Avoimet verkostot -opintokokonaisuus/Joukkoistaminen ja joukkoäly

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
AVO2 Avoimet verkostot -opintokonaisuuden päähakemisto
Etusivu 1. Internet ja kansalaisyhteiskunta 2. Avoimet toimintatavat 3. Internetin yhteistyökaluja 4. Organisoitumismuotoja internetissä 5. Internet-koordinointi
Opintokokonaisuus on parhaillaan muokattavana ja avoimessa koekäytössä [ 24.7.2015 ]


AVO2 Avoimet verkostot -opintokonaisuus: Osio 5:Internet-koordinointi
Osio 5: Etusivu Verkoston dynamiikkaa Uusia nettiammatteja Joukkoistaminen ja joukkoäly Internet-fasilitoinnin perusteita Sosiokulttuurinen innostaminen Täydentäviä jaksoja



Joukkoistaminen ja joukkoäly[muokkaa]

Jeff Howen artikkeli Wired-lehdessä kesäkuussa 2006 numerossa nosti esiin uuden ilmiön internet-taloudessa ja -työssä. Howen keksimälle termille crowdsourcing ei tätä kirjoitettaessa ole vielä vakiintunutta suomenkielistä ilmaisua. Sille on ehdotettu muun muassa käännöksiä joukouttaminen ja talkoistaminen. Luku esittelee crowdsourcing-toiminnan perusidean ja käyttömahdollisuuksia.

Howen oman määritelmän mukaan crowdsourcingia on "työ, jonka perinteisesti teki erikseen nimetty toimija, tavallisesti palkattu työntekijä, ulkoistetaan määrittelemättömälle, yleensä suurelle joukolle ihmisiä avoimen kutsun muodossa" tai tiivistetymmin "avoimen lähdekoodin periaatteiden soveltamista ohjelmistokehityksen ulkopuolella".

Crowdsourcing tarkoittaa hieman samaa kuin nykyään vakiintunut ulkoistaminen (outsourcing), mutta toimintoja ulkoistetaan avoimesti internetissä, periaatteessa kenen tahansa hoidettavaksi. Luonnollisestikaan nettiulkoistus ei välttämättä ole täysin avointa. Mutta usein internetin välityksellä löytyy suorittajia periaatteessa mihin tahansa toimeksiantajan tehtävään monipuolisemmin, tehokkaammin tai edullisemmin kuin mihin toimeksiantaja henkilökuntineen tai alihankkijoineen itse pystyisi. Procter & Gamblen kaltaiselle rutinoituneelle joukouttajalle toimintamalli mahdollistaa myös nopeamman innovaation käyttöönoton. Oman tuotekehityksen sijaan on usein nopeampaa ostaa valmis innovaatio ja sovittaa se omaan toimintaan kuin kehittää alusta alkaen.

Crowdsourcingin nopeasti kasvanut suosio perustuukin juuri näihin hyötyihin. Lähtökohtaisesti suurimmankin organisaation ulkopuolella on enemmän aivoja kuin sen palkkalistoilla. Internetin ”aivobasaarit” tarjoavat enemmän ja uudentyyppistä diversiteettia eli hajontaa siitä, miten jokin toimenpide kannattaisi ratkaista tai suorittaa. Esimerkiksi James Surowieck (2004) on joukkoälyä (The Wisdom of Crowds) tutkiessaan tullut johtopäätökseen, että joukkoälyssä mahdollisimman monen ja erilaisen - virheellisenkin - näkemyksen merkitys tulee esiin ongelmanratkaisussa.

Crowdsourcing on hioutunut muutamassa vuodessa moniin eri toimintamuotoihin ja tietyssä mielessä on oikeastaan epätarkkaa puhua yhdestä termistä tai ilmiöstä. Toisaalta edes termien keksijätkään eivät oikein pysy kehityksessä mukana. Niinpä sen hyödytkin riippuvat hieman siitä, miten tätä toimintamallia soveltaa.

Yleisimmin crowdsourcing-toiminnasta nähdään seuraavia hyötyjä: - laajempi kokonaistarjonta kuin omassa organisaatiossa, - toimeksiantojen ja tarjonnan projektiluontoisuus, - nopea käyttöönotto verrattuna kehittämiseen alusta alkaen itse, - selkeästi rajatut kustannukset (kysyntä ja tarjonta), - mahdollisuus vaihtoon (esim. patentit) varsinaisen maksamisen sijaan ja - tilapäinen ja esimerkiksi kausiluontoinen ulkoistaminen (vrt. ulkoistussopimukset)

Lähtökohtaisesti crowdsourcing jakautuu kolmeen päämuotoon. - markkinapaikka ongelmille ja ratkaisuille, - toistuvaistyön tarjonta ja - joukkohankkeet.

Olemassa olevat toimintamallit sulautuvat toisiinsa ja jatkuvasti muodostuu uusia malleja. Ongelmantarjonnassa esimerkiksi InnoCentive on noin sadantuhannen keksijän ja tutkijan aivomarkkina, jonne organisaatio voi esittää ongelman ja kuka tahansa voi ehdottaa ratkaisua. Tilaaja ja ratkaisija hinnoittelevat ratkaisun keskenään.

Ratkaisunetsinnästä esimerkki on yet2.com, jossa organisaatiot voivat tarjota patenttejaan lisensoitavaksi tai vaihdettaviksi. Ratkaisuntarjonnassa iStockPhoto tarjoaa kansalaisten ja harrastajavalokuvaajien ottamia, laadukkaita valokuvia, joiden hinta on keskimäärin sadasosa ammattikuvaajien listahinnoista.

Amazonin Mechanical Turkissa voi asettaa tarjolle yksittäisiä työsuoritteita puhtaaksikirjoittamisesta laskentaan ja halukkaat voivat ilmoittautua tekijäksi. Niin ikään kuluttajat ovat alkaneet muodostaa innovatiivisia yhteenliittymiä, kuten Iso-Britanniassa hankkeet ostaa yhteisesti jalkapallojoukkue tai manageroida rock-yhtyettä.

Barry Libert ja John Spector pyrkivät osoittamaan, että joukouttamista voi soveltaa melkein kaikkeen organisaation toimintaan, mukaan lukien sen johtaminen. He esittävät esimerkkejä kirjassaan We are Smarter than Me muun muassa seuraavilta aloilta:

- tutkimus ja tuotekehitys, - tuotanto, - myynti ja markkinointi, - asiakaspalvelu, - rahoitus ja - organisointi ja johtaminen.

Crowdsourcingista laajemmin kiinnostuneelle kyseinen teos We are Smarter than Me tarjoaa runsaasti tapauskuvauksia, mutta osa niistä oli vielä kokeiluasteella tai kokemuksia siitä, miten välttämättä ei kannata toimia. Tämä opas esittelee suppeammin joukon hyväksi havaittuja esimerkkejä.

