Avoimet verkostot -opintokokonaisuus/Internet ja kansalaisyhteiskunta

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
AVO2 Avoimet verkostot -opintokonaisuuden päähakemisto
Etusivu 1. Internet ja kansalaisyhteiskunta 2. Avoimet toimintatavat 3. Internetin yhteistyökaluja 4. Organisoitumismuotoja internetissä 5. Internet-koordinointi
Opintokokonaisuus on parhaillaan muokattavana ja avoimessa koekäytössä [ 24.7.2015 ]


Avoimet verkostot -opintokonaisuus: Osio 1: Internet ja kansalaisyhteiskunta
Osio 1: Etusivu Internet ja kansalaisyhteiskunta Organisaation rooleja nettiaikana Internet ja julkisuus Osallistavia menetelmiä Oppiminen verkostoissa Täydentäviä jaksoja


Internet ja kansalaisyhteiskunta[muokkaa]

Kansalaisyhteiskunnan käsite ulottuu Antiikin Kreikan ja Rooman aikoihin. Vuosisatojen kuluessa käsitteellä on ollut runsaasti erilaisia painotuksia. Nykyään sillä tarkoitetaan yleensä "kolmatta" yhteiskunnallista elämänaluetta valtion ja markkinoiden (vapaan talouselämän) rinnalla (Konttinen). Toimintaa leimaa osallistumisen vapaaehtoisuus ja tavoitteiden omaehtoinen määrittely sekä voittoa tavoittelematon talous ja organisaatioiden tai ryhmien sosiaaliset (yhteiskunnalliset) tavoitteet https://fi.wikipedia.org/wiki/Vapaaehtoissektori.

Kansalaisyhteiskunnan pääasiallisia organisoitumismuuotoja ovat a) juridiset yhdistykset, b) epämuodolliset verkostot, b) yhteiskunnalliset ryhmät ja liikkeet sekä d) puolueet. Kansalaisyhteiskuntaan voidaan lukea yleisemmin myös löyhästi organisoituneet keskusteluyhteisöt ja sosiaaliset verkostot erityisesti internetissä (Konttinen).

Suomalaisessa kansalaisyhteiskunnassa kiinnostuksen kohteiksi ovat viime vuosina nousseet muun muassa valtion ja kansalaisyhteiskunnan suhteet ja raja-alueet sekä toisaalta vapaaehtoissektorin ja yritystoiminnan suhteet. Myös järjestötoiminnan sisäiset muutokset, kuten järjestötyön ammattimaistuminen ja kysymys jäsendemokratiasta ovat vilkkaan keskustelun kohteena. Kansalaisyhteiskunnan näkökulmasta suurta rakennemuutosta merkitsee paikallisessa palvelurakenteessa tapahtuvat muutokset, joissa kunnat ulkoistavat toimintojaan, kansainvälistyminen, sekä internet- ja mobiililaitteiden tarjoamat mahdollisuudet uudentyyppisiin kansalaistoimintaan ja -liikendintöihin. Kansalaistoiminta on myös siirtymässä pitkäaikaisista järjestösitoutumisesta lyhytkestoisemman ja projektityyppisen sekä epämuodollisempien toimintamallien suuntaan (Konttinen).

Kansalaistoiminnan tiivis historia internetissä[muokkaa]

Kansalaisliikkeet alkoivat omaksua internetin mahdollisuuksia nopeasti 1990-luvun puolivälissä, vaikka pioneerikäyttö alkoi jo 1980-luvun puolella, kuten GreenNet-verkosto sekä eurooppalaisen rauhanliikkeen organisoituminen tietoverkoila myös Suomessa (Böök 1989). Internetissä nähtiin myös yhteiskunnallisia ulottuvuuksia. Internet mahdollistaa periaatteessa tasa-arvoisen pääsyn ja osallistumisen rodusta, iästä, sukupuolesta, varallisuudesta, asuinpaikasta tai muista eroista riippumatta. Näitä arvoja oli ajanut muun muassa hakkeriliike jo 1950-60-luvulta alkaen.

