Mediakasvatus ja uudet lukutaidot/Syksyn 2013 kurssi/keskustelusivulle 2

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

28102013 WIKIAISTEN POHDINNAT: Lyhytelokuva NOAH (Anna-Maija, Jukka, Eija, Anne ja Marjut )

HUOM! Ryhmän yhteisestä päätöksestä kahden ensimmäisen videokoosteen toteutus muodossa, jossa ryhmän jäsenten nimet ja tekstituotos näkyvissä!



Lyhytelokuva NOAH:sta tiivistyi Wikiäisten pohdinnoista kaksi teemaa:

                      RYHMÄLÄISTEN AJATUKSIA LYHYTELOKUVA NOAHIN SISÄLLÖSTÄ
           
                      MEDIAN JA TIETEEN NÄKÖKULMIA SOSIAALISEEN MEDIAAN 


RYHMÄLÄISTEN AJATUKSIA LYHYTELOKUVA NOAHIN SISÄLLÖSTÄ

Anna-Maija: Lyhytelokuva Noah osoittaa mielestäni osuvasti nykypäivän median käyttötapojamme sekä sosiaalisen median vaikutuksia käyttäytymiseemme. Elokuvan tarjoaman sisällön annin perusteella voisimmekin pohtia, tekeekö Facebook meistä sosiaalisempia – vai onnettomampia ja neuroottisempia yksilöinä? Ainakin teininuoren Noahin ihmissuhteisiin Facebook näyttää vaikuttavan negatiivisella tavalla; pojasta tulee harhaluuloinen kyttääjä, joka kaiken lisäksi pettää toisen ihmisen luottamuksen. Elokuva osoittaa katsojalle miten Noahin tunteet kytkeytyvät vahvasti sosiaaliseen mediaan aiheuttaen niin epäilyksen tuottamaa ahdistusta kuin tiedon varmistamisen ja sosiaalisen kanssakäymisen tuottamaa helpotusta.

Jukka: Noah videosta totean, että sen saamat kommentit videon keskustelupalstalla olivat yhtä paljon puhuvia kuin itse videokin.

Eija: Lyhytelokuva Noahista herätti paljon ajatuksia. Oikeastaan niin paljon, että niistä on vaikea saada otetta. Toisaalta mieleen tulvii mietteitä, miten kasvattaa omaa lastaan sosiaalisen median pyörteisiin. Kuinka toimia niin, että lapsi pysyy riittävästi kehityksen kelkassa mutta ei kuitenkaan viettäisi liikaa aikaa virtuaalimaailmassa, kun on olemassa reaalimaailmakin jännittävine harrastuksineen ja kokemuksineen. Toisaalta mietin sitä, että some saattaa pyörittää myös digisiirtolaisten ja Commodore 64 -sukupolven ajankäyttöä. Tulevana mediakasvatuksen ammattilaisena mietin myös sitä, minkälaista voisi olla lapset ja nuoret tavoittava mediakasvatus.

Anne: Videosta jäi ainakin mieleen kokonaisvaltaisuus ja yhtäaikaisuus. Noah käyttää tietokonetta hyvin kokonaisvaltaisesti: hän kuuntelee musiikkia, juttelee eri ihmisten kanssa, hänen tyttöystävänsä kuva on taustakuvana ja hänellä on samaan aikaan auki monia sosiaalisen median yhteisö- ja mediapalveluita. Niin, ja samaan aikaan hän käyttää vielä puhelintaan. Välineiden (tietokone ja puhelin) käyttö oli hyvin kokonaisvaltaista ja kaikkien näiden sovellusten käyttö yhtäaikaista. Noah on aikamoinen multitaskaaja, kuten varmaan moni muukin tietokoneen äärellä oleva. Noah ei kamppaile kauan sen moraalisen kysymyksen äärellä, että voiko hän kirjautua tyttöystävänsä facebook-tilille. Hän itse asiassa selittää asian (itselleen vai ystävälleen?) sillä, että hän vain tarkistaa ”erään asian”. Todellisuudessa hän on aikomaisillaan kommentoida tyttöystävänsä yksityistä keskustelua, mutta päätyykin sen sijaan merkitsemään tyttöystävänsä statuksen sinkuksi. Noahin moraalisuudesta kertoo myös se, että hän käyttää pariin otteeseen tietokonetta valehdellakseen eri ihmisille. (Toisaalta, toisella kerralla Noah käyttää Googlea vain päteäkseen uudelle tytölle omasta tietämyksestään, jota hän ei todennäköisesti olisi voinut tehdä fyysisesti kasvokkain käytävässä keskustelussa.) Me voimme tallentaa hyvinkin arkaluonteista informaatiota itsestämme sosiaaliseen mediaan, jonka luulemme näkyvän vain itsellemme tai valituille henkilöille. Noahin teko kuvastaa hyvin sitä tilannetta, miten helposti tällainen tieto voi olla myös muiden ulottuvilla. Kuvastavatko Noahin teot nykypäivän ihmisten moraalisuuden rippeitä? Onko kynnyksemme toisten luottamuksen pettämiselle ja valehtelemiselle laskenut sosiaalisen median ja internetin myötä? Chatroulette herätti mielessäni ikuisen keskustelun nettikäyttäytymisestä. Noah käynnistää Chatroulette sovelluksen, jolla hän etsii keskusteluseuraa. Tarjotut keskustelukumppanit eivät olleet kovin kummoisia, Noah törmäsi mm. alastomuuteen ja aggressiivisuuteen. Samaan aikaan palvelua käyttävät alaikäiset lapset, jotka hyvin suurella todennäköisyydellä törmäävät samankaltaisiin keskustelukumppaneihin kuin Noah.

Marjut: Tein saman huomion kuin Anne. Multitasking on päivän sana, vaikkakin elokuvassa se on viety aivan äärimmilleen: nopeudessaan ja laitteiden/sovellusten/sivujen määrissä.

MEDIAN JA TIETEEN NÄKÖKULMIA SOSIAALISEEN MEDIAAN

Anna-Maija: Tutkimuksen kentällä kiinnostus Facebookia kohtaan on herännyt erityisesti sen ensimmäisen sosiaalisen median aseman myötä. The New Yorker kirjoitti syyskuun alun yhdessä artikkelissaan, että Facebook tekee meistä surullisia ja yksinäisiä http://www.newyorker.com/online/blogs/elements/2013/09/the-real-reason-facebook-makes-us-unhappy.html%20. Lehtiartikkeli perustuu Michiganin yliopiston psykologin Ethan Krossin tuoreeseen tutkimukseen, jossa viitataan myös muihin tutkimuksiin, jotka tukevat väitettä Facebookin negatiivisista vaikutuksista onnellisuuteemme. The New Yorkerin artikkelin mukaan Facebook aiheuttaa meissä esimerkiksi alemmuuden, kateuden ja yksinäisyyden tunteita

Voiko Facebookin käyttö johtaa nuoren masennuksen syövereihin? Viholliseni Facebook – lukiolehden nettijutussa professori Liisa Keltikangas-Järvisellä on selvä vastaus: kyllä voi. Pahimmillaan se voi vääristää minäkuvaa ja tätä kautta vaikuttaa loppuelämän valintoihin negatiivisella tavalla. http://www.lukio.fi/impro/4-2013/syventavat/viholliseni-facebook/ Professori Keltikangas kuitenkin lisää, että maalaisjärjellä ja kohtuudella pääsee pitkälle myös sosiaalisen median aikakautena. Parhaimmillaan sosiaalisessa mediassa aktiivisesti liikkuva nuori voi olla tulevaisuuden työmarkkinoilla haluttu työntekijä ja taitava verkostoituja. Tieteellisistä tutkimuksista huolimatta tilastokeskuksen teettämän tutkimuksen mukaan 18-vuotias suomalainen keskivertonuori viihtyy sosiaalisessa mediassa 14–18 tuntia viikossa, ja 89 prosentilla 14–25-vuotiaista on profiili Facebookissa.

Miten tavat käyttää sosiaalista mediaa vaikuttavat onnellisuuteemme? Ethan Kross mainitsee tutkimuksessaan, että sosiaalisen median kanavissa tapahtuvassa ihmisten välisessä suorassa kanssakäymisessä ei löytynyt negatiivisia muutoksia onnellisuuden kannalta. Päinvastoin se jopa teki heistä tyytyväisempiä. Krossin mukaan useiden tutkimusten perusteella voidaan todeta onnellisuuteemme vaikuttavan erityisesti tapamme käyttää sosiaalista mediaa sekä ihmiset, joiden kanssa kommunikoimme. Aktiivisempi toiminta sosiaalisessa mediassa tekee meistä tyytyväisempiä kuin passiivisempi sivujen selaaminen. Mediaan erikoistunut psykologian tohtori Tarja Salokoski puolestaan toteaa, että onnellisuuteemme vaikuttaa se, miten käytämme sosiaalista mediaa:

        ”Median käyttötavoilla on keskeinen merkitys siinä, millaisia sisältöjä 
         valitsemme, kuinka niitä tulkitsemme ja millaisia       
         ajatuksia sekä tunteita ne meissä herättävät. Ne voivat tehdä meidät    
         onnellisimmiksi tai onnettomammiksi riippuen siitä, millainen 
         merkitys niillä on elämässämme.”