Joitain oppaan ensimmäisen luvun joukkotuotanto- ja jakelumalleja voidaan ajatella joukouttamisen muotoina, mutta selkeyden vuoksi niitä tarkastellaan oppaassa erillisinä toimintamuotoina. Voidaan esimerkiksi ajatella, että IBM (jakso 1.x) olisi massaulkoistanut Apachen ja Linuxin kehittämisen. Avoin lähdekoodi -liike työskentelisi kuitenkin ilman IBM:ää, ja IBM on vain yksi Linuxin kehittäjistä muiden joukossa eikä lainkaan ratkaisun tilaaja. Niin ikään joukouttaminen tähtää usein yhteen ratkaisuun, kun taas joukkotuotannossa joko työstetään lopputulosta kollektiivisesti tai varioidaan sitä.

Joukouttamisessa siis etsitään optimaalisia ja projektiluonteisia toteuttajia tai tarjotaan sellaisia ja yleensä jonkinlaisessa aggregaattori- eli keskittämis- tai mahdollistaja-palvelussa (enabler). Esimerkiksi Procter & Gamble (P & G) tähtää siihen, että ”aivomarkkinoita” hyödynnetään jopa 45 prosenttiin asti yhtiön tuotekehityksestä. Crowdsourcing on omaksuttu nopeasti myös markkinointiviestinnässä ja ala kehittää aktiivisesti toimintamallin tarkempaa teoriaa ja terminologiaa. Opas esittelee joukouttamisen eri muotoja yleisellä tasolla, mutta luvun loppupuolella käsitellään hieman tarkemmin markkinointiviestinnän näkökulmaa.

Periaatteessa joukouttamisen voidaan ajatella edustavan markkinoita puhtaimmillaan ja tehokkaimmillaan suhteessa vakiintuneisiin toimintamalleihin. Mutta onko crowdsourcing tehokkain ja kannattavin tapa toimia? Malli sopii selkeästi joihinkin tilanteisiin ja esimerkkien jälkeen luvun lopussa koostetaan käytännön havaintoja joukouttamisen onnistumiseksi.

Toimintamalleissa on vielä kehittämisen varaa. Pääasiassa hyötyjä, mutta myös nykyisiin toimintamalleihin liittyviä käytännön haasteita ja toimintakulttuurin kehittymistä esitellään tapausesimerkkien kautta. Esimerkiksi Ruotsin tapaus Jobbjaktissa (jakso 2.5) törmäsivät selkeästi amerikkalainen ja pohjoismainen yhteiskuntamalli. Jobbjaktin lähestymistapa oli liian suoraviivainen verrattuna totuttuun. Palvelun alkuvaiheessa sitä häirittiin internetissä rajuin ottein, koska katsottiin, ettei se eettisesti eikä moraalisesti sovellu kovin hyvin pohjoismaiseen ajatusmalliin. 3.1 Ongelman ja ratkaisun markkinapaikat – InnoCentive ja yet2.com Joukouttaja InnoCentive on yli 100 000 tutkijan ja keksijän verkosto, joka perustettiin vuonna 2002. Tavoitteena on tarjota internet-markkinapaikka yrityksille ensisijaisesti biologian, fysiikan, kemian, matematiikan ja muiden luonnontieteisiin pohjaavien ongelmien ratkaisussa. Periaatteessa kuka tahansa voi tarjota aivojaan ja ongelmiaan, mutta luonnontieteellinen orientaatio ja ratkaisukyky edesauttavat osallistumista. Tyyppiesimerkki on avustava ratkaisu vuodelta 1989 siitä, miten siivotaan Exxonin Valdez-katastrofin jäljelle jäänyt öljy.

InnoCentiven asiakkaina ovat esimerkiksi Boeing, Dow, DuPont, Novartis sekä Procter & Gamble ja arviolta 30-40 Fortune 500 -listan yhtiötä. Palkkiot vaihtelevat 10 - 100 000 dollariin eri ratkaisusta. Niistä voi vastata yhtä hyvin kotikeksijä autotallissa kuin patenttijuristit tai kokeneet eläkkeellä olevat tutkijat. InnoCentiven ratkaisuprosentti on ollut kolmisenkymmentä palveluun tuoduista ongelmista.

Toimintamekanismi on yksinkertainen hieman verkkohuutokauppojen tapaan. “Etsijät” ovat yhtiöitä, jotka esiintyvät anonyymisti ja postittavat InnoCentiveen tutkimus- ja tuotekehitysongelmia. “Ratkaisijat” tarjoavat ratkaisuja. Etsijät ja ratkaisijat neuvottelevat mahdollisen ratkaisun hinnoittelusta keskenään. InnoCentiven avulla siis etsitään toisaalta parasta, toisaalta kustannustehokkainta ratkaisua. Markkinapaikka ei ole mitenkään ainutlaatuinen, sillä vastaavaa konseptia tarjoavat esimerkiksi NineSigns, InnovationXchange Network, Eureka Medical, YourEncore ja Innovation Relay Centers.

yet2.comissa idea on päinvastainen. Yhtiöt voivat siellä asettaa tarjolle ylijääneitä ja itselleen hyödyntämättömiä patentteja ja teknologioita vapaasti ostettaviksi markkinahinnoilla. Markkinapaikka perustettiin jo vuonna 1999. Syntyyn vaikutti muun muassa se, että esimerkiksi Boieng, IBM ja Procter & Gamble havaitsivat, että niille oli jäänyt yli runsaasti älyllistä pääomaa, jota haluttiin myydä. Esimerkiksi P & G on arvioinut, että sillä on lähes 30 000 patenttia, joista jopa 10 prosenttia on hyödyntämättä.

yet2.comin peruskonsepti on mainio. Ennen kuin internet-markkinapaikkoja muodostui, ostajien ja myyjien oli työlästä kohdata verkossa. Toiminta perustuikin silloin pitkälti työntekijöiden verkostojen varaan. Pienemmät yritykset pystyvät myymään ideansa suoraan isoille organisaatioille. Vastaavasti pienet yhtiöt voivat saada haltuunsa patentteja ja teknologiaa, joiden kehittäminen omin voimin olisi liian kallista niille.

Vaikka aivobasaarit ja ideagorat ovat osoittautuneet toimiviksi, niin Don Tapscottin ja Anthony D. Williamsin mukaan ostajia ja myyjiä on vielä liian vähän, jotta syntyisi toimivia markkinapaikkoja. Toisaalta kiinnostus toimintamalliin on kasvussa. Markkinapaikalla ostajan on kyettävä määrittelemään tarkasti, mitä tarvitsee ja tämän jälkeen osattava arvioida tarjonnan vaihtoehdot ja valita lopuksi paras ehdokkaista. Seuraavassa vaiheessa idea on sovitettava käytännössä omaan tuotantoon. Tässäkään vaiheessa ei vielä voida olla varmoja, sopiiko idea tai patentti varsinaiseen tuotantoon ja onko se siinä sovellettavissa.

