Avoimet verkostot -opintokokonaisuus/Avoimuuden hyötyjä

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
AVO2 Avoimet verkostot -opintokonaisuuden päähakemisto
Etusivu 1. Internet ja kansalaisyhteiskunta 2. Avoimet toimintatavat 3. Internetin yhteistyökaluja 4. Organisoitumismuotoja internetissä 5. Internet-koordinointi
Opintokokonaisuus on parhaillaan muokattavana ja avoimessa koekäytössä [ 24.7.2015 ]


AVO2 Avoimet verkostot -opintokonaisuus: Osio 2: Avoimia toimintatapoja
Osio 2: Etusivu Avoimuuden muotoja Avoimuuden hyötyjä ja reunaehtoja Prosessien avaaminen Nettimaine Avoin data Täydentäviä jaksoja



Avoimuuden hyötyjä[muokkaa]

Vaikka avoimuutta kannatetaan ihan periaatteessakin, niin siitä on runsaasti hyötyjä ja niitä voidaan lähestyä monin tavoin. Esimerkiksi julkishallinnon avaaman datan katsotaan synnyttävän uutta liiketoimintaa, uusia ja parempia käyttötapoja datalle, kehittävän demokratiaa sekä tehostavan hallinnon toimintaa. Tällöin on oikeastaan hieman lähestymiskysymys tarkastellaanko mitattavia hyötyjä, toimintatapojen muutoksen tuottamia hyötyjä tai vaikeammin mitattavia arvoja.

Ohessa on listattu joukko erityyppisiä avoimuuden hyötyjä. Avoimuuteen liittyy myös ongelmatilanteita, kuten kaikkeen muuhunkin inhimilliseen toimintaan. Niitä käsitellään jaksossa Prosessien avaaminen.

Avoimuuden hyödyt ovat hyvin geneerisiä eli pätevät yhtä hyvin niin kulutuselektroniikan tai järjestön strategian kehittämisessä kuin kunnallisessa kaavoitusprosessissa tai valtionhallinnon verkkopalvelun suunnittelussa.

  • Mielipiteiden ja argumenttien esiinnousu
  • Testauksen varhaistaminen ja säästöt
  • Joukkoistaminen ja joukkoäly
  • Näkemysten kirjo ja uudet näkökulmat
  • Vapaaehtoistoiminnan kasvu
  • Parempi sitoutuminen prosessiin
  • Kontaktit, verkottuminen ja kumppanuudet

Mielipiteiden ja argumenttien esiinnousu[muokkaa]

Prosessien avaaminen tuo usein esiin monipuolisemmin mielipiteitä ja argumentteja kuin suljetussa ja etukäteen valitussa ihmisryhmässä. osa näkemyksistä olla hyvin ristiriitaisia tai virheellisiäkin, mutta vastaavasti osa parempia kuin valitun kommentoijajoukon. Ilmiötä kutsutaan joukkoälyksi ja se koskee yhtä hyvin niin tietokirjan, strategian kuin vaikkapa kaavoituksen valmistelua.

Esimerkiksi tietokirjassa valmistelun avaamisessa osa kommenteista voi keskittyä tekstin keskeneräisyyteen, jolloin ei vielä hahmoteta prosessin lopullista muotoa. Osa huomioista, kommenteista ja argumenteista ovat kuitenkin sellaisia - selkeistä virheistä ja puutteellisuuksista alkaen - että ne ilmenisivät myös valmiin kirjan julkistuksen jälkeen. Silloin huomioilla ei olisi enää vaikutusta lopputulokseen vaan virheet jäisivät kirjaan. Lisäksi prosessin varhaisella avaamisella saadaan luodattua yleistä ilmapiiriä ja suhtautumista aiheeseen. Tällöin on mahdollista tarvittaessa palauttaa koko suunnitelma ja valmistelu lähtöruutuun hyvin edullisesti verrattuna pidemmälle ehtineeseen prosessiin. Erityisesti liike-elämässä, kuten Googlen palvelut, tehdään tarkoituksella jatkuvasti tällaisia koepalloja, katsotaan mihin löytyy kiinnostusta ja aletaan kehittää näitä käyttäjiä kiinnostavimpia palveluita.

Esimerkiksi Helsingin Guggenheim-museon katsottiin olevan tällainen tapaus, missä avoimuudesta olisi voinut olla hyötyä. Museohanketta valmisteltiin pitkälle pienessä virallisessa piirissä mutta hanke tyrmättiin nopeasti julkisuudessa kun se levisi yleiseen tietoisuuteen. Toisella menettelytavalla oltaisiin voitu käsitellä vasta-argumentit helpommin. Prosessien avaamisella voidaan saada siis parempi tuote, palvelu tai muu lopputulos.

