Mediakasvatus ja uudet lukutaidot/Syksyn 2016 kurssi/Oppimismodulit/moduli II-keskusteluun

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Näpistelijät

Keskustelimme erityisesti wikioppimisen hyvistä ja huonoista puolista sekä siitä, miten wikioppiminen tai sen tapaiset opiskelumuodot näkyvät peruskoulussa, lukiossa ja yliopistossa. Totesimme, että peruskouluihin ja lukioihin olisi hyvä saada lisää kiinnostuksen ohjaamaa oppimista, kuitenkin niin, että jokainen saisi koulutuksen kautta jonkinlaisen yleissivistyksen. Näin oppiminen olisi ehkä mielekkäämpää. Kaikki opiskeleminen ei voi suuntautua vain kiinnostuksen mukaisesti. Pohdimme myös, miten työelämän tarpeet ovat muuttuneet ja kuinka vuorovaikutuksesta ja sen hallinnasta on tullut entistä tärkeämpää. Tähän liittyy kuitenkin kääntöpuolena jatkuva esillä oleminen ja itsensä brändääminen, joka pidemmän päälle on erittäin raskasta. Jotkut ovat kuitenkin kääntäneet tämän edukseen ja luoneet harrastuksistaan tai kiinnostuksen kohteistaan itselleen ammatin (blogi, youtuben tubettajat ym.), jonka toteutumista on edesauttanut digitaalinen media. Toisaalta tähän liittyy myös varjopuolena se, että kaikki ihmiset eivät ole sosiaalisia tai halukkaita toimimaan ryhmässä. Jäävätkö he tulevaisuudessa ulkopuolelle jostakin. Lopuksi keskustelimme siitä, onko wiki- tai ryhmäoppiminen lisääntynyt viime vuosina. Totesimme, että erilaiset ryhmätyöt ainakin yliopistossa ovat lisääntyneet, mutta varsinainen wikioppiminen oli ryhmällemme täysin uutta.

Motivaatiomadot

Ryhmämme keskutelu painottui wikioppimisen hyviin ja huonoihin puoliin sekä kritiikkiin siitä, kuinka toisen modulin videossa sekä kurssin teemoissa muutenkin asetetaan melko radikaalisti wikioppiminen ja formaali oppiminen täysin vastakkaisiksi eri ääripäiden oppimistavoiksi ja toisistaan erillään oleviksi. Ryhmämme mielestä eri oppimistyylejä pitäisi mielummin käsitellä rinnakkaisina ja päällekkäisinä, sillä erilaiset oppimistyylit tuskin koskaan ilmenevät täysin puhtaasti tietynlaisina. Emme siis varsinaisesti lyttää kumpaakaan esillä ollutta oppimistekniikka, vaan kritisoimme niiden vastakkainasettelua ja sijoittamista hyvä-huono-akselille. Wikioppimisesta löysimme kuitenkin monia hyviä puolia. Ensinnäkin matala kynnys tiedonjakamiseen on iso etu. Toiseksi, wikisivujen muokattavuus mahdollistaa pitkäkestoisen työstämisen ja kaikkea ei tarvitse saada kerralla valmiiksi. Samaan hyötyyn liittyy myös se, että wikioppiminen ei ole sidottu aikaan tai paikkaan, mikä mahdollistaa isommankin oppimisverkoston luomisen ja hyödyntämisen. Wikioppiminen tuo myös varmasti vaihtelua perinteisempään opetukseen ja wikioppimisen kaltaisessa vertaisopiskelussa asiat voivat jäädä paremmin mieleen, eli oppiminen voi parhammaillaan olla tehokkaampaa. Huonoiksi puoliksi listasimme myös muutamia asioita. Ensinnäkin monen asian työstäminen wikiympäristössä vaatinee jonkinlaisia perustietoja aiheesta, sillä emme koe, että wikioppimista voisi hyödyntää sellaisten asioiden oppimisessa, joista ei ole mitään alkutietoja. Esimerkiksi uutta kieltä ilman minkäänlaisia perustietoja voisi tuskin ainakaan kovin helposti oppia wikiympäristössä, mutta kielen oppiminen käytännössä ja opitun jatkojalostaminen voisi toimia. Mietimme myös, jaksaako wikioppimiseen panostaa, jos aihe ei ole kiinnostava. Tämä puoltaisi sitä näkökulmaa, että wikioppiminen sopisi ehkä paremmin vapaa-aikaan, jossa jokaisen on helpompi määritellä omat kiinnostuksen kohteensa ja toteuttaa niitä. Nostimme myös esille kriittisyyden, joka täytyy muistaa pitää esillä myös wikioppimisessa. Vaikka tehdään yhdessä, on jollain helposti enemmän tietoa ja sitä kautta valtaa kuin toisella. Olemme myös jossain määrin sitä mieltä, että wikiopistossa tulisi olla joku helpompi ja selkeämpi keskusteluominaisuus, ei välttämättä reaaliaikainen chat-tyyppinen, mutta selkeämpi palsta keskusteluun ja neuvotteluun.

Mummot pilvessä

Ryhmämme keskusteli wikioppimisen tuomista haasteista sekä videoluennolla wikioppimisen yhteydessä esiin tuoduista muista aihepiireistä. Ryhmäämme hämäsi jossakin määrin videoluennossa esiintyvä taipumus ajoittain käsitellä wikioppimista vaihtelevasti joko eksaktina oppimismuotona tai eräänlaisena vertauskuvana tietynlaiselle oppimiskäyttäytymiselle. Eksaktissa muodossaan wikioppimista käsitellessä kiinnitettiin opiskelijan huomiota wikialustan teknisiin ominaisuuksiin. Kun käsiteltiin wikioppimista vertauskuvallisena oppimiskäyttäytymisenä, opiskelijan huomio pyrittiin kiinnittämään erilaisiin oppimisen käyttäytymismalleihin, kuten ryhmätyöskentelyyn, vapaaehtoisuuteen, anti-autoritäärisyyteen jne. Wikioppiminen siis liitetään yhtä aikaa kiinteästi internetiin ja erilaisiin informaatioteknologioihin, mutta samaan aikaan puhutaan erilaisista lukupiireistä ja urheiluseuroista eräänlaisena wikioppimisen muotona.