Usein idean, patentin tai teknologian myyjän on avustettava ostajaa hankinnan implementoinnissa ja käytännön siirtämisessä ostajayrityksen tuotantoon. Tämä voi edellyttää mielikuvitusta ja luottamusta organisaatiotasolla, jolloin esimerkiksi pienen yhtiön on hyvä antaa osakkuus yrityksestä suuremmalle toimijalle. Teknologian käyttöönotossa voidaan joutua myöntämään oikeuksia varsin syvälle meneviin prosesseihin, jotta voidaan varmentaa, että kaupankäynnin kohde sopii tarkoitukseensa. Vaikka idea ja ratkaisu olisivat valmiita, niin sitä ne eivät välttämättä olekaan ostajan näkökulmasta. Varmistaminen voi nostaa merkittävästi kustannuksia ja viedä aikaa, jolloin markkinapaikka ei enää vastaakaan alkuperäistä tarkoitustaan saada ratkaisuja omiin ongelmiin.

yet2.com on lähtenyt alkuperäisen ideansa lisäksi nimenomaan kätilöimään syntyviä kauppoja ja siihen liittyviä käytännön järjestelyjä. Niin ikään InnoCentive varmistaa ostajan anonymiteetin ja idean loppukäytön. Yhtiö myös autentikoi ratkaisun eli sen immateriaalisen ja älyllisen omistajuuden. Näin ideagorat ovat kehittymässä markkinapaikoista konsulteiksi.

Internetin aivomarkkinoille on yleisesti ottaen selvää kysyntää. Organisaatioilla ja yksityishenkilöillä on yhä enemmän käyttämättömiä ideoita, osa patentoitunakin, ja niiden määrä lisääntyy yksistään jo siksi, että eri alojen osaajien joukko kasvaa koko ajan uusien tulokkaiden, kuten Etelä-Korean, Intian, Japanin ja Kiinan, tarjonnan vuoksi. Toisaalta tuotekehityksen tahti kiihtyy jatkuvasti eikä minkään organisaation henkilökunta pysty innovoimaan yhtä tehokkaasti ja monipuolisesti kuin miljoona ihmistä. Kysynnän ja tarjonnan lisääntyessä vaihtoehtojen runsaslukuisuus kasvaa, mikä lisää markkinoiden kiinnostusta.

Tapscott ja Williams pitävät kiinnostavasti InnoCentivea ’2.0’ -yhtiönä, joka kuitenkin toimii ’1.0’ -hengessä verrattuna vaikkapa avoimen lähdekoodin liikkeeseen. InnoCentive ei pyri avoimesti muodostamaan tutkijoista laajoja ryhmiä tai tutkijaparvia haasteelliseen ongelmanratkaisuun eikä sen toiminta ole kovinkaan avointa ja läpinäkyvää. InnoCentiven tutkijat ovatkin alkaneet organisoitua itse ryhmiksi, kuten internetissä on usein tapana. Eri yliopistojen opiskelijat ja tutkijat ovat alkaneet muodostaa myös ajatushautomoita (think-tank) ja tutkimusparvia. Tässä kehityksessä onkin InnoCentiven ja vastaavien www-markkinapaikkojen uusi merkittävä haaste. Markkinapaikkojen on suojeltava potentiaalisia ongelmantarjoajia kaupallisista syistä, jotta ne ylipäänsä uskaltautuisivat joukouttamaan, ja samaan aikaan tutkijaparvet voivat ryhtyä kilpailemaan niiden kanssa suoraan potentiaalisten ongelmantarjoajien suuntaan. 3.2 Valokuvia ohi ammattilaisten - iStockphoto iStockphoto on toinen joukouttamisen menestystarina. Se alkoi amatöörikuvaajien maksuttomana kuvien vaihtopalveluna, kun Bruce Livingstone perusti sen huhtikuussa 2000 ennen kuin joukouttamisesta oli tietoakaan.

Lokakuuhun 2007 mennessä iStockphoto on kasvanut lähes 40 000 osallistujan kuvapalveluksi, jossa on reilut kaksi miljoonaa osallistujien itsensä tuottamaa korkealaatuista valokuvaa. Sitä käyttävät ammattimaiset kuvien tarvitsijat, ja kuvia käytetään bussijulisteista vuosikertomuksiin. Verkko-osuuskunnan tapainen palvelu laskuttaa kuvasta keskimäärin yhdestä kymmeneen dollaria. Ostajat hankkivat iStockphoto-krediittejä, joilla maksetaan yksittäisen kuvan tai grafiikan eritasoisista versioista eri määrä krediittejä. Edullisen hinnan lisäksi palvelun menestykseen vaikuttaa se, että kuvat ovat rojaltivapaita (royalty free) ja niitä voidaan käyttää kertahankinnan avulla useaan eri tarkoitukseen.

iStockphoto on jo alkanut aiheuttaa hankaluuksia kokonaiselle ammattikunnalle, nimittäin ammattivalokuvaajille. Hinnat ovat murto-osan ammattikuvaajien tai perinteisten kuva-arkistojen hinnoista, ja kuvaajat saavat 20-40 prosentin korvauksen myytyjen kuvien hinnasta. Kun puhutaan käyttökuvista kampanjoiden ja esitteiden kuvitukseksi, iStockphotosta löytää niihin tarkoituksiin yhä useammin sekä visuaalisesti että teknisesti riittävän tasokkaita kuvia. iStockphoton ja vastaavien palveluiden yhteydessä puhutaan ammattimaisista harrastajista ja professionaaleista amatööreista (professional amateur, ProAm). Kuluttajien hyppysissä on nykyisin jo riittävän hyviä digikameroita ja ohjelmia, joilla kuvaus ja kuvankäsittely onnistuvat, joten välineiden kalleus ei enää ole estämässä tarjontaa.

Kuva-alan markkinajohtaja Getty Images osti iStockphoton 50 miljoonalla dollarilla helmikuussa 2006. Konsepti on saanut runsaasti kilpailijoita, mutta joukoutetut kuvapankit ovat kuitenkin kehittymässä laajemmin. iStockphoto tarjoaa myös ammattitason videoita ja odotettavissa on muun muassa äänitehosteiden sekä 3D-mallien tarjontaa.