Kansalaistoiminta internetissä alkoikin pitkälti hakkeriryhmien ja kansalaisliikkeiden yhteistyönä. Yksi ensimmäisistä yhteenliittymistä 1990-luvulla oli Meksikon zapatisti-liike, jota The Electronic Disturbance Theater-ryhmä (EDT) auttoi teknisesti globaaliin tietoisuuteen (Hintikka). Alkuvaiheessa internetiä käytettiin pitkälti digitaalisina versioina perinteisistä keinovalikoimista, kuten addressit ja istumalakot. Esimerkiksi Kiinan Tiananmenin aukion tapahtumista levitettiin opiskelijoiden näkemystä tapahtumista USENET-foorumeilla 1989. USENET:issa jaettiin myös kiinalaisten ilmiantopuhelimien numeroita, joita ulkomaalaisten toivottiin tukkivan soittamalla ja telefaksilla.

Ruotsista käynnistynyt Piraattipuolue on esimerkki internet-ajan puolueesta. Se operoi fyysisessä todellisuudessa kuten muutkin puolueet ja sillä on muita puolueita vastaava puolueorganisaatiokokonaisuus. Piraattipuolueen ohjelmajulistus pohjautuu kuitenkin puhtaasti tekijänoikeuskysymyksiin ja nimenomaan internetin aikana nousseeseen problematiikkaan. Puolue tavoittaa, mobilisoi ja organisoi kannattajakuntansa internetin välityksellä. Vaikka puolue järjestää toisinaan esimerkiksi mielenosoituksia, niin myös mielenilmauksista pääosa tapahtuu internetissä, kuten erilaiset palvelinestohyökkäykset tai provokaatiot maakohtaisia tekijänoikeuslakeja vastaan.

Mobilisoituminen ja organisoituminen[muokkaa]

Suomessa yhdistykset ja järjestöt alkoivat siirtyä internetiin muiden organisaatioiden tavoin 1990-luvun puolivälin jälkeen. Aluksi omasta toiminnasta alettiin käydä keskustelua organisaatioiden omilla www-foorumeilla ja mahdollisesti julkaista asiakirjoja ja muita dokumentteja joko hallituksen, jäsenistön tai kaikkien saataville. Martti Siisiäinen (2002) on esittänyt "uusien tekniikoiden ja innovaatioiden mullistavan [yhdistysten] työintensiivisen mallin hallitsevan aseman". Uudessa verkkointensiivisessä mallissa voidaan toteuttaa toimintoja, mobilisoinnista itse toimintaan, pitkälti tietoverkkojen avulla ja huomattavasti kevyemmillä resursseille kuin perinteisellä toimintatavalla. Tyyppiesimerkki on mainosten ja tiedotteiden jakaminen. Aiemmin niitä jaeltiin paikkakunnittain, mikä edellytti runsaasti aikaa ja ihmistyövoimaa. Nyt voidaan perustaa esimerkiksi ryhmä sosiaalisessa mediassa tai verkkopalvelu ja jakaa tietoa siitä erittäin nopeasti, tehokkaasti ja edullisesti.

Esimerkiksi Suomen uudessa kansalaisaloitteessa on nopeasti hahmottunut useita tapoja kerätä 50 000 nimeä kuuden kuukauden aikana. Joissain aloitteiden nimien keruussa käytetään Siisiäisen esittämää työintensiivistä mallia, osassa nettitoimintaan painottuvaa mallia ja osassa näiden yhdistelmää. Esimerkiksi Suomen ensimmäinen kansalaisaloite, turkistarhausta vastaan, organisoitiin pitkälti valtakunnallisten keskusjärjestöjen kautta paikkakuntakohtaisesti keräämällä aktiivisesti nimiä ja perinteisiä allekirjoituksia paperille (työintensiivisyys). Samalla kuitenkin käytiin aktiivista nettikampanjaa, kuten kampanjan oma www-palvelu, ja allekirjoitus oli mahdollista tehdä sähköisesti pankkitunnisteilla tai tulostaa lomake, allekirjoitta ja laittaa se postiin tai toimittaa kampanjatoimistoon.