Nykyisenlaisen peruskoulun heikkouksia käsitellessä ryhmämme toivoi, että koulun sosiaalista vaikutusta ja merkitystä olisi voinut käsitellä enemmän. On totta, että peruskoulun tehtävä on tietyllä tapaa valaa ihmisiä samaan muottiin määrittelemällä kaikille koululaisille samat tavoitteet ja vaatimukset. Samaan aikaan koululla on kuitenkin myös sosiaalisena kasvuympäristönä merkittävä vaikutus ja sen merkitystä ei tule väheksyä. On hankala kuvitella tilannetta, jossa jäykästi jäsennelty (internet-informaatioteknologia keskeinen) wikioppiminen voisi tehdä nuorista ihmisistä samalla tavalla sosiaalisia olentoja kuin koulun kaltainen tila, jossa ihmiset kohtaavat toisiaan päivittäin kasvotusten. Ryhmä näkee wikioppimisessa peruskoulun kannalta myös sen ongelman, että wikioppimisen vapaaehtoisuuden ja kiinnostuksen periaate asettaa isoja haasteita sen soveltamiseen opetussuunnitelmassa. Yhteisen opetussuunnitelman käyttäminen on hankalaa, jos oppilaiden oppiminen on riippuvaista näiden omasta kiinnostuksesta ja vapaaehtoisuudesta. Näemme kuitenkin wikioppimisessa olevan paljon potentiaalia opetussuunnitelmaa tukevana oppimisen muotona, koska se on osallistavaa ja monipuolista toimintaa. Lisäksi opiskelijasta lähtevä kiinnostus edistää oppimista. Mielestämme kuitenkin yhteisen opetussuunnitelman olemassaolo on tärkeää, sillä nuori ihminen ei pysty tiedostamaan täysin eri tiedon alueiden linkittymistä ja sitä, kuinka näennäisen epäkiinnostavasta asiasta voi olla tulevaisuudessa hyötyä, kun pyritään hahmottamaan jotain uutta kokonaisuutta.

Wikioppimista ja Rinkebyn menestyskoulua käsitellessä ryhmämme yhtyi koulun henkilökunnan näkemykseen siitä, kuinka hyvällä kommunikaatiolla on erittäin suuri merkitys oppimisen ja yhdessäolon kannalta. Aloimmekin pohtimaan sitä, tulisiko yliopistossa panostaa enemmän kommunikaation opetukseen. On totta, että yliopistotutkintoon kuuluu pakollisia viestintäopintoja, mutta käytännössä kaikki ryhmämme jäsenet kokivat tämän hetkisen sisältönsä kannalta nämä pakolliset kurssit riittämättömiksi ja yleisellä tasolla hyödyttömiksi. Useimmat näistä kursseista ovat liian kapeasti suuntautuneita, eikä niillä pysty oppimaan käytännössä lainkaan kommunikaatiotaitoja yleishyödyllisestä näkökulmasta. Näkisimme, että koko yliopistokokemuksen ja sen aikaisen ja jälkeisen elämän kannalta olisi erittäin hyödyllistä tarjota opiskelijoille yleisiin tarpeisiin vastaavaa kommunikaatio-opetusta eikä vain esimerkiksi perehdytystä siihen, kuinka voit osallistua viralliseen väittelyyn tai esittää tutkimuksesi keskeisimmät piirteet 10 minuutissa akateemiselle yleisölle.

Videoluennolla sivuttiin myös yliopistolaitoksen tarjonnan ja tosielämän tarpeiden kohtaamisen ristiriitaa. Yhdymme täysin näkemykseen siitä, ettei yliopisto-opetus ota tarpeeksi usein huomioon reaalimaailman ja työelämän tarpeita. Samaan aikaan kun yliopistossa koulutetaan eksperttejä, työelämä vaatii moniosaajia. Akateemisesta näkökulmasta tämä on totta kai täysin ymmärrettävää, sillä modernin akateemisen kentän äärettömän laajuuden vuoksi yhden henkilön on täysin mahdotonta olla niin sanottu moniosaaja, vaan hänen täytyy valita itselleen erityisala ja omistautua tämän tutkimiseen ja edistämiseen. Todellinen tilanne on kuitenkin, että vain pienenpieni vähemmistö opiskelijoista suuntaa eksperttien kansoittamalle akateemiselle uralle, kun taas valtaosa päätyy moniosaajien joukkoon muualle työmarkkinoille. Tämän johdosta ryhmämme esitti idean siitä, että opiskelijat voisivat jo opintojensa alussa päättää suuntautua joko akateemikoksi tai moniosaajaksi ja kasata tutkintokokonaisuutensa sen mukaan.

Videoluennolla nostettiin esiin myös yliopisto-opetuksen avoimuuteen liittyviä kysymyksiä. Ryhmämme tuli siihen tulokseen, että yliopistojen sulkeutuneisuus on pääsääntöisesti resurssikysymys. Koska yliopistossa on vain rajoitettu määrä opiskelija, on opiskelijoiden mahdollista saada ohjatumpaa opetusta, jolloin omien kokemuksiemme mukaan oppiminen tapahtuu tehokkaammin. Samaan aikaan kuitenkin tiedostamme, että yliopistoista saatava tieto on saatavissa myös muita kanavia pitkin, joten tiedon jakaminen ei ole enää yliopistolaitoksen yksinoikeus. Kärjistetysti yliopistolaitoksen voidaan nähdä muuttuneen instituutioksi, jolla on oikeudet jakaa tositteita ihmisten osaamisesta. Räikeimmissä tapauksissa kuten Yhdysvalloissa tositteen laatu/arvo heijastelee siitä maksettua rahallista hintaa. Jotta epäformaali (wiki)oppiminen saataisiin samalle viivalle, tulisi luoda järjestelmiä, joiden kautta voitaisiin mitata epäformaalisti opitun tiedon laatua ja antaa tuloksien mukaan tositteita tästä oppimisen tasosta.

Loppukevennys: Onko evoluutio myös wikioppimista, koska se on osallistavaa, vapaaehtoista ja muokkaushistoria voidaan tarkistaa geeneistä?

Team Jäärä
Wikioppimisen ja perinteisen oppimisen eroja

Pohdimme ryhmässä videon pohjalta, mitä wikioppiminen on, miten se eroaa formaalista oppimisesta, mitä etuja siinä on ja miten sitä voisi soveltaa kouluopetuksessa sekä työelämässä.