Ammattimaisilla sisällöntuottajilla on vastaisuudessakin tärkeä rooli, mutta joukouttamismalli tuottaa lähes rajattoman tarjonnan ammattilaistasolla millä tahansa symbolityön alalla. Symbolityö on Robert Reichin kehittämä termi, jolla hän viittaa luoviin ja suunnitteluammatteihin sekä tietotyöhön. On tarpeen havaita, että internetin tuotanto- ja jakelurakenne koskettaa myös symbolityöntekijöitä eikä enää ainoastaan palveluammatteja. Ajan myötä internetin hajautettu tuotanto- ja jakelumalli ulottuu vakavasti otettavana kilpailijana periaatteessa jokaiseen ammattikuntaan ja verkkaisimmin lähinnä sellaisiin ammatteihin, joissa edellytetään paikallisuutta ja fyysistä läsnäoloa. 3.3 Suorittavan työn uudet nettimarkkinat – Mechanical Turk Amazonin Mechanical Turkista löytää kehnosti palkattua työtä, joka usein ei vaadi muuta ammattitaitoa kuin luku- ja kirjoitustaitoa sekä kykyä löytää Mechanical Turk. Se tarjoaa yksittäisiä työsuoritteita puhtaaksikirjoittamisesta laskentaan. Tarjolla on töitä, joita kuka tahansa halukas voi tehdä esimerkiksi televisionkatselun lomassa tai odottaessa jotakin.

Mechanical Turkia ei ole osoittautunut aivan ajatelluksi menestykseksi mutta todistaa, että monia digitaalista tallennusta vaativia toistuvaistöitä voidaan markkinoida internetissä. Palvelulla on erilainen asiakashaaste kuin esimerkiksi InnoCentivella. Jälkimmäisessä etsitään optimaalista ratkaisua vaihtoehtoineen, kun taas edellisessä yksinkertaisesti mahdollisimman edullista toteutushintaa. Perinteisessä alihankinnassa toimeksiantajalle on helpompaa, että esimerkiksi yksittäinen call center toimii alihankkijana ja vastaa työntekijöistä ja toteutuksen sovittuun hintaan.

Uudella konseptilla on kuitenkin selkeä tilaus toimintamallien uudelleenorganisoimiseksi, jos se saataisiin automatisoitua. Tilaajalla olisi esimerkiksi verkosto luotettavista ihmisistä, joista joku kuittaisi suoritteen hoidettavaksi, tai tarvittaessa Mechanical Turk ja markkinapaikan tarjoaja kuittaisivat sen itse toimien vuokrahenkilöstöyhtiöiden tavoin.

Toisaalta palvelu on osoittanut, että mallilla voidaan palkata laaja joukko ihmisiä suorittamaan mielikuvituksellisiakin hankkeita. Mechanical Turkin kautta palkattiin nettityöläisiä piirtelemään lampaita (The Sheep Market). Nettilampaiden piirtely ei ole välttämättä kovin tuottoisaa, mutta piirtäjiksi ilmoittautui lähes 8 000. Keskimääräinen lampaan piirrosaika oli 105 sekuntia ja keskipalkka 0.69 dollari tunnilta. Vaikka The Sheep Marketia voi pitää lähinnä mielenkiintoisena kokeiluna, se osaltaan näyttää, että internetissä voidaan nykyään rekrytoida iso joukko ihmisiä tekemään jotain nopeasti. 3.4 Joukkohankkeet – Cambrian House Crowdsourcing ei rajoitu vain toimeksiantajan ongelman ja optimaalisen ratkaisun löytämiseen vaan löytää yhä uusia muotoja. Sellaband-palvelu tarjoaa mahdollisuuden ostaa osakkuuksia musiikkiyhtyeistä. Palvelun perustivat Johan Vosmeijer, Pim Betist ja Dagmar Heijmans elokuussa 2006. Yhtyeiden tavoitteena on kerätä tukijoikseen viisituhatta osakasta, joista jokainen maksaa kymmenen dollarin osuuden. Yhtyeelle kertyisi näin 50 000 dollaria levyttämistä varten. Tätä kirjoitettaessa neljätoista yhtyettä on saavuttanut tavoitteen.

MyFootballClub (myfootballclub.co.uk) kerää 50 000 jalkapallofania ostamaan jalkapallojoukkueen Iso-Britannian pääsarjasta. Osallistumismaksu on 35 puntaa. Helmikuussa 2008 osallistujia oli lähes 30 000 ja kokonaissumma oli jo yli miljoona puntaa. Joukon tavoitteena on muun muassa tehdä pelaajavalinnat otteluihin sekä päättää pelaajien ostamisesta ja myynnistä. Tähän mennessä joukko on muun muassa äänestänyt, mikä jalkapallojoukkue olisi kiinnostavinta ostaa, ja tehnyt periaatepäätöksen Ebbsfleet United FC:n ostamisesta.

Kanadalainen Cambrian House kuvaa itseään johtavaksi joukouttamisohjelmistotaloksi ja www-yhteisöksi. Kesäkuussa 2006 perustettu yhtiö kehittää ja jalostaa ohjelmistoideoita ja -konsepteja. Osallistuja ehdottaa ideaa, muut arvioivat sen elinkelpoisuutta ja parhaille ideoille tehdään markkinatestaus jne. Cambrian Housella on muun muassa omia kehittäjiä, projektipäälliköitä ja markkinoijia. Lähtökohtaisesti yhteisön toivotaan vastaavan ohjelmistoista ideasta testaukseen, mutta henkilökunta tarvittaessa viimeistelee hankkeen vaiheet.

Hyväksytylle hankkeelle on varattu 1 500 rojaltipistettä, joiden avulla pääsee Cambrian Housen osakkaaksi. Hankkeen ideoitsijalle on varattu maksimissaan 150 pistettä ja muut voivat saada 5 – 90 pistettä avustamalla erilaisissa tehtävissä, kuten ideoiden tuotteistamisessa, graafisessa suunnittelussa tai ohjelmistojen kehittämisessä. Toimintatavassa on hieman avoimen lähdekoodin liikkeestä tuttuja piirteitä, mutta osallistumisaktiivisuus on kytketty suoraan taloudelliseen hyötymismahdollisuuteen. Suuresta hypestä ja epäilyistä huolimatta Cambrian House on valmistanut useita menestyksellisiä ohjelmia ja konsepteja, kuten Mob4Hire (mobiiliohjelmistojen joukkotestaus), OGG Tours (äänikiertue mobiililaitteisiin) ja RobinHood Fund (verkkohyväntekeväisyys).

