AVO2 Avoimet verkostot -opintokonaisuuden päähakemisto
		Etusivu	1. Internet ja kansalaisyhteiskunta	2. Avoimet toimintatavat	3. Internetin yhteistyökaluja	4. Organisoitumismuotoja internetissä	5. Internet-koordinointi

Opintokokonaisuus on parhaillaan muokattavana ja avoimessa koekäytössä [ 24.7.2015 ]

AVO2 Avoimet verkostot -opintokonaisuus: Osio 3: Internetin yhteistyökaluja
		Osio 3: Etusivu	Sosiaalisen median ominaispiirteitä	Internetin yhteistyökaluja	Organisoituminen ja kanava-ajattelu	Yhteistyökalujen ylläpito	Verkostojen ylläpidosta	Täydentäviä jaksoja

Yhteistyökalujen ylläpito

Internetin yhteistyökalujen ylläpitotaidot ovat jossain määrin keskeisiä verkostoja koordinoivalle ammattilaiselle ja harrastajallekin. Lyhyesti voidaan sanoa että mitä useamman välineen ja mitä paremmin osaa, sitä enemmän on mahdollisuuksia toteuttaa verkoston aktivointia ja osallistumista. Hrrastuskerhon koordinointiin voi riittää taidot facebook- tai Google+ryhmän ylläpidosta, mutta esimerkiksi jonkin organisaation strategian joukkoistaminen (XXX) periaatteessa kaikille suomalaisille edellyttää jo huomattavasti enemmmän taitoja (fasilitointi (XXX)) ja periaatteessa koko tämän opintokokonaisuuden hallitsemista jollain tasolla.

Erikoistuminen

Yksi lähestymistapa on erikoistua tiettyyn palveluun, kuten facebookin ryhmien ja sivujen managerointiin ja tarjota tätä osaamista. Tällöin voi tarjota sekä projektiosaamista vaikkapa jonkin hankkeen tiedottamisessa ja samalla pitkäaikaisempaa managerointia jollekin brändiyhteisölle. Niin ikään voi opetella esimerkiksi Ning-yhteisöalustan ylläpidon ja tarjota osaamistaan erilaisille intressiryhmille. Erityisesti järjestöille on hyödyllistä kouluttautua vaikkapa kansalaisaloitteen nimienkeruuseen ja siihen tarvittaviin yhteistyökaluihin. Edelleen kunnallisten demokraattisten kuulemis- ja suunnitteluprosessien fasilitointi yleistyy sekä fyysisissä tapaamisissa että internetissä ja näiden yhdistelmänä.

Ylläpitotaidoilla tarkoitetaan tässä tapauksessa neljää osaamisaluetta:

Ominaisuuksien hallinta
Ongelmanratkaisu, käyttäjätuki ja koulutus
Sosiaalinen managerointi
Seuranta ja monitorointi

Ideaalitilanteessa verkostossa työskentelee useita ihmisiä, jolloin taito-osaamista voidaan jakaa. Näin on esimerkiksi konsortiohankkeissa ja kansalaisverkostoissa. Käytännössä monissa tapauksessa internet-koordinoija vastaa kaikesta ehtimisensä mukaan.

Ominaisuuksien hallinta

Kuten jaksossa Sosiaalisen median ominaispiirteitä XXX todettiin, monien palveluiden omaksumisessa menee pikemminkin minuutteja kuin vuorovaikusia. Peruskäyttöä laajempaa osaamista voi hankkia monin tavoin: alan koulutuksella, kokeilemalla itse, erilaisilla pikaoppailla sekä netin foorumeilla. Esimerkiksi AVO-konsortiohanke ja Anne Rongas ovat toimittaneet tätä kirjoitettaessa yli 50 nettipalvelun pikaopas-kokonaisuuden Goog Docsiin: AVO Kouluttajan työkalupakki (julkinen kokoelma how-to-opasteita). Kokonaisuus sopii sekä opetuksen tausta-aineistoksi että itseopiskeluun. Yhdeksi parhaaksi oppimistavaksi on osoittautunut, että tekee pikaoppaan itse tai kouluttaa muita välineiden käyttöön.

Ongelmanratkaisu, käyttäjätuki ja koulutus

Internet-koordinaattorin toimenkuvaan (XXX) ei varsinaisesti kuulu käyttäjien opastaminen tai tekninen tuki. Käytännössä jotkut osallistujat kääntyvät kuitenkin nimenomaan koordinoijan puoleen ja kokonaisuuden kannalta on hyvä ainakin yrittää ratkoa yksittäisiä ongelmatilanteita. Joskus ongelma voi johtua koordinaattorin tekemistä asetuksista ja muutoksistakin. Tyyppiesimerkki 'ongelmasta' on Google Docs -hakemiston tai -dokumentin käyttäjäoikeudet. Jos käyttöoikeuksia saa määritelmä monet ihmiset niin joku on saattanut muuttaa niitä vahingossa. Sama koskee esimerkiksi facebook-ryhmien asetuksia.