Wikioppiminen viittaa internetissä julkaistavaan vapaan tiedon tietosanakirjaan Wikipediaan ja se pohjautuu samoihin Wikipedian periaatteisiin, kuten muokattaviin verkkosivuihin, yhteiseen tekemiseen, historiallisuuteen ja kollektiiviseen arviointiin. Wikioppiminen eroaa perinteisestä kouluoppimisesta mm. siinä, että se ei tapahdu missään institutionaalisessa järjestelmässä tai tietyssä paikassa, kuten koulussa tai yliopistossa, vaan internetissä. Oppiminen ei siten ole aika- ja paikkasidonnaista, vaan vaikka eri puolilla maailmaa asuvat ihmiset voivat opiskella ja kehittää taitojaan yhdessä jossain heitä kiinnostavassa asiassa (Suoranta & Vaden 2015).

Wikioppimiselle on ominaista avoimuus ja inklusiivisuus, mikä tarkoittaa sitä, että oppimiseen tarvittava aineisto on netissä julkisesti ja vapaasti kaikkien saatavilla. Videolla huomioitiin, että tämä on merkittävä asia varsinkin köyhissä maissa, joissa ei ole kunnollisia kirjastoja, välimatkat ovat pitkiä ja hankalia tai ihmisillä varaa materiaaleja vaativaan opiskeluun. Formaali oppiminen sen sijaan on yleensä eksklusiivista. Esimerkiksi yliopiston videoluentoja voivat katsoa vain yliopiston opiskelijat. Opiskelutehtävien sekä ryhmätöiden tuotokset jäävät vain opettajalle tai yliopiston sähköiseen työskentelytilaan, kuten Moodleen, jossa ne ovat enintään muiden kurssilaisten saatavilla.

Oppimisen tavoitteita ja sisältöjä ei ole wikioppimisessa määritelty etukäteen opettajan tai opetussuunnitelman taholta, vaan oppijat voivat vaikuttaa niihin, jolloin oppimistapahtuma on osallistava. Tämä lisää motivaatiota ja sitoutumista oppimiseen kuten myös se, että netti on lapsille ja nuorille jo valmiiksi tuttu sekä mieluinen toimintaympäristö.

Mielestämme kaikki oppiminen ei kuitenkaan voi olla täysin vapaata niin, että koulussa jokainen oppilas voisi täysin itse päättää, mitä ja miten haluaa siellä oppia, koska se johtaisi kaaokseen. Lasten ja nuorten impulssikontrolli ei ole aivojen järjestäytymättömyyden vuoksi vielä kovin kehittynyt, eivätkä he pysty välttämättä hallitsemaan vaaditulla tavalla tunteitaan, kohtelemaan toisiaan tasa-arvoisesti, asettamaan selkeitä tavoitteita tai suunnittelemaan, millaisia taitoja ja tietoja he elämässään tulevat tarvitsemaan. Opetuksen omaehtoisuutta täytyy siis soveltaa ikäkaudelle sopivalla tavalla.

Opettaja ohjaajan roolissa

Wikioppimisen näkökulmasta opettajan rooli on olla ohjaaja, joka antaa oppimiselle raamit sekä johdattelee oppilaita tiedon ja osaamisen äärelle. Hän voi esimerkiksi kerätä netistä valmiiksi opiskeltavaan aiheeseen liittyvää relevanttia materiaalia ja laittaa se tarjolle kurssin verkkosivuille itsenäistä työskentelyä varten. Netissä olevan tiedon hakeminen, ryhmätyönä muokkaaminen ja käyttäminen edellyttää digitaalista lukutaitoa, joka ei kehity itsestään, vaan sitä pitäisi opettaa kaikilla koulutusasteilla. Osaamisessa eri tasolla olevat oppilaat tarvitsevat ohjausta ja tukea eri tavalla. Opettajan on tärkeää antaa tilaa ja huomioida oppilailla jo olevat valmiudet, jotta heitä voidaan opastaa etenemään itselleen sopivimmalle tasolle.

Oppilaiden ja opettajien vanhat tottumukset sekä käsitykset voivat jarruttaa wikioppimisen omaksumista. Omasta opiskelusta vastuussa oleminen tuntuu työläältä ja internetin suuri tietomäärä aiheuttaa ahdistusta sekä infoähkyä. Oppijoiden laiskuutta ja taipumusta prokrastinoida tehtäviä ei myöskään voi vähätellä, sillä ne eivät ole poikkeuksellisia vaan yleisinhimillisiä piirteitä.

Jos wikioppimista käytetään joka kurssilla samaan aikaan, se voi olla aika kuormittavaa. Kokematon opiskelija saattaa ajautua perfektionistiseen luuppiin, jossa tiedonhakuun käytetään lopputuloksen kannalta kohtuuttomasti aikaa. Wikioppiminen herättää myös ajatuksia, että onko se myös säästökeino, kun opettajien työtaakkaa siirretään vähä kerrassaan oppilaille. Muutos kun liittyy aikaan, jolloin opetukseen kohdistuu säästötoimenpiteitä ja yhteiskuntaamme muokataan itsepalveluyhteiskunnaksi. Opetusmenetelmissä tulisikin säilyttää kokeileva monipuolisuus.

Tiedon epävarmuus ja hierarkioiden kaatuminen

Wikioppimiselle on ominaista myös tiedon refleksiivinen epävarmuus. Netissä oleva tieto ei ole yleisen käsityksen mukaan yhtä luotettavaa kuin oppikirjoissa. Kuitenkin myös oppikirjojen sisältöihin vaikuttavat tekijöiden subjektiiviset näkökulmat. Kirjoilla on perinteisessä opetuksessa keskeinen rooli ja oppikirjojen kustantaminen on bisnestä, joka määrää, mitä opiskellaan ja opitaan. Wikioppiminen haastaa oppikirjabisneksen valta-aseman ja tekijänoikeusjärjestelmän.

Internet-kommunikaatiossa anonyymius voi olla sekä hyvä että huono asia. Anonyymina tiedonlähteenä voi esiintyä kuka tahansa, myös yhteiskunnallisesti tai kaupallisesti vaikuttavan tahon edustaja, joka pyrkii jakamallaan tiedolla ajamaan omaa etuaan (Boklavge 2014). Tätä vastaan voi olla ongelmallista puolustautua. Oppijoiden vastuulla on tunnistaa, kritisoida ja paljastaa väärää tietoa tarkoituksellisesti jakavat tahot. Verkkokurssien ja itseopiskelun laatua tulee arvioida samoin kuin opetuslaitostenkin tarjontaa.