Yllä olevien esimerkkien mukainen joukouttaminen ja itseorganisoituminen ei sinänsä eroa periaatteillaan esimerkiksi yhtiön perustamisesta ja avoimesta osakeannista. Erona on se, että jokainen osallistuja sijoittaa tasa-arvoisesti saman summan, ja joukko pyrkii välttämättään organisatorisia rakenteita ja elimiä, kuten yhtiökokouksia, hallituksen nimeämistä ja johtajan valintaa. 3.5 Joukkojen aliarviointi - Jobbjakt Ruotsissa aloitti Jobbjakt-yhtiö vuonna 2006. Sen tarkoituksena oli luoda internetiin Mechanical Turkin kaltainen www-markkinapaikka Ruotsiin. Mutta toisin kuin Mechanical Turk tai aivobasaarit, Jobbjaktissa myös työntekijät saivat tarjota työpanostaan huutokaupalla. Yhtiö on oikeastaan turhaan liitetty crowdsourcingiin, koska kyseessä on pikemminkin perinteinen www-työnvälitysmarkkina, joka tosin on kehitetty crowdsourcingin pohjalta. Oppaaseen se on kuitenkin otettu malliesimerkkinä joukkojen aliarvioinnista, minkä välttäminen on yksi onnistuneen joukouttamisen lähtökohdista.

Ruotsin ammattiyhdistysliike painosti Jobbjaktin heti alkuunsa tarkentamaan työtunnin minimihinnaksi 50 kruunua. Sitten lisättiin myös tarjousvaihtoehto kiinteästä hinnasta. Ruotsin syndikalistinen nuorisoliitto (SUF) ei tyytynyt tähänkään. SUF on kertonut käyttäneensä Jobbjaktia tekaistuilla käyttäjäprofiileilla, joilla he tekivät erityishalpoja tarjouksia palvelussa välitetyistä töistä tai ilmoittelivat töistä, joita ei ollut olemassa. Muutaman sadan hengen aktivistijoukko kertoo saaneensa apua myös koti- ja ulkomaisilta ajatusmaailmansa kannattajilta. SUF alkoi tehdä palvelunestohyökkäyksiä Jobbjaktin verkkopalvelimelle. Tämän takia verkkopalvelinta vuokraava yhtiö irtisanoi Jobbjaktin sopimuksen, ja markkinapaikka joutui tilapäisesti kokonaan irti internetistä. 3.6 Crowdsourcingin perusedellytys on arvostus Jobbjaktin tapaus kuvastaa, että internetissä voidaan reagoida herkästi ja voimakkaasti, jos toimintatapaa ei pidetä hyväksyttävänä. Monet pitivät yhtiön toimintaa vain keinona rahastaa uudentyyppisellä ulkoistamisella ja työpanosten kilpailuttamisella alle minimipalkkojen. Esimerkiksi Mechanical Turkissa kerrotaan ennakkoon työtehtävistä maksettava palkkio. Jobbjaktissa työntarjoaja rekisteröityy CV:n kanssa aivan samoin kuin vaikkapa työnvälityspalvelu Monster.fi:ssa. Jobbjaktin yhtenä tavoitteena onkin ollut työntekijöiden kilpailuttaminen keskenään ja tätä kautta lisäarvon tarjoaminen toimeksiantajille. Toiminta muistuttaa aivomarkkinoita, mutta sillä ei ole mitään tekemistä varsinaisen joukouttamisen kanssa.

Euroopassa on kehitelty living labs-verkostoja viime vuosina ja Suomessakin konseptista aiotaan kehittää vientituote. Tässä toimintamallissa yhtiöiden tuotekehitys testauttaa keksintöjään aidoilla ihmisillä aidoissa käyttötilanteissa, jotka saavat tuotteen tai palvelun muita aiemmin ja raportoivat maksutta sen käytöstä. Living labs –toimintaan hakeutuu kuitenkin myös yhtiöitä, jotka ajattelevat ensin tekevänsä maksutta käyttäjätestauksen ja sitten saavan maksutta vielä kehitys- ja liikeideoita kuluttajilta. Samaan tapaan toimii perinteinen media, joka pyytää kansalaisilta maksutta kamerakännykuvia yms.(vrt. jaksot 1.10) Lähettäjä palkitaan usein vain sillä, että hän saa nimensä lehteen, televisioon tai www-palveluun.

Kuluttajat eivät kuitenkaan ole pitkään herkkäuskoisia ja hyväksy korvauksettomuutta. Kaupallisesta julkaisemisesta olisi tarjottava ammattilaisiin rinnastettava korvaus, jos kuluttajan tuotos esitetään ammattilaistuotosten yhteydessä. Tämä ei tarkoita ammattilaisten palkkioita tai laskutustasoa sellaisenaan, vaan kyseessä on lähestymistapa. Esimerkiksi L'Oréal kääntyi Current TV:n puoleen kehittääkseen uudentyyppistä mainontaa. Kanavan peruskonseptiin kuuluvat lyhyet, spottimaiset 3-7-minuuttiset lähetykset, (podit), joista kolmannes on katsojien tuottamia. Tv-yhteisö lähti kehittämään L'Oréal-mainoksia ja voittaneen mainoksen tekijä sai 1 000 dollarin palkkion sekä runsaasti näkyvyyttä L'Oréal-kampanjassa. Business Weekin mukaan mainosspotti olisi maksanut reilut 150 000 dollaria perinteisellä tavalla tehtynä.

Jos organisaatio lähtee vain hyödyntämään maksuttomia mahdollisuuksia yksipuolisesti vaikkapa crowdsourcingissa, niin nettimaine rapautuu nopeasti. Sen korjaamisessa menee nykyään yhä pidempi aika, koska jokainen liike internetissä tallentuu yhä useampaan paikkaan, kuten blogeihin, ja nostaa esimerkiksi sijoitusta Googlen hakukoneissa.

Crowdsourcingia voidaan hyödyntää yhtenä tuotekehittelyn ja tuotannon ulottuvuutena. Se eroaa luonteeltaan siitä, että ryhdyttäisiin ulkoistamaan maksutta omaa toimintaa tai polkemaan hintoja organisaation ulkopuolista joukkoälyä hyödyntämällä. Joukkoäly ei ole mikään automaatio tai kone, johon toisesta päästä syötetään ongelma ja toisesta päästä syntyy maksuttomasti valmis tuote tai palvelu myytäväksi. Pitkäjänteisyys ja luotettavuus muodostavat internetissä perustan sille, minkälaiseksi jokin ihminen tai taho koetaan. Ihmiset ja organisaatiot eivät välttämättä koskaan tapaa kasvokkain, jolloin internet www-foorumeineen, blogeineen ja uutisineen on ainoa tapa hahmottaa toisen osapuolen luonnetta. Perinteisesti kivijalkakaupassa joko jakeluketju, valmistajan oma myymälä tai asiointipiste on luonut ja ylläpitänyt mielikuvaa organisaatiosta. Verkkoasioinnin ja -kaupan myötä nettimielikuvan merkitys korostuu.

