Avoimet verkostot -opintokokonaisuus/Itseorganisoitumisen ideaali

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
AVO2 Avoimet verkostot -opintokonaisuuden päähakemisto
Etusivu 1. Internet ja kansalaisyhteiskunta 2. Avoimet toimintatavat 3. Internetin yhteistyökaluja 4. Organisoitumismuotoja internetissä 5. Internet-koordinointi
Opintokokonaisuus on parhaillaan muokattavana ja avoimessa koekäytössä [ 24.7.2015 ]


AVO2 Avoimet verkostot -opintokonaisuus: Osio 4: Organisoitumismuotoja internetissä
Osio 4: Etusivu Itseorganisoitumisen ideaali Väkijoukko Verkosto ja ekosysteemi Yhteisö ja kollektiivi Rihmasto Täydentäviä jaksoja



Itseorganisoitumisen ideaali ja käytännön työläys - RAAKATEKSTI VASTA[muokkaa]

Internet tarjoaa yhteiskunnalliselle liikehdinnälle tyystin uudentyyppisiä organisoitumis- ja mobilisointimahdollisuuksia verrattuna aiempaan. Liike voi periaatteessa päästä hyvinkin vaikuttaviin tuloksiin varsin pienillä henkilö- ja muilla resursseilla verrattuna aiempaan (Meikle 2002; Vegh 2003; Lappalainen 2005; Hay2007; Hintikka 2008a). Erityisesti Wikipedian ja avoimen lähdekoodin liikkeen myötä internetin mahdollisuudet ovat alkaneet viehättää siinä määrin, että on alettu puhua kansalaisten itseorganisoitumisesta eli - tässä kontekstissa - vapaista kansalaisista ja yksilöistä, jotka voisivat toteuttaa monimutkaisia hankkeita ja vaikuttaa yhteiskunnalliseen toimintaan ilman muodollista organisaatiota, hierarkkisuutta, johtajuutta tai päätöksentekojärjestelmää. Esimerkiksi avoimen politiikan (open politics) edustajat ajattelevat, että yhteiskunnallista toimintaa voisi järjestää Wikipedian kaltaisilla kollektiivisilla internet-työkaluilla, jossa toiminnan valvonta perustuisi läpinäkyvyyteen ja kaikille avoimeen toiminnan ’kirjaan’, josta kuka tahansa näkisi kenen tahansa toiminnan liikkeessä dokumentoidusti koska tahansa (Hintikka mt.).

Länsimaisen elintason kasvun myötä tällaista invividualistista vapautta ja epämuodollista toimintaa on alettu joissain piireissä pitää jopa uudenlaisena demokratian ihanteena (esim. Tapscott & Williams 2006). Kerran neljässä vuodessa tapahtuva äänestäminen näyttäytyy valtion harjoittamana pakkona, ei enää kansalaisoikeutena. Käytännössä myös tekninen kehitys on mahdollistanut, että kuluttajat todella voivat olla suoraan ja myös tehokkaammin yhteydessä opponentteihinsa ilman puolueita tai muita etujärjestöjä. On myös havaittu, että yhteiskunnallinen aktiivisuus ei ole sellaisenaan ole välttämättä katoamassa vaan se saa äänestämisen sijaan uusia muotoja, kuten refleksiinen politiikka, joka on kertaluontoista, pistemäistä ja sporadista (Häyhtiö & Rinne 2007; Hay mts. 25-28).

Internetissä nyt leviävää itseorganisoitumiseen ja epämuodolliseen toimintaan liittyvää keskustelua on käyty itse asiassa 1960-luvulta alkaen. Uudet yhteiskunnalliset liikkeet (Della Porta & Diani 1999) ovat peilanneet itseään mielellään ’perinteisiin’ tai ’vakiintuneisiin’ liikkeisiin kuten työväenliike ja ovat halunneet erottautua hierarkisista, raskassoutuisista tai yhteiskuntaan sitoutuneista liikkeistä ikäänkuin vähemmän kahlittuna. Internetin uudentyyppiset "itseorganisoituvat" liikkeet taasen pitävät uusia yhteiskunnallisia liikkeitäkin hierarkisina ja raskassoutuisina.

Vakiintunut liiketutkimus tarkastelee liikkeitä pitkälti suhteessa yhteiskuntaan ja kolmella lähestymistavalla: 1) poliittinen mahdollisuusrakenne, 2) mobilisaatioulottuvuus ja 3) kehystäminen (Stranius 2009). Oma näkökulmani tässä paperissa perustuu ajatukseen liikkeestä sosiaalisena verkostona. Yhteiskunnallista liikettä voidaan ajatella myös joukkona sosiaalisia ja keskinäisiä suhteita.

Tarkastelen internetissä tapahtuvaa itseorganisoitumista kolmen suomalaisen liikehdinnän kautta. Onko itseorganisoituminen todella mahdollista ja missä määrin? Esimerkiksi Wikipediaa ylläpidetään palkatulla henkilökunnalla ja taustalta löytyy aivan normaali organisaatio säätiöineen, vaikka ulospäin se näyttää 'itseorganisoituvalta'. Samalla teen myös joitain päätelmiä, miten verkostonäkökulmasta liikkeiden olisi loogisinta toimia vaikuttavuuden maksimoimiseksi. Menetelmäni on tapaustutkimus ja osallistuva havainnointi. Tapaustutkimuksella tarkoitetaan perusteellista ja tarkkaa kuvausta tutkittavasta ilmiöstä (Laine, Bamberg & Jokinen 2007:9). Aineistonani ovat näiden kolmen liikkeen sisäinen ja julkinen keskustelu, internet-näkyvyys ja eri palveluiden käyttö sekä liikkeistä saatavat luvut osallistujista.