Olemme tottuneet siihen ajatukseen, että tieto sijaitsee ulkopuolellamme ja sitä muokkaavat sekä esittävät vain asiantuntijat. Wikioppiminen haastaa luopumaan tämänkaltaisesta passiivisuudesta ja ottamaan vastuuta omasta sekä toisten oppimisesta. Kynnys tiedon muokkaamiseen voi tuntua korkealta, jos ei ole harjaantunut tietosisältöjen tuottaja. Wikioppimisessa kuitenkin oletetaan, että muut auttavat, kritisoivat ja korjaavat. Voidaan sanoa, että “Wikioppimisessa tieto on yhtä luotettavaa ja kiinnostavaa, kuin sen tuottaneet ihmisetkin”.

Wikioppimisessa oppiminen tapahtuu vertaiselta vertaiselle ja kaikki ovat tasa-arvoisessa asemassa. Nettikeskusteluissa sukupuolen, sijainnin, iän tai valta-aseman vaikutus on vähäinen. Hiljaisempi ja introvertimpikin voivat saada siellä äänensä kuuluville. Kaikkea voi vapaasti tarkastella ja kritisoida, jolloin hierarkiat menettävät merkitystään. (Suoranta 2009)

Vapaaehtoisuus motivoi

Kun formaali oppiminen perustuu oppivelvollisuuteen, wikioppiminen on vapaaehtoista ja siinä opiskellaan sekä tehdään asioita, jotka kiinnostavat aidosti. Tämä antaa paremman motivaation oppimiseen, sillä mitään sellaista ei voi oppia hyvin, mistä ei olla lainkaan kiinnostuneita. Samanlainen vapaaehtoisuus ja oma kiinnostus innoittavat toimimaan myös harrastusryhmissä, seuroissa, vapaan sivistystyön piirissä ja lukupiireissä.

Wikioppimisen motivaatiota lisää kokemus siitä että voi vaikuttaa ja muokata maailmaa, sillä toiminnasta jää sivuille jälki. Tekemällä oppiminen ja taitojen soveltaminen on oppimisena syvällisempää kuin pelkkä asioiden ulkoa mieleen painaminen. Oman oppimisen ohella pääsee jakamaan tietonsa ja taitonsa samoista asioista kiinnostuneiden kanssa. Kaikilla on wikimaailmassa periaatteessa mahdollisuus oppia ja opettaa kaikkea.

Kollektiivinen äly ja tulevaisuuden työelämä

Wikiopimisessa tavoitellaan ideaalia, jossa kollektiivisen älyn voima ylittää parhaimmillaan yksilösuorituksen. Kun toimitaan yhdessä päämäärien saavuttamiseksi, käydään keskustelua ja tiedonvaihtoa siitä, mitä jo osataan, kuka ottaa vastuun mistäkin ja mitä pitää kehittää. Sitten valitaan keinot, joilla tavoitteisiin päästään. Lopulta koostetaan kompromissina syntyneitä tuloksia. Ryhmä ei ole riippuvainen vain yhden jäsenen panoksesta, vaan muut voivat paikata puutteita tai hyötyä jonkun erikoisosaamisesta. Ryhmätoiminta ja keskusteleminen ovat parhaimmillaan voimaannuttavia sekä kasvattavia työskentelytapoja. Toisilta saa myös palautetta ja kritiikkiä siitä, mitä muut eivät pidä hyödyllisenä tai relevanttina.

Yksilökeskeisessä vapauden kulttuurissa on entistäkin tärkeämpää tulla toimeen muiden kanssa. Muuten käy kuin valjastettaessa lauma kissoja vetämään rekeä; jokainen vetää eri suuntiin. Mitä enemmän yksilökeskeisyys saa tilaa, sitä enemmän tarvitsemme myös kykyä ja taitoja ymmärtää muita ihmisiä sekä neuvotella heidän kanssaan yhteisen hyvän saavuttamiseksi. Wikioppijoiden haasteena on, miten varmistetaan, että oppilaat/opiskelijat oikeasti tekevät sitä, mitä on tarkoitus tehdä, eivätkä puuhastele vain omiaan. Ryhmädynamiikassakin voi mennä moni asia pieleen ja ryhmä päätyä keskinäiseen umpikujaan. Useista epäonnistuneista ryhmätyöskentelyn kokemuksista ja ajattelutapojen ristiriidoista voi seurata halu erakoitua ja työskennellä yksin.

Ihmisiä askarruttavat työelämätaidot ja se, mitä osaamisia tulevaisuudessa tarvitaan. Ennakointi on hankalaa, koska ympäröivä maailma muuttuu niin nopeasti, etteivät opetussuunnitelmat ja opettajat pysy vauhdissa mukana. Videossa huomautettiin optimistiseti, että valta määritellä tarpeellisia työelämävalmiuksia on kuitenkin myös meillä itsellämme. Työelämässä tarvitaan ihmisiä, jotka omaksuvat uusia asioita niitä tekemällä, ovat kiinnostuneita, joustavia ja oma-aloitteisia sekä monipuolisia. Ryhmässä toimiminen ja oppiminen kehittävät parhaimmillaan tärkeitä kommunikaatio- ja vuorovaikutustaitoja, joiden avulla kasvetaan avarakatseisiksi maailmankansalaisiksi.

LÄHTEET

Wikipedia: Wikioppiminen 15.10.2016. https://fi.wikipedia.org/wiki/Wikioppiminen

Boklavge, Evgeniya 2014: The manipulation of wikipedia 27.2.2014. European journalism observatory. http://en.ejo.ch/public-relations/manipulation-wikipedia

Suoranta, Juha & Vaden, Tero 2015. Wikilearning. Recearchgate.net 15.10.2016. https://www.researchgate.net/publication/288965312_Wikilearning.

Suoranta, Juha (2009). Wikioppiminen ja radikaali tasa-arvo. https://suoranta.files.wordpress.com/2009/11/wikioppiminen-ja-radikaali-tasa-arvo.pdf Alkuperäinen teksti teoksessa Moisio, Olli-Pekka & Suoranta, Juha (toim.) (2009). Kriittisen pedagogiikan kysymyksiä 3. Tampere: Tampereen yliopiston kasvatustieteiden laitos, 139–165.