Palvelujen ongelmiin ei kuitenkaan kannata käyttää kohtuuttomasti aikaa sillä osa niistä on nk. henkimaailman hommia. Esimerkiksi Googlen päivittäessä palveluitaan normaalia laajemmin, kuten hakukoneen alkoritmi, on oletettavissa useamman päivän lyhyitä käyttökatkoksia tai palvelujen hidastumista. Jotkut palvelu ilmoittavat käyttökatkoksista ja päivityksistä käyttäjille, toiset ei.

Osallistujien kouluttaminen on toisinaan perusteltua tai jopa välttämätöntä. Jos esimerkiksi fasilitoidaan tiettyä organisaatiota tai kohderyhmää, niin opastusta voi tehdä etukäteen paikan päällä tai etänä. Lähtökohtaisesti internet-palvelujen kouluttamisessa on parasta että jokaisella koulutettavalla on oma kone tai sitten kaksi käyttäjää per kone. Omakohtainen kokeilu, vaikka lyhytkin, auttaa merkittävästi käytön oppimisessa.

Sosiaalinen managerointi

Sosiaalinen kanssakäyminen ja vuorovaikutus on internet-koordinoinnin ydin. Ammatista riippuen (XXX) se voi olla hyvin aktiivista tai näkymätöntä. Edellisessä tapauksessa manageri on aktiivinen persoona, joka olemuksellaan innostaa ja kannustaa ihmisiä osallistumaan, esimerkiksi verkkoyhteisössä. Toisaalta moderoida voi toimia taustalla ja keskittyä siihen että keskustelu noudattaa yhteisön tai verkoston sääntejö niin aiheiltaan kuin käsittelytavoiltaan.

Hyvän ja nopean johdatuksen nettiyhteisö ja -verkoston dynamiikkaan antaa F. Randall Farmerin essee Social Dimensions of Habitat's Citizenry. Siinä hän esittää Habitat-pelin kokemuksiin pohjautuen verkkoyhteisön viisi roolia, johon useimmat käyttäjät sovittuvat. Farmer kirjoitti Chip Morningstarin kanssa toisenkin tekstin Social Dimensions of Habitat's Citizenry, joka osoittaa että yhteisö- ja verkostomanageroinnissa voi tapahtua melkeinpä mitä tahansa. Kaikkiin tilanteisiin on mahdotonta kouluttautua etukäteen. Mutta mitä enemmän koordinoijalla on suuntaviivoja, miten reagoida minkäkin tyyppiseen tilanteeseen, sitä paremmat mahdollisuudet hänellä on luonnollisti onnistua.

Osallistujaroolijakoa on tehty runsaasti, Farmerin ja Morningstarin esitykset olivat yksi ensimmäisistä. Tiivistettynä yhteisön tai verkoston koosta siellä on yleensä vain muutama todella aktiivinen, jonkin verran toisinaan aktiivisia ja suuri osa osallistuu hyvin vähän, kuten painamalla facebookissa Tykkää-täppää, tai vain lukemaan aktiviteetteja. Tarkemmin jaksokssa Verkoston dynamiikkaa XXX. Koordinoinnissa kannattaa huomioida kaikki eri roolit, mutta aktivointi olla hyvinkin erilaista eri ryhmille.

Nettikoordinoinnin luonteesta riippuen (XXX) samat perustaidot pätevät kuin niiden perinteisissä versioissa fyysisessä todellisuudessa. Yhteisö- tai verkostomanageri voi esimerkiksi järjestää kyselyjä, kilpailuja, houkutella uusia ihmisiä mukaan, kannustaa muita, aktivoida keskusteluja jne. Internet-koordinoinnin ja -fasilitoinnin kannalta oleellista on palastella tehtävät ja toimeksiannot riittävän pieniksi palasiksi (vrt. Mikrotyö XXX), pitää tavoitteet kirkkaina ja raportoida projektin etenemisestä.