Testauksen varhaistaminen ja säästöt[muokkaa]

Edellisen kanssa vieläkin konkreettisempaa on idean, tuotteen, palvelun tai suunnitelman testauksen varhaistaminen. Käytännön testaukset kohderyhmillä yms. tehdään yleensä varsin myöhäisessä vaiheessa projektia. Muutosten tekeminen on kallista koska projektin resurssit on pitkälti jo sidottu tai varattu. Yksi suunnittelumuoto onkin yhteiskehittely, jossa varsinaiset käyttäjät otetaan mukaan jo ideoinnista ja suunnittelun valmistelusta alkaen. Prosessi voi olla aluksi vakiintuneita suunnittelutapoja hitaampi, mutta valmis lopputulos voidaan saada valmiiksi huomattavasti nopeammin ja kohderyhmien kehittämänä ja hyväksymänä.

Joukkoistaminen ja joukkoäly[muokkaa]

Joukkoistamista ja joukkoälyä hyötyineen käsitellään tarkemmin omassa jaksossaan, mutta yleisesti ottaen joukkoistamisen avulla saadaan usein enemmän ja laajemmin näkökulmia sekä uusia ideoita. Vähintään yhtä hyödyllistä on tunnistaa hankkeen riskit ja puutteet. Tämä perustuu diversiteettiin eli hajontaan ja näkökulmien monimuotoisuuteen. Mitä enemmän on osallistujia, niin tietyissä olosuhteissa heiden taustansa, osaamisensa ja tietonsa eroavat toisistaan ja he tarkastelevat samaa asiaa eri tavoin kuin verrattuna vaikka kymmeneen ihmiseen joilla on samantyyppinen koulutustausta tai työ.

Tämä onkin yksi perinteisen ja pienen suunnitteluryhmän haittapuolia. Samanlaiset näkemykset ruokkivat toisiaan eikä asioita osata tarkastella eri näkökulmista. Yksittäiset uudet ajatukset ja näkökulmat eivät sellaisenaan välttämättä tuota oikeita tai parhaita ratkaisuja ja osa niistä voi olla täysin vääriäkin tai 'huonoja' arvioijien mielestä. Mutta (netti)fasilitoinnin myötä niistä saadaan seulottua ja koostettua tietyissä oloissa parempia ratkaisuja kuin yksittäisen asiantuntijan ideat (Surowiecki 2004).

Vapaaehtoistoiminnan kasvu[muokkaa]

Avoimuus voi tarjota laajemman osallistujajoukon osana joukkoistamista. Esimerkiksi suomalaisten vapaaehtoiset ympäristöhavainnot tuottavat vuosittain nelisenkymmentä henkilötyövuotta ja valtavan aineiston, jonka kerääminen ei viranomaisvoimin olisi mahdollista.

Parempi sitoutuminen prosessiin[muokkaa]

On havaittu, että varhainen osallistuminen ja oman näkemyksen esittäminen voi tuottaa paremman sitoutumisen itse hankkeeseen tai muuhun toimintaan. Tämä selittyy vaikuttavuuden kautta. Perinteisessä deliberatiivisessa ja julkisen keskustelun kuulemisprosessissa itse valmistelu on yleensä jo varsin pitkällä, valmiin ehdotuksen tai luonnoksen muodossa. Tällöin osallistumisen vaikuttavuus on väistämättä vähäisempää kuin että pääsisi osallistumaan jo agendan valmisteluun muotoiluun.

Esimerkiksi Tampereen kaupunki on tuonut Valma-palveluunsa vasta valmistelussa olevia aiheita kommentoitavaksi tuoreeltaan. Niin ikään Aloiteoululle -palvelussa voi jättää ehdotuksia, joiden luvataan käyvän Oulun koko normaalin kunnallisen päätöksentekoprosessin ja aloitteentekijä saa ilmoituksen päätöksestä.

Kontaktit, verkottuminen ja kumppanuudet[muokkaa]

Prosessien avaaminen levittää myös tietoisuutta niistä, internet-aikana jopa perinteistä markkinointia ja viestintää tehokkaammin ja huomattavasti edullisemmin. Avoimuus lisää sekä tietoisuutta avatusta prosessista että osallistumista siihen. Tätä kautta saadaan uusia, usein yllättäviä ja epätodennäköisiäkin kontakteja, joiden myötä voidaan verkottua ja solmia mahdollisesti kumppanuuksiakin. Lisäksi kun toiminta on internetissä, niin tietoa siitä on huomattavasti helpompi jakaa kuin vaikka paperilehden sivuilta.