Jukka: Kasvatustieteen professorin Kirsi Longan ajatukset diginatiivien toimintamallista sosiaalisessa mediassa ovat lähtökohdaltaan myönteisiä. 1990-2000 -luvulla syntyneitä nuoria kutsutaan “diginatiiveksi”. He eivät tunne aikaa ilman Internetiä ja mobiililaitteita. Heille sosiaalinen media on yksi osa normaalia kommunikointia. Toki kaikki diginatiivitkaan eivät ole sosiaalisen median suurkuluttajia. Aiemmat sukupolvet ovat kuitenkin diginatiivien näkökulmasta “digisiirtolaisia”, jotka ovat joutuneet opettelemaan uuden tavan olla maailmassa. Heidän saattaa olla vaikea havaita sosiaalisen median tai mobiilioppimisen myönteisiä puolia. http://psykologinenpaaoma.fi/2013/09/03/diginatiiveja-ja-digisiirtoilaisia/

Professori Kirsti Lonkaa huolestuttaa enemmänkin digikuilu koulun ja nuoren tietokäytäntöjen välillä. Esimerkiksi EU:n komission European Schoolnet (EUN) –verkostolta tilaaman tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön tutkimuksen mukaan (Survey of Schools: ICT in Education) suomalaiset koulut luokitellaan parhaiten varusteltujen joukkoon. Laitteiden käyttömäärissä suomalaiskoulut kuitenkin ovat viimeisten joukossa, kun asiaa kysytään oppilailta itseltään. Kiinteiden työasemien, kannettavien ja tablettitietokoneiden määrässä Suomi on hädin tuskin keskitasolla, niiden käytön määrässä tilaston viimeinen. http://www.luma.fi/artikkelit/1958/tieto-ja-viestintatekniikan-opetuskaytto-suomessa-muuta-eurooppaa-jaljessa

Vuonna 2013 onkin alkanut Suomen Akatemian Mieli-ohjelma, jossa Longan tutkimushanke on nimeltään “Kuilu diginatiivien ja koulujen tietokäytäntöjen välillä”. Siinä seurataan 12-, 16- ja 20 -vuotiaita nuoria neljän vuoden ajan. Seuraamisen kohteena on heidän hyvinvointiinsa, harrastukset, mieli ja kehittyvät aivot. Tutkimuksen kulkua voi seurata blogistahttp://blogs.helsinki.fi/mindthegap/

Eija: Kirjastolehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli mediakasvatuksesta http://kirjastolehti.fi/artikkelit/artikkeli/254/kirjasto-mediakasvattajana/ Artikkeli perustuu Pirjo Sallménin haastatteluun ja hänen tekemäänsä tutkimukseen "Kirjasto mediakasvatuksen kolmantena tilana". Sallménin mielestä diginatiivi-käsite on osittain harhaanjohtava, koska nuoret eivät välttämättä osaa internetin hyötykäyttöä, viihdekäytön kylläkin. Sallmén kiinnittää huomiota myös siihen, että yhteiskunnan polarisoituminen näkyy siinä, ettei kaikilla lapsilla ja nuorilla ole tietoteknisiä välineitä ja yhteyksiä kotonaan. Kirjasto voisi hänen mukaansa toimia tällaisissa tilanteissa puskurina ja lisätä niiden lasten mediaosaamista, joiden ei ole sitä mahdollista oppia kotona.

Anne: Tässä linkki erääseen chatroulettesta tehtyyn käyttäjätutkimukseen (ei mikään kovin erikoinen tutkimus, mutta tästä voi lähteä liikkeelle jos aihe kiinnostaa enemmän): http://techcrunch.com/2010/03/16/chatroulette-stats-male-perverts/ .

Marjut kommentoi Wikiäisten esittämiä tutkimuksia: Itse yllätyin samaten Jukan viittaamasta tutkimuksesta eli tieto- ja viestintätekniikan käyttömäärien vähyydestä Suomen kouluissa. Käyttö oli melko vähäistä omanakin peruskouluaikana, mutta jollakin tavalla sitä haluaisi pikkuhiljaa jo luottaa siihen, että koulumaailma menisi eteenpäin. Koneet ja laitteet ovat olemassa mutta niitä ei paljon käytetä – miksi ei? Esimerkiksi Ethan Krossin, jonka mukaan onnellisuuteemme voidaan sanoa vaikuttavan erityisesti tapamme käyttää sosiaalista mediaa sekä ihmiset, joiden kanssa siellä kommunikoimme, tutkimus on kiinnostava. Mielestäni myös tämä on tärkeä ”pointti”: tapamme toimia ja kommunikaatio vaikuttavat oleellisesti siihen, millaisia olemme ihmisinä ja miten voimme. Hyvä huomio on tuo, että aktiivisuus tekee meistä tyytyväisempiä ihmisenä kuin passiivisempi toiminta. Monella eri tieteenalalla (esim. humanistinen, yhteiskuntatieteellinen) korostetaan toimijuuden, subjektiuden tärkeyttä, sen positiivista vaikutusta ihmiseen itseensä.



_________________________________________________________________________________________________________________________________________________________

Tulevaisuuden toivot pohtivat Noah- lyhytelokuvaa (Minttu, Katinka ja Tuomas

Lyhytelokuva Noah kertoo teinipojan elämästä lähinnä hänen tietokoneensa näytön kautta. Näytöllä tapahtuva toiminta kertoo tarinan tavoin, kuinka Noah parisuhteesta päätyy eroon ja löytää myöhemmin uuden kiinnostavan tytön. Parisuhde päättyy, kun Noah epäilee tyttöystävänsä oudon Skype-puhelun ja Facebookista löytyvien tykkäysten sekä kommentointien perusteella, että hänen tyttöystävänsä pettää häntä.

Tarina osoittaa katsojalle, kuinka montaa asiaa yhtä aikaa tietokoneella nykyään teemme. Tämä on tyypillistä varsinkin median keskellä kasvaneille nuorille. Ryhmässä pohdimme, että usein tällainen multisuorittaminen saattaa ajaa meidät siihen, että emme enää koe täysillä keskittyen asioita, vaan aina ohessa puuhaamme jotakin muuta. Tästä on esimerkkinä Noahin Skype-puhelu tyttöystävän kanssa, jonka aikana Noah katsoo videota, on Facebookissa ja pelaa peliä. Kuinka usein nykyihmiset enää todella keskittyvät myöskään esim. puhelimessa puhumiseen vaan tekevät siinä ohessa myös jotakin muuta? Tällainen käytös ryhmämme mielestä kertoo siitä, ettei ihminen näin toimiessaan todella kunnioita sitä, mitä toisella on sanottavanaan.

Noahin näytön ilme muuttui hänen mielialansa mukaan, kuten myös koneelta kuunneltava musiikki. Tämä kertookin, että tietokone on tärkeä osa ihmisten identiteettiä. Kun Noah vielä seurusteli, hänellä oli mm. söpö taustakuva tyttöystävästä. Eron jälkeen kuva oli synkän sininen. Haluamme pitää tietokoneen itsemme näköisenä, koska käytämme sitä päivittäin. Tästä aiheesta pääsimmekin keskustelemaan Facebookista, joka on paljon ollut identiteettikeskustelun aiheena.

Facebook kertoo elämästämme nykyään paljon. Se on ihmisille tärkeä kanava paitsi kommunikoimiseen, myös persoonansa ilmaisemiseen. Facebookin kautta kaikki tapahtuu nopeasti. Sinne ladataan uusimpia kuvia sekä tuoreimpia uutisia ja päivityksiä. Toisille käyttäjille on helppo lähettää viesti ilman sen suurempia ajatuksia, Facebookin kautta pystyykin paljon kertomaan mm. tuiki tuntemattomasta ihmisestä, mutta toisaalta sen kautta saattaa sortua myös ylitulkintaan, kuten Noah tyttöystävänsä suhteen. Ihmiset saattavat esim. tykkäillä toisten kuvista ilman sen suurempia ajattelematta, mutta joku saattaa kokea, että tämän takana on joitain syvempiä merkityksiä. Facebookia käytetäänkin hyvin monella tapaa ja monin eri tarkoitus perin. Lisäksi ihmiset saattavat ilmaista itseään erilailla verkossa kuin livenä. Siksi onkin syytä miettiä, kuinka paljon ihmisestä tekee päätelmiä Facebook-profiilin perusteella

Kaiken kaikkiaan ryhmämme päätyi siihen, että nykyajan nuoriso on tottunut tekemään montaa asiaa yhtä aikaa tietokoneella. He osaavat käyttää tietokonetta jo niin näppärästi, että yhtäaikaisuus ei tuota heille ongelmaa. Silti tulimme myös siihen tulokseen, että ihmisten pitäisi muistaa olla läsnä ja todella keskittyä kommunikointiin keskustellessaan toisen ihmisten kanssa. Muuten tämä dialogi menettää merkitystään. Noah ei juuri välittänyt, vaikka näytöllä vilahteli myös erittäin epäilyttävää materiaalia. Se kertookin, että nuoret eivät hätkähdä kovin herkästi mistään verkkomateriaalista, sillä he ovat niin tottuneita suodattamaan pois tällaisen aineiston. Onkin muistettava, että nuorten kehittyneitä tietokonetaitoja on syytä arvostaa, mutta varsinkin nuoremmille lapsille on muistutettava, että verkkokäyttäjien takana on oikeita, tuntevia ihmisiä.


