Avoimet verkostot -opintokokonaisuus/Internet ja julkisuus

AVO2 Avoimet verkostot -opintokonaisuuden päähakemisto
		Etusivu	1. Internet ja kansalaisyhteiskunta	2. Avoimet toimintatavat	3. Internetin yhteistyökaluja	4. Organisoitumismuotoja internetissä	5. Internet-koordinointi

Opintokokonaisuus on parhaillaan muokattavana ja avoimessa koekäytössä [ 24.7.2015 ]

Avoimet verkostot -opintokonaisuus: Osio 1: Internet ja kansalaisyhteiskunta
		Osio 1: Etusivu	Internet ja kansalaisyhteiskunta	Organisaation rooleja nettiaikana	Internet ja julkisuus	Osallistavia menetelmiä	Oppiminen verkostoissa	Täydentäviä jaksoja

Internet ja julkisuus

Julkisuus (engl. Public sphere, saks. Öffentlichkeit) on keskeinen osa avoimia toimintatapoja ja verkostoja. Voidaan sanoa, että internetin muodostama julkisuusareena on osa verkostojen koordinoijan reunaehto ja osa toimintaympäristö. Osaava toiminta nettijulkisuudessa vaikuttaa esimerkiksi niin verkoston tai yhteisön osallistujien ja siitä kiinnostuneiden määrään, hankkeen tai toiminnan tuloksien laatuun ja määrään, joukkoviestimien kiinnostukseen, vaikuttavuuteen ja tätä kautta rahoituksen saantiin sekä uusien ihmisten rekrytointiin. Vastaavasti vähäiset taidot nettijulkisuudessa voivat vaikuttaa heikentävästi edellämainittuihin asioihin.

Avoin toiminta on lähtökohtaisesti julkista eli kaikilla on periaatteessa pääsy ja mahdollisuus osallistua. Fyysisessä todellisuudessa julkisuutta voi verrata esimerkiksi tori- tai puistotapahtumaan, joka oletusarvoisesti on maksuton ja sinne on vapaa pääsy. Periaatteessa julkisuudessa jokainen voi vapaasti esittää oman näkemyksensä ja argumentoida muiden näkemyksien puolesta tai vastaan.

Käytännössä tämä ideaali ei useinkaan toteudu. Esimerkiksi paperisten joukkoviestimien mielipide-palstoilla on käytännön tilarajoitteet. Internet onkin tässä suhteessa ja periaatteessa lähes rajaton julkinen ympäristö, jossa kussakin viestintätyökalussa jokainen saa lähtökohtaisesti yhtä paljon julkista tilaa, kuten Twitterissä 140 merkin viestit. Samankokoisesta viestintätilasta huolimatta itse viestien suosio noudattaa perinteisen julkisuuden logiikkaa. Yksittäisten viestien ja ihmisten suosituimmuus nostaa esille joitain asioita ja suurin osa viesteissä jää taka-alalle tai vain muutamien nähtäväksi. Lisäksi sosiaalisen median kanavat painottavat teknisesti joidenkin ihmisten ja tietyntyyppisiä viestejä. Esimerkiksi facebook muuttaa jatkuvasti logiikkaa, mitä palvelun käyttäjä näkee muiden aktiviteeteista. facebookin tavoitteena on parantaa mainosten osuvuutta ja klikkausmääriä, ei niinkään optimoida keskinäisviestinnän tehokkuutta.

Joukkoviestinnän toimintalogiikoita analysoi erityisesti viestintätieteet. Esimerkiksi Clay Shirky on kirjoittanut monipuolisen tietokirjan joukkoviestimien toimintalogiikan murroksesta internetin myötä Here Comes Everybody: The Power of Organizing Without Organizations (2008).

Joukkoviestimien tuottamien julkisuusmekanismien ymmärtäminen ei sellaisenaan ole välttämättömyys menestyksekkäälle avoimen verkoston koordinoinnille internetissä. Sen sijaan hyvät viestintätaidot kyllä kuten myös markkinointiviestinnän perusteiden osaaminen. Toisaalta erityisesti internet-julkisuuden toimintalogiikan hahmottaminen on hyödyllistä ihan jo siksi, että ihmiset saisivat tietää verkoston, projektin ja toiminnan olemassaolosta. Edelleen, julkisesti rahoitetuissa hankkeissa pidetään viestintää, tiedottamista ja nettinäkyvyyttä nykyään yhtenä osoituksena toiminnan tuloksellisuudesta.