Tarkasteltavat liikkeet ovat ympäristö- ja kuluttajaliike Porkkanamafia, opetusalan ammattilaisten Sometu -verkosto sekä avointa tiedettä edistävä Tutkimusparvi. Nämä kolme liikettä olen valinnut useista syistä ja ne ovat myös monessa suhteessa vertailukelpoisia. Liikkeet ovat hyvin uusia: Sometu -verkosto syntyi marraskuussa ja Tutkimusparvi joulukuussa 2007, Porkkanamafia elokuussa 2008. Liikkeisiin oli mahdollista osallistua alusta alkaen. Liikkeet tähtäävät mahdollisimman avoimeen toimintakulttuuriin ja toiminta tapahtuu ensisijaisesti internetin välineillä. Osallistujapohja on kaikissa varsin ammattimainen eikä niillä ole opponentteja vaan toiminta perustuu proaktiiviseen uusien toimintamallien ja hyvien esimerkkien antamiseen.

Donatella della Portan ja Mario Dianin (mts. 14) mukaan yhteiskunnalliset liikkeet ovat a) epämuodollisesti organisoituneita verkostoja, jotka b) perustuvat jaettuihin uskomuksiin ja solidaarisuuteen, jotka c) mobilisoituvat ristiriitakysymyksistä ja d) käyttävät jatkuvasti eri protestimuotoja. Tähän määritelmään on sisäänrakennettuna konflikti liikkeen olemassaolon perusteena. Tarkastelemillani liikkeillä ei ole tässä mielessä opponentteja eivätkä ne edes tähtää konfliktiin, vaan käyttäytyvät proaktiivisesti ehdottaen uusia positiivisia toimintatapoja –ja malleja verrattuna nykyisiin. Della Portan ja Dianin määritelmään peilaten ristiriitakysymyksinä ja protestimuotoina voi ajatella näiden kolmen tarkastelukohteen kannalta niiden tapaa haastaa yhteiskunnan vakiintuneet toimintatavat.

Kepin sijaan porkkanaa[muokkaa]

Itseorganisoitumisen käsite on ollut pitkään ja laajasti käytössä eri tieteenaloilla filosofiasta termodynamiikkaan. Yleisellä tasolla itseorganisoitumisella viitataan systeemiseen ominaisuuteen, jossa osasten järjestäytyminen uudella tavalla tuottaa uusia, emergenttejä eli ilmaantuvia ominaisuuksia tai ilmiöitä – ilman ulkopuolista !!! xxx. Sosiologisesti katsoen itseorganisoituminen voidaan mieltää kollektiiviseksi toiminnaksi ilman muodollista tai hierarkkista koordinointia tai organisointia esimerkiksi yhdistyksen, järjestön tai puolueen muodossa. Itseorganisoituvia liikkeitä verrataan mieluusti esimerkiksi eläinten muodostamiin parviin, kuten kalat ja linnut (swarm) sekä muurahaisten tai mehiläisten yhdyskuntiin (hive). Itseorganisoituminen eläinparvissa on kuitenkin erilaista kuin ihmisillä, koska keskimääräisesti yksittäisillä eläimillä on varsin samansuuntaiset ja suppeat tavoitteet verrattuna ihmisyksilöihin ja siksi parvi- tai laumavertailu ei ole välttämättä kovin onnistunut.

Porkkanamafia on tarkasteltavista liikkeistä selkeästi suurin ja eniten yleisessä tietoisuudessa. Carrotmob on Yhdysvalloissa kesällä 2008 syntynyt kuluttajaliike, joka levisi nopeasti myös Suomeen internetin välityksellä. Liikkeen ideana on tarjota yrityksille kepin sijasta porkkanaa. Liike pyrkii kokoamaan suuren joukko tavallisia kuluttajia, kilpailuttaa tietystä tarjouksesta kauppiaita ja valitsee tarjouksen, joka on kuluttajien määrittelemästi ekologisesti kestävin tai muutoin kokonaisedullisin. Toimintamallia on kuvattu käänteisboikotiksi. Liike saavutti Suomessa hyvin nopeasti suuren suosion ja myös mediajulkisuus otti sen hyvin vastaan. Selitys on ilmeinen. Liike yhdistää positiivisella tavalla helposti hyväksyttävän, kaikkia koskettavan ja ajankohtaisen aiheen sekä helpon ja miellyttävän tavan osallistua kuluttamalla. Toisaalta kuten monet muutkin netti-ilmiöt, Carrotmob -liike on erittäin suosittu nimenomaan Suomessa. Kuvaavaa on, että Google -haku tuotti 15.10.2008 alkuperäisellä Carrotmob -sanalla 23 400 löydöstä globaalisti kun taas Suomen versio "Porkkanamafia" tuotti 18 300 löydöstä suomenkielisestä internetistä.

Liike rantautui Suomeen internetin pikaviestinkanavien kautta. Yhdysvalloissa tuotetun esimerkkivideon linkki alkoi levitä erittäin nopeasti ja löysi tiensä myös toimittajien ääreen, jotka alkoivat tiedustella kansalaisvaikuttajilta Suomen Carrotmobista jo ennen kuin liike ehti edes syntyä. Ajatushautomo Demos perusti sosiaaliseen verkostopalvelu Facebookiin "Let's go mobbing" -ryhmän, joka sai muutamassa päivässä tuhansia videosta innostuneita kannattajia (5794 jäsentä 4.3.2009). Lisäksi Facebookiin perustettiin useita paikallisryhmiä.