Mediatoimisto Dagmarin Digitalikko-blogi kokosi helmikuussa 2007 suomalaisia ‘osallistavia’ kilpailuja ja kampanjoita, jotka ovat perustuneet kuluttajien tuottamiin sisältöihin. Osaa kampanjoista mainostettiin kaupallisilla tv-kanavilla, joten ne saivat näkyvyyttä. Sinänsä nämä kampanjat ovat pikemminkin luvun 1 hajautettua sisällöntuotantoa kuin crowdsourcingia, mutta antavat jotain suuntaviivaa yleisön motivoinnin ja osallistumisen välisestä suhteesta.


Kampanja Muoto Palkinto Osallistuminen Airwawes video kamerapuhelin 21 Elisa Idols video 1000 pääsylippua 32 Nelonen Hiihtokunkku video / kuva Hiihtokunkku 2007 -titteli

ja extrapalkinto	1 / 9

R-Kioski Ärräliiga video kamerapuhelin 10 Sonera Euroviisutähdeksi? video pääsy viisulavalle 17

Digitalikko kysyykin aiheellisesti, "onko tulokset menestyksiä, vai voidaanko tuloksista päätellä, että crowdsourcing ei toimi Suomessa vai ontuuko toteutus?" Ulkomaisten kokemusten ja havaintojen perusteella voidaan todeta, että Suomessa asiat tehdään ilmeisestikin toisin.

Crowdsourcingin onnistumisen perusedellytys on joukon kunnioittaminen ja arvostuksen osoittaminen lopputulosten palkitsemisella ja insentiiveillä eli kannustumilla (incentive). Palkitseminen ei tarkoita ammattilaisten laskutustasoa eikä lainkaan välttämättä edes rahallista korvausta, mutta sen pitää olla jossain suhteessa osallistujien innovatiivisuuteen ja vaivannäköön tai sen olisi hyvä hyödyttää yhtäläisesti kaikkia osallistujia. 3.7 Käytännön kokemuksia crowdsourcingista Business Week ohjeistaa joukouttamista harkitsevalle neljä neuvoa, jotka parantavat merkittävästi crouwdsourcingin onnistumista.

- fokusoi, - rakenna suodattimet oikein, - etsi oikeat joukot ja - rakenna yhteisö sosiaalisille verkostoille

Fokusoi. BusinessWeekin mukaan epämääräisesti muotoiltu ongelma ja lähestymistapa tuottaa epämääräisiä vastauksia ja ratkaisuja. Julkaisu ottaa esimerkiksi L’Orealin tv-spotin suunnitteluprosessin selkeästä ja fokusoidusta kysymyksenasettelusta. Yhtiö haki parasta kuluttajan suunnittelemaa mainosta Current TV:n kautta eikä esimerkiksi internet-sivuille. Current TV:n katsojilla – tai pikemminkin osallistujilla – on kokemusta omien videoiden tuottamisesta, visuaalisuudesta, dramaturgiasta ja leikkauksista. Kanavalla on valmis yhteisö sekä äänestyskäytäntö, jolla seulotaan parhaimmisto kollektiivin tuotannosta.

Mitä paremman ’infrastruktuurin’ tilaaja saa luotua, sitä paremmat edellytykset ovat onnistuneille ratkaisuille. L’Oreal ei lähtenyt rakentamaan omaa innovointialustaa tai infraa, vaan etsi joukon ja ympäristön, jossa mainoksen – tai sitä vastaavien sisältöjen - suunnittelu on osa ympäristön ja osallistujien arkisia käytäntöjä. Kuluttajat, jotka innovoivat L’Orealille mainosehdotuksia, tekevät sitä muutoinkin. Valmiissa toimintaympäristössä osallistujat tietävät, millaista ratkaisua haetaan. Tämä sekä nopeuttaa innovointia että tuottaa parempia lopputuloksia: InnoCentivessa ymmärretään, minkä luonteisia ratkaisuja haetaan, ja iStockphoton jäsenet ymmärtävät valokuvan tai grafiikan visuaalisuuden, teknisen laadun ja estetiikan merkityksen kuvapankin asiakkaille.

Rakenna suodattimet oikein. Jaksossa 1.2 kuvattu IBM järjesti syksyllä 2006 InnovationJam-tapahtuman. Yhtiö kutsui työntekijänsä, asiakkaansa, partnerinsa ja näiden perheenjäseniä aivoriiheen ja ohjauttuihin online-keskusteluihin, joihin osallistui yli satatuhatta ihmistä 160 maasta. Kaksivaiheista InnovationJamia varten IBM oli etukäteen valinnut neljä laajaa teemaa käsittelyyn ja tarjosi osallistujien motivoimiseksi kustakin teemasta vuorovaikutteista taustainformaatiota. Yhtiö koulutti keskustelujen ohjaajat pitämään keskustelut aiheessa ja asetti ensimmäiselle vaiheelle 72 tunnin aikarajan. Tuloksena oli 37 000 ideaa.

IBM tuotti tallenteet ensimmäisen vaiheen sessioista kaikkien 140 000 osallistujan saataville ja työryhmät tutustuivat aineistoihin. Kaksi kuukautta myöhemmin jokainen osallistuja sai taas osallistua ideajammailuun äänestääkseen omasta mielestään kehityskelpoisimpia ideoita. IBM:n johto kävi läpi tämän tiivistetyn parhaimmiston ja suositteli rahoitettavia ideoita, joista viime kädessä pääjohtaja Sam Palmisano teki päätökset.

Edelliseen jaksoon liittyen, osallistujia luonnollisesti motivoi suuryhtiön kiinnostus heidän ideoillensa, mutta myös Palmisanon lupaus toteuttaa parhaita ideoita sadalla miljoonalla dollarilla. Sama motivointi tai motivoimattomuus toteutuu esimerkiksi, kun hallinto yrittää osallistaa ja aktivoida kansalaisia keskustelemaan ajankohtaisista aiheista tai lakivalmistelusta. Motivaatio vähenee ajan myötä nopeasti, jos osallistujat havaitsevat, että heidän kommenteillaan ei ole mitään vaikutusta. IBM-esimerkissäkään ei ollut oleellista, että ideoitsijat saisivat itse rahaa ideoidensa toteuttamiseen, vaan että ideoille ylipäänsä järjestettiin aito toteutumismahdollisuus.

Etsi oikeat joukot. Kuten tämän luvun tapausesimerkeissä on esitetty, oikeiden joukkojen löytäminen on oleellinen edellytys onnistumiselle. Tämä voi kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta taustalla on nk. 20-80- tai 1-9-90-sääntö (Hintikka 2007). Se tarkoittaa, että vain hyvin pieni osa käyttäjistä tuottaa aktiivisesti sisältöjä (internetiin tai muualle), jotkut tuottavat tai muokkaavat sisältöjä toisinaan, mutta suurin osa pääasiassa vastaanottaa tuottamatta itse mitään.