R. Kelly Garrett (2006) on tehnyt laajan kirjallisuuskatsauksen millä eri tavoin kansalaisjärjestöt ja -liikkeet voivat hyödyntää internetiä ja muita teknologisia innovaatioita, kuten kännyköitä. Vaikka katsauksen jälkeen esimerkiksi sosiaalisen median käyttö on yleistynyt voimakkaasti, ja internet kytkeytyy yhä laajamittaisempaan toimintaan (kuten nk. Arabikevät 2011) niin Garrettin keräämät perusperiaatteet ovat pysyneet pitkälti samoina

Laaja tutkimuskirjallisuus voidaan tiivistää siihen, että teknologian kehittyminen laskee viestinnän ja toiminnan koordinoinnin kustannuksia. Samalla internet-laitteet ja sovellukset ovat muuttuneet helppokäyttöisemmiksi ja edullisemmiksi ja lisäten yhä useamman mahdollisuuksia osallistumiseen. Väittämä kuulostaa yksinkertaiselta, mutta on vaikuttanut monimuotoisesti ja syvällisesti esimerkiksi länsimaisen yhteiskunnan moniin vakiintuneisiin toimialoihin, kuten joukkoviestintä. Aiemmin se toimi länsimaissakin lähes tiedonvälityksen monopolina, sillä uutisten tuotanto- ja jakeluvälineet olivat kalliita. Nyt kaupallinen joukkoviestintä on kohdannut vakavia talousongelmia ja yleisradiotoimintaakin halutaan leikata kustannussyistä.

Kevytaktivismin aika[muokkaa]

Suomessa on kansalaisaktiivisuudessa yleisesti ottaen luotettu suhteelliseen rauhanomaiseen keinovalikoimaan sekä yhdistys- ja järjestötoimintaan organisoitumismuotona. Myös internetin käyttöönotto on jatkanut pääosin tätä perinnettä, anonyymin vihapuheen sekä niin sanottujen somekohujen lisääntyminen poislukien. Somekohulla tarkoitetaan sosiaalisessa mediassa nopeasti leimahtavaa, kiihkeää ja laajamittaista reagointia epäilyihin tai uutisointiin esimerkiksi kansalaisen väärinkohtelusta tai rikoksista. Ohessa esitetyt ominaispiirteet toteutuvat monissa muissakin maissa parhaillaan, tässä opintokokonaisuudessa tarkastellaan tilannetta Suomen näkökulmasta tällä hetkellä.

Perinteisen järjestökentän voi sanoa joiltain osin institutionalisoituneen Suomessa täydentäväksi osaksi yksityistä ja julkista sektoria. Järjestöjen johto on yhä useammin palkattua ja toiminta ammattimaista kuten muillakin organisaatioilla sidosryhmäviestinnästä asiantuntijarooliin esimerkiksi lakivalmistelussa. Järjestöt tuottavat laajamittaisesti palveluita esimerkiksi kunnille. Järjestöjen vapaaehtoistoiminnan vähentyminen on pitkäaikainen trendi ja jäsenet maksavat järjestöille 'edunvalvonnasta' jäsenmaksun muodossa osallistumatta toimintaan (Siisiäinen 2002).

Samalla ihmisillä on lisääntynyt taipumus vaivattomuuteen, helppouteen ja sitoutumattomuuteen verrattuna aiempien vuosikymmenien politisoituneeseen ilmapiiriin ja vaikkapa laajoihin mielenosoituksiin. Toisaalta suuntausta voi kuvata yksilöllistymiseksi ja tarpeelle purkaa normeja sekä tehdä itse ylhäältä ohjatun tai organisoidun toiminnan sijaan. Omaehtoisesta toiminnasta voi mainita presidentinvaalien 2012 karnevalisoitumisen, Ravintolapäivän, Siivouspäivän ja Nappi naapuri -joukkorahoitus-kampanjan Mesenaatti.me:ssa.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa on jo jonkin aikaa kannettu huolta äänestysaktiivisuuden tasaisesta laskusta. Toisaalta on osoitettu, ettei yhteiskunnallinen aktiivisuus sellaisenaan ole pelkästään laskemassa. Pikemminkin se on saanut uusia muotoja muun muassa internetin myötä. Tapio Häyhtiö ja Jarmo Rinne (2007) kutsuvat tätä uudentyyppistä osallistumistapaa reflektiiviseksi politiikaksi, jolle on ominaista mobilisoituminen verkostomaisena liikehdintänä. Toiminnalle on tyypillistä, että se kukoistaa intensiivisesti vain lyhyen ajan. Sama ilmiö näkyy myös tyytymättömyytenä satunnaiseen politikointiin, millä Häyhtiö ja Rinne viittaavat esimerkiksi äänestämiseen vaaleissa kansalaisen pääasiallisena vaikutuskeinona.