Demos alkoi käynnistää liikettä tarjoten kokoontumistilat. Liike aloitti nopeasti myös wikin, jolla alettiin organisoida muun muassa nimenvalintaa sekä tallentaa asiakirjoja. Kuka tahansa saattoi kirjoittaa wikiin omia nimiehdotuksiaan, joista seuloutui Porkkanamafia. Facebookista muodostui tiedotuskanava suurelle yleisölle, kun wikiä käytettiin muun muassa kokousdokumenttien tuottamiseen, liikkeen yleiseen hahmotteluun sekä rekrytointikanavana. Internet-välineiden lisäksi organisoitumistavaksi seuloutui viikkokokous Helsingissä, mutta pääosa liikkeen kehittämisessä tapahtui sähköpostilistalla. Lisäksi liikkeelle käynnistettiin verkostoitumispalvelu, jossa on valmiina keskusteluryhmät yms. Tämän seurauksena toimintaa alkoi virittyä myös pienemmille paikkakunnille, joissa joko kiinnostuneet eivät olisi välttämättä muutoin verkottuneet keskenään tai ei ollut valmiuksia organisoida internetin työkaluja toiminnan käynnistämiseen. Porkkanamafian ensimmäistä tempausta Helsingissä voi pitää menestyksenä (3362,94 euroa). Pian tämän jälkeen tempaistiin myös Tampereella (3475 euroa) sekä 2009 alussa Lahdessa (2174 euroa), Jyväskylässä (4201 euroa) ja Järvenpäässä epäonnistunut tempaus.

Porkkanamafian toimintamalli osoittautui hieman liiankin itseorganisoituvaksi. Syksyn 2008 viikkokokouksiin osallistui ihmisiä usein vain yhden tai kahden kerran ja joku saattoi viedä esimerkiksi suunnitelmat mukanaan. Wiki ratkaisi tätä osaltaan, mutta liikkeessä alettiin pohtia yhdistystä tilanteen selkeyttämiseksi. Yhdistys mahdollistaisi myös käytännöllisen ratkaisun resursointiin. Tempausten valmistelu neuvotteluineen on aikaavievää ja yhdistys voisi hakea avustuksia.

Edelleen, itseorganisoitumisen myötä itse liike ei oikein jäsentynyt osallistujilleenkaan. Helsingin kokouksissa suunniteltiin paitsi pääkaupunkiseudun tempauksia niin myös koko Porkkanamafiaa liikkeenä. Paikallistempaukset on organisoitu täysin itsenäisesti. Toisaalta aluetempauksissa on omaksuttu täysin yhtenäinen linja tempauksista tiedottamisen ja ydinviestin osalta, vaikka itse liike ei sellaisenaan ole esimerkiksi kokoontunut kertaakaan valtakunnallisesti. Myöskään ei ole selvillä, ketkä varsinaisesti edustavat Porkkanamafiaa julkisuudessa. Kansalaistoiminnan kannalta on luonnollisesti hyvä asia, että liikettä voi edustaa periaatteessa kuka tahansa julkisuuden suuntaan. Toisaalta osa liikkeen jäsenistä esiintyy muutoinkin julkisuudessa, mikä voi aiheuttaa sekaannuksia, missä roolissa kuka kulloinkin on - liikkeen vai jonkin toisen taustayhteisön edustajana.

Porkkanamafia on tähän mennessä onnistunut varsin hyvin mobilisoimaan tempauksiin tarvittavia kuluttajia. Tämä on perustunut pitkälti kolmeen edellytykseen: medianäkyvyyteen, tehokkaaseen internet-viestintään sekä erilaisten opiskelija- ja muiden verkostojen aktivointiin. Järvenpään elokuvatempauksen epäonnistuminen johtuikin pitkälti tästä. Helsingistä organisoidussa tempauksessa ei oltu aktivoitu paikallisia verkostoja, ja toisaalta normaalikävijät ilmeisesti jättivät käymättä tempauksen vuoksi.

Internet organisoitumisympäristönä

Sometu on verkosto toimijoille joilla on kiinnostusta sosiaalisen median tuomien uusien toimintamallien ja työkalujen käytöstä edistämässä oppimista sekä yksilö- että yhteisötasolla (888 jäsentä 4.3.2009). Lisäksi verkosto tähtää uudentyyppisten oppimiskäytäntöjen leviämiseen, kuten ilmiöpohjaisuus, jossa kouluopetusta nivoutettaisiin enemmän ilmiöiden ympärille ja oppiaineiden välisesti. Verkosto käynnistyi kolmen aktiivin toimesta ja on laajentunut ilman erityistä markkinointia tai julkisuutta kaverikutsuilla sekä opetusalan seminaarien ja blogien kautta. Sometun päätavoite on edistää sosiaalisen median opetuskäyttöä ja verkosto tarjoaa jäsenilleen muun muassa kokemusten ja havaintojen vaihtoa, kollektiivista ongelmanratkaisua sekä yleisiä verkostoitumisen tuomia etuja.

Sometun toimintamuotoina ovat olleet paitsi aktiivinen verkkokeskustelu niin myös kuukausittain organisoitavat tapaamiset, joita on järjestetty eri puolilla Suomea sekä samanaikaisesti internetissä. Toiminnan aktiivisuus on ollut vaihtelevaa. Jäsenmäärän kasvun myötä esimerkiksi uudet jäsenet on haluttu toivottaa tervetulleeksi, mutta tämä muodostuu helposti työlääksi. Koska toiminta on pitkälti vapaaehtoispohjalta, niin työkiireiden myötä kukaan ei välttämättä ehdi kätilöidä tai fasilitoida aktiviteetteja, kuten vaikkapa verkkoäänestyksiä, uusia keskustelunaiheita, verkkotapahtumia jne. Tällainen aktivointi tai fasilitointi on varsin yleistä internetin verkostojen ja 'yhteisöjen' ylläpitämisessä virkeänä ja sitä harjoittavat myös esimerkiksi sanomalehtien verkkotoimituksissa.

Ratkaisuksi haettiinkin varsin nopeasti ydinaktiivien lisääminen ja eriasteisten oppilaitosten edustajien kutsuminen mukaan. Toisaalta tämä ei ole kuitenkaan kestävä ratkaisu jäsenmäärän edelleen kasvaessa. Yksistään eri ryhmiä verkostossa on 27. Toisaalta ryhmät voisivat toimia täysin itseorganisoituvasti ja kullakin ryhmällä on vetäjät, mutta käytännössä näitä ryhmiäkin olisi hyvä aktivoida. Varsinaista ratkaisua Sometu ei ole vielä löytänyt jäsenmäärän kasvun täysipainoiseksi aktivoimiseksi vaan aktivointia ja mobilisointia tekee se joka ehtii. Yhdistystä sekä palkattuja työntekijöitä on harkittu. Sometu sai avustusta taustajärjestöilleen toiminnan kehittämiseksi 2009 alussa, mutta tämän vaikutuksia ei ole vielä nähtävillä.

