman Khanin luennon aiheina olivat uudet oppimistavat ja ympäristöt. Aiheita käsiteltiin pääasiassa Khanin perustaman Khan Academyn kautta. Nykyinen opetus keskittyy hyvin paljon luentoihin ja opettajan passiiviseen seuraamiseen. Tämä passiivinen osuus voitaisiin kuitenkin suorittaa jo kotona, jolloin itse opetus tapahtuisi enemmän vuorovaikutuksessa opiskelijoiden kanssa.

Ryhmämme oli keskustelussa samaa mieltä passiivisten luentojen toimimattomuudesta opetuksessa. Kahden tunnin luennosta vain pieni osa seurataan keskittyneesti, eikä ”ohi menneistä” asioista kehdata kysyä 300 opiskelijan massaluennoilla. Khan Academyssa saman videon pystyi katsomaan useasti ja kelaamaan haluamansa kohtaan. Khanin opetusmallissa korostuivatkin omaan tahtiin eteneminen ja opiskelijan yksilöllisyys. Harjoitukset olivat pelimäisiä ja niissä oli mahdollisuus yrittää uudestaan useita kertoja. Opettajille tarjottiin työkalut opiskelijoiden edistymisen seuraamiseen, jolloin opettajien oli helppo löytää ongelmiin juuttunut opiskelija. Myös opiskelijalta opiskelijalle tapahtuva tuki nähtiin tärkeänä.

Khan Academyn ongelmana pidettiin kuitenkin soveltuvuutta esimerkiksi humanistisiin oppiaineisiin. Tehtävissä esiteltiin lähinnä matemaattisia aineita, joissa on vain yksi oikea vastaus. Mitä jos ongelmaan ei ole oikeaa vastausta? Myös pääasiallisesti internetin välityksellä tapahtuvan opetuksen vaikutusta sosiaalisuuteen pidettiin ongelmana. Mitä tapahtuisi opiskelijoiden sosiaaliselle elämälle, jos luentojen välissä olevaa luppoaikaa ei enää olisi? Ongelmistaan huolimatta Khan Academy nähtiin hyvänä tukena perinteiselle opetukselle, mutta ei sen korvaajana.

7. Peter Norvig: The 100,000-student classroom[muokkaa]

Peter Norvigin puhe oli hyvin vahvasti samasta aiheesta kuin Khanin, josta johtuen se ei herättänyt suurempaa keskustelua. Lisänä Khanin luentoon olivat mm. lyhyemmät videot, joiden joukosta on helpompi löytää ongelmaa tuottanut aihe ja deadlinet tehtävien tekemisessä. Ilman aikarajaa tehtävät lykätään helposti ”huomiseen”, jolloin niitä ei välttämättä tule koskaan tehtyä. Lyhyempiä videoita ei kuitenkaan nähty ratkaisuna henkilökohtaisuuden puutteeseen verkko-opetuksessa, vaikka Norvig siihen suuntaan viittoikin.

3. Sugata Mitra: Build a School in the Cloud[muokkaa]

Sugata Mitran luennon keskeisimpinä aiheina tulivat esiin opettajien rooli oppimisprosessin aloittajana ja etenkin nykyisen opiskelusysteemin vanhanaikaisuus ja se, kuinka sitä voitaisiin kehittää. Mitran käyttämät "tutkimustyyli" oli mielenkiintoinen: hän oli asettanut köyhälistön asuinalueelle kadulle tietokoneen, ja kehottanut lapsia käyttämään sitä ja oppimaan tietokoneen toiminnasta. Tutkimuksessa päästiin suhteellisen yllättäviin tuloksiin: lapset pystyivät oppimaan tietokoneen käytön ilman minkäänlaista apua tai aiempaa kokemusta huomattavan tehokkaasti, ja nämä lapset pystyivät jälkeen päin opettamaan kylän vanhempia asukkaita tietokoneen käytössä.

Ryhmäkeskustelussa käytiin läpi tutkimusta itsessään, sen tuloksia ja näistä opittuja asioita. Todettiin että se mikä oli ns. vanhanaikaista ja turhaa oppimistyyliä oli mm. luokkien rakenteeseen ja etenkin oppiaineisiin liittyvää. Vaikka videoluennolla todettiin että nykyinen oppimistyyli on tehoton, oltiin melkolailla yhtä mieltä siitä että oppimistyylin tehokkuus riippuu lähes täysin oppijasta itsestään.

Ryhmäkeskustelussa todettiin myös se että tutkimukseen vaikutti vahvasti se että nuoret omaksuvat helpommin uusia teknologioita. Tästä voitaisiin ehkä päätellä että tietokoneen ja muiden kehittyvien teknologioiden käytön opettelu kannattaisi aloittaa mahdollisimman aikaisin. Esimerkiksi tietokoneiden käytön opettelun nykyinen koulusysteemi aloittaa erittäin myöhään, ja silloinkin sitä opetellaan melko niukasti.