Otetaan kuvitteellinen rakettitieteellinen ongelma. Esimerkiksi InnoCentivella on reilut 100 000 rakettitieteen perusteita ymmärtävää jäsentä. Palvelulla ja joukolla B on viisi miljoonaa jäsentä, joista suurin osa jätti rakettitieteen perusteet lukematta koulussa. Kun molemmista joukoista otetaan 1 prosentti jäsenistä - aktiivisimmat ideoiden tuottajat - niin on selvää, että B tuottaa lukumääräisesti enemmän ideoita, mutta InnoCentivella ideat ovat oletettavasti hyödyllisempiä rakettitieteen ongelmien kannalta. Jos taas halutaan selvittää, millainen olisi kiinnostava uusi tv-sarjan konsepti, niin oletettavasti joukko B tuottaisi oleellisempia vastauksia, jo yksistään laajemman näkemysten kirjonsa vuoksi. Joissain tapauksissa voi olla perusteltua jakaa ongelma avoimesti ja globaalisti internetissä, kuten GoldCorpin tapauksessa (Johdanto). Tällöin on kuitenkin keskeistä huolehtia viestinnästä, jotta mahdollisesti kiinnostunut joukko kerääntyisi ongelman ääreen.

Rakenna yhteisö sosiaalisille verkostoille. Vaikka joukouttaminen perustuukin joukon diversiteettiin ja yksilöiden tuottamiin ideoihin, niin toiminnan taustalla on silti useimmiten sosiaaliset verkostot. Joukon osallistujat kehittelevät ideaa, valokuvaa tai muuta innovaatiota tuttavillaan, pyytävät tuttaviaan joukkoon ja kyselevät mahdollisesti tuttaviltaan ratkaisua johonkin osaan ideaa. Niin ikään joukon sisällä tapahtuu verkostoitumista. InnoCentiven kaltaisessa, mahdollisesti patentteihin tähtäävässä joukouttamisessa yksilöratkaisut, salassapito ja avoimuuden välttäminen ovat sinänsä perusteltuja. Mutta lähtökohtaisesti joukouttaminenkin toimii sitä paremmin, mitä enemmän joukon jäsenet verkottuvat keskenään ja joukon ulkopuolelle. Ongelmantarjoaja voi halutessaan edistää näitä aktiviteetteja, kuten vaikkapa Lego, joka on laajasti ulkoistanut tuotekehitystään (Hintikka 2007). 3.8 Yleisön rooleja ja FLIRT-malli Digitalikko-blogissa on hahmoteltu crowdsourcingia yleisön osallistumisen näkökulmasta varsin kattavien esimerkein marraskuussa 2007. On makuasia, onko jaottelu pikemminkin Web 2.0 -tyyppistä käyttäjäkeskeistä sisällöntuotantoa (Hintikka 2007), hajautettua sisällöntuotantoa ja jakelua (luku 1) vai varsinaista crowdsourcingia, jossa usein haetaan yhtä optimaalista ratkaisua suuren massan diversiteetin kautta. Joka tapauksessa lista on yksi tapa hahmottaa ns. yleisön ja kuluttajien osallistumismuotoja. Digitalikko-blogimerkintään kannattaa tutustua jo yksistään runsaiden esimerkkien ja www-linkkien vuoksi. Listan tapausesimerkit osoittavat, että joukouttaminen ei liity mitenkään erityisesti yksiselitteisesti mitattavaan ongelmanratkaisuun, kuten luonnontieteet, vaan on sovellettavissa käytännössä mille alueelle tahansa.

Digitalikossa yleisön osallistaminen jaetaan kuuteen luokkaan hieman samoin kuin aiemmin mainitussa teoksessa We are Smarter than Me:

- innovointi ja tietäminen, - tekeminen ja tuotanto, - päättäminen ja kontrolli, - arviointi ja kertominen, - rahoitus sekä - logistiikka ja jakelu

Kuluttajainnovaatiossa ("yleisö tietää!") tietoa kerätään yleisöltä. Kerättävä tieto voi olla uusia ideoita, uusia trendejä tai parempia ratkaisuja tuotteisiin. Kuluttajatuotannossa ("yleisö tekee!") yleisöä osallistetaan esimerkiksi mainosten tai tuotteiden suunnitteluun tai tuotantoon. Suomessa muun muassa Kotipizza on kokeillut kuluttajien tekemää tv-mainontaa.

Kuluttajakontrolli ("yleisö päättää!") tarkoittaa yleisön osallistamimista tuotteen ominaisuuksia koskevaan päätöksentekoon. Kuluttaja-arvioinnissa ("yleisö kertoo!") yleisön voi osallistaa kertomaan tuotekokemuksistaan, arvioimaan palveluita tai äänestämään asioista.

Kuluttajarahoituksella ("yleisö rahoittaa!") yleisö voidaan osallistaa rahoittamaan erityyppisiä projekteja tai lainaamaan rahaa toisilleen ja mielenkiintoisiin hankkeisiin, jotka ovat luonteeltaan usein eettisiä. Kuluttajalogistiikassa ("yleisö jakelee!") yleisön voi osallistaa jakelemaan digitaalista sisältöä tai muita resursseja, kuten internet-yhteyttä.

Yllä oleva jaottelu edustaa asiakkaan, tilaajan ja organisaation näkökulmaa. On hyvä muistaa, että kuluttajat ja yleisö eivät kuitenkaan ole enää vain osallistettavissa tai valjastettavissa (harnessing) organisaation tarpeisiin. Kuluttajat itseorganisoituvat yhä useammin luomaan maksuttomia tuotteita ja palveluita, jotka kilpailevat kaupallisen tuotannon ja tarjonnan kanssa. Wikipedia on klassinen esimerkki. Avoimen lähdekoodin (jakso 1.1) ohjelmisto tarjoaa vakavasti otettavan vaihtoehdon, jonka on valinnut esimerkiksi Hollannin julkishallinto.

Uutuudestaan huolimatta joukouttaminen etenee internetissä hyvin ripeästi ja esimerkiksi termin kehittäjän Jeff Howen kirja aiheesta ilmestynee vasta kesällä 2008, kaksi vuotta termin jälkeen. Toimintatapaa on mallinnettu tai teoretisoitu hyvin vähän. Yhden kattavimmista esityksistä ja toimintamallin kiteyttämisestä on tehnyt Sami Viitamäki FLIRT-mallillaan (2008).

Viitamäki jakaa crowdsourcingin viiteen elementtiin: - Focus (fokus), - Language (kieli), - Incentives (kannustimet), - Rules (säännöt) ja - Tools (työkalut)

FLIRT-malli alaosioineen on varsin laaja ja erittäin yksityiskohtainen kuvattavaksi tässä tarkasti. Perusidealtaan fokuksessa organisaatio ratkaisee ensin itselleen mitä on tekemässä ja miksi, kuten IBM:n InnovationJam-prosessi. Kielen ja kannustimien avulla perustellaaan osallistujalle, miksi hänen kannattaisi osallistua ja mitä osallistuminen mahdollisesti palkitaan, kuten L’Orealin tv-mainos.