Tutkimusparvi on avoin verkosto, joka etsii uusia, akateemisesti valideja tapoja organisoida ja tehdä tutkimustoimintaa ja edistää avointa tiedettä (open science) (Heiskanen & Hintikka & Hintsa & Kokkonen & Kola & Näkki 2008). Parvi toimii pääasiassa internetissä ja hyödyntää työskentelyssään monipuolisesti sosiaalista mediaa. Tutkimusparven Jaiku -kanavaa seuraa 151 ihmistä (4.3.2009) ja Parven wikiin on nimellään ilmoittautunut 46 tutkijaa. Ydinaktiiveja on 5-10, ihmisten kiireistä riippuen. Tutkimusparven kevyt organisoituminen rakentuu siten, että keskustelua käydään Jaiku-mikrokanavassa ja tarvittavat dokumentit, kuten hakemukset tuotetaan kollektiivisesti Parven omalla wikillä tutkimus.parvi.fi. Lisäksi hyödynnetään tarvittaessa ajantasaista sosiaalista mediaa, kuten Skype-nettipuhelinta.

Paperin alussa mainitsemastani ja nettiin liittyvästä itseorganisoitumisen tavoitteesta käynee esimerkiksi seuraava kommentti: "Kokemuspohjaisesti uskallan väittää, että yhdistystoiminnassa vaanii kaikenlaisia gettoutumisen, jäsenien unohtamisen ja epäprofessionaalisuuden vaaroja. Tuli mieleen, että voisko avoimella kevyellä wiki-byrokratialla ja yhteistyössä netitse toimivan tilitoimiston kanssa tehdä yhdistyksestä vähän dynaamisemman otuksen." (Jaiku 2009).

Liike havaitsi varsin varhaisessa vaiheessa täydellisen itseorganisoitumisen työläyden esimerkiksi tilaisuuksia järjestettäessä. Nopeasti omaksuttiin käytäntö, että on kyseessä wiki-sivun laatiminen tai kollektiivisesti wikillä kirjoitettu akateeminen paperi, niin toiminnalla ja sen osavaiheilla on joku vastuuhenkilö, joka viime kädessä huolehtii toiminnan valmistumisesta. Tutkimusparvea voi pitää hyvänä esimerkkinä Tapio Häyhtiön ja Jarmo Rinteen kuvaamasta refleksiivisesta toiminnasta. Toiminta on erittäin sporadista. Uuden idean tai toimintamallin syntyessä sitä aletaan kokeilla aktiivisesti ja toiminta laajenee moneen suuntaan. Väliin voi kulua kuukausia ilman kovin suurta aktiivisuutta. Parvessa on käyty aktiivisesti keskustelua alusta alkaen toiminnan järjestäytymisestä esimerkiksi tutkimusrahoitusta varten sekä käyty läpi erilaisten järjestäytymismuotojen etuja ja haittoja.

Porkkanamafiassa ja Sometussa on noussut selkeästi esiin itseorganisoitumisen haasteet toiminnan ja jäsenmäärän kasvaessa. Tutkimusparvi on kooltaan vielä niin pieni, että ongelmat eivät ole nousseet toiminnan esteeksi, mutta sekin on tiedostanut perusongelman ja kaikki kolme ovatkin pohtineet muodollista organisaatiota. Toisaalta niiden itseorganisoituvan alkuvaiheen toiminnan tehokkuudessa on havaittavissa kaksi yhteistä selittävää elementtiä: taustakanava ja wiki. Taustakanavalla tarkoitan internet-viestintä, jolla tavoitetaan helposti, nopeasti ja eri päätelaitteilla muut jäsenet. Se voi olla esimerkiksi sähköpostilista, Jaikun kaltainen mikrokanava tai IRC-kanava. Wiki taas mahdollistaa joustavan työn osittamisen, tuotosten jakamisen kollektiivisesti nopeasti kaikille sekä kollektiivisen työstämisen. Tämä on huomattavasti tehokkaampaa kuin esimerkiksi tekstitiedostojen lähettely sähköpostiliitteinä (Hintikka 2009).

Liike verkostona[muokkaa]

Jan-Erik Johanson, Mikko Mattila ja Petri Uusikylä esittävät kolme erilaista tapaa käyttää verkoston käsitettä verkostoanalyysiin perustuvassa tutkimuksessa. Ensimmäinen näistä on ’verkostot’ yleisenä metaforana kuvaamassa jollain tavoin monimutkaisia, ehkä hajautettuja sosiaalisia järjestelmiä. Toinen hiukan edellisestä poikkeava tapa on käyttää verkoston käsitettä tieteellisen teorian osana. Kolmanneksi verkostot voidaan ymmärtää vain analyyttisena käsitteenä, joka liittyy tiettyyn tapaan koota ja käsitellä (usein määrällistä) tutkimusaineistoa (1995). Yhteistä näille Johansonin, Mattilan ja uusikylän esittämille käsitteen käyttötavoille on, että verkosto on a) jollain kriteerillä erotettava b) kokonaisuus, jossa c) kriteeri muodostaa verkoston jäsenten tai osasten välille d) keskinäisiä linkkejä tai kytkentöjä. Nämä keskinäiset kytkennät voivat olla luotuja suunnitelmallisesti, kuten rautatieverkosto, tai ne voivat olla syntyneet itseorganisoituvasti ja ilmaantuvasti, kuten yhteiskunnallisessa liikkeessä.