Esimerkiksi Wikipedia esittelee Jürgen Habermasin julkisuusteoriaa seuraavasti: julkisuuden sfääri jakaantuu "kolmeen osaan: poliittiseen, kirjalliseen ja kulttuuriseen julkisuuteen. Hänen mukaansa kansalaisyhteiskunnan ja valtion välitys on erityisesti poliittisen julkisuuden tehtävä - toisin sanoen, poliittisen julkisuuden tulee alistaa julkinen valta yksityisen sfäärin tarpeille. Ideaalitilanteessa tämä toteutuu siten, että persoonat nousevat yksityisestä elämänpiiristä julkisuuden sfääriin keskustelemaan avoimesti yleisestä intressistä."

Esimerkiksi St. Albansin kylä Iso-Britanniassa päätti vastustaa Tesco-kauppajätin saapumista internetin avulla vuonna 2007. Kyläläisten mielestä kauppakeskus rikkoisi viktoriaanisen ajan kylän olemuksen. Heillä ei ollut aiempaa kokemusta internet-kampanjoinnista. Kyläläiset jakoivat käsityksiään hankkeen haitallisuudesta muun muassa blogissaan Google Bloggerissa, www-kampanjoilla ja -äänestyksillä, sähköpostilistoilla, Yahoo -ryhmissä, flickr -valokuvanjakopalvelulla sekä podcastilla eli äänivirtoina NowPublic.comissa ja järjestivät www-addresseja. Toiminnan myötä Tesco sekä supisti että viivästytti suunnitelmiaan.

Nettiajan neljä julkisuuskenttää

Internet on muuttanut dramaattisesti tapoja kuinka saamme ja hankimme tietoa päivittäin ajankohtaisista uutisista, vaihdamme ajatuksia sekä kuulumisia juoruista työpaikkasalaisuuksiin ja viestitämme (tai markkinoimme) kiinnostavia tapahtumia muille. Perinteisesti viestimet on jaettu esimerkiksi puhe-, yhteisö- ja joukkoviestimiin (TaY 2005). Näistä puheviestintä (jota sanotaan myös keskinäisviestinnäksi) operoi yksilöiden tasolla, yhteisöviestintä organisaatioiden tasolla ja joukkoviestintä koko yhteiskunnan sekä kulttuurin tasolla.

Yhtenä esimerkkinä murroksesta on paperiset päivä- ja erikoislehdet ja niiden taloudellisen kannattavuuden merkittävä heikkeneminen. Aiemmin muutama laajalevikkisin lehti hallitsi päivittäistä keskustelua pääkirjoituksineen ja uutispainotuksineen esimerkiksi Suomessa. Joukkoviestinnän julkisuus perustui erittäin kalliisiin tuotanto- ja jakeluvälineisiin, joihin tavallisilla ihmisillä tai pienillä organisaatioilla ei ollut varaa. Lisäksi joukkoviestinnän vastaanottokustannukset ovat olleet korkeat televisiosta lehtien tilausmaksuihin. Valtajulkisuuden rinnalla onkin ollut erilaisia vaihtoehtojulkisuuksia painokoneen keksimisestä alkaen - kuten puskaradio sekä baarit ja kahvilat - ja uudempina esimerkiksi kopiokoneella tehdyt fanzinet eli harrastelijalehdet, ilmaisjakelulehdet, paikallisradiot, varhaiset BBS:t ja verkkofoorumit, internetin IRC-kanavat jne.

Nyt joukkoviestimien pääkirjoitukset kilpailevat ihmisten huomiosta ja ajasta siinä missä kaikki muutkin viestintävälineet tavallisten ihmisten blogeista huumorijulkaisuihin ja kissavideoista YouTuben vloggaajiin eli nettivideopäiväkirjojen pitäjiin. Esimerkiksi Ampparit.com uutiskoostepalvelun listaamat päivän Pääuutis-lista ja lukijoiden Suosituimmat-lista ovat tyystin erilaisia. Kyse ei ole siitä, että lukijoiden kiinnostus uutisiin olisi jotenkin muuttunut, vaan nykyään netti tarjoaa loputtomiin vaihtoehtoja myös suomeksi.