Avoimuuden reunaehtoja[muokkaa]

Organisaation luonteesta riippumatta avoimuutta ei voida aina toteuttaa siinä laajuudessa kuin haluttaisiinkin. Tällöinkin on yleensä mahdollista avata joitain prosesseja tai niiden osia. Avoimuutta rajaavia reunaehtoja ovat muun muassa:


  • Rahoitus, talous ja sopimukset
  • Julkishallinto: julkisuus- yms. lait, vastuukysymykset
  • Vakiintunut tapa tai käytäntö


Rahoitus[muokkaa]

Kuten jaksossa Avoimuuden muotoja todettiin, kaiken ei tarvitse olla koko aikaa aivan avointa. Keskeistä on, että kaikki osallistujat tietävät puitteet joissa toimitaan. Usein avoimuutta rajoittavat erilaiset sopimukset ja lainsäädäntökin - erityisesti rahoituksessa ja taloudessa - ja toisinaan myös organisaation tottumattomuus avoimeen ajatteluun sekä joskus myös periaatteelliset kysymykset. Esimerkiksi asiantuntijaorganisaatiossa saatetaan ajatella, että organisaation ulkopuolella ei olisi vastaavaa osaamista. Jos organisaatiossa työskentelee esimerkiksi 100 000 ihmistä, niin on oletettavaa että joku tai jotkut ihmiset myös organisaation ulkopuolella voisivat tuottaa vähintään yhtä hyviä ratkaisuja. (kts. jakso Joukkoistaminen ja joukkoäly).

Rahoitus ja talous lienee yleisin syy suljettuihin prosesseihin. Nämä eivät ole kuitenkaan yksiselitteinen syy vaan syynä voi olla sopimuksia mutta myös käytäntöjä ja periaatteellista ajattelua jne. Erikseen on kuitenkin tilanteet, jossa rahoitusta ja taloutta avataan suoraan, kuten osallistuvan budjetoinnin toimintamalli, ja erikseen tilanteet joissa rahoituksen ja talouden katsotaan liittyvän itse prosessiin. Iso osa suomalaisesta taloudenpidosta on julkista joiltain osin, joko vuosittain tai neljäsnnesvuosittain. Esimerkiksi yliopistoissa on yleistynyt vuosituhannen vaihteesta liike-elämän osittain tai kokonaan rajoittamat tutkimukset avoimuuden osalta. Tämä voi koskea niin aineistoja, menetelmiä kuin tuloksia tai kaikkia näitä samassa hankkeessa. Toisaalta tutkimustulosten osalta yliopistot ovat Suomessa nopeasti omaksumassa open access -ajattelun, jossa tutkimusartikkelit julkaistaan maksutta myös internetissä.

Lait ja asetukset[muokkaa]

Erityisesti julkishallintoa sitoo monet lait ja asetukset, kuten julkisuuslaki, vastuukysymykset ja yksistään organisaation tietoturvaratkaisut voivat asettaa rajoituksia käytännön avoimuudelle. Nämä eivät sinänsä estä avointa asennetta ja toimintakulttuuria mutta luovat tietyt puitteet, jotka on hyvä tuoda esiin omassa internet-toiminnassa. Muut osallistujat eivät ole niistä välttämättä tietoisia. Tyypillinen esimerkki on kokous suomalaisen valtionhallinnon kanssa. Etäosallistujiin ei voida ottaa yhteyttä joidenkin ministeriöiden tietokoneilta esimerkiksi nettipuhelimilla tai maksuttomilla nettivideoyhteyksillä, koska yhteyksiä ei voida avata ministeriön sisäverkosta avoimeen internetiin. Niinpä ministeriön ulkopuoliset osallistujat järjestävät nämä yhteydet omilta kannettaviltaan ja langattomilla internet-yhteyksillään.

Avoimuuden näkökulmsata oleellista on, että muut osallistujat tietävät nämä rajoitukset, kerrotaan miksi jotain asiaa ei voi avata ja ihmiset osaavat sovittaa toimintansa sen mukaan. Yhä useammin ihmiset esiintyvät internetissä myös omana itsenään edustaen samalla organisaatiotaan (kts. Jakso Nettimaine). Tällöin yksittäinen työntekijä saattaa itse kannattaa suurempaa avoimuutta kuin se on hänen työnsä kannalta käytännössä mahdollista. Aiemmin esimerkiksi tutkimus- ja tuotekehittelyn ammattilaiset esiintyivät internetissä anonyymisti voidakseen keskustella ammatillisista asioista. Nykyään kun ihmiset esiintyvät omalla nimellään sosiaalisessa mediassa, niin avoimuuden aste perustuu omaan harkintaan sekä organisaation tai yleiseen sosiaalisen median ohjeistuksen noudattamiseen.