Leo Stranius on kuvannut nykyistä suomalaista, yhteiskunnallista ja yleistä aktiivisuutta 'kevytaktivismiksi' (CITY 2008). "Toisin kuin aiemmin, nykyään ei sitouduta elinikäisesti järjestöön tai vaikuttamisen tapaan. Kevytaktivismi on kevyttä etenkin byrokraattisesti. Osallistutaan projektiin hetken aikaa tai liikutaan useiden järjestöjen välillä miten itselle sopii. Kevytaktivismi on vahvasti yksilökeskeistä." CITY-lehden artikkeli esittelee joukon ihmisiä, jotka ovat valinneet joko vähemmän tai ekologisesti kestävämmän kuluttamisen ja jossa esimerkiksi vegaanien tapaan tehdään päivittäisiä, mutta jatkuvia valintoja esimerkiksi kestävämmän kehityksen ja kuluttamisen puolesta. Stranius tyypittää kevytaktivistin 20–30-vuotiaaksi urbaaniksi, hyvin koulutetuksi aikuiseksi. Ikäluokasta kevytaktivisteja voi olla jopa yli puolet. "Vältetään lihansyöntiä kerran viikossa, hankitaan diesel-auto tai yhtenä päivänä vuodessa ei osteta mitään. Sekin on kevytaktivismia, jos joskus kaupassa tekee tietoisia valintoja tai sanoo, että olisi kiva mennä pyörällä töihin."

Tätä toimintaa leimaa tietynlainen 'itseorganisoituminen', missä pyritään välttämään formaalien organisaatioiden 'rajoitteita', kuten järjestöissä ja puolueissa. Suomessa tällaisen toiminnan katsotaan yrittävän erottautua vakiintuneista toimintatavoista siinä määrin, että on alettu puhua "uudesta demokratiasta". Esimerkiksi Sitran Uusi demokratia -hanke tunnisti 140 erilaista hanketta Suomessa (Sitra 2012). Vastaavasti tästä toiminnan kirjosta käydään keskustelua, olisiko se demokratian sijaan pikemminkin "puuhastelua" tai "uusyhteisöllisyyttä". Puuhastelua tai ei, sinänsä kiinnostava kysymys on miksi nämä runsaat avaukset nettidemokratiasta, avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä tulevat ensisijaisesti vakiintuneiden puolueiden ulkopuolelta eivätkä edes niiden nuorisojärjestöistä?

Sosiaalinen media hyötykäytössä[muokkaa]

Sosiaalinen media on lyönyt itsensä läpi kansalaistoiminnassa alle kymmenessä vuodessa lähes globaalisti niillä alueilla, missä on saatavilla internet-yhteys. Sosiaalisen median luonnetta ja ominaispiirteitä kuvataan tarkemmin omassa jaksossaan, tässä sitä esitellään lyhyesti kansalaisyhteiskunnan kannalta.

Vielä 2000-luvun alussa internetin yhteistoiminnassa käytettiin runsaasti eri nettityökaluja yksittäisiin tarkoituksiin. Sosiaalinen media, kuten facebook ja Ning, tarjoaa enemmän tai vähemmän toimivat ratkaisut lähes kaikkeen organisoitumiseen ja toimintaan, kuten keskusteluketjut, äänestyksen, kalenterin ja tapahtumakutsut sekä dokumenttien julkaisemisen ja jakamisen (kts. jakso Internetin yhteistyökaluja). Sosiaalista mediaa voi täydentää erillisillä nettisovelluksilla, kuten yhteiskirjoittaminen tai videoiden ja miellekartan koostaminen.

Sosiaalinen media soveltuu yhtä hyvin pienen harrastuskerhon tai yhdistyksen arkiseen organisointiin kuin valtakunnallisen järjestön tai kampanjan tueksi. Organisoitumisen lisäksi sen avulla voidaan muun muassa viestiä jäsenistölle ja kannattajille ja hankkia uusia, esittää organisaation asiantuntemusta ja tarjota tietoa sekä reagoida nopeasti ajankohtaisiin teemoihin.