Arkikeskustelukin perinteisistä uutisista on pitkälti siirtynyt pois verkkolehdistä sosiaaliseen mediaan ja nettifoorumeille. Esimerkiksi kyyjärveläinen yhteisöllinen verkkojulkaisu NopolaNews on onnistunut syrjäyttämään alueelta sekä paikalliset että valtakunnalliset kaupalliset päivälehdet. Iso osa kyyjärveläisistä osallistuu kirjoittajina, valokuvaajina tai tietotekniikan kouluttajina Nopolanewsin uutisointiin ja ylläpitoon.

• 
  Kuva 1: Internet-ajan julkisuuskentät. Kari A. Hintikka © 2010.

Erityyppinen viestintä erilaisissa sosiaalisissa ryhmissä on myös tuottanut useita julkisuuskenttiä, jotka toimivat eri käytännöillä ja säännöillä. 1) Kahvi- ja baaripöydässä keskustelut ovat usein hyvin yksityisiä ja luottamuksellisia, mutta niihin saattaa piipahtaa tuntematon, jota voidaan myös kehottaa olemaan osallistumatta. Keskustelujen yksityinen luonne ei sinänsä estä hyödyllisen informaation, juorujen ja huhujen leviämistä, joiden kautta rakentuu puskaradio-julkisuus.

2) Yhteisöviestintää voidaan kutsua organisaatio- ja asiantuntijajulkisuudeksi. Työpaikan tai yhdistyksen jne. kahvihuoneessa ja seminaareissa vaihdetaan kuulumisten lisäksi avoimia työpaikkoja alalla, huhuja organisaatiomuutoksista, niin ikään juoruillaan ja verkostoidutaan. Organisaatio- ja asiantuntijajulkisuuteen pääsyä on perinteisesti rajoittanut yleensä jonkinlainen edellytys jäsenyydestä, on sitten kyse työpaikasta, seminaarimaksuista tai järjestön jäsenyydestä. Tämäntyyppisestä avoimuudesta ja toiminnan avaamisesta käy esimerkkinä Avoimet puutarhat-tapahtuma. Kuka tahansa pääsee kerran vuodessa tutustumaan puutarhaharrastajien puutarhoihin. Tapahtumasta vastaavat Puutarhaliitto-Trädgårdsförbundet ry sekä Svenska Trädgårdsförbundet rf.

3) Joukkoviestintä edustaa paikallista, valtakunnallista tai globaalia julkisuutta, jossa periaatteessa kaikki saavat saman informaation samaan aikaan. Käytännössä esimerkiksi sanomalehtien jakeluajat vaihtelevat nykyään paljonkin, mutta lähtökohtaisesti joukkoviestintä on kaikille samaa toisin kuin vaikkapa internet, jossa voi koostaa itselleen mieluisan uutiskokonaisuuden.

4) Neljäs julkisuuden muoto, internet, oli vielä 2000-luvun alussa oma julkisuusareenansa. Nykyään internet tarjoaa kaikille muille julkisuuskentille monipuolisen ja samanaikaisen alustan oman alajulkisuutensa lisäksi.

Internet eroaa muista kolmesta julkisuuskentässä erityisesti sen tavattoman nopeuden ja laajan jakelun vuoksi. Kahvipöydissä ja seminaareissa tiedon leviäminen on hidasta ja osin rajoitettua kohtuullisen pienelle piirille. Joukkoviestimien uutisointi oli aiemmin niin ikään hidasta, vaikka se tavoittaakin laajat ihmisjoukot. Lisäksi erityisesti sosiaalisessa mediassa sekoittuu helposti yksityis-. yhteisö- ja joukkoviestintä tahattomasti tai taitojen puuttuessa. Tyypillinen esimerkki on vaikkapa työnantajan tai jonkin ihmisryhmän arvostelu. Viesti on ajateltu vain omalle lähipiirille tai korkeintaan sosiaaliselle verkostolle, mutta se lähtee leviämään laajasti ja voi nousta joukkoviestinnänkin uutisoimaksi. Sama koskee karkeaa kielenkäyttöä esimerkiksi ihmissuhteista tai yhteiskunnallisista ja poliittisista näkemyksistä.