Sosiologian näkökulmasta Niklas Luhmann (1995) on esittänyt yhden kattavimmasta teorioista ihmisten rakentamien systeemien analysointiin. Luhmannia on kuitenkin haasteellista käyttää yksittäisen verkoston tarkastelussa, koska hänen teoriassaan yksilöt ovat kategorisesti poissuljettu ja yksilöitä tarkastellaan kokonaisuutena. Luhmannin systeemiteorialla ei päästä analysoimaan verkoston sisäistä dynamiikkaa. Robert Putnamin teoria sosiaalisesta pääomasta (2000) on jo huomattavasti soveltuvampi verkoston dynamiikan tarkasteluun. Putnamin mukaan sosiaalisessa verkostossa on sekä sekä sitovaa (binding) että yhdistävää (bridging) sosiaalista pääomaa. Sosiaalinen verkosto siis tarvitsee elementtejä, jotka tuottavat koheesiota ja yhteenkuuluvuutta ja toisaalta kasvaakseen silloittavia elementtejä, jotka yhdistävät verkoston muihin verkostoihin, joita verkosto ei muutoin tavoittaisi. Hieman Putnamin tavoin, Mark Granovetter (1973) on osoittanut, että nimenomaan silloittavat siteet verkostossa ovat jopa keskeisemmässä roolissa kuin kuin sitovat, sillä edelliset tuovat verkostoon ja sen jäsenelle enemmän informaatiota muualta. Mikään näistä teorioista ei kuitenkaan varsinaisesti selitä itseorganisoitumista verkostossa tai liikkeessä.

Liikkeen tarkastelu verkostona on hyvä aloittaa mittakaavattomasta verkostosta (scale-free network). Se on hieman itseorganisoitumisen tavoin universaali ilmiö ja löytyy niin sosiaalisista verkostoista, kulttuuristen tuotteiden suosiosta kuin yksisoluisten eliöiden verkostoista. Mittakaavattomassa verkostossa on yleensä muutama erittäin aktiivinen noodi (tai jäsen tai havaintoyksikkö), noin kymmenen kertaa edellisiä enemmän jossain määrin aktiivisia noodeja ja noin sata kertaa enemmän noodeja , jotka ovat erittäin vähän aktiivisia tai tyystin ei-aktiivisia (Barabási 2002). Aktiivisuus sellaisenaan voi olla esimerkiksi toimintaa, sosiaalisia suhteita, linkkejä tai muita kytkentöjä verkoston jäsenten välillä. Kaavio 1 osoittaa Tutkimusparven jokaisen jäsenen kontaktien määrää ja mittakaavattoman verkoston yleistä muotoa. Käyrän vasemman reunan aktiivisimmalla käyttäjällä on lähes 500 kontaktia, mutta keskimääräinen käyttäjän kontaktien määrä tippuu nopeasti.


Kaavio1: Jaikun Tutkimusparvi-kanavan seuraajien kontaktien määrä.

Sosiaalisten verkostojen osalta on osoitettu nk. 1-9-90 -sääntö, joka kuvaa mittakaavatonta verkostoa selkeämmin liikkeiden ja kollektiivisen toiminnan kannalta (Nielsen 2006; Schwarz 2006). 1-2 prosenttia verkoston tai yhteisön jäsenistä vastaa suurimmasta osasta aktiviteetteja kuten tuottaa suurimman osan sisällöistä, 9 prosenttia tuottaa joskus sisältöjä tai kommentoi ja 90 prosenttia vain kuluttaa sisältöjä. Mittakaavattoman verkoston ja tämän suhdeluvun löysi ensimmäisenä italialainen taloustieteilijä Villfredo Pareto 1920-luvulla (Barabási mt.) ja nimenomaan ihmisten keskuudesta eikä esimerkikis luonnontieteistä. Pareto havaitsi, että 20 prosenttia italialaisista omisti 80 prosenttia maa-alueista ja tämän jälkeen hän löysi saman suhdeluvun useista yhteyksistä.

Porkkanamafian ydinpostituslistalla on nelisenkymmentä ihmistä, paikallisaktiiveja parisataa ja kannattajia Facebookissa tuhansia. Sometussa aktiivisimmalla verkottujalla on 147 kontaktia ja tuttavaa, seuraavalla 130, kolmanneksi aktiisimmalla 60 ja vain 367:llä jäsenellä on kaksi tai useampi merkittyä kontaktia. Sometu – kuten muutkin sosiaaliset verkostot –koostuvat siis todellisuudessa pitkälti jäsenistä, joilla on hyvin vähän tai ei ollenkaan henkilökohtaisia kontakteja verkoston sisällä tai ei ainakaan verkoston aktiivisimpiin jäseniin. Internet –verkostoissa tämä selittyy esimerkiksi sillä, että yksittäinen jäsen on joko tullut jonkun tuttunsa kutsumana tai muutoin saanut tiedon verkostosta, tutustuu eikä sen jälkeen jatka aktiivisesti tai siirtyy passiivisten seuraajien joukkoon.

Mittakaavattomassa verkostossa suuri osa sen jäsenistä edustaakin niin sanottua pitkää häntää (The Long Tail) (Anderson 2007). Termillä viitataan mittakaavattoman verkoston epäaktiiviseen osaan, joka voi olla periaatteessa kuinka laaja tai pitkä tahansa. Kaavio 2 osoittaa vastaavasti Sometu –verkoston jokaisen jäsenen kontaktien määrän. Koska Sometu on kookkaampi verkosto kuin kaavion 1 Tutkimusparvi, niin mittakaavattoman verkoston käyrän muoto näkyy korostetummin.


Kaavio 2: Sometu –verkoston kontaktien määrä jäsenillä.

Yhteiskunnallisen liikkeen kannalta verkostonäkökulma tarkoittaa, että itseorganisoituvan tai epämuodollisen liikkeen olisi loogista saada kasvatettua ainakin alkuvaiheessa nimenomaan ydinaktiivien eikä esimerkiksi jäsenten määrää. Suuri jäsenmäärä voi tietysti aluksi näyttää vaikuttavalta, mutta sitä saadaan kyllä kertymään, jos verkostossa on vasemman reunan aktiivisia noodeja tekemässä sitä. Vastaavasti yhdenkin 1-prosentin edustajan poistuminen liikkeestä tuottaa huomattavasti enemmän vahinkoa toiminnan kannalta kuin kymmenen ei-aktiivisen jäsenen. Hieman kärjistäen voisi todeta, että itseorganisoituminen tarvitsee organisoijia.