Takavasemmistolaiset

Wikioppimisessa tärkeimpinä asioina kirjoista oppimiseen verrattuna on yhdessä oppiminen ja tekeminen, eli joukkoistaminen. Ryhmätöitä ja lukupiirejä on toki ollut jo useampia kymmeniä vuosia ja opettajat ovat jakaneet oppimateriaaleitaan, mutta digitaalisuus on tuonut tähän myös helpot keinot muokata ja keskustella asioista. Lisäksi wikisivustoissa on mukana versiointi ja tiedot siitä kuka on muokannut mitäkin.

Videolla Juha Suoranta ja Tere Vadén puhuivat oppimisesta vertailemalla formaalia oppimista ja Wikioppimista. Formaalin oppimisen he määrittelevät oppivelvollisuuden alaiseksi peruskoulun tyyliseksi pakolliseksi oppimiseksi, joka perustuu eksklusiivisuuteen, yksilön oppimiseen ja arvioimiseen sekä auktoriteetin kunnioittamiseen ja kuunteluun. Wikioppiminen on formaalin tai epäformaalin oppimisen alue, jossa ryhmätyöt, yhdessä oppiminen ja avoimuus ovat tärkeintä. Wikioppiminen ei liity oppivelvollisuuteen ja pakollisuuteen, vaan on itseohjautuvaa, vapaaehtoista ja mielekkyyteen sekä omaan haluun perustuvaa. Wikioppimisessa tärkeintä ei ole yksilön suoriutuminen ja jonkin asian osaaminen ulkoa, vaan ryhmän vertainen, kysyvä ja haastava oppiminen.

Suoranta ja Vadén siis korostavat wikioppimisen motivaattorina vapaaehtoisuutta. Se ei ehkä ole mahdollista oppilaitoksissa, joista pitää valmistua. Suomessa on myös oppivelvollisuus, mikä ei ole erityisen vapaaehtoista myöskään. Yliopistoissakin osa kursseista on pakollisia, vaikka niiden sisältö ei kiinnostaisi opiskelijaa lainkaan, vaan niistä saatavat suoritukset ja opintopisteet. Toki opiskelija on hakeutunut opiskelemaan pääaineittaan mielenkiinnosta siihen, tai muista syistä, kuten hyväpalkkaisen ammatin toivossa.

Suoranta ja Vadén myös korostavat dialogissaan keskustelemista ja ryhmässä oppimista kun wiki-alustaa käytetään, mutta tämä on ehkä enemmänkin ideaalitilanne – kurssit pyritään yliopistossakin saamaan suoritettua tehokkaasti kerralla ja opiskelijan rajoitetut resurssit harvoin mahdollistavat tilanteen, missä voisi istuskella ja pohdiskella. Vapaa-ajan harrastusten ja ammatillisen mielenkiinnon motivoimina wikioppiminen toteutuukin parhaiten.

Wikoppimisessa on hienoa sen vapaus ja kielivalinnoista riippuen saada aiheeseen mukaan maailmanlaajuinen yhteisö. Ongelmia sitten onkin koko joukko. Tiedon faktuaalisuus ja aktuaalisuus eivät välttämättä täyty, jos ei ole opettajaa tarkistamassa faktoja. Wikisivustosta voi tulla aivan huuhaata ilman tarkistamista. Toki voidaan sopia sääntöjä vertaisarvioinnista tai lähteiden varmistamisesta, mutta silti vaarana on, että taso jää heikoksi tai jopa virheelliseksi. Wikioppiminen toki vapauttaa opettajia enemmän muihin aktiviteetteihin luentojen pitämisestä, kun oppilaat etsivät itse tietoa ja opettavat toisiaan ryhmätöiden muodossa, kuten tälläkin kurssilla. Se ei välttämättä ole pelkästään hyvä asia, sillä opettajaa tarvitaan edelleen. On eri asia lähetellä linkkejä materiaaleihin, kuin käydä ne asiantuntijan roolissa läpi oppilaiden kanssa. Tämä on tärkeää välitettävän tiedon laadun ja jäsentelyn kannalta.

Wikioppiminen on hyvä lisä formaaliin opetukseen. Käytännössähän se on itseopiskelua mahdollisesti muiden kanssa, sekä ajan ja paikan rajoituksista vapaampaa, kuin perinteinen luokkahuonetyöskentely.


Ryhmä Pallo Wikioppimisen luonne ja wikiajattelun laajentaminen

Wikioppimisen luonne
- ero yksisuuntaiseen "perinteiseen" oppimiseen ei ehkä ole aivan niin selvä.

Opetusasetelman ja tavoitteiden muutos
- miksi oppijoita tulee arvostella suorituksista yhtenäisellä mittarilla? Mitä tapahtuisi, jos jokainen kilpailisi vain itseään vastaan?
- kenties wikioppimisen korostamat täysin vapaat tavoitteet eivät sovi koulumaailmaan eivätkä varsinkaan esim. kirjastojen medialukutaitokoulutus-tyyppisiin tapahtumiin, mutta voisiko koulussa vain väljemmin rajata oppisisältöjä ja antaa niiden sisällä vapautta?
- voisiko meillä olla eritasoisia oppisisältöjä: osa pakollisia, osa omaan tahtiin edettäviä ja osa täysin vapaaehtoisia tai opettajan kanssa neuvoteltavia (ns. puhtaampaa wikioppimista).
- vrt. Khan Academyn oppimisalusta, jossa oppilaat voivat edetä omaan tahtiin ja opettaja voi tukea yksilöllisemmin
- voisiko wikioppimisen, arvioinnin henkilökohtaistamisen ja käänteisen opetusmallin (luennot kotona, ongelmanratkaisu luokassa) yhdistää?

Oppimateriaalien yhteistuottaminen
- miksi ei ole syntynyt wikipedian tavoin yhdessä tuotettuja materiaaleja?
- luultavasti olisi tehokkaampi tapa tuottaa oppimateriaaleja. nykyiset materiaalit eivät sitä paitsi ole edes usein niin priimaa.
- pitäisi pystyä säätelemään julkisuutta -> kaikkea ei haluta eikä kannata julkaista, mutta mahdollisuus siihen on hyvä
- opettajan auktoriteetti erityisen uhattuna ja syntyisi vielä lisätyötä materiaalien valinnassa -> onko opettaja kustantajien lisäksi toinen portinvartijaryhmä?
- kenties ihan perinteinen kustannusongelmakin. jonkin laajemman tahon, kuten opetushallituksen, pitäsi linjata avoimempi käyttö?
- avoimemmassa mallissa oppiminen ja oppimateriaalin tuottaminen voisi yhdistyä -> lapset voisivat tuottaa itse materiaaleja osana oppimista. ehkä faktat tulee ainakin pienemmillä aikuisilta, mutta esim. tehtävien laatimisessa lasten ideat voisi usein olla parempia.