Nettivuorovaikutus on monella tavoin työläämpää kuin kanssakäyminen kasvokkain. Yleisin selitys tähän on, että nettikommunikointi on edelleen ilmaisultaan hyvin vajavaista verrattuna vaikka edes puhelinkeskusteluun. Kun toista osapuolta tulkitaan lähinnä tekstin ja ehkä hymiöiden avulla, niin syntyy helposti väärintulkintoja. Samalla netti mahdollistaa hyvin nopean reagoinnin ja sen leviämisen laajalle. Edelleen, monissa palveluissa voi esiintyä anonyymisti mikä osaltaan lisää konfliktiriskiä. Mutta vaikka esimerkiksi facebookissa esiinnytään pääsääntöisesti omalla nimellä, se ei ole mitenkään vähentänyt ristiriitatilanteita.

Kuten Farmerin ja Morningstarin artikkeli osoittaa, netissä voi tapahtua aivan mitä tahansa. Esimerkiksi verkkoroolipeleissä maksavat pelaajat ovat alkaneet kapinaan ja istumalakkoon, jolloin he ovat estäneet muiden pelaajien toiminnan. Keskustelufoorumien moderointi on varsin suoraviivaista: foorumilla on helposti saatavilla käyttäytymissäännöt ja jos niitä ei noudateta, käyttäjä niinsanotusti bannitaan eli asetetaan määräaikainen tai lopullinen käyttökielto. Hyvä moderaattori perustelee kunkin kiellon, mutta periaatteessa viittaus käytössääntöihin riittää.

Facebookissa ja vastaavissa isoissa verkostoitumispalveluissa noudatetaan usein seuraavaa linjaa: 1) kevyt huomautus tai maininta käyttäjälle ja ryhmän tai sivun käytössääntöihin. Säännöt on hyvä luoda ja laittaa näkyviin jo ennen ryhmän tai sivun käynnistämistä. 2) Tarvittaessa henkilökohtainen facebook-viesti käyttäyttyjälle. 3) Mikäli nämäkään toimet eivät auta niin määräaikainen osallistumiskielto. 4) Tarvittaessa määräämätön osallistumiskielto.

Ongelmatilanteissa on syytä pysyä neutraalina ja keskittyä yhteen ja ainoaan asiaan eli sääntöihin jotka ovat saatavilla helposti mutta niitä ei managerin mielestä ole noudatettu. Käyttäytyjällä voi olla mielestään perusteltu syy ja hänen kantaansa on hyvä kuulla, mutta ei antautua loputtomiin keskusteluihin. Lisäksi voidaan harkinnan mukaan todeta, ettei kyse ole käyttäytyjän persoonasta vaan säännöistä jotka tekevät osallistumisesta kaikille miellyttävämpää.

Hankalimmillaan ylläpidettävään yhteisöön tai verkostoon syttyy asemasota tietystä aiheesta. Niin sanottu nettileiskunta (flamewar) tai jopa vihapuhe voi kipinöidä hyvinkin nopeasti ja käyttäjät valitsevat nopeasti puolensa. Kestoaiheita on esimerkiksi pakkoruotsi. Aikoinaan Otakantaa.fi -palvelu jouduttiin sulkemaan, kun jokaisen lakiehdotuksen arviointi päätyi pakkoruotsi-keskusteluun muutaman käyttäjän toimesta. Tällaisessa tilanteessa manageri voi yrittää rauhoitella kiihkeimpiä osallistujia, määritellä aiheen kieltosanaksi, kääntää keskustelua muualle mutta esimerkiksi keskusteluketjujen välitön sensurointi en erittäin radikaali ja voimakas toimenpide ja voi herättää lisää aggressioita.

Erityisesti pitkäikäisessä verkkoyhteisössä sääntöjen, normien ja etiketin olemassaolo on tärkeätä. Julian Dibbellin (1993) klassikkoteksti A rape in cyberspace kuvaa 1990-luvun alussa verkkoyhteisössä tapauksen, jossa teknisesti etevä pelaaja virtuaalisesti raiskasi toisen pelaajan. Yhteisö ei ollut valmistautunut tällaiseen ja joutui määrittelemään sanktion pelaajalle. Kokonaisuus johti osittain verkkoyhteisön hajoamiseen.

Internet-yhteisöä tai -verkostoa on vaikea johtaa perinteisessä mielessä. Pikemminkin se on koordinointia, joka voi olla ohjaavaa. Toisaalta tietynlainen ohjaaminen tuottaa tietynlaisen sosiaalisen lopputuloksen ja päinvastoin: tietynlaiselle yhteisölle tai verkostolle sopii tietynlainen koordinointi ja uuden koordinoijan on oikeastaan omaksuttava olemassaoleva kulttuuri pitääkseen yhteisön tai verkoston aktiivisena.