Itseorganisoituminen toinen haaste liittyy verkoston jäsenten välisiin sosiaalisiin suhteisiin. Asetelmaa on kuvattu niin sanotulla syntymäpäiväongelmalla. Kolme ihmistä pystyy päättämään huomattavasti helpommin yhteisestä elokuvasta ja ajasta kuin vaikkapa kymmenen. Edellisessä on 2 + 1 eli 3 keskinäistä suhdetta, mutta jo kymmenellä ihmisellä on 9 + 8 + ... + 1 eli 45 suhdetta. Esimerkiksi sadalla ihmisellä määrä alkaa olla jo niin suuri, että kaikkien osallistuminen kaikkeen tai että kaikki tuntisivat toisensa, on jo erittäin aikaa vievää ja toimii lähinnä kiinteissä yhteisöissä, mutta ei enää verkostoissa. Robin Dunbar onkin ehdottanut tällaisten sosiaalisten suhteiden maksimimääräksi 150. Se olisi teoreettinen kognitiivinen raja ihmisjoukolle, missä jokainen voi luoda kaikkien kanssa kiinteän sosiaalisen suhteen, tuntea toisensa ja tietää myös toistensa väliset suhteet. Tarkkaa lukua ei ole määritelty, mutta määrään 150 viitataan yleisesti Dunbarin lukuna (Gladwell 2000). Toisaalta on hyvä huomata, että alustavien havaintojen perusteella Dunbarin luku voi olla internetissä suurempi kuin materiaalisessa todellisuudessa ja tätä on pohdittu esimerkiksi Jaiku –kanavalla. Tätä ei ole varsinaisesti vielä tutkittu, mutta yksi selitysmalli olisi, että sosiaalisissa verkostopalveluissa, kuten Facebookissa tai Jaikussa, sosiaalisten suhteiden luonne on vähemmän sitovaa ja suhteet ovat myös usein kevyempiä kuin fyysisessä yhteisössä, mikä taas mahdollistaa ajankäytöllisesti useamman, kognitiivisesti kevyemmän suhteen hoitamisen.

Osa yhteiskunnallisista liikkeistä alkaa ydinaktiivien joukolla, jotka tuntevat enemän tai vähemmän toisensa entuudestaan. Ennen varsinaista toiminnan alkua sitä on saatettu hahmottaa pitkäänkin. Internetin myöt voidaan olettaa, että myös sellaiset liikkeet olisivat yleistymissä, missä joukko satunnaisia ihmisiä tapaa ensimmäistä kertaaa puhtaasti tietyn asiakysymyksen vuoksi eikä sosiaalisia suhteita ole ehtinyt alkaa muodostua. Myös kolme tarkasteltavaa liikettä on alkanut 'tuttujen kesken', mutta niihin liittynyt nopeasti myös uusia, aiemmin tuntemattomia ydinaktiiveja. Itseorganisoituminen toteutuu kuitenkin paljon helpommin kun jäsenet – tai keskeinen osa - tuntevat jotenkin toisensa. Keskinäisiin sosiaalisiin suhteisiin perustuva toiminta pohjautuu luottamukseen ja jäsenet voivat tehdä myös oletuksia muiden käyttäytymisestä yms.. Tällainen toiminta muuttuu kuitenkin haasteelliseksi jäsenmäärän kasvaessa. Ydinaktiivit tai mittakaavattoman verkoston vasen reuna voi keskenään kyllä viestiä esimerkiksi keskustelemalla, mutta pitkän hännän osalta suora keskustelu ei ole mahdollista kahdesta syystä. Ensinnäkin vasemman reunan aktiiveilla ei ole enää suoraa kontaktia kaikkiin ja toisekseen kontakteja on liikaa, jotta niitä olisi ajallisesti mahdollista hallita mielekkäästi (Shirky 2008). Viimeistään tässä vaiheessa itseorganisoituminen hajoaa kahteen saarekkeeseen: aktiiveihin ja passiiviseen yleisöön., joka osallistuu esimerkiksi tempauksiin tai haluaa vain osoittaa kannatustaan.

Duncan Watts ja Steve Strogatz (1998) tarjoavat tähän verkoston koon kasvuun erään ratkaisun. Verkosto voidaan pilkkoa alaverkostoiksi, joista joku on yhteydessä muihin alaverkostoihin. Näin saavutetaan toisaalta sosiaalisten suhteuden tuoma hyöty verkoston koheesion ylläpitämiseksi mutta säilytetään verkoston koko. Porkkanamafiassa tämä on toteutunut paikallisryhmien autonomiana esimerkiksi sen sijaan, että toimintaa olisi yritetty johtaa Helsingistä ilman organisaatiota. Sometu ratkaisi asian perustamalla verkostopalveluun teemaryhmiä ja jokainen voi osallistua niin moneen ryhmään kuin haluaa. Ryhmien välillä tapahtuu liikkuvuutta, ihmiset huomaavat seuraavansa samoja ryhmiä jne. ja näin itse verkosto vahvistuu. Mutta tällainenkin itseorganisoituminen vaatii organisoimista.

Lisäksi haasteena Wattsin ja Strogartzin mallissa on, että silloittavien alaverkostoaktiivien poistuessa alaverkostot jäävät ilman keskinäisiä kontakteja ja liikkeen toimintaedellytysten kannalta se olisi loogista rakentaa nopeasti uudelleen. Jos toiminta on täysin itseorganisoituvaa, eikä toiminta ole kenenkään vastuulla, niin tällaiseen ei välttämättä kiinnitetä huomioita. Toisaalta on huomattava, että tietyissä erityisolosuhteissa tällainen alaverkostomainen organisoituminen ja nimenomaan silloittavien noodien puuttuminen voi olla keskeinen etu, mistä esimerkkinä terroristijärjestö Al-Queda (Krebs 2002). Itsenäisten solujen vuoksi sen jäljittäminen on vaikeaa, mutta kokonaisuus muodostaa voimakkaan verkoston. Wattsin ja Strogartzin mallia voidaan myös tulkita keskijohdon syntymiseksi verkostossa ja aivan viime vuosiin asti organisaatiot ovat kasvaneet pilkkomalla itseään pienempiin ja hallittaviin osiin, jolloin nimenomaan organisaation keskijohto kasvaa (Shirky 2008).