Kokemuksia tiedon jakamisesta ja vaikutuksesta oppimiskokemukseen
- kokemukset tiedon julkaisemisesta muiden käyttöön vaihtelevat.
- henkilökohtaisemmat tuotokset voivat olla noloja ja ongelmallisia internet-minän kannalta
- toisaalta esimerkiksi wikipedia-sivujen tuottaminen voi olla hyvin motivoivaa: kerrankin joku näkee tämän ja joku muu voi hyötyä tästä! Jossain määrin myös gradun julkaiseminen voi tuoda edes hieman saman fiiliksen. Kirjoittaminen vain opettajalle ei ole kovin motivoivaa.

Työelämätaidot
- ryhmätyötaidot eivät välttämättä ole ihan niin yksiselitteisen keskeisiä työelämässä
- vaikka wikioppiminen antaa tärkeitä taitoja, työelämä ei usein toimi samoilla säännöillä -> toki vaihtelee valtavasti yhteisöjen välillä ja myös työpaikoilla itsessään on paljon erilaisia sisäisiä ryhmiä.
- kuitenkin pahimmillaan (tai kyynisemmin aika useinkin) työelämässä perinteinen opetusmalli (kuuntele kun joku viisaampi kertoo miten asiat on ja tottela) voi opettaa juuri niitä taitoja, joilla työelämässä pärjää.
- wikioppimisesta ehkä olennaisinta kuitenkin ovat erilaiset taidot, joita ne usein kehittävät yksisuuntaista oppimista tehokkaammin: ongelmanratkaisu, yhteistyö, tiedonhaku, verkostoituminen, erikoistuminen, viestintä, kansainvälisyys, organisoituminen ja organisoiminen

Pelillisyys
- miksi pelillisyyttä ei ole yhdistetty tehokkaammin wikioppimiseen?
- vai ovatko tavoitteet, julkaiseminen ja asioiden saavuttaminen parhaita pelillisiä elementtejä itsessään verrattuna keinotekoiseen palkitsemiseen?

Ryhmä AB+

Tatu:

Villakoiran ydin tässä lienee kommunikaation ja kollaboratiivisuuden tärkeyden korostus, jolle wikiopppimisesta on tullut alusta. Heitetään itseoppimiseen koulutusjärjestelmän nykymallin takia huonosti valmistautuneet oppijat ns. altaan syvään päähän. Jostain kai pitää kuitenkin aloittaa, ja joillekin tällainen immersio sopii hyvin. Kuinka paljon nykyjärjestelmä opettaa nuorille oma-aloitteisuutta? Tehdään mitä käsketään, kun käsketään. Kaikki on niin jäykkää. Ei anneta mahdollisuutta todella hallita omaa oppimista, paitsi tietysti vapaa-ajalla. Ei kuitenkaan voida olettaa, että jokaisella on energiaa keskittyä oppimiseen vapaa-ajalla syystä tai toisesta. On vaikea päästä eroon ajatuksesta, että jonkun muun tahon on syötettävä uusi tieto meille ja ymmärtää, että voimme luoda sitä myös itse.

Wikioppimiseenkin syntyy melkein pakosta jonkinasteisia auktoriteetteja, suurtuottajia ja muokkaajia, joille alkaa tätä myötä muodostua omassa yhteisössään valta-asemaa. Mitä sitten, kun oppimisyhteisön johtoon nousee henkilö X? Miten merkittävästi se yhä eroaa perinteisestä auktoriteettijohtoisesta oppimisesta?

Voitaneen myös tarkastella wikioppimista vastavia rakenteita ennen internet-aikaa ja myös tietysti sen jälkeen - lukupiirejä, harrasteseuroja jne. Näitä on ollut olemassa niin kauan kuin on ollut ihmisiä. Wikioppimisen vahvuuksina pidettäköön edelleen laajentunutta mahdollisuutta yhdistää ja koota samaan paikkaan eri ihmisille ominaisia oppimistapoja, ja avustaa myös verkon ulkopuolisten oppimispiirien yhdistämistä.


Tietojenkäsittelytieteilijöiden ryhmä

Wikioppimiseen liittyvä video herätti meissä kohtuullisen paljon keskustelua. Näimme hyviksi puoliksi wikioppimiseen liittyen yhdessä oppimisen ja jaettavuuden sekä omaehtoisen oppimisen, johon ei tarvita auktoriteetteja ohjaamana oppimista. Nämä asiat liittyvät usein myös harrastuneisuuteen. Pohdimme wikioppimisen soveltuvuutta eri kouluasteille ja totesimme, että kyllä sitä on varmasti mahdollista hyödyntää tietynlaisissa aiheissa ja tilanteissa osana opiskelua. Esille tuli myös, että tiettyjä koulussa ihan oikeasti opettajien opettamia perustaitoja on oltava, ennen kuin wikioppimista voidaan hyödyntää. Ala-asteella voitaisiin tehdä vaikkapa omaa oppikirjaa yhdessä, kun lukeminen ja kirjoittaminen on hallussa. Opettaja toimisi tällaisessa tilanteessa opastajana työkalujen käytössä sekä ohjaajana ja valvojana sisällön osalta. Mielestämme motivaatio on kantava tekijä, jotta wikioppimisessa voidaan onnistua.

Wikioppiminen synnytti myös paljon keskustelua työelämävaatimuksista ja työelämätaidoista. Videolla tuotiin esille työnantajien näkemystä siitä, että uusilla työntekijöillä toivottaisiin olevan laaja-alaisempaa osaamista ja kykyä omaksua uusia taitoja. Kävimme keskustelua siitä, mitä vaatimuksia työelämä tänä päivänä kohdistaa työntekijöihin osaamisen ja taitojen osalta, kaivataanko erityisosaamista muutamaan asiaan liittyen vai onko parempi tietää lukuisista asioista vähän. Ja mikä taas toisaalta on osaamisen osuus ennen työpaikkaan menoa ja miten paljon itse työ tekijäänsä opettaa. Huomioimme maailman muuttuneen siihen suuntaan, että tänä päivänä ihmisillä on ajan saatossa useampi ammatti sen sijaan, että kerran ammatin opiskeltuaan voisi sitä samaa ammattia harjoittaa eläkkeelle saakka.