Kari A. Hintikka (1998) on esittänyt kolme erilaista verkkoyhteisön koordinointi- ja ohjaustapaa:

Bonsai-puu eli tiukka koordinointi
Antaa-kaikkien-kukkien-kukkia
Hullu tiedemies

Nämä kolme tyyliä muistuttavat hyvin pitkälti Paul Baranin esittämää verkostojen kolmea päätyyppiä (Verkosto ja ekosysteemi XXX). Bonsai-puu-koordinointi sopii keskitetylle verkostolle ja ammattimaiselle projektille, jossa tavoitteet ja toimintatavat ovat selvät. Tämä ei tarkoita tiukkaa kuria, mutta toiminta ei ole erityisen rönsyilevää vaan esimerkiksi keskustelu pysyy pääosin aiheessa.

Antaa-kaikkien-kukkien-kukkia edustaa keskittämätöntä verkostoa, jota koordinoidaan löyhemmin. Niissä keskustelu voi rönsyillä eri suuntiin ja koordinoija joskus palauttaa sen takaisin aiheeseen ja edistää varsinaista tavoitetta esimerkiksi siirtymällä vaiheesta seuraavaan. Sosiaaliseen mediaan muodostunut kirjoittamaton etiketti muistuttaa pitkälti tätä lähestymistapaa.

Hullu tiedemies muistuttaa hajautunutta verkostoa. Siinä osallistujia voidaan jopa kannustaa anarkistisiin kokeiluihin ja niitä tuetaan tarjoamalla erilaisia mahdollisuuksia. Hullu tiedemies sopii esimerkiksi innovointiin ja tulevaisuuden ennakointiin.

Nettiaikana erityisesti brändien mainetta arvioidaan tyystin toisin ja näkyvämmin kuin ennen nettiä. Erityisesti ongelmatilanteissa tarvitaan kriisiviestintätaitoja syntyneen tilanteen hillitsemiseksi. Aktiivinen reagointi voi johtaa niin sanottuun Streisand-vaikutukseen (http://fi.wikipedia.org/wiki/Streisandin_ilmi%C3%B6) jossa "yritykset vaientaa tai poistaa internetissä julkaistua informaatiota – esimerkiksi valokuvia, videoita tai tekstiä – johtavatkin informaation saaman julkisuuden räjähdysmäiseen kasvuun".

Sosiaalista ylläpitoa oppii harjoittelemalla, kouluttautumalla perinteisiin vuorovaikutustaitoihin, tutkimalla erilaisten foorumien ja ryhmien dynamiikkaa miten ne keskustelevat sekä vaihtamalla mielipiteitä ja kokemuksia muiden alan ammattilaisten kanssa esilaisissa ryhmissä ja keskusteluissa. Suomessa on järjestetty kahtena vuotena CMAD-tapahtuma eli yhteisömanagereiden arvostuspäivä http://www.tut.fi/soita/cmad2013. Se on suunnattu alan ammattilaisille ja alalle aikoville. Ohessa edesmenneen Jaikun yksi keskustelu yhteisömanageroinnista vuodelta 2008 http://pirkka.jaikuarchive.com/presence/31301891

Alalle ei ole vielä suoraan valmistavia koulutusohjelmia, mutta esimerkiksi Otavan Opisto on järjestänyt vuoden pituisia yhteisömanageri-kursseja. Alan ammattilaisten koulutustausta vaihtelee huomattavasti ja esittelevät koulutustaan esimerkiksi LinkedIn-ryhmässä CMF Community Managers in Finland, joka on suunnattu sekä ammattilaisille että alalle aikoville ja opiskelijoille. Keskeisimpiä taitoalueita on listattu jaksoiss Uusia ammattikuntia XXX ja Internet-fasilitointi XXX.

Seuranta ja monitorointi

Seuranta- ja monitorointityökalut ovat hyödyllisiä monin tavoin. Joissain sosiaalisen median palveluissa ei niitä juurikaan ole, toisissa tarjonta on erinomainen. Esimerkiksi facebookin-Sivun työkalut kertovat yleisen aktiivisuuden, käyttäjäprofiloinnin iän ja paikkakunnan perusteella, jokaisen keskusteluavauksen suosion eri mittareineen jne.

Mittauksen avulla voidaan selvittää esimerkiksi suosituimmat aihepiirit, milloin niitä kannattaa jakaa ja miten eri aiheisiin reagoidaan. Twitteriin on taas tarjolla ulkopuolisia palveluita, kuten Hootsuite. Lisäksi esimerkiksi omaan www-palveluun tai blogiin voidaan asentaa maksuton Google Analytics. Isoimmissa blogipalveluissa, kuten Wordpress, on oma analytiikkansa. Erityisesti kaupallisessa toiminnassa analytiikka tarjoaa käytännön lukuja toiminnan vaikuttavuudesta.