Ajatuksia Noah-lyhytelokuvasta. Lukutoukat eli Annu Peltoniemi, Essi Korpi, Senni Jokiniemi, Krista Kierikka ja Saara Karvonen.

Noah tekee tietokoneellaan montaa asiaa samaan aikaan. Hän on selvästi diginatiivi, joka sukkuloi sujuvasti sosiaalisessa mediassa. Jopa lyhytelokuvan taustamusiikki soveltui tilanteeseen kuin tilanteeseen. Lyhytelokuvaksi koottuna Noahin tarina oli selvää digitaalista tarinankerrontaa. Lyhytelokuva tarjosi meille populaari- ja internetkulttuuriin perehtyneille paljon tunnistettavaa.

Eräs kiinnostavista visuaalisista yksityiskohdista oli se, että lyhytelokuvan alussa Noahin työpöydän pikakuvakkeet olivat sydämen muotoisena kuviona ja taustakuvana oli hempeä yhteiskuva pariskunnasta. Muutaman viikon kuluttua taustakuva olikin kylmän sinertävä, pikakuvakkeet siististi rivissä ja työpöydällä on kokoelma Noahin tekemiä murheellisia kappaleita. Noahin tunnetilat heijastuvat suoraan hänen tietokoneensa työpöytään.

Chatroulette oli luonnollinen jatkumo Noahin seikkailulle sosiaalisessa mediassa. Heiluvat helikopterit eivät hätkähdyttäneet kaiken nähnyttä diginatiivia. Noah eteni keskustelukumppanista toiseen silmää räpäyttämättä, kunnes kohdalle osui kiinnostava nuori nainen. Chatroulette-keskustelukumppani kertoi Noahille, ettei pidä Facebookista. Koko Facebook on outo ja karmiva, koska siellä ihmiset jakavat tietoa esimerkiksi mummonsa poismenosta ja kyttäävät toistensa statuksia ylianalyyttisesti. Oli mielenkiintoista huomata, että Noahin käytöksessä esiintyi juuri tätä nuoren naisen peräänkuuluttamaa ylianalyyttisyyttä.

Pohdimme myös sitä, että tekeekö jatkuva Facebook-jakaminen vaikeista asioista kevyempiä ja arkipäiväisempiä. Vakavat parisuhdeuutiset hukkuvat Facebookin uutisvirtaan. Pohdimme Facebookin Tykkää-painikkeen merkitystä. Miksi ihmeessä Facebookissa ei ole Dislike-painiketta? Noahin reaktionopeus oli valtava, kun hän kertoi ystävälleen, että tyttöystävä taitaa jättää. Noahin ystävä teki johtopäätökset nopeasti: tyttöystäväsi on narttu ja sillä selvä. Noah ei kuitenkaan halunnut pelata COD:ia ystävänsä kanssa, koska koko näytön räiskintäpelin pelaaminen vaatisi lisää keskittymistä. Tavanomainen sosiaalisessa mediassa ja internetissä pyöriminen riitti.

Noah toimi vikkelästi, kun meni Amyn Facebook-tilille ja vaihtoi parisuhdestatuksen sinkuksi. Yksi Amyn kavereista tarjosi välittömästi apuaan ja toinen kommentoi heti ”vihdoinkin”. Facebookissa jaettu tieto leviää räjähdysmäisen nopeasti mittavalle kaverilistalle, jonka reaktionopeus on yllättävän vikkelä. Olemme huomanneet tämän ilmiön myös omassa Facebookin käytössämme.

Ryhmä: [1]

Kansankynttilöiden ajatuksia lyhytelokuva Noahin perusteella:

Lyhytelokuva herätti ryhmässämme keskustelun Internetissä tapahtuvista ihmissuhteista. Ensiksi pohdimme sosiaalisen median kasvanutta merkitystä nuoren päivittäisessä elämässä. Nuoret jäävät koukkuun digitaaliseen mediaan, pohdimmekin tulisivatko tämän päivän teini-ikäiset enää toimeen ilman sosiaalista mediaa ja sen lukuisia yhtä aikaa käytäviä keskusteluja.

Ihmissuhteiden siirtyminen Internetiin on kuitenkin monella tapaa ongelmallista. Ensinnäkin jo ihmissuhteiden merkitys muuttuu. Sosiaalisen median kautta kokemuksiaan on helppo ja nopea jakaa. Esimerkiksi jonkin surun jakaminen on helppoa, ja lukuisat ystävät kommentoivat nopeasti. Mietimme kuitenkin, miten vähän lohtua surullinen hymiö liitettynä kommenttiin ”voimia” lopulta tuo. Saamatta jää inhimillinen kosketus, joka tuo lohtua aivan eri tavoin kuin lyhyt kommentti. Voiko kommentti ”halaus!” facebookissa koskaan korvata oikeaa halausta? Samoin ihmissuhteisiin käytettävä aika vähenee. Esimerkiksi juuri lohduttamisen voi mediassa korvata naputtelemalla pikaisen kommenttinsa, kun ihminen tarvitsisi enemmänkin toisen aikaa ja läsnäoloa.

Samoin ihmissuhteiden siirtyminen Internetiin tuo henkilökohtaiset asiat näyttämölle. Kun sosiaalista mediaa käytetään ikään kuin päiväkirjana, tulee ajatukset helposti kirjoitettua kaikkien näkyville. Aina ei kuitenkaan osata huomioida sitä, ketkä kaikki tulevat kirjoitukset lukemaan. Näin ollen laskelmointitaidot nousevatkin keskiöön, sosiaalisessa mediassa pärjää parhaiten se, joka osaa ennakoida kirjoituksensa herättämät reaktiot ja ottaa ne huomioon. Sen sijaan henkilö, jolla ei tällaista tilannetajua ole, saattaa menettää kasvonsa pahemman kerran. Myös esimerkiksi parisuhteiden käsittely sosiaalisessa mediassa on vähintäänkin arveluttavaa.

Lyhytelokuva nosti esiin ongelman siitä, että facebookissa jaettuja asioita ja kuvia voidaan tulkita monella tapaa, ja niiden perusteella voi syntyä tarpeettomiakin ongelmia esimerkiksi juuri parisuhteissa. Samoin myös todelliset ongelmat tuodaan kaikkien näkyville, mikä voi olla hyvinkin loukkaavaa. Esimerkiksi oman statuksensa päivittäminen parisuhteessa elävästä sinkuksi voi loukata entistä kumppania syvästikin, hän ei ehkä olisi halunnut tiedottaa asiaa kaikelle maailmalle. Lisäksi tällaiset päivitykset tehdään helposti myös hetken mielijohteesta pienimmänkin kriisin sattuessa, vaikka asia korjaantuisi jo iltaan mennessä. Näin isot asiat muuttuvat ikään kuin päivittäisiksi rutiineiksi helppoutensa takia. Aiemmin oli varsin suuri kynnys vaikkapa soittaa tuttaville ja kertoa eronneensa, sitä ei tehty ennen kuin oli tosi kyseessä. Nyt statuksen päivittäminen saatetaan tekaista pikaisesti sympatian toivossa, vaikka tilanne ei olisi edes todellinen. Kumppani saattaa olla täysin tietämätön koko asiasta.

Päätimme keskustelumme pohdintaan siitä, miten luotettavaa sosiaalisen median kautta käyty viestintä ylipäätään on. Jos henkilö sanoo toista ja kirjoittaa toista, kumpaa uskotaan? Samoin mitä seurauksia on sillä, jos joku toinen päivittää toisen statusta? Osaavatko nuoret lukea kriittisesti myös sosiaalista mediaa?

Ryhmä: Kansankynttilät


Jennan, Annikan, Sannan, Kirsin, Pinjan & Jutan ajatuksia Noah-lyhytelokuvasta

Noah-lyhytelokuva herätti meissä ensimmäisenä mieleen ajatuksen siitä, miten moneen asiaan ihmisen tuleekaan keskittyä yhtäaikaisesti ollessaan tietokoneella ja verkossa. Videollakin Noahin elämä tapahtui tässä, heti ja nyt, ja aina piti olla valppaana seuraavaa liikettä varten. Netissä kaikki tieto on käden ulottuvilla, joten tiedonhaku ja toimiminen on nopeaa, ja ihmiset pysyvät ajan hermolla jatkuvasti. Toisaalta esiin nousee kysymys: Miten tästä kaikesta tietomäärästä suodatetaan esiin oleelliset asiat? Tästä kysymyksestä päästään helposti medialukutaidon käsitteeseen. Ymmärtävätkö lapset ja nuoret kytkökset eri asioiden välillä ja osaavatko he suhtautua oikealla tavalla tietynlaiseen materiaaliin? Tästä osuvana esimerkkinä keskustelussamme nousivat esille esimerkiksi ChatRoulette-palvelussa kikatelleet pyjamabileitä viettävät tytöt. ChatRoulette-palveluun tutustuneet tietävät, että siellä tulee vastaan myös ahdistavaa sisältöä. Miten nämä nuoret tytöt suhtautuvat tällaiseen materiaaliin, ja ymmärtävätkö he riskit, joita siihen liittyy?