Fab 5

Wikioppimista voidaan pitää perinteistä oppimista huomattavasti osallistavampana, sillä se edellyttää entistä suurempaa lähdekriittisyyttä. Vaikka se perustuu joukkoälyn käyttöön, se ei välttämättä vaadi satunnaiselta oppijalta minkäänlaista aktiivista sisällöntuottamista. Mikäli wikioppimiseen pyritään, asenteiden oppimista kohtaan on muututtava perustavanlaatuisesti. Perinteinen oppiminen pohjautuu opettajan auktoriteettiasemaan, kun taas wikioppimisen ajatukseen perustuvassa opetuksessa opettajan rooli voisi olla lähempänä jonkinlaista mentoria. Nykyisenmallinen jäykkä opetusjärjestelmä tuskin mahdollistaa tällaista asetelmaa. Wikioppiminen haastaa formaalin oppimisen mallin herättämällä kysymyksiä tiedon ja oppimisen luonteesta sekä siitä, minkälaiseen tiedontarpeeseen koululaitoksen tulee vastata ja minkälaisia taitoja sen tulee tarjota.

Wikioppiminen on tehokasta silloin, kun oppija ymmärtää roolinsa osana joukkoälyä. Oppijan tulisi kyetä osallistumaan omien kykyjensä mukaisesti joukkoälyn toimintaan, mutta tämä edellyttäisi esimerkiksi heittäytymiskykyä sekä rohkeutta kohdata kritiikkiä ja korjauksia. Oppijalta tämä vaatii asennemuutosta oppimisen luonteeseen, sillä perinteisessä opetuksessa oppija monesti todistaa osaamisensa (tai osaamattomuutensa) esimerkiksi kokeessa vasta saatuaan ensin mahdollisuuden oppia asian perinpohjaisesti. Wikioppimista varten tulisi kyetä ennakkoluulottomasti tarjoamaan omaa näkökulmaansa aiheeseen, vaikkei täydellistä tietämystä olisikaan. Jokainen osallistuja saattaa tuoda joukkoälyyn jotakin sellaista, mikä vie yhteistä ymmärrystä eteenpäin joko korjausten tai uusien näkökulmien kautta. Esimerkiksi yliopistossa ihanteellinen tilanne on luennoitsijan ja opiskelijoiden välinen vuoropuhelu, kun taas todellisuudessa Suomessa opiskelijat eivät yleensä osallistu keskusteluun kovin aktiivisesti. Digitaalisessa muodossa tapahtuva wikioppiminen saattaisi olla monelle luennolla keskustelua helpompi tapa osallistua opetukseen.

Wikioppimiseen siirtyminen vaatisi totuttelua pois auktoriteettiajattelusta, jossa luotetaan siihen, että tietyiltä tahoilta saadaan oikeat vastaukset ongelmiin ja kysymyksiin. Formaalin oppimisen etu on se, että tarjolla on yleensä vertaistukea paikan päällä, kun taas wikioppiminen vaatii itsenäistä otetta oppimiseen, ymmärrystä joukkoälyssä toimimisen luonteesta sekä entistä tarkempaa lähdekritiikkiä. Lisäksi formaali oppiminen on selkeää, sillä se perustuu ennalta valmisteltuun opetussuunnitelmaan. Wikioppiminen voi myös olla opiskelijalle tai koululaiselle stressaavaa juuri sen osallistavan luonteen ja auktoriteetin puuttumisen vuoksi. Esimerkiksi koululaitoksen muutos kohti wikioppimista vaatisi suurta

asennemuutosta tietoa ja oppimista kohtaan, ja opettajien rooli on olennainen kysymys asetelmassa. Opettajat ovat koululaitoksen asiantuntijoita, joiden tietotaitoa tulisi käyttää hyväksi koululaitoksen uudistamisessa, mutta toisaalta opettajien työtilanne voisi vaarantua oppimisen painopisteen siirtyessä kohti itsenäisempää suorittamista. Toisaalta opetuksessa käytetään jo joitakin joukko-oppimisen keinoja kuten lukupiirejä, joten muutos kohti wikioppimiseen olisi ehkä mahdollista totuttautua kasvattamalla vastaavien oppimismenetelmien painotusta.

Ryhmä Meta

Keskustelussamme näimme wikioppimisen jonkinlaisena vaihteluna perinteisille opetusmenetelmille, mutta arvelimme, että jos kaikki koulunkäynti olisi wikioppimista, se tuntuisi edelleen lapsille pakkopullalta, koska pakko on aina pakko, ja aina tulee olemaan oppilaita, jotka jaksavat panostaa vain sen verran kuin on välttämätöntä. Sitä paitsi silloin ei kenties olisi kyse enää oikeasta wikioppimisesta, koska vapaaehtoisuus on yksi sen olennaisimmista perustekijöistä, kuten myös tiedonhalu ja tiedon jakamisen halu.

Yhtenä ideana wikioppimiseen nostettiin esille lukupiiri: lapset lukisivat esim. Harry Potteria ja laatisivat sen jälkeen wikisivuja vaikkapa taikasauvoista tai huispauksesta. Tällainen työskentely kehittäisi lukuisia taitoja, kuten luetun ymmärtämistä, referointia, kykyä työskennellä ryhmässä, pitkäjänteisyyttä ja teknistä osaamista. Kuten johdannosta keskustellessamme, taas kerran tuli puheeksi se, miten lapset voivat hyödyntää siinä sivussa saamiaan taitoja tulevaisuudessa. Meillä oli omia kokemuksia siitä, miten ryhmätyöt olivat olleet kurssien mieleenpainuvimpia osia, ja siksi pidimme tällaista lukupiiriä toimivana ideana, vaikka tietenkään ryhmätyöskentely ei ole välttämättä aina kaikkien mieleen. Erilaisista lukupiireistä meillä oli varsin positiivisia kokemuksia, kun luetuista teksteistä oli kuultu ryhmissä mielenkiintoisia ja avartavia tulkintoja.