Vaikka crowdsourcingin lopputulokset voivat olla ennakoimattomia, niin osallistumisen säännöt on hyvä kuvata tarkasti. Ne eivät mitenkään vähennä osallistumista, vaan päinvastoin selkiyttävät käytettävää toimintatapaa ja kaikki osallistujat osaavat mieltää hankkeen samalla tavalla. Säännöt voivat ulottua ideoiden valintakriteereistä käyttäytymiseen ideointiin tarkoitetulla keskustelufoorumilla, kuten että ideoita on tarkoitus ensisijaisesti kehittää eikä perustella, miksei joku idea toimisi. Esimerkiksi kun Cambrian House jakaa osakkuuksia yhtiöstään, niin osakkeenomistamisen toteuttaminen käytännössä vaatii juridiikkaakin.

Viidenneksi joukolle on hyvä tarjota käytännön työkalut, millä ratkaisuja toteutetaan, tai esitetään minimivaatimukset, kuten vaikkapa videonmuokkausohjelma. Työkalut voivat olla esimerkiksi www-sovelluksia, ladattavia asiakassovelluksia tai kolmannen osapuolen ohjelmia. Tässä kohden esiin nousevat yleiset käytettävyyskysymykset ja osallistumisen helppous. Vaikka organisaatio olisi rakentanut kaiken muun huolellisesti, niin osallistumisinnokkuus voi kaatua yksinkertaisesti työkalujen heikkoon suunnitteluun ja osallistumisen työläyteen, jos osallistumiselle on kriittistä tietyn sovelluksen käyttäminen. 3.9 Joukouttamisen arkistuessa Crowdsourcingissa on puolensa ja se itse asiassa vahvistaa esimerkiksi etevän free lance -tutkijan tai harrastekuvaajan ansaintamahdollisuuksia. Mutta tavallinen palkkatyöläinen ei ehkä ole vielä valmis siihen, että työ pitäisi etsiä tunnin pätkissä netistä ja tarjota sitä kilpailukykyiseen hintaan huomatakseen vain, että joku ehti jo tarjota vielä edullisemmin.

Vaikka joukouttaminen ei mitenkään uhkaa olemassa olevia työn ja työnantamisen muotoja, niin silti se haastaa osaltaan perinteiset mallit tehdä työtä ja palkata työvoimaa. Lehti-ilmoitukset, puskaradiot ja sosiaaliset verkostot ovat perinteisiä keinoja etsiä yksittäisen työn parasta mahdollista suorittajaa. Internet tarjoaa yksittäisen työsuoritteen ilmoittamisen periaatteessa miljardien ihmisten ulottuville globaalisti. Luonnollisesti perinteinen ammattilaisuuskaan ei katoa mihinkään, mutta sen rinnalle nousee merkittävä kilpailija, kriittinen massa ja sen diversiteetti.

Crowdsourcing perustuu pitkälti James Surowieckin havaitsemaan diversiteettiin. Monimuotoisuuden merkitys on tunnettu jo pitkään esimerkiksi evoluutiotutkimuksessa, mutta internetin myötä sen rooli kasvaa kaikessa inhimillisessä toiminnassa. Maailmassa ennen internetiä oli huomattavasti vähemmän vaihtoehtoja tarjolla eivätkä kysyntä ja tarjonta kohdanneet käytännön syistä. Miten yksittäinen keksijä lähestyisi suuryritystä? Miten suuryritys saisi nopeasti ja tehokkaasti tiedoksi keksijöille kaipaavansa ratkaisua tiettyyn ongelmaan? Crowdsourcing on yksi – mutta ei mitenkään ainoa - vastaus kysynnän ja tarjonnan kohtaamiseen.

Crowdsourcingin yleistyessä on hyvä muistaa osallistujien vähittäinen tottuminen siihen ja toimintamallin arkistuminen. Osallistujien arvostaminen, perusteltu motivointi, mielekkäät kannustimet ja tapauskohtaisesti oikean toimintaympäristön löytäminen tai luominen ovat keskeisiä edellytyksiä onnistumiselle ja luovat erottuvuutta kilpaileville hankkeille. Ylimalkaisesti ja lyhytjänteisesti sovellettuna joukouttamisen käyttöönotto voi jopa haitata organisaation toimintaa ja mainetta.


(Jakso: Avoimuuden_hyötyjä)

Lisää aiheesta[muokkaa]

Keskustelunaiheita ja tehtäviä[muokkaa]

Jakson avoimet oppisisällöt ja lähteet[muokkaa]

Jakson muut lähteet[muokkaa]

Tausta ja siemenversion tekijät[muokkaa]

Opintokokonaisuuden rakenteen sekä materiaalin tuottaminen on aloitettu ESR-rahoitteisen Avoimet verkostot oppimiseen (AVO) -hankkeessa. Siemenversion koosti Kariahintikka (keskustelu) 11. marraskuuta 2012 kello 20.48 (UTC) aineistoissa mainittuine lähteineen. Lisäksi konseptointiin, ideointiin, kirjoittamiseen ja wikiaineistojen ylläpitoon ovat osallistuneet muun muassa seuraavat asiantuntijat: Tiina Airaksinen, Pekka Kinnunen (Kinnupekka), Hilma Lehtonen, Raimo Muurinen, Antti Jogi Poikola (Apoikola), Jaakko Rantala, Anne Rongas, Tarmo Toikkanen ja Ville Venäläinen.



AVO2-webbilogot.jpg

Materiaalin siemenversio on tuotettu osana AVO-hanketta. Hanketta rahoittavat Euroopan unionin sosiaalirahasto sekä Lapin ELY.



AVO2 Avoimet verkostot -opintokonaisuus: Osio 5:Internet-koordinointi
Osio 5: Etusivu Verkoston dynamiikkaa Uusia nettiammatteja Joukkoistaminen ja joukkoäly Internet-fasilitoinnin perusteita Sosiokulttuurinen innostaminen Täydentäviä jaksoja


AVO2 Avoimet verkostot -opintokonaisuuden päähakemisto
Etusivu 1. Internet ja kansalaisyhteiskunta 2. Avoimet toimintatavat 3. Internetin yhteistyökaluja 4. Organisoitumismuotoja internetissä 5. Internet-koordinointi
Opintokokonaisuus on parhaillaan muokattavana ja avoimessa koekäytössä [ 24.7.2015 ]


Luokka:Avoimet verkostot-opintokokonaisuus