Toisaalta mietimme, ovatko nykyajan diginuoret jo niin tottuneita siihen, että verkossa voi törmätä minkälaiseen materiaaliin tahansa, eivätkä loppujen lopuksi edes shokeeraannu siitä. Esimerkiksi videolla Noah vaikutti lipuvan epämääräisen materiaalin ohitse varsin tottuneena ja kyllästyneenä. Tähän ajatukseen liittyy myös verkossa toimimista koskeva kuilu vanhempien ja nuorten välillä. Aikuisesta materiaali tuntuu ehkä järkyttävältä, kun taas nuori on jo saattanut oppia suodattamaan epäoleelliset asiat pois. Toisaalta taas, vaikka nuori vaikuttaisi tottuneelta ja kyllästyneeltä, emme voi kuitenkaan olla varmoja siitä, miten materiaali häneen oikeasti vaikuttaa.

Näiden ajatusten lisäksi keskustelussamme esille nousi sosiaalisen median olemus ja merkitys nykypäivänä. Kuten videollakin nähtiin, Noah hoiti niin ystävyys- kuin seurustelusuhteitaankin verkon välityksellä varsin tottuneesti. Jäimme pohtimaan sitä, miten suuri vaikutus sosiaalisella medialla on ylipäätään sosiaalisten suhteiden olemassaolon kannalta. Kun sosiaalinen kanssakäyminen tapahtuu suurimmaksi osaksi netissä, osataanko "tavallista" kohtaamista enää arvostaa? Entä osataanko verkossa tapahtuvaa kommunikaatiota tulkita oikealla tavalla? Kasvokkain ihmisen elekieli ja ilmeet kertovat paljon hänen tuntemuksistaan, mutta netissä sanottuna ja kirjoitettuna asia saattaa näyttää hyvin erilaiselta. Siksi väärinymmärtämisen riski on suuri.

Sosiaalisen median merkityksestä ajatuksia herättävä huomio oli myös pohtia, mitä kukin tekee ensimmäisenä esimerkiksi seurustelusuhteen alettua tai loputtua? Päivittää tietysti tilanteen johonkin sosiaalisen median palveluun, ainakin useimpien kohdalla. Tästä on helppo jatkaa nykyisen "päivityskulttuurin" merkitykseen. Miksi kaikilla, ja erityisesti nuorilla, on niin vahva tarve jakaa elämänsä koko maailmalle? Ehkäpä tuomme näin itseämme esille, rakennamme itsetuntoamme tietyllä tavalla tai ylipäätään haemme huomiota. Ajatus voidaan varmasti linkittää nykypäivän tosi-tv-formaattien ihannointiin. Ensin olen tavallinen ihminen, mutta kun päivitän Facebookiin jonkin jännän tapahtuman elämästäni ja saan tykkäyksiä ja kommentteja, tulee minusta hetkeksi suosittu. Tällä tavalla ajateltuna elämästä tulee helposti elokuvaa, joka näyttää sosiaalisen median sivustoilla varsin erilaiselta kuin oma fyysinen elämä.

Kaiken kaikkiaan Noah-lyhytelokuvasta käteemme jäi ajatus nykyaikaisen elämän hektisyydestä. Videollakin Noahin toiminta oli pikaista ja impulsiivista. Vaikka harkintaakin tapahtui ehkä hetkisen, tehtiin päätökset nopeasti ja pidempään asioita punnitsematta. Voidaan miettiä, onko tällainen käytösmalli seurausta nykyajan ihannekäsityksestä, että kaiken pitää tapahtua heti ja tehokkaalla aikataululla. Ehkäpä kokeilumalli "piuhat irti seinästä" vaikkapa viikoksi voisi auttaa itse kutakin tajuamaan nykytilanteen hullunkurisuuden.

Ryhmän wikisivulle: [2]


Kirjastoporukan keskustelu Noah-lyhytelokuvasta[muokkaa]

Ryhmämme oli lyhytelokuvan tarjoamasta ikkunasta Noahin elämään innoissaan ja äimistynyt. Lähdimme avaamaan aihetta keskustelemalla siitä, onko elokuva suunnattu Noahin kaltaisille nuorille vai muulle yleisölle, jonka digitaalinen olemassaolo ei ole yhtä aktiivista kuin elokuvassa. Ensinmainittua tukee se, että elokuvan lopputeksteissä puhutellaan katsojaa ja oletetaan tämän tunnistavan itsensä filmistä, sekä kehotetaan pitämään huolta itsestä verkossa.

Onko filmi kuvaus olemassaolevasta ja todellisenkaltaisesta netin käytöstä vai liioiteltu mutta mahdollinen utopia/dystopia? Ryhmä kallistui käsitykseen, jossa elokuvan maailma on totta ja tyypillistä monille henkilöille jo nyt. Samalla tuli näkyväksi kuilu ns. diginatiivien ja aiempien sukupolvien välillä, erään ryhmäläisemme mukaan "jos äitini näkisi tämän elokuvan hän olisi ihmeissään". Mielipiteemme jakautuivat sen suhteen, pidettiinkö filmiä kriittisenä vai neutraalina ajankuvana.

Filmi toi esiin kaksi näkökulmaa sosiaalisessa mediassa toimimiseen: Noahin ja tämän ystävien, jotka jakavat elämästään monenelaisia asioita seurustelusuhteen olemassaolosta ja muutoksista mm. Facebookin kautta ja Chatroulette-keskustelukumppanin näkemyksen, jossa Facebookissa jaetaan aivan liikaa tietoa, esimerkkinä isoäidin kuolema, mikä saa kummallisia sävyjä kun Facebook-verkosto käy tykkäämässä tiedosta. Tällä tavoin filmissä kuului myös sosiaaliseen mediaan kriittisesti suhtautuvien ääni.

Chatroulette herätti paljon keskustelua, pohdimme käytetäänkö vastaavia palveluja Suomessa ja mikäli ei, ovatko ne kuitenkin rantautumassa tännekin hiljalleen. Ehkä Chatroulette on tubettamisen seuraava askel? Ryhmämme emotionaalinen ensireaktio chattiin oli kavahtaminen ja tunne yksityisyyden menettämisestä, vaikkeivat osallistujat toimineet omilla nimillään sen enempää kuin perinteisemmässäkään chatissa. Tunnetasolla Facebook ja Messenger operoivat kuitenkin aivan eri tasolla. Toinen hätkähdystä aiheuttava ilmiö oli palvelussa esiintynyt masturboijien suuri määrä ja se, että samassa virrassa heidän kanssaan soljuivat mm. ne pikkutytöt, joiden kanssa Noah vaihtoi muutaman sanan.

Noah toimintaa luonnehtii monien viestimien ja ohjelmien samanaikainen käyttö, mikä on linjassa Mediakasvatusseuran julkaiseman koosteen kanssa. Koosteessa tehdään yhteenvetoa tutkimuksista, ja Noah edustaa tutkimusten mukaan tyypillistä nuorta viestijää. Elokuvassa hän kommunikoi usean ihmisen kanssa samanaikaisesti (mm. puhui Skypen kautta tyttöystävänsä kautta ja chattasi kaverinsa kanssa Facebookin chatissa), katsoi pornoa, kuunteli musiikkia ja googlasi tietoja samalla. Noah myös lavasti omia toimiaan mm. valitsemalla tietynlaisen musiikin toimintojensa taustalle ennen näihin toimiin ryhtymistä.

Facebook tarjoaa toisenlaisen alustan ihmissuhteille ja tekee näkyväksi toimia, jotka eivät netin ulkopuolisessa elämässä välttämättä näkyisi. Esimerkiksi sillä, että rajoittaa profiilinsa näkyvyyttä toiselle käyttäjälle vaikka vain estämällä tämän pääsyn tietoihin siitä, onko paikalla palvelussa vai ei, voi olla suuri merkitys ihmissuhteelle. Elokuvassa Noahin entinen tyttöystävä esti profiilinsa näkyvyyden Noahille kokonaan. Tälle toiminnolle kenties on vastineensa tosielämässä, mutta ryhmässämme pohdittiin, onko tällainen kontaktin yhtäkkinen katkeaminen kuitenkin tyypillisempää verkossa kuin sen ulkopuolella. Arkipäivää ovat alkaneet myös olla tilapäivitykset, joissa käyttäjä kertoo siivoavansa kontaktiverkostoaan ja pyytää, etteivät poistetuksi tulleet ota asiaa henkilökohtaisesti. Verkon ulkopuolisessa elämässä tällainen kommentti olisi melko absurdi. Epäselviä tilanteita ja verkoston vaikeaa hahmottamista aiheutuu sen kasvaessa ja ajan kuluessa, lisäksi yksityisyysasetukset muuttuvat jatkuvasti ja niihin voi olla hankala perehtyä.