Sosiaalisen median käyttötavat ovat nykyään niin monipuolisia, että siitä löytyy runsaasti oppaita niin vasta-alkajille kuin ammattilaisillekin ja opetusalasta markkinointiviestintään. Vaikuttava sosiaalisen median käyttö edellyttääkin nykyään ammattimaista ja jatkuvaa aktiivisuutta. Esimerkiksi Piritta Seppälän some-järjestöopas johdattelee järjestön tekemään tavoitteellisen strategian ja toimenpidesuunnitelman, tutustumaan omiin kohderyhmiin, valitsemaan itselleen sopivat some-kanavat sekä mittaamaan tuloksia. Opas korostaa myös ammattimaisen resursoinnin tarvetta sekä organisaation johdon roolia sosiaalisen median näkyvyydessä. Nykymuotoinen sosiaalinen media onkin minimissään puolipäivätyötä.

Lisää aiheesta[muokkaa]

Keskustelunaiheita ja tehtäviä[muokkaa]

1. Pohdi onko Ravintolapäivä tai Siivouspäivä kansalaisvaikuttamista. Perustele näkemyksesi.

2. Jos käytät fabebookia, niin tutustu ryhmään Lisää kaupunkia Helsinkiin. Miten ryhmä toimii osallistujien ja kaupungin edustajien välisessä vuoropuhelussa?

3. Suomalainen Tietoyhteiskuntapuolue perustettiin 2006 ja lakkautettiin 2007. Tutustu sen taustaan sekä puolueohjelmaan ja pohdi miksi toiminta lakkasi niin nopeasti?

4. Sosiaalinen media lisää myös valtavasti mahdollisuuksia kansalaisvalvontaan, kuten rikosepäilyt ja epäiltyjen julkinen jahtaaminen. Pohdi kansalaisvalvonnan etuja ja haittoja Tapio Häyhtiön ja Jarmo Rinteen tieteellisen artikkelin pohjalta Pikkuveli valvoo: http://www.edemokratia.uta.fi/haefile.php?f=268

5. Jos olet jäsen tai toimit yhdistyksessä, niin mitä asioita yhdistyksesi hoitaa internetillä (kuten pöytäkirjojen jakaminen) ? Mitä asioita yhdistys voisi hoitaa internetissä (kuten jäsenkeskustelut) ?

Jakson avoimet oppisisällöt ja lähteet[muokkaa]

Böök, Mikael (1989). Nätbyggaren - Undersökning av den moderna posten. Copy @ www.kaapeli.fi/book http://www.kaapeli.fi/book/sisu/nb/sv/pdf/natbyggaren.portrait.letter.pdf. Viitattu 4.3.2012.

CITY-lehti (2008). Kevytaktivistit - uusi vaikuttajalaji on syntynyt. Leo Straniuksen haastattelu. http://www.city.fi/artikkeli/Kevytaktivistit/2790/. Viitattu 1.3.2009.

Garrett, Kelly R. (2006). Protest in an Information Society. A review of literature on social movements and new ICTs. Information, Communication & Society 9(2):202-­224. http://www.comm.ohio-state.edu/kgarrett../Assets/Garrett-ProtestInfoSociety.pdf. Viitattu 4.3.2012.

Hintikka, Kari A. Haktivismi. http://kans.jyu.fi/sanasto/sanat-kansio/haktivismi

Häyhtiö, Tapio & Rinne, Jarmo (2007). Satunnaisesta poliitikosta refleksiiviseksi toimijaksi – poliittisen osallistumisen muutoksesta. Politiikka 49(2). http://www.edemokratia.uta.fi/haefile.php?f=259. Viitattu 15.7.2015.

Häyhtiö, Tapio & Rinne, Jarmo. Pikkuveli valvoo - Refleksiivisen politiikan mahdollisuudet. Kansalaisvalvonnan uudet muodot tietokonevälitteisessä viestinnässä. Politiikan tutkimuksen laitos. Tampereen yliopisto. http://www.edemokratia.uta.fi/haefile.php?f=268. Viitattu 22.7.2015

Konttinen, Esa: Kansalaisyhteiskunta. Artikkeli Kansalaisyhteiskunnan tutkimusportaalin sanastossa. http://kans.jyu.fi/sanasto/sanat-kansio/kansalaisyhteiskunta. Viitattu 4.3.2012.