Kun liikkeen osallistujamäärä alkaa olla esimerkiksi tuhat, niin itseorganisoitumisella on todellisia haasteita edessään. Toiminta ei voi ylläesitetysti perustua enää vain sosiaalisiin suhteisiin mutta itseorganisoituvalla liikkeellä ei ole mitään muodollista tapaa esimerkiksi tehdä päätöksiä, käskyttää tai vaatia jotain tapahtuvaksi jäseniltään. Erityisesti tämä koskee toiminnan jatkuvuutta, kuten tapausesimerkit osoittavat. Jos kukaan ei varsinaisesti vastaa mistään, niin toiminta voi olla toisinaan varsin aktiivista, mutta ensisijaisesti reflektiivistä. Ongelman kasautuvuutta kuvaa, että mittakaavattoman verkoston perusteella tuhatta jäsentä kohti ilmaantuu keskimäärin vain kymmenen erittäin aktiivista tai tehokkaasti verkottunutta. Puhtaasti liikkeen vaikuttavuuden optimoinnin kannalta liikkeen kannattaisikin löytää heti alkuvaiheessa aktiivi tai strategikko, joka organisoi itseorganisoitumista.

Internet osaltaan onkin auttanut juuri tässä sosiaalisten suhteiden ylläpidon helpottamisessa ja itseorganisoitumisen idean ruokkimisessa. Fyysisessä tilassa yhtäaikainen ja moniääninen puhe muuttuu helposti hälinäksi, mutta internet mahdollistaa eri keskusteluvälineillään laajankin joukon samanaikaisen osanoton ja mielipiteiden esittämisen.

Johtopäätöksiä[muokkaa]

Tapausesimerkkien sekä verkostoteorioiden analyysin valossa näyttää siltä, että itseorganisoituminen kohtaa kriittisiä haasteita osallistujamäärän kasvaessa tai toiminnan jatkuvuuteen tähdättäessä. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö liike voisi soveltaa itseorganisoitumista ja pitää sitä toiminnan järjestämisen tavoitetilana. Toisaalta verkkovoimaksi kutsumassani ilmiössä suuri joukko satunnaisia ihmisiä voi organisoitua ja toimia ilman muodollista koordinointia nopeasti, tehokkaasti, tilapäisesti ja globaalisti yhteisen konkreettisen päämäärän toteuttamiseksi tietoverkkojen välityksellä (Hintikka 2008c). Jopa tuhannet ihmiset voivat suoriutua monimutkaisista kokonaisuuksista kollektiivisesti ja täysin itseorganisoituvasti, kuten suomalaisten Tsunami-uhrien henkilöllisyyden selvittäminen, mutta projektimaisesti ja tilapäisesti.

Luonnollisesti on mahdollista, että internetissä voi ajan myötä kehittyä malleja itseorganisoituville laajoille liikkeille, jotka tähtäävät jatkuvuuteen. Nykypäivän valossa muodollisella organisoitumisella, kuten yhdistykset ja järjestöt, ei kuitenkaan ole huolta. Niiden haasteet ovat pikemminkin sopivien toimintamuotojen löytämisessä jäsenilleen internetissä. Mielenkiintoista on, että myös suuret internetissä syntyneet liikkeet, kuten tekijänoikeuksia vapauttava Ruotsin Piraattipuolue, hakeutuvat nimenomaan muodollisiksi organisaatioiksi ja pyrkivät vaikuttamaan perinteisesti esimerkiksi vaaleissa.

Itse liikkeiden synnyssä itseorganisoituminen ja nimenomaan pääasiassa internetissä voi olla erittäinkin järkevä käynnistymistapa verrattuna vaikkapa aloittamiseen yhdistysmuotoisena nykyisessä hektisessa mediavirrassa. Porkkanamafian tapauksessa liikettä ei oltu vielä ehditty edes aloittaa, kun joukkoviestimet jo kysyivät sen tavoitteista ja ensimmäisen tempauksen ajankohdasta Suomessa. Internetin rooli liiketutkimuksessa on vasta aluillaan. Keskeistä tässä on huomata, että internetin yksi vahvuus on siinä, että se mahdollistaa teknisesti liikkeen tai verkoston sisällä huomattavasti enemmän keskinäisiä suhteita, kommunikointia ja dynamiikkaa kuin perinteiset muodollisten organisaatioiden toimintatavat. Nämä mahdollisuudet taas osaltaan haastavat muodollisesti organisoituneet ja vakiintuneet johtamis- ja päätöksentekomallit.

KARI A. HINTIKKA Kirjoittaja on jatko-opiskelija Jyväskylän yliopistossa ja mukana Suomen Akatemian rahoittamassa Somus –konsortiohankkeessa.

LÄHTEET Anderson, C. 2006. The Long Tail: Why the Future of Business is Selling Less of More. Hyperion. Barabasi, A-L. (2002) Linked. The New Science of Networks. Perseus Publishing. Della Porta, Donatella & Diani, Mario (1999). Social Movements: An Introduction. Blackwells: Oxford. Gladwell, Malcolm (2000). The Tipping Point: How Little Things Can Make a Big Difference. Little Brown & Company.

Granovetter, M. (1973) The strength of weak ties. American Journal of Sociology, 78(6), 1360–1380. Hay, Colin (2007). Why We Hate Politics. University of Sheffield. Heiskanen, Tero & Hintikka, Kari A. & Hintsa, Timo & Kokkonen, Juhana & Kola, Petri & Näkki, Pirjo (2008). Tutkimusparvi: the open research swarm in Finland. Proceedings of the 12th international conference on Entertainment and media in the ubiquitous era. Tampere, Finland. SESSION: Social media track. Pages 154-158. ACM New York, NY, USA.