Pohdimme tietoturvaa ja sen rikkomisen yksinkertaisuutta ja houkuttelevuutta: Noah puhui tyttöystävänsä profiiliin murtautumisesta sanoilla "Not to lurk, just to check". Toisaalta hän epäröi omien kommenttiensa jättämistä profiiliin ja ymmärsi liikkuvansa vähintäänkin harmaalla alueella, muttei varmaankaan ajatellut tekevänsä selkeästi väärin. Identiteettivarkaus ja sen kohteeksi joutuminen on helppoa, etenkin tietenkin siinä tapauksessa että salasanat eivät ole yksityisiä. Ryhmällemme tuli mieleen useita tosielämän esimerkkejä tiedossa olevista toisten salasanoista (esim. pariskuntien kesken) ja jopa verkkopankin salasanojen jakamisesta. Jos halutaan ajatella, että filmillä oli sanoma tai jopa opetus, sen ydin saattaisi olla salasanojen kunnollisuuden ja salassapitämisen tärkeys.

Ryhmä: Kirjastoporukka

AB-ryhmän keskustelun tiivistelmä[muokkaa]

Noah koettiin dokumentaarisena ja hahmot hyvin samastuttavina. Pääteemat keskustelussamme olivat mahdollinen “multi-taskingin” yleistyminen ja miten selailu ja pintapuolinen keskittyminen vaikuttavat kaikkeen olemiseen, teknologian mahdollistama nopea reagoiminen vähäiseltä tietopohjalta, ja teknologia etäännyttävä voima joka saa muut ihmiset tuntumaan kenties vähemmän todellisilta ja tuntevilta yksilöiltä.

Sosiaalinen media antaa paljon mahdollisuuksia ja tilaa erilaisten pelkojen levittämiseen ja “confirmation bias” takaa sen että tietomassasta yksilö poimii omiin käsityksiinsä sopivia palasia. Keskustelussa nousi esiin myös huolia palvelujen sisällöstä ja niiden väärinkäytöstä.

Onko pintapuolinen selailu ja mahdollisuus olla aina netissä tuonut mukanaan välinpitämättömyyttä, toisten ihmisten huomioimattomuutta, sosiaalisten suhteiden trivialisoitumista tai addiktoitumista? Onko Noah realistinen kuvaus nuorten netinkäytöstä?

RYHMÄ AB (Karoliina, Anna M, Emilia L, Sanna Y, Mikko, Riikka J) Ryhmän sivu


ELaNo-ryhmän ajatuksia Noah-lyhytelokuva[muokkaa]

Ryhmämme keskustelussa esiin nousi vahvasti se, kuinka vainoharhaista sosiaalisen median käyttö oikeastaan on. Virtuaalinen kommunikaatio voi olla katkonaista, kun teknologiset viat johtavat aukkoihin viestiketjuissa. Lyhytelokuvassa draaman kaari sai alkunsa juuri tekniikan pettämisestä, jonka jälkeen Noah täytti epäselvyydet mielikuvituksen avulla ja olettaen aina pahinta.

Elokuva osoitti, kuinka helppoa tietokoneen äärellä on valehdella. Kaikkihan meistä rakentavat tietynlaista kuvaa itsestämme sosiaaliseen mediaan päivitysten, kuvien ja linkkisuositusten kautta. Emme kerro kaikkia tapahtumia tai ajatuksia päivämme kulusta, vaan jaamme vain tietyt huomiot ja tapahtumat ystäviemme luettavaksi. Facebookin profiili on siis oma luoma kuva itsestämme, jonka tarkoituksena on jollain tavalla ja jossain määrin viestiä elämäntarinaamme tai kertomusta meistä. Elämänkulkujen muotoileminen kertomuksiksi onkin yksi ihmisten ominaispiirteistä.

Jos teknologia sattuisikin toimimaan, totesimme, että Facebook on sosiaalisuuden muotona melko rampa. Esimerkiksi videopuheluissa voidaan tulkita vastapuolen äänensävyjä ja tahattomia non-verbaaleja viestejä, kun tekstipohjaisessa yhteydenpidossa, vaikka se voikin tuntua turvallisemmalta viestinnän muodolta, on mahdollista valehdella sujuvammin ja vastausten sanamuotojen sekä sävyjen kirjaamiseen voidaan käyttää pitempi aika. Ryhmäläisiä hieman ärsytti se, miksei Noah soittanut tyttöystävälleen puhelimella tai lähettänyt tekstiviestejä tietokone-ohjelmien pettäessä. Päähenkilö ikään kuin unohti tai päätti olla huomioimatta perinteisemmät yhteydenpidon muodot, vaikka ne olisivat voineet ratkaista kommunikaation pettämisestä johtuneen konfliktin.

Mietimme myös, kuinka paljon Noahin käyttämässä ChatRoulette–ohjelmassa käyttäjän ulkonäkö, sukupuoli tai ikä merkitsee kontaktia haettaessa. Videon kautta tapahtuva kommunikointi häivyttää digitaalisten tilojen anonyymiä ulottuvuutta, jota on korostettu internetin sosiaalisuuden muotoja koskevassa puolustuspuheessa. Joissain määrin Noahin ChatRoulette-ohjelman käytössä on tiettyjä samankaltaisuuksia kuin television kymmenien kanavien välillä tapahtuvassa kanavasurffauksessa. Tuntui, kun päähenkilö olisi etsinyt juuri ”tiettyä kontaktia”.

Elokuvan huippukohdaksi muotoutui ChatRoulette-ohjelmasta löytyneen nimettömäksi jäävän tytön analyysi internetin ja erityisesti Facebookin luonteesta, jonka johdosta myös päähenkilön käsitys virtuaalista tilasta tuntui muuttuvan. Toisin sanoen ikätoveri opetti toiselle hyvin lyhyessä ajassa erilaisen näkökulman sosiaalisessa mediassa toimimiseen. Toivottavasti Noahin käytön internetissä muuttui tämän kohtaamisen myötä maltillisemmaksi.

Ryhmän Öxölklöfför ajatukset Noah-videosta[muokkaa]

Aloitimme keskustelun pohtimalla elokuvan päätarkoitusta, sen antamaa viestiä. Esiin nousivat nykysukupolven keskittymiskyvyn puute. Noahin katse poukkoilee ruudulla suunnasta toiseen eikä keskity pitkäksi aikaa mihinkään. Mielenkiinto jakautuu pehmopornon, facebook-keskustelun, selainpelin ja tyttöystävän videopuhelun välille.

Keskittymiskyvyn puute toimi aasinsiltana liian nopeiden johtopäätösten tekemiseen puutteellisista tiedoista. Noah jättää tyttöystävänsä "hakkeroimalla" tämän facebook-tilin ja muuttamalla tämän seurustelustatuksen sinkuksi. Noah päätyy eroon pelkkien tiedonmurusten perusteella. Tyttöystävä käyttäytyy omituisesti ja joku toinen mies on kommentoinut ja tykännyt tämän kuvista, sama mies on myös jutellut ehkä liian ystävällisesti hänen tyttöystävänsä kanssa internetin välityksellä. Noah ei anna asian olla kunnes saisi tyttöystävänsä uudestaan puheyhteyden päähän tai kasvotusten vaan toimii hetken mielijohteessa. Elokuvassa onnistutaan näin myös vangitsemaan nuoruuden mustavalkoinen maailmankuva.

Keskustelimme myös sosiaalisen median roolista nykypäivän ihmissuhteissa ja yksityisyyden katoamisessa. Facebookista ja muista sosiaalisista medioista on helppo urkkia tietoonsa hyvin paljon herkkäluontoista materiaalia ihmisestä vielä pitkienkin aikojen päästä siitä kun se on sinne ehkä ajattelemattomasti julkaistu. Ihmisten seurustelusuhteista, työpaikoista ja elämäntapahtumista tulee nopeasti jatkuvaa tosi-TV:tä SoMe-tuttavapiirille. On liian helppoa kiinnostua naapurin yksityiselämästä jos sitä tyrkytetään joka päivä uutissyötteessä silmille.


MEKATA13 -ryhmän keskustelu lyhytelokuvasta "Noah"[muokkaa]

Olimme positiivisen hämmästyneitä elokuvasta ja intensiteetistä, jolla se kuvaa teinin nettielämää. Ryhmällemme nousi erityisesti esiin Noahin sosiaalisen median käytön hengästyttävä tahti ja mediankäytön monikanavaisuus. Hän selasi nettiä, kommunikoi Facebookissa, ja Skypessä yhtä aikaa, kuunteli musiikkia ja pelasi verkkopeliä. Noahlla tuntui elokuvan perusteella olevan pakonomainen tarve tehdä montaa asiaa yhtä aikaa. Aloittaessaan netin selaamisen hän samalla avasi Facebookin ja osoitti kavereilleen olevansa online. Tämä sai välitöntä huomiota ja yhteydenottoja. Kun hän oli aloittanut Skype-keskustelun Amyn kanssa ja laittanut keskustelun kaverinsa kanssa odottamaan, hän samaan aikaan etsi verkosta pelin jota keskustelun lomassa yritti pelata. Mietimme, onko nykyinen viestinnän nopeus ja hetkellisyys vaikuttanut tarpeeseemme seurata monia viestinnän kanavia yhtä aikaa ja tehnyt siitä pakonomaista.