Sitra (2012). Uusi demokratia -foorumi ja verkkopalvelu. http://www.sitra.fi/tulevaisuus/uusi-demokratia. Viitattu 21.7.2015.

Stranius, Leo (2009). Epämuodollinen kansalaistoiminta – järjestötoiminnasta kevytaktivismiin. Teoksessa Suomalaiset osallistujina - Katsaus suomalaisen kansalaisvaikuttamisen tilaan ja tutkimukseen. Julkaisu 2009:5. http://www.oikeusministerio.fi/fi/index/julkaisut/julkaisuarkisto/200905suomalaisetosallistujina.katsaussuomalaisenkansalaisvaikuttamisentilaanjatutkimukseen/Files/OMJU.pdf. Viitattu 12.9.2013.

Wikipedia: Vapaaehtoissektori. https://fi.wikipedia.org/wiki/Vapaaehtoissektori. Viitattu 20.7.2013.

Jakson muut lähteet[muokkaa]

Seppälä, Piritta (2014). Kuuntele & keskustele – Näin järjestösi toimii tavoitteellisesti sosiaalisessa mediassa. Sivistysliitto Kansalaisfoorumi SKAF ry. Arvio teoksesta Suomen Kuvalehden Kohinaa -blogissa. http://suomenkuvalehti.fi/kohinaa/arvio-osaavasti-jarjestoista-sosiaalisessa-mediassa/?shared=772-9ace5844-999. Viitattu 21.7.2015.

Siisiäinen, Martti (2002). Yhdistysten nykytila ja kehityksen suunnat. Teoksessa Riikonen & Siisiäinen, M. (toim.) Yhdistystoiminnan uusjako. Opintotoiminnan keskusliitto OK ry, Helsinki.

Suominen, Jaakko & Östman, Sari & Saarikoski, Petri & Turtiainen, Riikka (2013). Sosiaalisen median lyhyt historia. Gaudeamus. Arvio teoksesta Suomen Kuvalehden Kohinaa -blogissa. http://suomenkuvalehti.fi/kohinaa/arvio-suomi-somen-jarkalemainen-historia/?shared=408-e63420eb-999. Viitattu 21.7.2015.

Tausta ja siemenversion tekijät[muokkaa]

Opintokokonaisuuden rakenteen sekä materiaalin tuottaminen on aloitettu ESR-rahoitteisen Avoimet verkostot oppimiseen (AVO) -hankkeessa. Siemenversion koosti Kariahintikka (keskustelu) 11. marraskuuta 2012 kello 20.48 (UTC) aineistoissa mainittuine lähteineen. Lisäksi konseptointiin, ideointiin, kirjoittamiseen ja wikiaineistojen ylläpitoon ovat osallistuneet muun muassa seuraavat asiantuntijat: Tiina Airaksinen, Pekka Kinnunen (Kinnupekka), Hilma Lehtonen, Raimo Muurinen, Antti Jogi Poikola (Apoikola), Jaakko Rantala, Anne Rongas, Tarmo Toikkanen ja Ville Venäläinen.



AVO2-webbilogot.jpg

Materiaalin siemenversio on tuotettu osana AVO-hanketta. Hanketta rahoittavat Euroopan unionin sosiaalirahasto sekä Lapin ELY.



Avoimet verkostot -opintokonaisuus: Osio 1: Internet ja kansalaisyhteiskunta
Osio 1: Etusivu Internet ja kansalaisyhteiskunta Organisaation rooleja nettiaikana Internet ja julkisuus Osallistavia menetelmiä Oppiminen verkostoissa Täydentäviä jaksoja


AVO2 Avoimet verkostot -opintokonaisuuden päähakemisto
Etusivu 1. Internet ja kansalaisyhteiskunta 2. Avoimet toimintatavat 3. Internetin yhteistyökaluja 4. Organisoitumismuotoja internetissä 5. Internet-koordinointi
Opintokokonaisuus on parhaillaan muokattavana ja avoimessa koekäytössä [ 24.7.2015 ]


Luokka:Avoimet verkostot-opintokokonaisuus