Internetistä itsessään onkin muodostunut niin väline, julkisuusareena ja organisoitumismuoto kuin kasvavassa määrin myös aktioiden tapahtumapaikka ja kohde. Yhä useammin asioita tapahtuu internetissä fyysisen todellisuuden tavoin ja joukkoviestimet uutisoivat tapahtumista siinä missä yksittäiset ihmisetkin aiemmin uutisnomopolin sijaan. Niin ikään internet toimii fyysisen todellisuuden tapahtumien tiedotuskanavana. Aiemmin maanjäristyksistä, terrori-iskuista tai hirmumyrskyjen tuhoista odoteltiin tunteja vahvistuksia ja uutisointia. Nyt silminnäkijät ja paikallaolijat lähettävät internetiin valokuvia ja videoita tapahtumien alkaessa tai välittömästi niiden jälkeen. Joukkoviestiment eivät enää määrittele kunkin hetken uutisia vaan yhä useammin aktiivinen netinkäyttäjä saa tietää - ainakin osasta uutisia - ennen palkkajournalisteja.

Internetin kaaosmaisessa mediatulvassa korostuu tarve kaiken viestinnän selkeydelle, yksinkertaisuudelle ja yksiselitteisyydelle. Selkeä viestintä erottuu viestivirrasta, joka tulvii nopeasti reagoituja mielipiteitä vailla argumentointia. Edellämainittujen syiden lisäksi internet-viestintä tapahtuu ruudulta-ruudulle, jolloin iso osa kehollista viestintää karsiutuu äänenpainoista ilmeisiin. Viestien väärintulkinnan vaara on suuri ja esimerkiksi hymiöt ovat osoittautuneet tarpeellisiksi tarkentamaan viestin luonnetta, onko kyseessä huumori. Jaksossa Verkostojen ylläpito on esitetty joitain esimerkkejä internet-viestinnän ongelma- ja kriisitilanteista.

Perinteinen ja uusi jakelumalli

Ennen internetiä data ja informaatio päivittyivät harvoin. Esimerkiksi tv-uutisia lähetettiin muutaman kerran päivässä. Vanhemmat suomalaiset muistavat ajan, jolloin televisiosta tuli vain Ylen uutisia. Informaatiota tuottivat koulutetut ammattilaiset ja sen tuottamiseen, varastointiin, analysointiin ja jakamiseen tarvittiin kalliita investointeja. Informaation tuottamisen välineet olivat kömpelöitä ja edellyttivät erityisosaamista tekstinkäsittelystä alkaen. Ammattilaiset suodattivat data- ja informaatiomassasta pieniä kaistaleita, kuten palkkajournalisti ja informaatikko kirjastossa, ja jakoivat niitä asiakkaille.

• 
  Kuva: Informaationtuotanto ennen ja internet-aikaan. Kari A. Hintikka © 2011.

Nykyään asetelmassa on oikeastaan kaikki päinvastoin. Lähes kuka tahansa pystyy tuottamaan ja jakamaan sisältöjä edullisten digitaalisten laitteiden ja ohjelmien avulla ja saamaan internetin kautta lähes ilmaisen ja periaatteessa globaalin julkisuuden ilman rajoituksia tai ennakkosensuuria.

Aikoinaan esimerkiksi seminaareissa ja luennoilla kirjoitettiin muistiinpanot kynällä paperille kalvoilta, jotka heijastettiin seinälle piirtoheittimellä ja sittemmin videotykillä. Muistiinpanot liikkuivat paperikopioina. Internetin, kannettavien tietokoneiden ja kännykameroiden myötä informaationjakelu nopeutui ja suoria digitaalisia kopioita esityskalvoista alettiin jakaa sähköpostilla ja nettifoorumeilla. Sosiaalisen median myötä samasta tapahtumasta kirjoitellaan pikaviestejä, jaetaan valokuvia sekä suoraa videokuvaa. Jotkut luennoitsijat ovatkin kieltäneet kaikenlaisen digitaalisen tallennuksen ja jakamisen nettiin tekijänoikeuksiin vedoten.