Lisää aiheesta

Keskusteluaiheita ja tehtäviä

1. Pohdi Farmerin esittämiä viittä roolia jossain yhteisössä, verkostossa tai muussa organisaatiossa, kuten työpaikkasi tai jokin järjestö. Miten hyvin se kuvaa tarkastelemaasi kohdetta?

2. Keksi yksin tai mieluiten ryhmässä eri tapoja aktivoida yhteisöä tai verkostoa.

3A. Luo facebook-ryhmä ja sivu. Kirjaa eteentulleita tilanteita jotka vaativat lisäopiskelua. Liitä opiskelutovereitasi, opettajasi tai tuttujasi ryhmän/sivun ylläpitäjäksi.

3B. Luo Google+ryhmä. Liitä opiskelutovereitasi, opettajasi tai tuttujasi ryhmän/sivun ylläpitäjäksi.

4. Keskustelkaa ryhmässä millaisia ongelmatilanteita netin kanssakäymisessä on tullut vastaan ja miten niitä on yritetty ratkoa. Onko niillä ollut seurauksia?

5. Tutustu internetissä johonkin vihapuheeseen tai kestoaiheeseen, kuten pakkoruotsi tai maahanmuutto. Miten keskustelu etenee ja osallistujat argumentoivat? Toimiiko keskustelun ylläpitäjä aktiivisesti keskustelussa ja jos toimii niin miten?

Opastusta yhteistyökaluihin suomeksi

AVO Kouluttajan työkalupakki (julkinen kokoelma how-to-opasteita). Google Docs -kokonaisuus. Sisältää pikaoppaan tätä kirjoitettaessa yli viiteenkymmeneen palveluun. https://drive.google.com/folderview?id=0B1DrjGC54m7ROVkzc2xuM3REY2s&usp= sharing

Jakson avoimet oppisisällöt ja lähteet

Viitattu 4.9.2013.

Dibbell, Julian (1993). A rape in cyberspace - How an Evil Clown, a Haitian Trickster Spirit, Two Wizards, and a Cast of Dozens Turned a Database Into a Society. First published in The Village Voice, December 23, 1993. http://www.juliandibbell.com/texts/bungle_vv.html.

Farmer XXX http://www.crockford.com/ec/citizenry.html

Farmer XXX (1990) XXX http://www.crockford.com/ec/lessons.html

Jaiku (2008). Keskustelua yhteisömanageroinnista. http://pirkka.jaikuarchive.com/presence/31301891

Jakson muut lähteet

Tekijä: Hintikka, Kari A. & Kojo, Ilpo &Metsämäki, Markku (1998). Virtuaaliympäristöjen suunnitteluopas. Silta-sarja. Edita.

Tausta ja siemenversion tekijät

Opintokokonaisuuden rakenteen sekä materiaalin tuottaminen on aloitettu ESR-rahoitteisen Avoimet verkostot oppimiseen (AVO) -hankkeessa. Siemenversion koosti Kariahintikka (keskustelu) 11. marraskuuta 2012 kello 20.48 (UTC) aineistoissa mainittuine lähteineen. Lisäksi konseptointiin, ideointiin, kirjoittamiseen ja wikiaineistojen ylläpitoon ovat osallistuneet muun muassa seuraavat asiantuntijat: Tiina Airaksinen, Pekka Kinnunen (Kinnupekka), Hilma Lehtonen, Raimo Muurinen, Antti Jogi Poikola (Apoikola), Jaakko Rantala, Anne Rongas, Tarmo Toikkanen ja Ville Venäläinen.

Materiaalin siemenversio on tuotettu osana AVO-hanketta. Hanketta rahoittavat Euroopan unionin sosiaalirahasto sekä Lapin ELY.

AVO2 Avoimet verkostot -opintokonaisuus: Osio 3: Internetin yhteistyökaluja
		Osio 3: Etusivu	Sosiaalisen median ominaispiirteitä	Internetin yhteistyökaluja	Organisoituminen ja kanava-ajattelu	Yhteistyökalujen ylläpito	Verkostojen ylläpidosta	Täydentäviä jaksoja

AVO2 Avoimet verkostot -opintokonaisuuden päähakemisto
		Etusivu	1. Internet ja kansalaisyhteiskunta	2. Avoimet toimintatavat	3. Internetin yhteistyökaluja	4. Organisoitumismuotoja internetissä	5. Internet-koordinointi

Opintokokonaisuus on parhaillaan muokattavana ja avoimessa koekäytössä [ 24.7.2015 ]

Luokka:Avoimet verkostot-opintokokonaisuus