Viestien välittyminen kiivaassa tahdissa herätti ryhmässämme ajatuksia. Kuinka kommunikaation eri sävyt välittyvät sosiaalisen median kautta, kun viestinnän vauhti on niin kiivas ja huomio jakaantuu moneen eri kanavaan samanaikaisesti. Vaikka viestintä ei tapahtuisikaan pelkästään kirjoitetussa muodossa vaan esimerkiksi Skype-yhteyden kautta, jääkö osa viestistä ymmärtämättä. Malttaako Noah pysähtyä kuuntelemaan mitä Amy sanoo ja päätyykö hän tekemään hätiköityjä johtopäätöksiä, kun yhteys Amyyn katkeaa. Kun Amy vielä vaihtaa profiilikuvansa, Noah on varma asiastaan vaikka Kenya rauhoitteleekin häntä: ”Ehkä Amy vain haluaa piristää sosiaalista elämäänsä?” Keskustelut käydään sekunneissa ja ensimmäiset kommentit uusista kuvista ja statuspäivityksistä tulevat lähes välittömästi ja ne myös huomataan heti. Keskustelimme ryhmässä myös siitä, että sosiaalisen median käytön kiivas tahti hämärtää käsitystämme siitä, että kaikki kirjoittamamme ja lataamamme materiaali tallentuu. On mahdollista että se tulevaisuudessa tulee jotain kautta julkiseksi ja nähtäville. Lisäksi saatamme tuottaa nopeassa vauhdissa hätiköiden materiaalia, jota emme tarkemmin ajateltuamme olisi julkaisseetkaan.

Keskustelimme myös sosiaalisen median kielestä ja sen kyvystä ilmaista asioita. Lauseet ovat lyhyitä ja vilisevät lyhenteitä, jotka näyttävät olevan teineille itselleen selviä. Chatissä käytettävässä kielessä on monia nerokkaitakin oivalluksia, kuinka viestejä ja tuntemuksia voidaan välittää mahdollisimman vähin merkein. Esimerkiksi lyhenteet, naurahdukset sekä oikein sijoitellut kysymys- ja huutomerkit välittävät erilaisia tekstin ulkopuolisia merkityksiä. Päällimmäiseksi käsitykseksemme silti jäi, että nokkelinkaan kirjoitettu keskustelu ei onnistu välittämään niitä kaikkia kommunikaation sävyjä, mitä kasvokkain tapahtuva viestintä pystyisi välittämään. Nonverbaalisen viestinnän asema on tunnetusti ihmisten välillä verbaalista viestintää hallitseva silloin kun viestit eivät tue toisiaan. Mitä tapahtuu, kun viestintä latistuu pelkkien kirjainten varaan? Ainakin suuri valikoima vivahteita jää näkymättömiin ja tulkinnat joudutaan tekemään paljon ohuemmasta materiaalista.

Yksi elokuvassa esille nousseista teemoista oli mielestämme sosiaalisessa mediassa ja netissä käytävän kommunikaation etiikka. Noah valehtelee Amylle mitä materiaalia on selaamassa netistä. Amyn Facebook-profiilin urkinta ei näytä tuottavan hänelle tunnontuskia, joskin pientä epäröintiä. ”En halua urkkia, vain tarkistaa”, hän perustelee. Noah kuuntelee musiikkia sosiaalista mediaa käyttäessään. Hän vaihtelee musiikkia tunnelmansa mukaan. Hän muistelee yhteistä aikaa Amyn kanssa selaamalla kuvia ja kuuntelemalla ehkä heille kummallekin tärkeää musiikkia. Keskustelimme, tunteeko Noah tarvetta värittää ja kuvittaa omia tunteitaan, ikään kuin tehdä niistä elokuvaa vai onko pikemminkin kysymys siitä, että hän tarvitsee musiikkia ja kuvia omien tunteidensa herättäjiksi.

Elokuvan lopuksi Noah käyttää ohjelmaa nimeltä Chatroulette, joka oli sovelluksena meille vieras. Käsityksemme mukaan ohjelman käyttäjät selaavat peräkkäisiä livechat-kanavia etsiessään mieleistä keskusteluseuraa. Tottuneesti Noah selaa kanavia ja ohittaa keskustelijoita. Lukuisat masturboijat hän ohittaa olankohautuksella. Tarkoittaako tämä, että Noah on niin medialukutaitoinen, että hän osaa ohittaa epäilyttävän sisällön vai onko hän niin turtunut tämänlaiseen sisältöön, ettei se enää herätä hänessä sen kummempia tunteita tai reaktioita. Noah on jo sen ikäinen, että häntä voi pitää vastuullisena omasta mediankäytöstään ja nettiporno ei elokuvan perusteella ole hänelle vieras asia. Mutta samassa palvelussa pyörii vanhemmiltaan salaa myös nuorten tyttöjen porukka. He arvatenkin ovat nähneet saman kuin Noah, eivätkä vaikuta millään lailla olevan peloissaan tai järkyttyneitä näkemästään. Lopulta Noah löytää chatista nuoren naisen jonka kanssa haluaisi jatkaa keskustelua pidempäänkin. Kaiken jälkeen hän palaa perinteiseen kahden ihmisen väliseen kasvokkain tapahtuvaan ajatustenvaihtoon. Elokuva päättyy keskusteluun, joka arvioi kriittisesti ihmisten välistä kanssakäymistä Facebookissa: kuinka outoa onkaan arvottaa tykkäämällä ihmisten kommentteja vaikka läheisen kuolemasta. Siinä on Noahin tapaaman nuoren naisen mielestä jotain karmivaa.

Ryhmä Anne, Johanna, Telma ja Vappu eli MEKATA13

DOGET-ryhmän ajatuksia:[muokkaa]

Huomio kiinnittyi elokuvassa esiintyvään levottomuuteen ja kärsimättömyyteen sekä nettiriippuvuuteen.

  • Ne, joille Internet on ajanviettotapa eikä niinkään esimerkiksi tiedonhankinnan kanava, klikkailevat koko ajan jotakin edestakaisin eivätkä keskity yhteen juttuun kerrallaan.
  • Itsekin joutuimme keskittymään videon aikana, ettemme olisi tehneet jotain muuta tietokoneella, esimerkiksi mennyt Facebookiin...
  • Nettiselailu saattaa kuitenkin välillä parantaa keskittymistä esimerkiksi luennoilla.

Sosiaalinen aspekti: Noah osaa kyllä käyttää nettiä teknisessä mielessä, mutta hänelle pitäisi ehkä opettaa siihen liittyviä sosiaalisia taitoja...

  • Medialukutaito: tekninen taito Noahilla oli, mutta ihmisten kohtaamisen taitoa ei.
  • Noahin kaverilla tätä taitoa oli ehkä enemmän. Ylipäänsä sitä on toisilla enemmän kuin toisilla.
  • Sitä ei tiedä, millaiset sosiaaliset taidot näillä on netin ulkopuolella ja ovatko ne jotenkin yhteydessä keskenään.

Netissä käyttäytyminen on erilaista kuin oikeassa elämässä:

  • Netissä helppoa klikkailla eli "tehdä" asioita.
  • On helppoa esim. jättää toinen, kun ei tarvitse kohdata oikeassa elämässä.
  • Kyttääminen on helpompaa: Facebookissa esim. näkyy, kun viesti on luettu, jolloin vainoharhatkin heräävät helpommin.
  • Viestit on helppo lukea väärin.
  • Netissä on kiire tehdä kaikkea, ei ole aikaa kohdata toista ihmistä ja hoitaa asiaa loppuun, olla läsnä hetkessä; ollaan koko ajan puoliksi jossain muualla.
  • Onko netissä kuitenkin loppujen lopuksi samat ongelmat kuin sen ulkopuolella?? Jos Noah & tyttö olisivat puhuneet kasvokkain, mitä olisi tapahtunut?

Facebookista ja sen tarkoituksenmukaisuudesta:

  • Tykkäykset ovat outo ilmiö - mikä niiden tarkoitus edes on? Ovatko ne nykyajan sosiaalista kanssakäymistä (vrt. moikkaaminen), jonkinlaista välittämisen osoitusta?
  • Tykätäänkö FB:ssä asioista, joista oikeasti tykätään sanan varsinaisessa merkityksessä? (vrt. "voitko tykätä mun kuvista")
  • Pitäisikö Facebookissa ottaa julkisesti kantaa esim. pahaa oloa ilmaiseviin tilapäivityksiin tai yksinäisyyteen?
  • FB:n käyttötapa kertoo ihmisestä, mutta ei kaikkea; jokainen käyttää sitä omalla tavallaan, ei ole oikeaa tai väärää tapaa.