Hintikka, Kari A. (2008a). Politiikkaa 2.0 - internet uusien puolueiden alustana. Katsaus. Politiikka 50:1.

Hintikka, Kari A. (2008b) Web 2.0 and the collective intelligence. Proceedings of the 12th international conference on Entertainment and media in the ubiquitous era table of contents. Tampere, Finland. SESSION: Social media track table of contents. Pages 163-166. ACM New York, NY, USA

Hintikka, Kari A. (2008c). Pirates in politics – the Internet piracy as individualised politics. Artikkeli. Teoksessa Häyhtiö, Tapio & Rinne, Jarmo (toim.) Networking/net working: politics on the Internet. Tampere University Press.

Hintikka, Kari A. (2009) Sosiaalinen media aktivoivan oppimisen välineenä -hanke. Loppuraportti. Jyväskylän yliopisto. Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos. Kansalaisyhteiskunnan asiantuntijuuden maisteriohjelma.

Häyhtiö, Tapio & Rinne, Jarmo (2007). Satunnaisesta poliitikosta refleksiiviseksi toimijaksi - Poliittisen osallistumisen muutoksesta. Politiikka 49:2.

Jaiku (2009). Miten häkätä yhdistys organisoitumismuotona? Keskusteluketju mikrokanavapalvelussa. http://jaiku.com/channel/tutkimusparvi/presence/54689451. Viitattu 4.3.2009.

Johanson, J. E. & Mattila, M. & Uusikylä, P. (1995) Johdatus verkostoanalyysiin. Menetelmäraportteja ja käsikirjoja 3/1995. Kuluttajatutkimuskeskus. Krebs, Valdis (2002). Connecting the Dots. Tracking Two Identified Terrorists. http://www.orgnet.com/prevent.html. Viitattu 16.3.2009.

Laine, Markus, Bamberg, Jarkko & Jokinen, Pekka (toim.) (2007). Tapaustutkimuksen taito. Gaudeamus.

Lappalainen P. (2005) Verkolla valtaa. SoPhi 98. Minerva Kustannus Oy.

Luhmann, Niklas (1995). Social systems. Stanford University Press, Stanford, CA

Meikle, Graham (2002). Future Active: Media Activism and the Internet. Routledge, New York, London.

Nielsen, J. (2006) Participation Inequality: Encouraging More Users to Contribute. Jakob Nielsen's Alertbox. Kolumni 9.10.2006. http://www.useit.com/alertbox/participation_inequality.html. Viitattu 17.8.2007.

Putnam, Robert (2000). Bowling Alone: The Collapse and Revival of American Community. New York: Simon & Schuster.

Shirky, Clay (2008). Here Comes Everybody: The Power of Organizing Without Organizations. Penguin Press HC.

Swartz, A. (2006) Who Writes Wikipedia? Raw Thought -blogi. http://www.aaronsw.com/weblog/whowriteswikipedia. Viitattu 17.8.2007.

Stranius, Leo (2009). Epämuodollinen kansalaistoiminta – Järjestötoiminnasta kevytaktivismiin. Esiselvitys. Oikeusministeriö. Julkaistavana.

Tapscott, D. & Williams, A. D. 2006. Wikinomics - How Mass Collaboration Changes Everything. USA: Portfolio, Penguin Group Inc.

Vegh, Sandor (2003). Classifying Forms of Online Activism. The Case of Cyberprotests against the World Bank. In McCaughey, M. & Ayers, M. D. (eds) (2003) Cyberactivism. Online Activism in Theory and Practice. Routledge, New York.

Watts, Duncan (1999). Small Worlds - The Dynamics of Networks Between Order and Randomness. Princeton University Press.


Lisää aiheesta[muokkaa]

Keskustelunaiheita ja tehtäviä[muokkaa]

Jakson avoimet oppisisällöt ja lähteet[muokkaa]

Jakson muut lähteet[muokkaa]

Tausta ja siemenversion tekijät[muokkaa]

Opintokokonaisuuden rakenteen sekä materiaalin tuottaminen on aloitettu ESR-rahoitteisen Avoimet verkostot oppimiseen (AVO) -hankkeessa. Siemenversion koosti Kariahintikka (keskustelu) 11. marraskuuta 2012 kello 20.48 (UTC) aineistoissa mainittuine lähteineen. Lisäksi konseptointiin, ideointiin, kirjoittamiseen ja wikiaineistojen ylläpitoon ovat osallistuneet muun muassa seuraavat asiantuntijat: Tiina Airaksinen, Pekka Kinnunen (Kinnupekka), Hilma Lehtonen, Raimo Muurinen, Antti Jogi Poikola (Apoikola), Jaakko Rantala, Anne Rongas, Tarmo Toikkanen ja Ville Venäläinen.



AVO2-webbilogot.jpg

Materiaalin siemenversio on tuotettu osana AVO-hanketta. Hanketta rahoittavat Euroopan unionin sosiaalirahasto sekä Lapin ELY.



AVO2 Avoimet verkostot -opintokonaisuus: Osio 4: Organisoitumismuotoja internetissä
Osio 4: Etusivu Itseorganisoitumisen ideaali Väkijoukko Verkosto ja ekosysteemi Yhteisö ja kollektiivi Rihmasto Täydentäviä jaksoja


AVO2 Avoimet verkostot -opintokonaisuuden päähakemisto
Etusivu 1. Internet ja kansalaisyhteiskunta 2. Avoimet toimintatavat 3. Internetin yhteistyökaluja 4. Organisoitumismuotoja internetissä 5. Internet-koordinointi
Opintokokonaisuus on parhaillaan muokattavana ja avoimessa koekäytössä


Luokka:Avoimet verkostot-opintokokonaisuus