Yksi näkökulmamme oli myös se, että ajatus siitä, että wikioppimisessa todenmukaisuus on yhtä kuin muokkaajat, opettaa lähdekriittisyyteen, toisin kuin perinteinen opetus, jossa oppimateriaali on ainoa oikea totuus. Oppilaiden ei tarvitse vastaanottaa tietoa passiivisesti vaan he voivat luoda haluamaansa todellisuutta yhdessä. Tämä johti myös keskusteluun opettajan roolista: mitä jos opettaja ei olisikaan kaikkitietävä henkilö vaan olisi itsekin aloituspisteessä jonkin aiheen suhteen? Esimerkiksi käsityötuntia voisi tulla vetämään mies, joka ei ole koskaan ommellut, ja hän voisi oppia samalla lasten kanssa. Tämä voisi tosin nakertaa hieman auktoriteettia, ja voi olla lapsenkin kannalta turvallista, että on joku, johon voi tukeutua ja joka tietää opetettavasta aiheesta kaiken. Toisaalta oppilaalle voi tulla onnistumisen tunteita, jos hän löytää tai tietää jonkin vastauksen ennen aikuista.


Teräsbetoniperunat

Wikioppiminen viittaa verkkopohjaiseen, kaikille avoimeen oppimiseen. Perinteiseen oppimiseen verrattuna Wikioppimisessa sisällöntuottamiseen ja opintojen tavoitteiden asettamiseen voivat osallistua kaikki, sillä wiki-tekniikan avulla muokkaushistoria on kaikkien luettavissa, jolloin opetuksen luotettavuus tulee tämän avoimuuden myötä. Wikioppiminen kannustaa oppimaan, sillä osallistavassa, vertaiselta vertaiselle tapahtuvassa oppimisessa opiskelijoiden oma mielenkiinto ohjaa opiskelua. Wikioppiminen on hyvin tasa-arvoinen oppimismenetelmä, sillä ihanteen mukaisessa wikioppimisessa auktoriteetteja ei tunnusteta.

Kuten tässä moduuli-keskustelussa, korostuu myös wikioppimisessa kollektiivinen älykkyys. Toisaalta voi tietysti miettiä, että korostuuko samalla myös kollektiivinen tyhmyys, ainakin potentiaalisesti. Asiat ainakin jäävät ryhmäkeskusteluissa yksilötöitä paremmin mieleen. Keskustellessa ajatuksia on pakko prosessoida yleistajuiseen, tai ainakin ryhmän ymmärtämään muotoon, ja tämä prosessointi, sekä ryhmän tuomat uudet näkökulmat auttavat muistamaan. Mieleen jäämisen huomaa vaikkapa tätä yhteenvetoa kirjoittaessa, sillä moduuli-keskustelusta on jo jonkin verran aikaa, mutta muistiinpanojen myötä käyty keskustelu palautuu palasina mieleen. Pelkästään luettu tai katsottu materiaali ilman ylimääräistä prosessointia ei todennäköisesti olisi näin hyvin mielessä.

Wikioppimisen voisi väittää myös parantavan oppilaiden medialukutaitoa, koska yhteisön tuottaman tiedon lähteitä ja muokkaushistoriaa on tarkistettava sen paikkansapitävyyden varmistamiseksi. Wikioppiminen on aktiivista, ongelmalähtöistä oppimista, jossa tiedon ja tietokokonaisuuksien jäsentämiseen käytetään folksonomiaa, eli yhteisön tuottamaa luokitteludataa, tageja. Wikioppimista voi harrastaa myös ei-digitaalisessa maailmassa, esimerkiksi lukupiirien tai elokuvakerhojen muodossa. Elokuvakerhossa voisi oppia elokuvatietoutta elokuvia katsomalla ja niistä yhdessä keskustelemalla ja mahdollisesti jopa niitä tekemällä. Wikioppiminen kannustaakin tekemään, mutta toisaalta se vaatii oppilaan omaa kiinnostusta aihetta kohtaan. Näin ollen, aivan kaikkeen oppimiseen wikioppiminen ei sovellettavuudestaan huolimatta todennäköisesti sovellu, erityisesti jos yhteiskunnassa halutaan pitää kiinni jonkinlaisesta yleisestä opin ja tiedon tasosta.

Formaali oppiminen, eli koulussa tapahtuva oppimissuunnitelmiin perustuva oppiminen varmistaa sen, että kansalaisilla on esimerkiksi luku- ja laskutaito, joita ilman jokapäiväinen elämä voisi olla varsin vaikeaa. Auktoriteettivetoinen oppiminen ei välttämättä takaa kaikille tai edes suurimmalle osalle oppilaista parasta oppimistulosta, mutta se takaa sen, että nekin oppilaat, joita esimerkiksi lukeminen ei kiinnosta, saavat perustyökalut omaehtoiseen opiskeluun. Koulussa opettajan sanaan on luotettava, onhan opetus asiantuntijoiden tarkastamaa, eli oletusarvoisesti pätevää. Opetusten epäileminen tai kyseenalaistaminen voi aiheuttaa opiskelijalle jopa hankaluuksia opettajan ärtymyksen muodossa. Medialukutaidon parantamiseen formaali oppiminen ei siis kykene, eikä toisaalta pyrikään. Formaalin opetuksen oppiainelähtöisyys voi myös olla kankeaa, sillä oppiaineita on perinteisesti yhdistelty hyvin nihkeästi, vaikka jossakin tapauksessa näin voitaisiin luoda parempia edellytyksiä projekti- tai ongelmalähtöiselle oppimiselle ja edelleen korostaa oppilaiden luontaista mielenkiintoa.

Pohdimme ryhmässä, että onko tämä kurssi jonkinlainen hybridi formaalista ja wikioppimisesta? Kuuntelemme opettajien keskustelua, teemme niistä muistiinpanoja (formaalia oppimista) ja sen jälkeen keskustelemme vertaisten kesken aiheesta ja teemme tämän yhteenvedon nousseista ajatuksista (wikioppimista). Lisäksi pohdimme, kuinka esimerkiksi ohjelmointi on ala, jossa formaalilla koulutuksella (tutkinnoilla) ei välttämättä ole merkitystä, vaan alalle rekrytoidaan ensisijaisesti työntekijän osaamisen mukaan. Myös alalla pidetään yllä ammattitaitoa pitkälti wikioppimisen metodein, verkkokeskustelujen ja avoimen lähdekoodin projektien avulla. Toki alalla formaaliakin oppimista tapahtuu, esimerkiksi sertifikaattien avulla, mutta ohjelmoijien arvoasteikossa tämä jää itsehankitun todellisen osaamisen taakse.