Kuvaako elokuva nykyajan sosiaalista elämää laajemminkin? -> Ei?

  • Kun diginatiivisukupolvi kasvaa, mitä sosiaalinen kanssakäyminen on silloin (nyt jo esim. kaikki tuijottavat omaa älypuhelintaan)?
  • Tämä ei kuitenkaan ole välttämättä vain paha asia, ja joillekin se voi sopia hyvinkin, mutta pitäisi silti pysähtyä huomaamaan myös "oikea" maailma.


RSTJS: Ajatuksia Noah-lyhytelokuvasta[muokkaa]

Noah-lyhytelokuva oli todentuntuinen, joskin kärjistetty kuvaus nykypäivän nuorten median käytöstä. Elokuvassa seikkailtiin mm. Facebookin ja ChatRouletten maailmassa. Tarina hahmottelee mielestämme hyvin sen, kuinka netinkäyttö voi vaikuttaa nuoren elämään. Noah esimerkiksi pilaa parisuhteensa parilla klikkauksella.

Internet on yhä enenevissä määrin nuoren sosiaalinen viestintäväylä. Netissä jutellaan kavereiden kanssa, kerrotaan parisuhdetilanteita, pelataan ja selaillaan käytännössä millaisia sivuja tahansa. Pornosivulla pääsee klikkauksella ja viereisellä välilehdellä tehdään koulutehtävää.

Nykyisin netissä jaetaan kärjistetysti lähes kaikki. Jokainen pystyy tarkistamaan Facebookista tutun kaverin iän ja parisuhdetilanteen sekä tsekata hänen lempielokuvansa. Niin kuin johdantoluennolla jo mainittiinkin, että internetissä jakaminen, kopioinen ja muokkaaminen on helppoa. On kuitenkin pohdittava, tajuavatko lapset ja nuoret, että jokaisesta klikkauksesta jää pysyvä jälki? Facebookissa jaettu kännikuva jää netin syövereihin, ja se voi tulla vastaan vaikka kymmenen vuoden päästä kiusallisessa tilanteessa. Nykyisin esimerkiksi monien työnantajien käytäntö on tarkistaa työnhakijan Facebook-profiili. Tuskin kukaan haluaa antaa mahdolliselle tulevalle työnantajalle kuvaa siitä, että vain ryyppää ja rellestää.

Koska asioiden laittaminen Internetiin on niin helppoa, netistä voi löytyä mitä vain eikä mikään ole enää liian shokeeraavaa. On tavallista, että esimerkiksi ChatRoulettessa pyörii sekä viattomia pikkutyttöjä että masturboijia. Kuvia löytyy myös laidasta laitaan. Miten tällainen kuvien julkisuus ja yksityisten asioiden salaamattomuus vaikuttavat lapsen tai nuoren elämään? Lapsi voi netistä löytyvän materiaalin perusteella kuvitella, että paljastuvat kuvat ovat normaaleja ja hyväksyttäviä.

Kenellä sitten on kasvatusvastuu netinkäytön suhteen, kodilla vai koululla? Netissä surffailu tapahtuu enimmäkseen kotona vapaa-ajalla, joten suuri vastuu kaatuu ainakin vanhempien hartioille. Miten valvoa ja rajoittaa lapsen tai nuoren internetin käyttöä? Entä miten saadaan luotua sellainen ”luottamuksen ilmapiiri” netinkäyttöön, ettei sitä tarvitsisi vahtia? Vanhempien on valaistava lapsia siitä, mitä netissä voi tehdä ja nähdä. Tämän vuoksi myös vanhempien on oltava tietoisia netin sisällöstä. Koulussa taas tulisi painottaa enemmän mediakasvatusta, sillä sosiaalisen median käyttö on yhä yleisempää lasten ja nuorten keskuudessa.

Ryhmä Reetta, Saia, Taikatuuli, Sara & Jenni [3]


Trio Virvat feat. Ile: Noah-lyhytelokuva[muokkaa]

Noah -lyhytelokuva oli todella mielenkiintoinen ja jokseenkin surullinen kuvaus nykymaailman some-nuoresta. Keskustelimme videosta facebookissa myös itse samalla kun katsoimme sitä, joten Noahin ”moniajo” tietokoneella on itsellemmekin tuttua.

Elokuvassa oli saatu lyhyeen aikaan sisällytettyä todella paljon internetin ongelmia ja nuoren tapahtumia, mutta jokseenkin aika kärjistetysti. Elokuvasta tuli hyvin ilmi internetin tuoma ”kaikki, heti, nyt” -ajatusmalli. Internet mahdollistaa kaiken saamisen heti ja ihmisestä tulee hyvin malttamaton. Koko ryhmämme allekirjoittaa tämän malttamattomuuden, hyvänä esimerkkinä kaikilla tuli esim. youtube -videot, joita ei ikinä jakseta katsoa loppuun asti, vaan aina joku keskeyttää ja sanoo, että ”hei, katsotaan tämä, tää on hyvä” ja joku toinen jatkaa vielä edellisen videon pyöriessä. Emme keksineet, miten tällaiseen malttamattomuuteen voisi puuttua, sillä juuri internetin mahdollistava nopeus tietoon (ja viihteeseen) on yksi avainasia sen suosioon.

Keskustelimme myös siitä, kuinka suuri ero puhumisella todellisessa maailmassa on verrattuna chat -keskusteluihin. Puhe ja sanat ovat vain pieni osa sitä viestintää mitä kahden ihmisen välisessä kommunikaatiossa tapahtuu. Mitään näitä muita, esim. kehonkieltä ja äänenpainotuksia on mahdoton näyttää chat -keskusteluissa, vaikka erilaisia hymiöitä onkin olemassa, sillä näiden vaikutus on kuitenkin hyvin poikkeavaa verrattuna kasvotusten keskusteluun. Esim. skypen kautta voidaan keskustella kasvotusten, mutta kuitenkin nämäkin keskustelut ovat aina mielestämme erilaisia kuin kasvotusten keskustelu. Koimme kuitenkin videopuhelun olevan huomattavasti parempi vaihtoehto vakavista aiheista keskusteluun kuin chat -keskustelu, jos kyseessä on jokin vakava asia kasvotusten keskustelun ollessa mahdotonta.

Videossa päähenkilö kirjautui tyttöystävänsä facebook-tiliin stalkatakseen tämän sosiaalisia suhteita. Viime aikoina ilmiö on saanut myös palstatilaa, ja onpa toiminnasta langetettu tuomioitakin. Videossa toiminta esitetään kuitenkin melko neutraalisti, eikä henkilölle koidu vakavia seuraamuksia. Mietimmekin, kuinka tavallista nuorten parisuhteissa on tällainen sosiaalisen median käyttäminen luottamuksen välineenä, ja millä tavalla nuoret mahtavat kokea oikeutensa yksityisyyteensä parisuhteessa.

Ainoa uusi tuttavuus sosiaalisen median osa-alueista elokuvassa oli kolmelle ryhmäläiselle chat-roulette. Tällainen palvelu voi suurimmaksi osaksi olla nuorelle ihan hauskaa ajankulua, mutta sielläkin internetin vaarat tulevat selvästi esiin. Toisaalta tämä videopalvelu kertoo hyvin millaisia ne ”chattaajat” oikeasti siellä toisessa päässä ovat, joten palvelu voi olla myös opettavainen. Tässä palvelussa näkee heti millaisen ihmisen kanssa on tekemisessä. Lyhytelokuvan perusteella enemmän kuin joka toinen chat-ruletin käyttäjä näytti olevan seksuaalisten intressien perässä, joten mitenköhän on chateissa, joissa reaalikuvaa keskustelukumppanista ei ole saatavilla?

On mielenkiintoista nähdä, miten tulevaisuuden kannettavat (mm. älylasit) tai jopa ihmiseen integroitavat informaatioteknologiset välineet tulevat muuttamaan sosiaalista kanssakäymistä, kun jo nyt kapakkaväittelyt sun muut pubivisat on ratkaistavissa älypuhelimella jo ennen osallistujien ajattelutoiminnan käynnistymistä. Toivottavasti nuoret oppivat tiedonsaannin nokpeutuessa myös tiedon tarkoituksenmukaista valikointia ja kriittistä lukutaitoa.

Noahin lyhytelokuvaa voisimme suositella kaikille vanhemmille, jotka miettivät mitä ne nuoret tekevät siellä internetissä. Vanhempien tulisi kuitenkin ymmärtää, että kyseessä on kärjistetty tapaus, johon on mahdutettu monia nuoren elämään liittyviä asioita lyhyeen aikaan.