Vaikka keskustelussa korostui uusien teknologioiden ja "kehittyneempien" oppiaineiden opiskelu, muistettiin silti että ns. yleissivistävät aineet ovat silti tärkeässä roolissa eikä niitä täydy missään nimessä unohtaa.

Keskustelun loppupuolella puheenaihe alkoi mennä hieman laajempiin käsitteisiin: olimme yhtä mieltä siitä että opetuksen mielenkiintoisuus (ja täten opettajan pätevyys) on kriittisen tärkeää lasten ja nuorten koulutuksessa. Kenties tämä uusien teknologioiden ottaminen mukaan opetukseen voisi lisätä kyseistä mielenkiintoisuutta, ja siten opiskelijoiden oppimishalua?

11. Kiran Sethi: Kids, take charge[muokkaa]

Kiran Sethi esitteli kokemuksia Intialaisten lasten "Minä pystyn" -mentaliteetistä. Lasten annettiin itse päättää yksi ongelma johon he haluavat vaikuttaa, aikaa toteuttaa se ja sen jälkeen tarkasteltiin tuloksia. Sethi esitti videomateriaalia Intialaisista kaupungeista jotka olivat näiden kokemusten perusteella tukeneet lasten aikeita maailman parantamisessa. "Minä pystyn" -mentaliteetin muodostumisessa tärkeimpänä asiana nähtiin koulun ja muun elämän rajan hämärtyminen - lapset eivät enää ajatelleet "Opettaja sanoi..." vaan "Minä pystyn".

Ryhmäkeskustelussa tulimme johtopäätökseen siitä, että opettajan läsnäolo ei välttämättä ole vaadittua lasten oppimiselle. Lapset ottivat itse vastuun ja tekivät mitä parhaaksi näkivät. Olimme myös yhtä mieltä siitä, että aikuisen läsnäolo saattaa kuitenkin olla ajoittan hyödyllistä ja jopa tarpeellista.

Ryhmämme otti huomioon myös lasten taipumuksen saada asioita tapahtumaan. Jo kasvatuksellisista lähtökohdista katsoen, lapsen kehitykselle on hyödyllistä päästä kantamaan sopiva määrä vastuuta jo nuoresta iästä lähtien. Nuoresta iästään huolimatta, lapsilla on kyky oppia, tehdä asioita ja päätöksiä ilman perinteisen mallin opettajaa. Mutta missä menee sopiva raja - kaikkea vastuuta oppimisesta ja kasvatuksesta ei voi jättää pelkästään lasten harteille.

12. Patrick Awuah: How to educate leaders? Liberal arts[muokkaa]

Patrick Awuahin luennon aiheena on johtajuus ja johtajien tärkeys. Näitä aiheita käsiteltiin aluksi henkilökohtaisten esimerkkien avulla. Esimerkit sijoittuivat kaikki Patrick Awuahin kotimaahan Afrikkaan, mutta niistä kävi ilmi kuinka nykymaailmassa on ongelmia, jotka voitaisiin ratkaista tai joita voitaisiin välttää oikeanlaisella johtajuudella.

Pohdimme ryhmässä sitä kuinka nykyään on liian helppo unohtaa maailmassa tapahtuvat kurjuudet, jos itsellä on kaikki hyvin. Ihmiset ajattelevat liikaa omaa napaansa, eivätkä viitsi edes yrittää vaikuttaa maailman asioihin. Keskustellessamme tulimme siis johtopäätökseen, että johtajat tarvitsevat käytännön kokemuksia "kurjuudesta", koska se antaa todellisen kuvan siitä millainen maailma oikeasti on ja toivon mukaan onnistuu herättämään ihmisissä halun vaikuttaa siihen. Tästä on hyvänä esimerkkinä Patrick Awuah itse, joka on nähnyt kurjuutta Ghanassa ja tekee nyt parhaansa muuttaakseen asioita.

Keskustelussamme olimme sitä mieltä, että luennon keskeisin asia on johtajien tärkeys kansan kannalta. "Millaisia ovat tärkeät ominaisuudet johtajille ja päättäjille?" on tärkeä kysymys, jota tulisi pohtia tarkasti. Tulevaisuuden johtajat tulee kouluttaa oikein, jotta he pystyvät muuttamaan maailmaa parempaan suuntaan, jolloin näiden tärkeiden ominaisuuksien korostamiseen kannattaa keskittyä. Koulutuksessa on myös tärkeää toteuttaa honor codea, antaa opiskelijoiden pohtia etiikkaa ja moraalia keskenään eikä pelkästään "käskyttää" heitä, sillä heidän koulutuksensa on investointi. Siihen täytyy panostaa.