Tavat ja käytännöt[muokkaa]

Esimerkiksi julkishallinnon avoimen datan suhteen on Suomessa toisinaan todettu, että organisaation dataa ei voida jakaa avoimesti internetissä. Tarkempi pohdinta on osoittanut, että kyseessä on ollut organisaatio tapa tai käytäntö eikä datan avaamiselle ole sinänsä estettä. Päinvastoin, siitä voi olla monenlaista hyötyä.

Suomalainen vaalirahakohu on hyvä esimerkki vakiintuneista tavoista ja käytännöistä, joihin ei ollut erityistä perustetta vaan kyse oli "maan tavasta", mihin monet epäillyt ja syytetyt vetosivat. Yksittäisestä lausahduksesta käynnistynyt prosessi johti oikeudenkäynteihinkin. Vielä prosessin aikanakin osalliset kieltäytyivät avaamasta vaalirahoitus-prosesseja tai kertoivat niin vähän kuin mahdollista. Toisenlaisella avoimuudella tai omatoimisella vaalirahoituksen avaamisella asteittain olisi vältetty ainakin tämän mittakaavan kohu. Omatoiminen avoimuuden puute ja kriisiviestintä eivät sellaisenaan liity toisiinsa, mutta toisinaan ne ovat saman prosessin alku- ja loppupiste.

Lisää aiheesta[muokkaa]

Keskustelunaiheita ja tehtäviä[muokkaa]

1. Lue Ylen päätoimittaja Atte Jääskeläisen bloggaus Ylen avoimuudesta eduskuntavaalien 2015 uutisoinnissa. Miten Yle ymmärtää avoimuuden ja millaisilla toimilla sitä toteutetaan?

2. Selvitä mistä ja miksi Suomen vaalirahoituskohu alkoi vuonna 2008. Olisiko kohu voitu välttää tai olisiko suurempi avoimuus vaikuttanut tapahtuneeseen?

3. Tutustu valtiovarainministeriön edistämään [http://vm.fi/hallinnon-avoimuus/avoin-hallinto avoimen hallinnon ajatteluun. Millaisia toimenpiteitä hallinto tekee avoimuuden edistämiseksi?

4. Tutustu avoimen tieteen käsitteeseen Avointiede.fi -palvelussa. Mitä etuja avoimuudesta voi olla tieteentekemiselle?

Jakson avoimet oppisisällöt ja lähteet[muokkaa]

Jakson muut lähteet[muokkaa]

Surowiecki, James (2004). The Wisdom of Crowds: Why the Many Are Smarter Than the Few and How Collective Wisdom Shapes Business, Economies, Societies and Nations. Little, Brown.

Tausta ja siemenversion tekijät[muokkaa]

Opintokokonaisuuden rakenteen sekä materiaalin tuottaminen on aloitettu ESR-rahoitteisen Avoimet verkostot oppimiseen (AVO) -hankkeessa. Siemenversion koosti Kariahintikka (keskustelu) 11. marraskuuta 2012 kello 20.48 (UTC) aineistoissa mainittuine lähteineen. Lisäksi konseptointiin, ideointiin, kirjoittamiseen ja wikiaineistojen ylläpitoon ovat osallistuneet muun muassa seuraavat asiantuntijat: Tiina Airaksinen, Pekka Kinnunen (Kinnupekka), Hilma Lehtonen, Raimo Muurinen, Antti Jogi Poikola (Apoikola), Jaakko Rantala, Anne Rongas, Tarmo Toikkanen ja Ville Venäläinen.



AVO2-webbilogot.jpg

Materiaalin siemenversio on tuotettu osana AVO-hanketta. Hanketta rahoittavat Euroopan unionin sosiaalirahasto sekä Lapin ELY.



AVO2 Avoimet verkostot -opintokonaisuus: Osio 2: Avoimia toimintatapoja
Osio 2: Etusivu Avoimuuden muotoja Avoimuuden hyötyjä ja reunaehtoja Prosessien avaaminen Nettimaine Avoin data Täydentäviä jaksoja


AVO2 Avoimet verkostot -opintokonaisuuden päähakemisto
Etusivu 1. Internet ja kansalaisyhteiskunta 2. Avoimet toimintatavat 3. Internetin yhteistyökaluja 4. Organisoitumismuotoja internetissä 5. Internet-koordinointi
Opintokokonaisuus on parhaillaan muokattavana ja avoimessa koekäytössä [ 24.7.2015 ]


Luokka:Avoimet verkostot-opintokokonaisuus