Tuomo Hakkarainen, Samuli Kiviharju, Sauli Aalto ja Ilkka Långström [4]

Itkevät tamperalaiset: Noah-lyhytelokuva[muokkaa]

Ryhmämme pohti erityisesti videolla esitellyn verkon sosiaalisen aspektin luonnetta. Elokuvan päähenkilölle Noahille verkko näyttäytyy sosiaalisten suhteiden ylläpitovälineenä ja uusien suhteiden luomiskanavana. Toisaalta vuorovaikutus verkon välityksellä ei aina ole yksiselkoista ja sen Noahkin tarinan edetessä huomaa. Noah esitetään videolla hyperaktiivisena sosiaalisten palvelujen käyttäjänä, mutta aktiivisuudestaan huolimatta hänen keskittymisensä tuntui olevan aina muualla kuin itse keskusteluissa. Noah oli lähes orjallisesti joka palvelussa paikalla, mutta oliko hän varsinaisesti läsnä niistä missään? Videolla Noahin tyttöystävä kyselee tämän kuulumisia Skypessä, mutta Noahia tuntui kiinnostavan enemmän aikuisviihdevalikoimansa kartuttaminen sekä tulevien räiskintäpelisessioiden sopiminen kaverin kanssa.

Vaikka videolla esitetty teinipojan stereotypia on jopa häiritsevän alleviivattu, voidaan tästä kuvauksesta vetää myös viivoja meidän kaikkien toimintaamme. Verkon sosiaalisten alustojen moninaisista ominaisuuksista huolimatta varsinainen sosiaalinen aspekti jää usein pinnalliseksi tai se saattaa jäädä jopa kokonaan tavoittamatta. Tämä voi johtaa siihen, että reaktiomme ovat teennäisiä ja täten myös viestintätilanteet tuntuvat ontoilta.

Pinnallisuus ei kuitenkaan aina välttämättä ole huono asia. Ehkä verkon tehtävänä onkin suurelle osaa meistä vaihtaa kevyet kuulumiset ystävän tai jopa satunnaisen keskustelukumppanin kanssa. Näin ollen syvällisemmät keskustelut käydään mieluummin edelleen kasvokkain ja verkossa vaihdetaan vain ohimennen kuulumisia. Toisin sanoen verkon sosiaalisuudella ei edes tavoitella syvällistä tasoa. Videolla Noah lähtee lähinnä aika kuluttaakseen seikkailemaan Chatrouletten monenkirjavaan universumiin, josta varsin eriskummallisten vastaantulijoiden jälkeen löytää itselleen mielekkään keskustelukumppanin. Noah ei välttämättä tavoittele Chatroulettesta syvällistä juttuseuraa, vaan saa satunnaiselta ihmiseltä tarvitsemansa sosiaalisen kontaktin.

Silmiinpistävää videolla oli kuinka levottomasti Noah käyttäytyi eri kanavien ristitulessa. Siirtyminen alustalta toiselle tapahtuu vaivattomasti ja huomio siirtyi lennosta uuteen sovellukseen. Noahin Facebookiin kirjoittamaa lyhyttä chat-viestiä seuraa musiikkikirjaston läpikäynti. Samaan aikaan tyttöystävän syvälliset keskustelut tulevaisuudesta jäävät Flash-pelin haasteiden jalkoihin. Videolla annetaankin varovaisesti ymmärtää, että sosiaaliset palvelut eivät pakota meitä jakamattomaan huomioon kanssaan, vaan keskittymiskykyämme pilkkovat monet muut käynnissä olevat sovellukset. Tällöin käyttäjä ei varsinaisesti keskity mihinkään kunnolla. Näyttäisi lisäksi siltä, että pelkkä vaihtoehtojen olemassaolo tuntuu olevan ylivoimainen houkutus keskittymiskyvyllemme. Intensiteetin laiskuus on myös omiaan aiheuttamaan sosiaalisten kontaktien pinnallisuutta.

Videolla alleviivataan myös yksityisyyden muurin murtumista, mikä sosiaalisen median valtakaudella on kokenut merkittävän muutoksen. Ne asiat, jotka ennen jaettiin vain lähimpien ystävien ja tuttavien kanssa, ovat tänä päivänä löyhän sosiaalisen verkoston nähtävillä julkisesti esimerkiksi Facebookissa. Ihmiset tuntuvat sosiaalisilla alustoilla käyttäytyvän uskomattoman avoimesti. Parisuhdetilanne, omaisen kuolema tai oma terveys ovat tätä nykyä vapaata riistaa verkossa, koska käyttäjät jakavat niitä täysin avoimesti. Vielä 90-luvulla jo pelkkä oman nimensä paljastaminen Internetissä tuntui hyvin pelottavalta.

Ryhmämme keskusteli myös siitä, millaisia ihmisiä hyväksymme tai jopa pyydämme kavereiksi Facebookissa. Sosiaalisissa palveluissa sana ”kaveri” tarkoittaa usein eri asiaa kuin oikeassa elämässä. Kaikilla meillä on henkilöitä kaveri listoilla, joita emme sinne ehkä jälkikäteen ajateltuna kelpuuttaisi. Ehkä emme tunne heitä tarpeeksi tai kyseinen henkilö ei mielestämme ole meille merkittävä kaverimielessä. Linjanveto voi joskus olla vaikeaa esimerkiksi työpaikalla tai koulussa, jos esimies tai opettaja lähettää kaveripyynnön. Hyväksymällä ihmisen omaan verkostoosi, päästät hänet lähelle itseäsi ja omaa päivittäistä elämääsi. Onneksi toki Facebookissa voi edelleen jossain määrin säädellä omien julkaisujensa näkyvyyttä, mutta tällaisten työkalujen käyttäminen voi tuntua työläältä tai vaikealta.

Ryhmän sivu: Itkevät tamperelaiset


Noah -lyhytelokuva[muokkaa]

(MinnaKap)

Noah -elokuvassa katsojan kuvakulma on sama, kuin miten poika näkee maailman. Näemme siis hetken hänen maailmansa todellisuutta ikäänkuin kuin pojan omien silmien kautta. Video herätti paljon ajatuksia ja kysymyksiä, joihin ei ehkä ole yksiselitteisiä vastauksia.

Noah -elokuvan välittää kuvaa nuoren pojan, (ehkäpä koko diginatiivin sukupolven?) tavasta hoitaa ihmissuhteitaan verkossa. Toisaalta elokuvasta välittyy myös kuva näiden kahden maailman, fyysisen ja verkkomaailman yhteenkietoutumisesta:

Yhdessä kohtauksessa Skype-puhelu katkeaa. Juuri sitä ennen tyttö on ehtinyt vihjailla seurustelukumppanilleen, Noah'lle erosta. Tyttö, Amy ei kuitenkaan sano asiaansa suoraan, vaan katkaisee puhelun. Poika lähtee selvittelemään suhteensa tilaa tytön Facebook-tilille ja lukee sieltä epäsuorista viesteistä sen, mitä tyttö puhelussa ei suoraan sanonut.

Kohtauksesta katsojalle välittyy kiehtovasti se, miten todellinen maailma näyttäytyy virtuaalisessa maailmassa ja toisaalta pelottavasti se, miten virtuaaliseen maailmaan syötetyt sisällöt ovat helppoja lukea ja kuinka verkkoon syötetystä sisällöstä voidaan päätellä niin paljon. Fyysinen maailma ja virtuaalinen maailma kulkevat siis rinnatusten; se mitä fyysisessä maailmassa tapahtuu, on vietävä myös verkkoon, muutenhan verkon välittämä todellisuus on vanhaa tietoa. Toisaalta, onko virtuaalisen maailman välittämä kuva todellisuudesta aina totta fyysisessä maailmassa? Kuka määrittelee kuka ja minkälainen olet? -Facebookin sisältökö?

Ovatko virtuaalisen todellisuuden yksityisyyden ja julkisuuden rajat häilyvämmät kuin fyysisen todellisuuden? Mitkä keinot ovat sallittuja, kun urkitaan tietoja toisesta ihmisestä? Entäpä minkälainen valta sellaisella henkilöllä on, joka saa käsiinsä toisen ihmisen salasanat ja tunnukset esimerkiksi Facebookiin?

Viimeiseksi video herättää katsojassaan kysymyksiä internetin turvallisuudesta. Onko Facebook turvallinen, koska oletamme tietävämme kenen kanssa juttelemme ja tietoja itsestämme jaamme? Ovatko kaikki fyysisessä todellisuudessa todella sitä, mitä virtuaalisessa todellisuudessa väittävät olevansa? Olisiko turvallisempaa vain jutella ventovieraiden kanssa, jolloin emme tiedä vasta puolesta mitään, toisinsanoen olisimme itsekin vapaampia, koska kukaan ei myöskään tuntisi meitä?

Ensi alkuun video vaikuttaa sekavalta, Noah tekee tietokoneellaan montaa asiaa yhtä aikaisesti. Pian saan kuitenkin Noahin ajatusten juokusta kiinni, eikä loppu elokuva vaikuta enää yhtään niin sekavalta kuin alku. Voiko tästä päätellä, että Noah'n tapa olla verkossa on minulle tuttu, että toisinaan teen itsekin monta asiaa yhtäaikaa ollessani tietokoneella? Myönnän, vauhti näyttää hurjalta kun hiirtä liikuttaa joku muu kuin minä itse.

MinnaKap