Tapahtumien välitettävyydestä käy esimerkkinä suomalaisten anarkistien Smash ASEM -mielenosoitus vuonna 2009 Helsingissä. Poliisivoimat piirittivät mielenosoittajat, jotka pystyivät näkemään reaaliaikaisesti kännyköillä internetistä kokonaistilanteen ja saivat näin paremman käsityksen tilanteesta kuin yksittäiset poliisit.

Suuri osa aiemmin maksullisesta datasta ja informaatiosta on nykyään maksutta saatavilla, vaikka erityisesti joukkoviestintä on alkanut vähitellen laskuttaa aiemmin maksuttomista sisällöistään. Joukkoviestinnän maksullisen suuntauksen on osittain korvaamassa se, että monet lähteet ja tilanteet olivat aiemmin tarkoitettu vain palkkajournalisteille. Nyt monet asiantuntijat, poliitikot ja muut perinteisen julkisuuden läpäisevät haastateltavat kommentoivat suoraan sosiaalisesa mediassa ja blogeissaan. Joukkoviestintä on tältäkin osin perinteisen lukijan kanssa samalla viivalla. Ammattijournalismilla on toki edelleen paljon mahdollisuuksia verrattuna vaikkapa kansalaisjournalismiin tai kommentointiin sosiaalisessa mediassa, kuten taustoitus, näkökulmat ja kokonaisuuksien hahmottaminen. Ja erityisesti reaaliaikainen sosiaalinen media jopa tarvitsee koko ajan uutta ravintoa toimiakseen. Mutta perinteinen jako on datan ja informaation tekijöiden eliitin ja pelkkien vastaanottajien välillä on lähes kadonnut.

Uutisen arvo lähestyy nollaa

Aiemmin uutiset esimerkiksi seuraavan päivän päivälehdissä olivat vain harvojen tiedossa ja tärkeitä uutisia odoteltiin toisinaan jännityksellä. Nykyään päivälehdet ovat enemmän tai vähemmän kooste painatushetkeen mennessä tehdyistä uutisista, joista iso osa on jo julkaistu lehden verkkopalvelussa.

Voidaankin sanoa, että uutinen ei ole enää uutinen tai se on sitä vain hetken. Uutinen leviää globaalisti tai Suomen sisällä minuuteissa, ensin otsikkotasolla ja sitten tarkentuen. Perinteisesti esimerkiksi sanomalehdissä on pystytty verkkaisen julkaisutahdin vuoksi esittämään uutiset usein prosesseina ja tapahtumakokonaisuuksina. Internet-aikana uutiset ja tarinat muodostuvat reaaliaikaisesti ja täydentyvät hetki hetkeltä yksityiskohdilla. Kokonaisuus hahmottuu vasta myöhemmin.

Siirtyminen lähes reaaliaikaiseen uutisointiin ja raportointiin tuottaa myös joukon ongelmia. Riittävän aikaperspektiivin puuttuessa ei osata hahmottaa yksittäisten tapahtumien ja asioiden merkitystä tai suhdetta toisiinsa. Journalistit kuitenkin kaipaavat esimerkiksi poliitikoilta kommentteja joka käänteeseen. Tämä voi taas johdattaa tapahtumia ja keskustelua uusiin suuntiin ja kohuihin, jotka eivät olisi toteutuneet verkkaisemmalla ja kokonaisvaltaisemmalla uutisoinnilla. Vastaavasti esimerkiksi poliitikkojen kommentoimattomuus voi lietsoa huhuja faktan puutteessa ja ne alkavat elää omaa elämäänsä alkuperäisen uutisoinnin rinnalla. Journalistit keskenään kilpailevat uutisoinnin nopeudella, kun aiemmin kriteerinä oli uutisten laatu ja paikkansapitävyys. Verkkojulkaisuista voikin lukea yhä useammin artikkelin lopusta joukon korjauksia ja tarkennuksia, joista osasta huomauttavat lukijat.

Uutiskynnys on internetin myötä matalampi kuin milloinkaan mutta vastaavasti viestinnän huomiointikynnys on muuttunut dramaattisesti ajasta ennen internetiä. On arvioitu, että jos yksittäistä sosiaalisen median viestiä tai statuspäivitystä aletaan jakaa ja kommentoida, niin Twitterissä sen elinaika mitataan minuuteissa ja facebookissa tunneissa. Aivan näin hektistä sosiaalinen media ei vielä ole, mutta harvat keskusteluketjut kestävät tunteja kauempaa. Jos viestiketjuun reagoi muutama tuntia myöhemmin tai kun jokin reaaliaikainen tapahtuma on ohi, niin viesti saa keskimäärin varsin vähän huomiota.

Lisää aiheesta

Keskustelunaiheita ja tehtäviä

1. Vertaile Ampparit.com uutiskoostepalvelun Pääuutisia ja Suosituimpia uutisia. Millaiset uutiset painottuvat Pääuutisissa ja Suosituimmissa?

2. Tutustu Feissarimokat.fi palveluun, joka julkaisee anonymisoituja kömmähdyksiä facebookissa. Nouseeko kömmähdyksistä esiin jotain, mitä olisi hyvä välttää omissa viesteissä?

3. Seuraa reaaliaikaisesti jonkin tietyn tapahtuman raportointia tai tv-ohjelman ja kommentointia Twitterissä. Miten raportointi etenee ja mitä asioita kommentoijat painottavat?

4. Tutustu Kyyjärven paikalliseen Nopolanews.fi -verkkolehteen. Miten kunta työntekijöineen osallistuu sisällöntuotantoon? Miten Nopolanews syntyi?

Jakson avoimet oppisisällöt ja lähteet

Tampereen yliopisto (2005). Johdatus viestintätieteisiin. Wiki-sivusto. Viestintätieteiden yliopistoverkosto. https://viestintatieteet-wiki.wikispaces.com/Oppimateriaalit. Viitattu 8.9.2013.

Jakson muut lähteet

Hintikka, Kari A. (2007) Kotimainen päänavaus internet-aktivismista. Kirja-arvio Pertti Lappalaisen teoksesta Verkolla valtaa. Sosiologia 2007 : 2.

Shirky, Clay (2008). Here Comes Everybody: The Power of Organizing Without Organizations. XXX.

Tausta ja siemenversion tekijät

Opintokokonaisuuden rakenteen sekä materiaalin tuottaminen on aloitettu ESR-rahoitteisen Avoimet verkostot oppimiseen (AVO) -hankkeessa. Siemenversion koosti Kariahintikka (keskustelu) 11. marraskuuta 2012 kello 20.48 (UTC) aineistoissa mainittuine lähteineen. Lisäksi konseptointiin, ideointiin, kirjoittamiseen ja wikiaineistojen ylläpitoon ovat osallistuneet muun muassa seuraavat asiantuntijat: Tiina Airaksinen, Pekka Kinnunen (Kinnupekka), Hilma Lehtonen, Raimo Muurinen, Antti Jogi Poikola (Apoikola), Jaakko Rantala, Anne Rongas, Tarmo Toikkanen ja Ville Venäläinen.

---

Materiaalin siemenversio on tuotettu osana AVO-hanketta. Hanketta rahoittavat Euroopan unionin sosiaalirahasto sekä Lapin ELY.

---

Avoimet verkostot -opintokonaisuus: Osio 1: Internet ja kansalaisyhteiskunta
		Osio 1: Etusivu	Internet ja kansalaisyhteiskunta	Organisaation rooleja nettiaikana	Internet ja julkisuus	Osallistavia menetelmiä	Oppiminen verkostoissa	Täydentäviä jaksoja

AVO2 Avoimet verkostot -opintokonaisuuden päähakemisto
		Etusivu	1. Internet ja kansalaisyhteiskunta	2. Avoimet toimintatavat	3. Internetin yhteistyökaluja	4. Organisoitumismuotoja internetissä	5. Internet-koordinointi

Opintokokonaisuus on parhaillaan muokattavana ja avoimessa koekäytössä [ 24.7.2015 ]

Luokka:Avoimet verkostot-opintokokonaisuus